Onkin jäänyt tänne päivittämättä parin viikon takaiset SM-kisojen tuntemukset ja kuulumiset. Tässä on ollut paljon hässkkää, ja mm. käynnissä oleva peruskurssi vie paljon energiaa muulta blogikirjoittelulta. SM-kisojen edustus koostui tällä kertaa sinivyödebytanteista Laurasta ja Hennariikasta, konkari-sinivyö Helistä sekä konkari-purppura Elinasta. Porukan voitokkain oli näissä kisoissa Heli, joka kukisti ensimmäisessä matsissaan FFG:n Riinan ja taipui finaalissa Vantaan kamppailukeskuksen Kristalle. Helille siis hopeaa ja paikka myös avoimeen.
Laura ja Hennariikka korkkasivat siniset kisavyönsä kovien matsien kautta, ja hyvän taistelun jälkeen Laura joutui taipumaan BJJ Centerin Siljan ja Hennariikka GB Gymin Miian viedessä otteluvoitot tällä kertaa Helsinkiin päin. Hennariikka pääsi kuitenkin sarjassaan pronssille ja sitä kautta niin ikään sinivöisten avoimeen sarjaan. Elina sai vastaansa Forssan Kamppailijoiden Päivin, ja kaksikko piti huolta naisten eliten +sarjan ottelusta näissä karkeloissa. Matsi meni Päiville ja kulta sarjasta Forssaan.
Avoimissa sarjoissa vastukset olivat vahvempia, mutta helpolla nämä eivät päässeet. Hennariikka otti tiukan matsin Proeliator jii-jitsun Riinan kanssa, Heli kohtasi BJJ Centerin Siljan ja Elinalla oli vastassaan Oulun Kamppailuklubin Outi. Vaikkei voittoja meidän suuntaan näistä matseista irronnut, päästään tästä suunnittelemaan uusia juonia seuraavia karkeloita varten.
Valitettavasti kuvamateriaalia meidän osalta ei kisoista tällä kertaa irronnut, mutta fiilistellään Hannan satamakuvalla, jossa Hennariikkaa lukuunottamatta tämän reissun edustus, ja pari tuomaria päälle.
Jyväskylän Fight Like a Girl Club on Jyväskylän Fight Clubilla treenaavista naisista koostuva treeniporukka. Lajeinamme ovat brasilialainen jiu-jitsu, lukkopaini ja vapaaottelu. Klubilla on naisten treenit kahdesti viikossa. Tämä blogi toimi vuosina 2011-2018 näiden treenien treenipäiväkirjana. Toiminta salilla jatkuu entisellään, mutta treenipäiväkirjan sijaan blogissa julkaistaan nykyisten ja maailmalla vaikuttavien klubilaisten kirjoituksia treeneistä, kisaamisesta ja kamppailevista naisista.
lauantai 29. marraskuuta 2014
torstai 27. marraskuuta 2014
Tiistai 25.11. - Peruskurssi: suora käsilukko
Tiistain treeneissä jatkettiin lopetuksilla, ja tällä kertaa aiheena oli nivellukko, suora käsilukko. Tunnetaan myös nimellä juji. Nimensä mukaisesti lopetus tehdään "suoraan käteen", tai oikeastaan tavoitteena on saada kaveri luovuttamaan kyynerpäähän tulevan paineen vuoksi. Katsoimme saman lopetuksen sekä mount -positiosta lähtien että suljetusta guardista: käytännössä lopetus on sama, kontrollikeinot vaan hieman erilaiset. Sunnuntaina treenatun RNC-kuristuksen kanssa suora käsilukko lienee tavallisimpia lajissa käytettyjä lopetuksia.
Mountista: Istutaan kaverin päällä ja lähdetään liikkumaan ns. ylöspäin positiossa. Tavoitteena on päästä kaverin kainaloihin ja saada tämän kyynerpäät irtoamaan kropasta. Tämän jälkeen otetaan lukotettava käsi kiinni ristikkäisellä kädellä omaa vatsaa vasten. Sovitaan, että halutaan lukottaa kaverin vasen käsi, jolloin haetaan siis ristiotteen omalla vasemmalla kädellä. Oikea käsi voi olla tukikätenä maata vasten. Samalla tiivistetään "pakettia" ja liu'utetaan oikea polvi tiiviisti kaverin korvan viereen, koko ajan polvia yhteen puristaen. Lähdetään kiertämään omaa kroppaa vasemmalle, koko ajan tiiviisti kaverin päällä istuen ja samalla vasen jalka käännetään ns. risti-istuntaan. Oikea jalka viedään kaverin pään yli, lukotettava käsi pidetään tiukasti omaa vartaloa vasten ja lähdetään kaatumaan alas selälleen. Polvia tulee puristaa koko ajan yhteen, kaverin peukalo kääntää itsestä pois päin, ja tarvittaessa lopetus viimeistellään vielä nostamalla lantiota. Mitä tiiviimmin lukko rakennetaan alusta saakka, sitä todennäköisemmin se tulee jo ennen hartioiden mattoon osumista, jolloin ei ehditä lantionnosto vaiheeseen.
Guardista: Positio on periaatteessa sama suhteessa kaveriin, mutta paketti on käännetty toisin päin. Haetaan kaverin ristikkäinen käsi, esim. vasen käsi, omalla vasemmalla kädellä haltuun ja painetaan omaa vatsaa vasten. Toisella kädellä voi vetää kaveria ristikkäisestä hartiasta alas, ja samalla kiivetä omia jalkoja guardissa ylös päin. Pidetään kaverin kontrollissa, koko ajan reisiä yhteen puristaen. Oikea jalka otetaan avuksi, laitetaan jalkapohja kaverin lantiolle ja työnnetään jalan avulla kropan rintamasuunta 90 astetta vasemmalle. Samalla vasen sääri kääntyy kaverin selän päälle painamaan tätä alas päin ja oikea jalka viedään kaverin pään yli niin ikään alas päin painaen. Puristetaan polvet yhteen, pidetään lukotettava käsi itseä vasten, kaverin peukalo ylös päin, ja viimeistellään lopetus nostamalla lantiota ylös.
Lopetuksista yleensä: alussa varsinkin kannattaa taputtaa mielummin liian aikaisin kuin myöhään. Hiljalleen oppii tuntemaan omat rajansa (ja kaverin rajat), ja myös oikeat pakosuunnat lopetuksista. Sitä ennen sekä lopetusten kiristäminen tehdään huolella että taputetaan niihin ajoissa.
Hanna hakee käsilukkoa päältä |
Emmi rakentaa käsilukkoa alta |
Lopetuksista yleensä: alussa varsinkin kannattaa taputtaa mielummin liian aikaisin kuin myöhään. Hiljalleen oppii tuntemaan omat rajansa (ja kaverin rajat), ja myös oikeat pakosuunnat lopetuksista. Sitä ennen sekä lopetusten kiristäminen tehdään huolella että taputetaan niihin ajoissa.
tiistai 25. marraskuuta 2014
Sunnuntai 23.11. - Peruskurssi: selkäkontrolli ja RNC
Sunnuntain treeneissä aiheena oli peruskurssilaisille uusi positio: selkäkontrolli eli selkä eli back mount/back grab. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja selkäkontrolliin kannattaakin rakastua, sillä se on kenties paras positio, mihin BJJ:ssä/lukkopainissa voi päätyä. Position hakemista ei vielä tarkemmin katsottu, mutta selkäkontrollia kannattaa tavoitella aina, kun kaverin selkä on sopivasti näkyvillä. Selkäkontrolli muistuttaa reppuselkäkantoa: omat kädet tuodaan rintakehän puolelle ns. turvavyöotteeseen eli toinen kaverin kaulalta ja toinen kainalosta ja jalat ovat puolestaan hookkeina kaverin reisien sisäpuolella. Selässä pyritään olemaan mahdollisimman tiukkana pakettina eli kyynerpäitä vedetään kohti omia kylkiä, pää tuodaan vasten kaveria ja polvilla puristetaan kaveria kyljistä. Tärkeintä kontrollin pitämisessä on oman rintakehän sekä kaverin yläselän välisen yhteyden säilyttäminen.
Selkä on paitsi erittäin hyvä kaverin kontrolloimiseen, myös loistava paikka hakea lopetuksia. Yleisimmin selästä haettu lopetus RNC eli rear naked choke. Turvavyökontrollin olleessa kiinni selässä, lähdetään kaverin kaulan puoleista kättä työntämään syvemmälle siten, että kyynärpää tulee suoraan kaverin leuan alle. Tämä on ns. kuristava käsi ja tarkoituksena on siis saada kaverin kaulan molemmille puolille niin kova paine, että verenkierto aivoihin estyy ja kaveri joutuu luovuttamaan. Onnistuakseen on kuristusotteen oltava hyvin tiivis ja kireyttä voi hakea tuomalla kuristavaa kättä kohti omaa hartiaa sekä pitämällä oman pään tiukasti kaveria vasten. Kun kyynärpää on kohdallaan kaverin leuan alla, liu'utetaan toinen käsi vuorostaan litteänä kaverin pään takaa kohti toista hartiaa. Kuristus viimeistellään painamalla omia kyynärpäitä yhteen ja tekemällä lavoilla töitä siten, että kädet painuvat suppuun.
Venla on hakemassa selkäkontrollia kaverin ollessa ns. kilpparissa |
Selkä on paitsi erittäin hyvä kaverin kontrolloimiseen, myös loistava paikka hakea lopetuksia. Yleisimmin selästä haettu lopetus RNC eli rear naked choke. Turvavyökontrollin olleessa kiinni selässä, lähdetään kaverin kaulan puoleista kättä työntämään syvemmälle siten, että kyynärpää tulee suoraan kaverin leuan alle. Tämä on ns. kuristava käsi ja tarkoituksena on siis saada kaverin kaulan molemmille puolille niin kova paine, että verenkierto aivoihin estyy ja kaveri joutuu luovuttamaan. Onnistuakseen on kuristusotteen oltava hyvin tiivis ja kireyttä voi hakea tuomalla kuristavaa kättä kohti omaa hartiaa sekä pitämällä oman pään tiukasti kaveria vasten. Kun kyynärpää on kohdallaan kaverin leuan alla, liu'utetaan toinen käsi vuorostaan litteänä kaverin pään takaa kohti toista hartiaa. Kuristus viimeistellään painamalla omia kyynärpäitä yhteen ja tekemällä lavoilla töitä siten, että kädet painuvat suppuun.
Selkämytistelyä sekä edestä että takaa. Oikealla Hanna on hakemassa RNC:tä |
Tunnisteet:
back grab,
back mount,
kuristus,
lopetukset,
peruskurssi,
rnc,
selkä,
selkäkontrolli
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Perjantai 21.11. - Peruskurssi: guardin ohitus
Perjantain treeneissä ohitettiin guardia. Samalla kerrattiin viikko sitten sunnuntain guardin avausta ja myös silloin tehty ohitus; viime sunnuntain kuvaus löytyy täältä. Tämän lisäksi käytiin kaksi muuta ohitusta ns. torreador -ohitus sekä double under -ohitus.
Torredorissa, eli härkätaistelijassa, haettiin otteet kaverin sääristä. Ohituksesta on eri versioita, treeneissä tehtiin versiota, jossa kaverin jalat painetaan koukkuun tämän vatsaa vasten, ja samalla lähdetään kiertämään jommalta kummalta puolelta ohi, paine koko ajan kaverin päällä pysyen (paine = lantio alhaalla, ns. lankussa). Ohitus päätetään hyvään sivusidontaan.
Double under -ohituksessa haetaan molemmat kädet kaverin jalkojen alle (kaksi kättä alla -> double under), ja halataan tämän jalat yhteen. Samalla vedetään kaveri syliin niin, että tämän lantio nousee ilmaan. Oma paine (=lantio alhalla, ns. lankussa) viedään kaverin päälle, ja lähdetään kiertämään ohi jommalta kummalta puolelta. Päällä ja hartialla ohjataan samalla kaverin jalat pois tieltä. Kierretään kunnolla ohi saakka aina sivusidontaan saakka.
Guardin ohituksia löytyy paljon enemmänkin, mutta alussa varsinkin kannattaa muistaa, että luovuus on sallittua. Alla video inspiraatioksi. Sieltä löytyy päivän ohitukset ja monta muuta. Myös guardin avaamista kerrataan monesta kuvakulmasta.
Torredorissa, eli härkätaistelijassa, haettiin otteet kaverin sääristä. Ohituksesta on eri versioita, treeneissä tehtiin versiota, jossa kaverin jalat painetaan koukkuun tämän vatsaa vasten, ja samalla lähdetään kiertämään jommalta kummalta puolelta ohi, paine koko ajan kaverin päällä pysyen (paine = lantio alhaalla, ns. lankussa). Ohitus päätetään hyvään sivusidontaan.
Double under -ohituksessa haetaan molemmat kädet kaverin jalkojen alle (kaksi kättä alla -> double under), ja halataan tämän jalat yhteen. Samalla vedetään kaveri syliin niin, että tämän lantio nousee ilmaan. Oma paine (=lantio alhalla, ns. lankussa) viedään kaverin päälle, ja lähdetään kiertämään ohi jommalta kummalta puolelta. Päällä ja hartialla ohjataan samalla kaverin jalat pois tieltä. Kierretään kunnolla ohi saakka aina sivusidontaan saakka.
Guardin ohituksia löytyy paljon enemmänkin, mutta alussa varsinkin kannattaa muistaa, että luovuus on sallittua. Alla video inspiraatioksi. Sieltä löytyy päivän ohitukset ja monta muuta. Myös guardin avaamista kerrataan monesta kuvakulmasta.
perjantai 21. marraskuuta 2014
Tiistai 18.11. - Peruskurssi: suljettu guard, hip bump- ja Hessu Hopo -sweep
Tiistain treeneissä katsottiin suljettua guardia alla olijan näkökulmasta.
Alla olijan tavoitteena on joko hakea lopetus tai pyrkiä itse päälle. Tätä varten on hallittava etäisyyttä, saatava joko vedettyä kaveri alas tai vaihtoehtoisesti itse päästävä ylös. Kaverin tukikädet täytyy poistaa tieltä, ja tätä voi vetää alas pää takaa tai niin sanotuilla under/over hookeilla, eli hakemalla kaveri hartiasta saakka alas. Tiistain treeneissä keskityttiin päälle pyrkimiseen, eli sweeppaamiseen eli kääntöön. Kävimme läpi kaksi sweeppiä, alhaalla guardista ns. hip bump -sweepin, ja kaverin noustessa seisomaan ns. Hessu Hopo -sweepin (double ankle grab sweep). Alla molemmista videot, hieman eri yksityiskohdilla kuin treeneissä, mutta toivottavasti auttavat mieliin palauttelussa.
Ja koska sweepin tarkoituksena on nimenomaan tulla päälle, ei riitä, että saa kaverin kaatumaan. Sen lisäksi täytyy itse päästä päälle. Vasta silloin sweeppi on onnistunut.
Bonuksena tiistain treeneistä: harjoiteltiin ukemia taakse päin, eli toisin sanoen taakse kaatumista. Tärkeintä on muistaa, että leuka pysyy rinnassa (pää ei tällöin kolahda lattiaan), ja ettei käsillä kannata ottaa vastaan (ranteet/kyynärpäät/hartiat pysyvät ehjänä). Ukemia tarvittiin tiistain treeneissä jo ns. tosi toimissa, sillä molemmissa sweepeissä päällä olija kaadetaan selälleen.
Sinipukuinen ottelija on saanut mustapukuisen ottelijan suljettuun guardiin |
Bonuksena tiistain treeneistä: harjoiteltiin ukemia taakse päin, eli toisin sanoen taakse kaatumista. Tärkeintä on muistaa, että leuka pysyy rinnassa (pää ei tällöin kolahda lattiaan), ja ettei käsillä kannata ottaa vastaan (ranteet/kyynärpäät/hartiat pysyvät ehjänä). Ukemia tarvittiin tiistain treeneissä jo ns. tosi toimissa, sillä molemmissa sweepeissä päällä olija kaadetaan selälleen.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Sunnuntai 16.11. - Peruskurssi: suljettu guard ja sen avaus sekä ohittamista
Guardi on positio, johon koko jiu-jitsun olemus perustuu: muista painilajeista poiketen jiu-jitsua voi pelata selältään ja hakea sieltä lopetuksia ja position parannuksia. Lähdimme tutustumaan perinteiseen suljettuun guardiin tällä kertaa päällä olijan näkökulmasta: miten siellä täytyy olla, ja miten sieltä pääsee pois.
Päällä ollessa pitäisi ensisijaisesti säilyttää hyvä posture eli ryhdikäs asento. Voima tähän lähtee lantiosta, kädet voivat olla apuna ja katse suunnattu eteenpäin. Treeneissä katsottiin kaksi tapaa avata suljettu, niin sanotusti alhaalta ja pystyssä.
Alhaalla avatessa lähdetään siirtämään varovasti painoa toiselle säärelle, ja samalla viedään toinen polvi kaverin lantion alle. Kädet toimivat tukipisteinä kaverin pallean seudulla, ja halutessaan niillä voi ottaa vaikka kaverin käden haltuun ja painaa sen tiukasti kiinni alla olijan vatsaa vasten. Samalla vedetään omaa lantiota pois päin kaverista siten, että guardi aukeaa. Tässä vaiheessa olisi hyvä muistaa nostaa etumainen jalka pystyyn, jotta kaveri ei saa heti guardia takaisin kiinni.
Pystyynnousuavauksessa haetaan myös kaverin käsi haltuun ja painetaan kaverin kroppaan kiinni molemmin käsin. Tästä tulee samalla yksi tukipiste nousua varten. Tämän jälkeen nostetaan ensin toinen jalka ja sitten toinen jalka pystyyn ja noustaan seisomaan saakka. Katse on hyvä pitää horisontissa ja lantio tukevasti edessä. Viedään toista jalkaa hieman taakse ja painetaan kaverin guardi auki tämän polvesta.
Kahden avauksen lisäksi katsottiin yksi ohitus. Ohitukseen lähdetään kaverin jalkojen välistä liu'uttamalla oma etumainen polvi tämän reiden yli. Samalla voi hakea kaverin kainalon ja pään haltuun. Oma painopiste pysyy alhaalla ja toinenkin jalka siirretään lähelle kaverin lantiota. Varsinainen ohitus viimeistellään tuomalla ensin taaempi jalka ohi/yli, jonka jälkeen liu'utaan polven kanssa liike loppuun saakka.
Tässä ehkä alkaa huomata, miten vaikeaa positioita on joskus sanallisesti selvittää. Siksipä paras oppi tulee treeneissä! Tiistaina mennään taas.
Heli on hakenut suljetun guardin, eli kietonut jalat vastustajan ympärille |
Alhaalla avatessa lähdetään siirtämään varovasti painoa toiselle säärelle, ja samalla viedään toinen polvi kaverin lantion alle. Kädet toimivat tukipisteinä kaverin pallean seudulla, ja halutessaan niillä voi ottaa vaikka kaverin käden haltuun ja painaa sen tiukasti kiinni alla olijan vatsaa vasten. Samalla vedetään omaa lantiota pois päin kaverista siten, että guardi aukeaa. Tässä vaiheessa olisi hyvä muistaa nostaa etumainen jalka pystyyn, jotta kaveri ei saa heti guardia takaisin kiinni.
Pystyynnousuavauksessa haetaan myös kaverin käsi haltuun ja painetaan kaverin kroppaan kiinni molemmin käsin. Tästä tulee samalla yksi tukipiste nousua varten. Tämän jälkeen nostetaan ensin toinen jalka ja sitten toinen jalka pystyyn ja noustaan seisomaan saakka. Katse on hyvä pitää horisontissa ja lantio tukevasti edessä. Viedään toista jalkaa hieman taakse ja painetaan kaverin guardi auki tämän polvesta.
Kahden avauksen lisäksi katsottiin yksi ohitus. Ohitukseen lähdetään kaverin jalkojen välistä liu'uttamalla oma etumainen polvi tämän reiden yli. Samalla voi hakea kaverin kainalon ja pään haltuun. Oma painopiste pysyy alhaalla ja toinenkin jalka siirretään lähelle kaverin lantiota. Varsinainen ohitus viimeistellään tuomalla ensin taaempi jalka ohi/yli, jonka jälkeen liu'utaan polven kanssa liike loppuun saakka.
Tässä ehkä alkaa huomata, miten vaikeaa positioita on joskus sanallisesti selvittää. Siksipä paras oppi tulee treeneissä! Tiistaina mennään taas.
Perjantai 14.11. - Peruskurssi: sivusidonta ja mount
Peruskurssin toiset treenit keskittyivät sivisidontaan positiona, sen hallintaan sekä siitä etenemiseen.
Sivusidonta ei niinkään perustu kaverin paikalleen "sitomiseen", vaan paineen antamiseen. Oman lantion tulee pysyä riittävän matalalla, ja tarkoitus ei ole painaa kaveria mattoa vasten vaan antaa painetta. Positiossa on hyvä oppia liikkumaan ja esimerkiksi vaihtamaan puolta lantion pysyessä alhaalla. Kaverista voi myös ottaa erinäisiä sidontaotteita, joista perinteisimmässä otetaan haltuun kaverin pää ja kainalo, ja oman polven avulla kontrolloidaan kaverin lantiota.
Tästä lähdettiin etenemään mounttiin. Kaverin lantion lähellä oleva polvi liu'utetaan kaverin vatsan yli kainaloa kohti. Samalla aurataan kaverin kainalossa olevaa kättä irti tämän kropasta. Painopiste eli lantio on tässä pidettävä alhaalla. Tästä edetään hivuuttamalla mount-positioon.
Erilaisia sivusidontaotteita on tosiaan monta, ja niitä käydään läpi myös myöhemmin kurssin aikana. Tärkeintä on muistaa, ettei anna kaverin hakea guardia kiinni, eikä kääntää ympäri. Ja tämän jälkeen tarvitsee vain edetä rauhassa etiäpäin.
Elina on edennyt sivusidontaan |
Ja sivusidontaa toisesta kuvakulmasta |
Erilaisia sivusidontaotteita on tosiaan monta, ja niitä käydään läpi myös myöhemmin kurssin aikana. Tärkeintä on muistaa, ettei anna kaverin hakea guardia kiinni, eikä kääntää ympäri. Ja tämän jälkeen tarvitsee vain edetä rauhassa etiäpäin.
torstai 13. marraskuuta 2014
Tiistai 11.11. - Peruskurssi: pako mountista
On taas peruskurssin aika, ja tuttuun tapaan kaikki lähtee liikkeelle ns. pulaan joutumisen näkökulmasta, alta kaverin mountista. Mount on positio, jossa kiteytyy lajin perimmäinen tarkoitus position suhteen: istu kaverin päälle ja lopeta tämä. Back mount, tilanne, jossa kaveri on selkäpuolella, se tulee myöhemmin. Nyt keskityttiin mountiin, jossa itse on jouduttu selälleen ja kaveri istuu päällä. Mountissa päällä pitäisi joutua tekemään vähemmän töitä kuin alla, ja mounttipaossa kyseessä onkin ehkäpä koko lajin "raskain" liike.
Ihan alkuun voin taas todeta, että lajissa on todella monta eri tapaa tehdä eri tekniikoita, ja taitava googlaaja löytää useita videoita joka asiasta. Tärkeintä on, että löytää itselle sopivat tavat ja yksityiskohdat tehdä asioita. Yritetään aina mahdollisuuksien mukaan linkittää näihin teksteihin havainnollistavia kuvia ja videoita, ei kannata hämmentyä, jos niissä onkin pikkuisen erilaiset yksityiskohdat kuin treeneissä. Parhaiten oppii tekemällä, eli tulemalla paikalle. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin miään ei estä etsimästä ja katsomasta videoita.
Mount -pakoa varten harjoiteltiin oikeastaan kahta jiu-jitsun perusliikettä, jotka toistuvat läpi lajin: katkarapua ja siltaa. Molemmissa liikkeissä korostuvat lantion ja jalkojen yhteistyö. Jalkojen tehtävänä on ponnistaa tukevasti maasta, ja lantio johtaa liikettä.
Katkarapu on liike, jonka tarkoituksena on saada lantio liikkeelle mattopainissa. Sitä harjoitellaan usein salin päästä päähän tehtävänä liikesarjana: lähtö tapahtuu selällään, jalat tuodaan lähelle omaa takamusta. Jaloilla ponnistetaan lantio ilmaan (silta) ja samalla käännytään toisen hartian varaan ja liikutetaan lantiota taakse. Mount -paossa tähän lisätään käsillä työntäminen, yleensä joko kaverin polven tai lantion kohdalta. Monesti katkarapuja joutuu tekemään useamman, jotta todella pääsee tilanteesta pois. Pako on onnistunut vasta kun koko kroppa on saatu kaverin alta pois, ja ollaan niin sanotusti guardissa (jalat itsen ja kaverin välissä). Alla video katkarapuliikkeestä.
Kun katkaravussa pyritään pois kaverin alta, siltaamalla pyritään pääsemään itse kaverin päälle. Ensin haetaan kaverin toinen käsi haltuun; tämä tehtiin treeneissä ensin siltaamalla voimakkaasti, jotta kaveri joutuu ottamaan tukea maasta. Kaverin toinen käsi, "tukikäsi", haetaan omaan kainaloon ja suljetaan tiukasti sinne. Tämän jälkeen sillataan uudestaan kaverin tukikäden puoleisen hartian yli, ja samalla käännetään koko paketti ympäri. Vapaalla kädellä voi auttaa työntämällä kaveria kainalon tienoilta. Liike päättyy usein siten, että kaveri jää alle ja ottaa suljetun guardin kiinni (kaverin jalat ovat kropan ympäri kiinni). Suljettu guard on neutraali positio, joten huonosta paikasta on päästy parempaan tilanteeseen. Alla video siltapaosta.
Hyvin oli tiistaina porukkaa treeneissä, toivottavasti laji oli mieleen, ja porukka jatkaa kurssilla. Jos et päässyt paikalle, ja yhä houkuttaisi lajin aloittaminen, niin vielä ehtii mukaan. Seuraavat treenit ovat huomenna perjantaina 14.11. kello 18.30. Tervetuloa!
Ihan alkuun voin taas todeta, että lajissa on todella monta eri tapaa tehdä eri tekniikoita, ja taitava googlaaja löytää useita videoita joka asiasta. Tärkeintä on, että löytää itselle sopivat tavat ja yksityiskohdat tehdä asioita. Yritetään aina mahdollisuuksien mukaan linkittää näihin teksteihin havainnollistavia kuvia ja videoita, ei kannata hämmentyä, jos niissä onkin pikkuisen erilaiset yksityiskohdat kuin treeneissä. Parhaiten oppii tekemällä, eli tulemalla paikalle. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin miään ei estä etsimästä ja katsomasta videoita.
Elina on päässyt kaverin mountiin |
Katkarapu on liike, jonka tarkoituksena on saada lantio liikkeelle mattopainissa. Sitä harjoitellaan usein salin päästä päähän tehtävänä liikesarjana: lähtö tapahtuu selällään, jalat tuodaan lähelle omaa takamusta. Jaloilla ponnistetaan lantio ilmaan (silta) ja samalla käännytään toisen hartian varaan ja liikutetaan lantiota taakse. Mount -paossa tähän lisätään käsillä työntäminen, yleensä joko kaverin polven tai lantion kohdalta. Monesti katkarapuja joutuu tekemään useamman, jotta todella pääsee tilanteesta pois. Pako on onnistunut vasta kun koko kroppa on saatu kaverin alta pois, ja ollaan niin sanotusti guardissa (jalat itsen ja kaverin välissä). Alla video katkarapuliikkeestä.
Kun katkaravussa pyritään pois kaverin alta, siltaamalla pyritään pääsemään itse kaverin päälle. Ensin haetaan kaverin toinen käsi haltuun; tämä tehtiin treeneissä ensin siltaamalla voimakkaasti, jotta kaveri joutuu ottamaan tukea maasta. Kaverin toinen käsi, "tukikäsi", haetaan omaan kainaloon ja suljetaan tiukasti sinne. Tämän jälkeen sillataan uudestaan kaverin tukikäden puoleisen hartian yli, ja samalla käännetään koko paketti ympäri. Vapaalla kädellä voi auttaa työntämällä kaveria kainalon tienoilta. Liike päättyy usein siten, että kaveri jää alle ja ottaa suljetun guardin kiinni (kaverin jalat ovat kropan ympäri kiinni). Suljettu guard on neutraali positio, joten huonosta paikasta on päästy parempaan tilanteeseen. Alla video siltapaosta.
Hyvin oli tiistaina porukkaa treeneissä, toivottavasti laji oli mieleen, ja porukka jatkaa kurssilla. Jos et päässyt paikalle, ja yhä houkuttaisi lajin aloittaminen, niin vielä ehtii mukaan. Seuraavat treenit ovat huomenna perjantaina 14.11. kello 18.30. Tervetuloa!
tiistai 11. marraskuuta 2014
Sunnuntai 9.11. - Pakoja kilpparista
Sunnuntaina käytiin läpi kilpparia sekä siitä pakenemista Finnhits -leirin tekniikoiden pohjalta.
Kilpparissa tärkeintä on muistaa, että vaikka siinä täytyy suojata itseään, ja estää kaveria ottamasta selkäkontrollia, täytyy siinä olla aktiivinen, ja mielellään liikkua ajoissa. Olan yli kuperkeikalla pakeneminen on sitä vaikeampaa tehdä, mitä paremman paineen ja kontrollin päällä olija ottaa. Siksikin kilppari kannattaa usein ajatella enemmän siirtymänä positiosta toiseen kuin aktiivisena positiona. Kävimme treeneissä muutaman tavan paeta, mutta säästetään kuvaukset toiseen kertaan.
Kilpparihommia Hangon Summer Fight -tapahtumassa |
lauantai 8. marraskuuta 2014
Tiistai 4.11. - Rannaripäivä, hannaripäivä
1) Ota kyynerpää haltuun. 2) Tee hannari |
Hannarin tekemisessä kaikkein tärkeintä ei ole hallita rannetta, vaan kyynerpäätä. Jos tämän lisäksi pystyy hallitsemaan vielä kaverin hartiaakin, niin lopputulos on yleensä parempi, mutta kyynerpään lukitseminen on rannelukon onnistumisen kannalta se olennaisin. Tästä johtuukin se, että yleensä rannelukko on helppo yhdistää muihin lopetuksiin, sillä silloin yleensä hallitsee kaverin liikkettä parhaiten. Yhdistimme treeneissä hannarin neljään peruslopetukseen, kimuraan, suoraan käsilukkoon, triangeliin ja omoplataan. Ranteeseen voi toki lähteä hyökkäämään ensisijaisesti, ja paikkoja rannelukolle aukeaa yllättävän monesta tilanteesta. Luovaa hulluutta tämäkin.
Ote ranteesta vaihtelee vähän toteutuspaikan mukaan, mutta samoin kuin toukkarissakin, niin sanottu figure-four (rnc -kädet) toimivat usein tässäkin yhteydessä. Toinen käsi lukitsee paikoilleen kaverin kyynerpään ja toinen viimeistelee lukon ranteeseen. Hannari toimii parhaiten kun rannetta käännetään kämmenen suuntaan, eli rannetta painava käsi sijoitetaan rystysten päälle ja sitten vain mennään.
Tämän tarkempaa kuvausta en nyt tiistain treenistä laita. Tärkeintä on siis muistaa 1) kyynerpää haltuun ja 2) hannari. Ja 3) ilo on taattu.
3) Iloitse. |
tiistai 4. marraskuuta 2014
Sunnuntai 2.11. Polvi pakilla - Finnhitseillä opittua
Päivän tekniikoiden hiomista sparrissa ja vähän poseerausta |
Kun kaveri puolustaa kääntymällä kohti, otetaan päänpuoleisella kädellä ote kaverin kauluksesta, peukalo kauluksen sisäpuolella. Ote on tärkeä saada oikealle kohdalle, ei liian syvälle mutta ei toisaalta liian löysällekään. Jos ote ei ole oikein, kuristus ei onnistu, vaan se vääntää niskaa. Tuodaan päänpuoleinen jalka kaverin pään yli. Tuodaan oma paino kaverin päälle. Toisella kädellä voi ottaa tukea lattiasta, kaverin vierestä. Vedetään kauluksella olevalla kädellä ja työnnetään pään vieressä olevalla jalalla. Oman pään ja katseen tulee suunnata kaverin jalkoihin. Näin saadaan kaveri kuristettua.
Myös toisessa tekniikassa kaveri lähti kääntymään kohti esim. työntäen polvesta. Sukelletaan ulompi käsi kaverin kainalosta olkapäälle ja nostetaan kaverin hartia irti matosta. Toisella kädellä työnnetään kaveria päästä, näin saadaan tilaa, johon päästään itse liikkumaan. Käännytään kaverin pään yli. Päätä lähempänä oleva jalka tulee kaverin hartian alle ja pakilla ollut jalka jää kontrolloimaan päältä. Puristetaan polvia yhteen ja kiristetään käsilukko. Käännyttäessä lukkoon on tärkeää pysyä kaverin lähellä. Koska hartia on ilmassa ja käsi hyvin hallussa, lukko tulee yleensä todella nopeasti.
Kolmantena tekniikkana katsottiin tilannetta, jossa kaveri lähtee kääntymään poispäin eli kilppariin. Otetaan tiukka turvavyöote kaverista ja tuokaan oma rintakehä tiukasti vasten kaverin yläselkää. Tuodaan alempi jalka kaverin kylkeen kiinni niin, että polvi tulee edellä ja tähtää ylös, lähemmäksi kaverin kainaloa kuin lantiota. myös toinen jalka liimautuu kaveriin kiinni toiseen kylkeen. Samalla liikkeellä saadaan kaveri kumottua, ja hookit saa yleensä helposti sujautettua sisään. Näin siis päästiin kaverin selkään.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Viikon päästä se alkaa: seuraava naisille suunnattu peruskurssi!
Koska kokeneet harrastajat ovat olleet erittäin hyviä keksimään mainoslauseita peruskurssia varten, kokosin tähän muutamia. Etsi niistä itsellesi hyvä syy, ja tule kokeilemaan tiistaina 11.11. kello 18!
"Hei jyväskyläläinen nainen! Haluaisitko kokeilla jotain uutta lajia? Jyväskylän Fight Club tarjoaa syksyn pimeneviin iltoihin naisille oman brasilialaisen jiu-jitsun ja lukkopainin peruskurssin. Meillä on uusi hieno sali ja mukavat treeniajat, mm. naisten painivuoro kaksi kertaa viikossa. Hiki- ja halitakuu."
"Jyväskylän naiset, tänne! Ja kyllä uskaltaa/jaksaa/kerkiää helposti!"
"Ihan hirveessä (ehkä peuraassakin) nosteessa olevien kamppailulajien peruskurssi naisille on taas käynnistymässä. Tule, kokeile, ihastu, rakastu ja menetä tylsä vapaa-aikasi."
"Tytsit, onko halipula tai puuttuu kainalo?"
"Jyväskylän naiset! Taas on tarjolla mitä mainioimman harrastuksen peruskurssi. Harrastuskaverit ovat huippuluokkaa, ja uusissa valoisissa tiloissa kelpaa nujuta! Tervetuloa!"
"Hallitsetko jujin tai kimuran? Tiedätkö, miten pyyhitään 90-kiloisella ukolla lattioita? Oletko aina haaveillut pyöräyttäväsi kakun sijasta onnistuneen perimbolon? Hanki itsellesi harrastus, josta löydät vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin! Jyväskylän Fight Clubin naisten peruskurssit on tunnetusti maailman parhautta syksyn pimeisiin iltoihin - Ilmoa sisään NYT!"
"Jos olet nainen ja Jyväskylässä mene tuonne "
"Naiset, ensi viikolla se alkaa! Nimittäin naisten bjj:n ja lukkopainin peruskurssi.
Ai miks?
- Paini on kovvaa hommaa ja kovikset pärjää aina. Silti me pidetään aina reenikaverista huolta
- Jyväskylän Fight Clubilla pojatkin tunnustaa tappelevansa niinku tytöt
- Liukkaalla kelillä toiset kaatuu, toiset heittää ukemin
- Kohta on joulu ja painin jälkeen kinkku maistuu paremmalta
Meidän porukkaan kaikki naiset on tervetulleita: iästä, koosta, aiemmasta liikuntataustasta tai sen puuttumisesta riippumatta."
"Kiinnostaako naiset jiu-jitsu? Nyt sitä taas löytyy Nykäskylästä huippu opettajien ja harjoituskaverien saattelemana."
"Kysymys ei enää liene kuulu "Kiinnostaako naiset jiu-jitsu?", vaan "NAINEN, miksi et ole ilmottautunut?". Taas alkaa naisille sunnattu pieni peruskurssi suurien lajien parissa. Suosittelen!"
Lisätietoja ja ilmoittautuminen löytyy täältä: www.jklfightclub.com
Tapahtuma myös Facebookissa.
Hyvän treenin jälkeen |
"Jyväskylän naiset, tänne! Ja kyllä uskaltaa/jaksaa/kerkiää helposti!"
"Ihan hirveessä (ehkä peuraassakin) nosteessa olevien kamppailulajien peruskurssi naisille on taas käynnistymässä. Tule, kokeile, ihastu, rakastu ja menetä tylsä vapaa-aikasi."
"Tytsit, onko halipula tai puuttuu kainalo?"
"Jyväskylän naiset! Taas on tarjolla mitä mainioimman harrastuksen peruskurssi. Harrastuskaverit ovat huippuluokkaa, ja uusissa valoisissa tiloissa kelpaa nujuta! Tervetuloa!"
"Hallitsetko jujin tai kimuran? Tiedätkö, miten pyyhitään 90-kiloisella ukolla lattioita? Oletko aina haaveillut pyöräyttäväsi kakun sijasta onnistuneen perimbolon? Hanki itsellesi harrastus, josta löydät vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin! Jyväskylän Fight Clubin naisten peruskurssit on tunnetusti maailman parhautta syksyn pimeisiin iltoihin - Ilmoa sisään NYT!"
"Jos olet nainen ja Jyväskylässä mene tuonne "
"Naiset, ensi viikolla se alkaa! Nimittäin naisten bjj:n ja lukkopainin peruskurssi.
Ai miks?
- Paini on kovvaa hommaa ja kovikset pärjää aina. Silti me pidetään aina reenikaverista huolta
- Jyväskylän Fight Clubilla pojatkin tunnustaa tappelevansa niinku tytöt
- Liukkaalla kelillä toiset kaatuu, toiset heittää ukemin
- Kohta on joulu ja painin jälkeen kinkku maistuu paremmalta
Meidän porukkaan kaikki naiset on tervetulleita: iästä, koosta, aiemmasta liikuntataustasta tai sen puuttumisesta riippumatta."
"Kiinnostaako naiset jiu-jitsu? Nyt sitä taas löytyy Nykäskylästä huippu opettajien ja harjoituskaverien saattelemana."
"Kysymys ei enää liene kuulu "Kiinnostaako naiset jiu-jitsu?", vaan "NAINEN, miksi et ole ilmottautunut?". Taas alkaa naisille sunnattu pieni peruskurssi suurien lajien parissa. Suosittelen!"
Lisätietoja ja ilmoittautuminen löytyy täältä: www.jklfightclub.com
Tapahtuma myös Facebookissa.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
FINNHITS - Suomineidot sparraa 2014: Ensihuumaa ja pyöritystä
Tämä blogi perustettiin alun alkaen tyttöpainien treenipäiväkirjaksi harrastajien toiveesta. Pääasiassa tänne postaillaan siis muistin virkistykseksi jonkinlaisia kuvauksia siitä, mitä milloinkin treeneissä on tehty. Treenien lisäksi kirjoitellaan raportteja myös meidän kisamatkoista, leireistä ja muista treenaamiseen liittyvistä asioista. Alusta saakka kirjoittajia on ollut useampi kuin yksi, ja pyrkimys onkin ollut, että kaikki jotka haluavat, saavat kirjoittaa. Tulee eri näkökulmia ja tunnelmia. Vaikka kyse on yksilölajista, niin ilman porukkaa tätä on hyvin vaikeaa treenata.
Tämän johdannon kirjoittelin lähinnä siksi, että nyt seuraa eri näkökulmia viikon takaisesta Finnhits - Suomineidot sparraa 2014 leiristä. Heli kuvailee ensin konkarin kokemuksella yleisesti leiriä ja reissua, jonka jälkeen sanaisen arkkunsa avaavat pari tuoreinta treenaajaa Emmi ja Henna. Kuvailusta vastasi tällä kertaa Laura. Tämän lisäksi Elina johti joukon sinne ja takaisin.
Heli tarinoi:
Jyväskylästä vuosi sitten alkunsa saanut naisten oma Finnihits-painileiri järjestettiin siis tänä vuonna Tampereella 25.-26. lokakuuta, jonne meitä lähti Jyväskylästä autollinen vanhoja ja uusia naispainijoita. Leirin ohjelmassa oli yhteensä kolmet BJJ-treenit ja yhdet lukkopainitreenit ruskeavöisten Päivi Aittamaan ja Outi Järvilehdon vetäminä ja paikalle oli saapunut jälleen kymmenittäin tyttöjä ja naisia ympäri Suomea. Tarjolla oli siis runsaasti sekä uusia että jo tutuksi tulleita painikavereita, mikä olikin leirin päätarkoitus. Meillä Jyväskylässä on harvinaisen paljon aktiivisia naistreenaajia ja omankokoista painiseuraa löytää siis kotoakin, mutta leireille on aina hauska lähteä haistelemaan vähän uusia tuulia. Oman salin vetäjät sekä treenikaverit tulevat vuosien saatossa varsin tutuiksi, joten leireiltä saa erilaista näkökulmaa sekä tekniikoiden hiomiseen että sparrailuun. Runsaan osallistujamäärän takia kahden päivän aikana riittikin uusi pari lähes joka harjoitukseen ja sparriin. Tekniikoitakin treenailtiin aika drillipainotteisesti, mikä on ainakin omasta mielestäni hyvä ja tehokas tapa treenata. (Varsinaisia tekniikkakuvauksia en tähän kirjaa, mutta leirin tekniikoita tullaan käymään läpi tulevissa tyttötreeneissä ja sitä kautta ne päätyvät kyllä blogiinkin.) Painimisen ohessa leirillä kerettiin myös juttelemaan turvalliseen treenaamiseen sekä miesten kanssa painimiseen liittyvistä kokemuksista, mikä oli hienoa, sillä näistä asioista ei välttämättä kauheasti pääse keskustelemaan, jos omalla salilla ei ole hirveästi muita naisia.
Emmi: Painileirillä ensimmäistä kertaa
Henna ehdotti, että lähdettäisiin mukaan Suomineidot sparraa –tapahtumaan, koska Elina oli sitä hänelle ehdottanut. Ajattelin, että olisikohan liian aikaista, mutta oli puhetta, että leirillä olisi muitakin vasta alottaneita. Onneksi tuli lähdettyä.
Leirillä oli mukavaa ja oppi ainakin hetkellisesti paljon kaikkea uutta. Leirillä ei jaettu mitenkään taitotason mukaan ryhmiin, mutta se ei haitannut. Kun avasi suunsa ja kertoi, että painimista on takana pari kuukautta, niin ymmärrystä löytyi jo pidempään harrastaneilta. Aina joukkoon toki mahtuu joku, joka painii niin täysiä, että itse ei pääse ollenkaan mukaan, mutta onneksi näitä oli vain muutama. Yhteishenki oli avoin ja ihmiset ystävällisiä. Oikeasti. Entisissä harrastuksissa tällaista tunnelmaa ei ole ollut.
Mustelmia tuli ja niskat kiittivät leiristä vielä muutaman päivän jälkeenkin, mutta se taitaa kuulua aloittelijan arkipäivään. Osallistuminen Fight clubin tyttötreeneihin jo kesken peruskurssin, auttoi leirillä, koska oli jo joku kokemus painimisesta pidempään harrastaneen kanssa. Matkaseura oli myös kannustavaa koko leirin ajan. Kiitos Elina, Heli, Laura ja Henna! :)
Henna: Alkeiskurssin aikana ekalle BJJ-leirille osallistuminen
Aloitin syyskuussa Jyväskylän Fight Clubin bjj/lukkopainin peruskurssin sekaryhmässä. Meitä tyttöjä n. 30 hengen ryhmästä kurssilla on neljä, joten tulimme aika nopeasti keskenämme tutuiksi, luonnostaan kun sitä hakeutuu mieluiten ensisijaisesti tytön pariksi. Melko pian kurssin alkamisen jälkeen tiedotettiin, että myös nk. tyttöpaineille olisi tervetullut jo kurssin aikana. Se kuulosti tosi kivalle, mutta itse lykkäsin jännityksen vuoksi tyttövuoroille menoa. Niinkään oma kokemattomuuteni ei aiheuttanut jännitystä vaan pieneen ja tiiviiltä vaikuttavaan ryhmään lompsiminen kylmiltään kun en ketään heistä tuntenut ennestään.
Kun sitten lopulta uskaltauduin eräänä sunnuntaina treeneihin, oli jää murrettu. Ei sinne ollut vaikeaa mennä, mutta kun sitä lykkäsin niin se tuntui muka vaikealta. Sain treenin jälkeen ohjaajalta, Elinalta, tietoa erilaisista tulevista leireistä ja mm. bjj-naisten valtakunnallisesta keskusteluryhmästä. Elina kannusti osallistumaan pian järjestettävälle naisille suunnatulle leirille ja vakuutti että se soveltuisi aivan hyvin vasta-alkajillekin. Samalla seisomalla hän liitti minut Jyväskylän tyttöjen omaan keskusteluryhmään mainiten samalla, että varmasti muitakin olisi täältä lähdössä sinne, mennään porukoissa. Olin lukenut aiemmin Fight Sport -lehdestä kuinka lajia harrastavilla naisilla vaikuttaa olevan hyvä yhteishenki, joten minun oli helppo vakuuttua siitä, että tämä leiri olisi varmasti hyvä kokemus.
Houkuttelin muitakin meidän pekun tyttöjä lähtemään ja heistä Emmi intoutui ilmoittautumaan myös. Pian olimmekin sopineet yhteisen autokyydin leirille keskusteluryhmän kautta ja ensimmäisen leiripäivän aamuna meitä tyttöjä lähti matkaan viisi, joista minä ja Emmi vasta-alkajina. Itse en osannut jännätä missään vaiheessa niinkään leiriä, olin vain mielissäni lähdössä katsomaan mikä tämä homma on ja saamaan hyvää oppia. Leirille kannustamisella oman seuran puolelta ja treenikaverin mukaan lähtemisellä oli merkittävä vaikutus osallistumisintooni, pelkkä oma motivaatio ei ehkä olisi riittänyt sytykkeeksi tässä vaiheessa. Myös ajatus siitä, että leirillä on vain naisia rentoutti; se sopi hyvin ekaksi leirikseni.
Ajattelin että naisleiri ei olisi varmastikaan kovin raakaa suorittamista ja siellä saisi hyviä vinkkejä juuri naisnäkökulmasta. Näin oli. Leirin ohjaajat olivat mielestäni todella hyviä ja kannustavia, selkeitä kuvailemaan tekniikoita ja tekemisen tahti oli sopiva. Kävimme läpi keskustelumuotoisesti turvallisuusasioita monipuolisesti ja etenkin miesten kanssa treenaamiseen liittyen. Omassa seurassamme ohjaajat ovat näitä asioita hyvin korostaneet treeneissä, mutta harrastamisen turvallisuustekijöistä muistuttaminen ei todellakaan ollut pahitteeksi. Sen tähdentäminen, että avaa suunsa jos pari tekee omasta mielestä liian kovalla voimalla tai mitä tahansa sellaista mikä ei tunnu itsestä hyvälle tai tuntuu aiheuttavan vaaratilanteita. Olen pannut merkille itsekin aiemmassa harrastustaustassani, että naiset eivät usein kerro jos jokin painaa mieltä tai uskalla sanoa jos toinen tekee liian kovaa ja saattavat pahimmassa tapauksessa jättäytyä kokonaan pois harrastuksen parista tai sitten treenataan vain ”luottoparien” kanssa ja se taas ei vie eteenpäin. Varsinkin vasta-alkaja naiset epäröivät sparrata kokeneemman kanssa, varsinkaan miehen, kun pelätään toisen tekevän liian kovaa tai että oma osaamattomuus olisi jotenkin hävettävä asia. Hyvin harvoin kokenut harrastaja tahallisesti käyttää liikaa voimaa tai hämmentää näyttämisvimmaisena teknisellä taituruudellaan kokemattomampaa, joten suu kannattaa todellakin avata niin treeni ja happi kulkee. Voi myös vahingossa tutustuakin uuteen ihmiseen kun sanoo sille jotain :)
Sparrasimme mielestäni todella paljon leirin aikana, paria pyydettiin vaihtamaan joka tekniikan välissä. Näin tuli hierottua uutta asiaa moneen kertaan ja tavattua uusia ihmisiä, kaikki toisistaan erilaisempia painijoita. Toki vasta-alkajana minulla ei ollut kovin vahvaa perustaa jonka päälle rakentaa uutta tietoa, joten käydyistä tekniikoista leirin jälkeen pyöri päässäni vain pätkiä eikä ne nimetkään päähäni oikein jääneet, mutta en huolestunut siitä, sillä jokainen treenimahdollisuus vie kuitenkin jollain tavalla eteenpäin. Tämä pätkien päässä pyöriminen kun on ollut koko pekun kantava teema itselläni: Minulla on järjettömän kokoinen palapelilaatikko ja pala paloja vaan tulee ja tulee, sen koko kuvan rakentaminen tulee vielä kestämään aikansa. Pitää vaan koittaa malttaa, vaikka malttamaton luonne taidankin olla.
Sain hyvin palautetta pareiltani harjoitellessamme tekniikoita ja sparratessa, opin paljon pieniä, mutta jatkon kannalta olennaisia asioita. Kuten, että asentoni on tällä hetkellä usein liian pysty enkä hakeudu tarpeeksi syvään ja leveään kyykkyyn, tukijalkani jäi usein vastustajan otteiden tavoitteluetäisyydelle ja minun tulee kiinnittää kyykistyessäni tarkemmin huomiota polven kulmaan, etten riko sitä. Jotain mainitakseni. Poimin hyviä puolustautumisvinkkejä, oikein ilahduin kun eräskin parinani ollut pieni nainen pyöri selällään kuin palloksi käpertynyt siili jäällä niin etten saanut mitään otetta hänestä yhtään mistään. En yhtään mitään otetta. Se oli paketti oli kuin laminoitu. Minusta oli erittäin mahtavaa, että osallistumaan oli tullut Jyväskylästä kaksi ohjaajaamme, Heli ja Elina, joten näitä leirin tekniikoita treenattaisiin kuulemma vielä kotiseurallakin, mikäs sen parempaa kuin voida kerrata näitä juttuja vielä kotonakin.
Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli leiristä, osallistujat ja ohjaajat olivat avoimia ja kivoja tyyppejä. Suosittelen lähtemään leireilemään jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa harrastusta, jotta tutustuu ihmisiin, se motivoi myös jatkamaan harrastusta pidemmälle kun tulee tutuksi porukoiden kanssa ja tietää vähän mitä missäkin lajin puitteissa tapahtuu. Leirin päätteeksi kannustettiin käymään treenivierailuilla muissa seuroissa eri paikkakunnilla käydessään. Kynnys vierailla on madaltunut kun olet jo jonkun kohdesaliltasi tavannut ennenkin, siksikin tällaiset leirit ovat hyväksi lajin kasvamiselle ja kehittymiselle. Itse ainakin ajattelin Oulun Kamppailuklubilla käydä sitten kun lähden Pohjoseen sukuloimaan.
Olen ollut kovin ilahtunut siitä kuinka paljon mahdollisuuksia kehittyä jo tässä vaiheessa lajiharrastusta olen saanut sekä tutustua muihin harrastajiin muualtakin kuin Jyväskylästä. Vastaanotto ja sisäänajo lajiin ovat siten onnistuneet. Asioiden ollessa näin, joudun jatkamaan tätä lajia. Alunperinhän minä tulin vain hakemaan hieman lisämotivaatiota toiseen lajiin käymällä katsomassa toisen tyyppistä tekemistä. Kannatti lähteä kokeilemaan!
Tämän johdannon kirjoittelin lähinnä siksi, että nyt seuraa eri näkökulmia viikon takaisesta Finnhits - Suomineidot sparraa 2014 leiristä. Heli kuvailee ensin konkarin kokemuksella yleisesti leiriä ja reissua, jonka jälkeen sanaisen arkkunsa avaavat pari tuoreinta treenaajaa Emmi ja Henna. Kuvailusta vastasi tällä kertaa Laura. Tämän lisäksi Elina johti joukon sinne ja takaisin.
Finnhits 2015 järjestettiin Tampereella TJJK:n salilla |
Jyväskylästä vuosi sitten alkunsa saanut naisten oma Finnihits-painileiri järjestettiin siis tänä vuonna Tampereella 25.-26. lokakuuta, jonne meitä lähti Jyväskylästä autollinen vanhoja ja uusia naispainijoita. Leirin ohjelmassa oli yhteensä kolmet BJJ-treenit ja yhdet lukkopainitreenit ruskeavöisten Päivi Aittamaan ja Outi Järvilehdon vetäminä ja paikalle oli saapunut jälleen kymmenittäin tyttöjä ja naisia ympäri Suomea. Tarjolla oli siis runsaasti sekä uusia että jo tutuksi tulleita painikavereita, mikä olikin leirin päätarkoitus. Meillä Jyväskylässä on harvinaisen paljon aktiivisia naistreenaajia ja omankokoista painiseuraa löytää siis kotoakin, mutta leireille on aina hauska lähteä haistelemaan vähän uusia tuulia. Oman salin vetäjät sekä treenikaverit tulevat vuosien saatossa varsin tutuiksi, joten leireiltä saa erilaista näkökulmaa sekä tekniikoiden hiomiseen että sparrailuun. Runsaan osallistujamäärän takia kahden päivän aikana riittikin uusi pari lähes joka harjoitukseen ja sparriin. Tekniikoitakin treenailtiin aika drillipainotteisesti, mikä on ainakin omasta mielestäni hyvä ja tehokas tapa treenata. (Varsinaisia tekniikkakuvauksia en tähän kirjaa, mutta leirin tekniikoita tullaan käymään läpi tulevissa tyttötreeneissä ja sitä kautta ne päätyvät kyllä blogiinkin.) Painimisen ohessa leirillä kerettiin myös juttelemaan turvalliseen treenaamiseen sekä miesten kanssa painimiseen liittyvistä kokemuksista, mikä oli hienoa, sillä näistä asioista ei välttämättä kauheasti pääse keskustelemaan, jos omalla salilla ei ole hirveästi muita naisia.
Heli ja Emmi nohevana |
Henna ehdotti, että lähdettäisiin mukaan Suomineidot sparraa –tapahtumaan, koska Elina oli sitä hänelle ehdottanut. Ajattelin, että olisikohan liian aikaista, mutta oli puhetta, että leirillä olisi muitakin vasta alottaneita. Onneksi tuli lähdettyä.
Leirillä oli mukavaa ja oppi ainakin hetkellisesti paljon kaikkea uutta. Leirillä ei jaettu mitenkään taitotason mukaan ryhmiin, mutta se ei haitannut. Kun avasi suunsa ja kertoi, että painimista on takana pari kuukautta, niin ymmärrystä löytyi jo pidempään harrastaneilta. Aina joukkoon toki mahtuu joku, joka painii niin täysiä, että itse ei pääse ollenkaan mukaan, mutta onneksi näitä oli vain muutama. Yhteishenki oli avoin ja ihmiset ystävällisiä. Oikeasti. Entisissä harrastuksissa tällaista tunnelmaa ei ole ollut.
Mustelmia tuli ja niskat kiittivät leiristä vielä muutaman päivän jälkeenkin, mutta se taitaa kuulua aloittelijan arkipäivään. Osallistuminen Fight clubin tyttötreeneihin jo kesken peruskurssin, auttoi leirillä, koska oli jo joku kokemus painimisesta pidempään harrastaneen kanssa. Matkaseura oli myös kannustavaa koko leirin ajan. Kiitos Elina, Heli, Laura ja Henna! :)
FINNHITS - Suomineidot sparraa 2015 |
Aloitin syyskuussa Jyväskylän Fight Clubin bjj/lukkopainin peruskurssin sekaryhmässä. Meitä tyttöjä n. 30 hengen ryhmästä kurssilla on neljä, joten tulimme aika nopeasti keskenämme tutuiksi, luonnostaan kun sitä hakeutuu mieluiten ensisijaisesti tytön pariksi. Melko pian kurssin alkamisen jälkeen tiedotettiin, että myös nk. tyttöpaineille olisi tervetullut jo kurssin aikana. Se kuulosti tosi kivalle, mutta itse lykkäsin jännityksen vuoksi tyttövuoroille menoa. Niinkään oma kokemattomuuteni ei aiheuttanut jännitystä vaan pieneen ja tiiviiltä vaikuttavaan ryhmään lompsiminen kylmiltään kun en ketään heistä tuntenut ennestään.
Kun sitten lopulta uskaltauduin eräänä sunnuntaina treeneihin, oli jää murrettu. Ei sinne ollut vaikeaa mennä, mutta kun sitä lykkäsin niin se tuntui muka vaikealta. Sain treenin jälkeen ohjaajalta, Elinalta, tietoa erilaisista tulevista leireistä ja mm. bjj-naisten valtakunnallisesta keskusteluryhmästä. Elina kannusti osallistumaan pian järjestettävälle naisille suunnatulle leirille ja vakuutti että se soveltuisi aivan hyvin vasta-alkajillekin. Samalla seisomalla hän liitti minut Jyväskylän tyttöjen omaan keskusteluryhmään mainiten samalla, että varmasti muitakin olisi täältä lähdössä sinne, mennään porukoissa. Olin lukenut aiemmin Fight Sport -lehdestä kuinka lajia harrastavilla naisilla vaikuttaa olevan hyvä yhteishenki, joten minun oli helppo vakuuttua siitä, että tämä leiri olisi varmasti hyvä kokemus.
Henna ja melkein jyväskyläläinen Liisa |
Ajattelin että naisleiri ei olisi varmastikaan kovin raakaa suorittamista ja siellä saisi hyviä vinkkejä juuri naisnäkökulmasta. Näin oli. Leirin ohjaajat olivat mielestäni todella hyviä ja kannustavia, selkeitä kuvailemaan tekniikoita ja tekemisen tahti oli sopiva. Kävimme läpi keskustelumuotoisesti turvallisuusasioita monipuolisesti ja etenkin miesten kanssa treenaamiseen liittyen. Omassa seurassamme ohjaajat ovat näitä asioita hyvin korostaneet treeneissä, mutta harrastamisen turvallisuustekijöistä muistuttaminen ei todellakaan ollut pahitteeksi. Sen tähdentäminen, että avaa suunsa jos pari tekee omasta mielestä liian kovalla voimalla tai mitä tahansa sellaista mikä ei tunnu itsestä hyvälle tai tuntuu aiheuttavan vaaratilanteita. Olen pannut merkille itsekin aiemmassa harrastustaustassani, että naiset eivät usein kerro jos jokin painaa mieltä tai uskalla sanoa jos toinen tekee liian kovaa ja saattavat pahimmassa tapauksessa jättäytyä kokonaan pois harrastuksen parista tai sitten treenataan vain ”luottoparien” kanssa ja se taas ei vie eteenpäin. Varsinkin vasta-alkaja naiset epäröivät sparrata kokeneemman kanssa, varsinkaan miehen, kun pelätään toisen tekevän liian kovaa tai että oma osaamattomuus olisi jotenkin hävettävä asia. Hyvin harvoin kokenut harrastaja tahallisesti käyttää liikaa voimaa tai hämmentää näyttämisvimmaisena teknisellä taituruudellaan kokemattomampaa, joten suu kannattaa todellakin avata niin treeni ja happi kulkee. Voi myös vahingossa tutustuakin uuteen ihmiseen kun sanoo sille jotain :)
Treenien lomassa |
Sain hyvin palautetta pareiltani harjoitellessamme tekniikoita ja sparratessa, opin paljon pieniä, mutta jatkon kannalta olennaisia asioita. Kuten, että asentoni on tällä hetkellä usein liian pysty enkä hakeudu tarpeeksi syvään ja leveään kyykkyyn, tukijalkani jäi usein vastustajan otteiden tavoitteluetäisyydelle ja minun tulee kiinnittää kyykistyessäni tarkemmin huomiota polven kulmaan, etten riko sitä. Jotain mainitakseni. Poimin hyviä puolustautumisvinkkejä, oikein ilahduin kun eräskin parinani ollut pieni nainen pyöri selällään kuin palloksi käpertynyt siili jäällä niin etten saanut mitään otetta hänestä yhtään mistään. En yhtään mitään otetta. Se oli paketti oli kuin laminoitu. Minusta oli erittäin mahtavaa, että osallistumaan oli tullut Jyväskylästä kaksi ohjaajaamme, Heli ja Elina, joten näitä leirin tekniikoita treenattaisiin kuulemma vielä kotiseurallakin, mikäs sen parempaa kuin voida kerrata näitä juttuja vielä kotonakin.
Jyväskylän Fight Like a Girl Club, Päivin ja Outin kainalossa |
Olen ollut kovin ilahtunut siitä kuinka paljon mahdollisuuksia kehittyä jo tässä vaiheessa lajiharrastusta olen saanut sekä tutustua muihin harrastajiin muualtakin kuin Jyväskylästä. Vastaanotto ja sisäänajo lajiin ovat siten onnistuneet. Asioiden ollessa näin, joudun jatkamaan tätä lajia. Alunperinhän minä tulin vain hakemaan hieman lisämotivaatiota toiseen lajiin käymällä katsomassa toisen tyyppistä tekemistä. Kannatti lähteä kokeilemaan!
lauantai 1. marraskuuta 2014
Lauralle sininen vyö!
Eilen Jyväskylän Fight Club sai uuden sinivyön, kun Laura korotettiin treenien lomassa uudelle vyöarvolle. Kova työ palkittiin taas, ja Lauraa odottavat uudet haasteet. Lauran vyönannossa korostuu erityisesti se, kuinka tämä on alusta saakka tehnyt töitä paitsi oman oppimisen eteen, myös auttanut ja kannustanut kanssatreenaajia näiden harjoittelussa. Espanjan vaihtovuosi ei tuonut treeni- tai kisataukoa, ja Suomeen paluun jälkeen Laura on jatkanut samalla luotettavalla linjalla. Parasta on myös, kuinka tämä on ottanut vastuuta myös treenien ohjaamisen suhteen - aivan kuten muutkin "tehonelikon" naiset. Tästä taas suunta eteenpäin. Jyväskylän Fight Club onnittelee Lauraa!
Yllättynyt vyönsaaja |
Laura ja (paikalla olleet) tytöt |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)