tiistai 31.7. - lonkkaheittelyä

Eilen tyttöpaineissa oli vierailevana opettajana Jouko Perkkiö Jyväskylän Han Moo Do -seurasta. Tarkoituksena oli saada vähän uusia ideoita ja virikkeitä bjj-pystyyn. Jouko veti meille Han Moo Do -tyyppisen heittotreenin, jossa katsottiin yhtä lonkkaheittoa varsin perusteellisesti. Lämmittelyjen lomassa katsottiin heiton askeleet - takajalka eteen, käännytään sen varassa ympäri sivulle astuen ja käännytään polvi maahan vieden. Tämän lisäksi treenattiin ukemia, jossa tultiin hanmoodomaisen pehmeästi ylös. Joukon täysin äänetön ukemi oli kyllä vaihtelua meidän perinteiseen "mitä kovempi ääni lähtee sen parempi" versioon :).

Lonkkaheittoja esiteltiin viisi, jotka poikkeavat toisistaan otteiden ja heittosuunnan suhteen. Näistä Jouko oli valinnut yhden, jota katsottiinkin sitten loppuaika tarkemmin. Toisella kädellä ote saman puolen hihasta ja toisella saman puolen kainalon ali. Askeleet menevät samoin kuin lämmittelyn lomassa katsotut askeleet. Käsiote vedetään tiukaksi viemällä oma kyynerpää kylkeä kohti ja kainalokäsi suljetaan tiukasti kohti omaa hartiaa. Oma asento - "ryhti" - pidetään kumarana, ja kaveri tavallaan suljetaan syleilyyn, jonka jälkeen kaveri viedään mattoon oman vartalon kierrolla.

Tätä heittoa treenailtiin ensin kevyessä tehtäväsparrissa, jossa molemmat tekivät heiton vuorotellen. Lopuksi oli myös vapaata sparria.

Mielenkiintoisia pointteja tuli heittoihin ja niiden kriittisiin kohtiin onnistumisen kannalta. Lisäksi silmiin pisti Han Moo Do -heittojen pehmeys - toisen lajin näkökulma piristi. Saa nähdä, miten hanmoodolaiset ottavat vastaan ensi viikolla bjj-painin.


Kiitos Jouko!

tiistai 16.8 / torstai 18.8 - Hipisti vaihdossa

Joskus inspiraatiot lajin ulkopuolelta ovat tarpeen: teimme pienen vaihtokokeilun toisen brassilajin, capoeiran pariin. Capoeiraahan kutsutaan yleensä taistelutanssiksikin, jossa liikkeet tapahtuvat musiikin tahdissa. Soitto ja laulu kuuluvat potkujen, väistöjen ja erinäisten akrobatialiikkeiden ohella lajiin. Capoeirassa ei useinkaan "taistella" vaan sitä "pelataan"- tahti voi olla hidasta tai todella nopeaa, tyyli enemmän tai vähemmän hyökkäävää. Musiikki määrää kunkin capoeira -pelin luonteen ja tahdin. Capoeirassa on erilaisia tekniikoita, joita voi harjoitella, mutta itse peli on aina improvisoitua, eikä lajissa ole varsinaisesti oikeaa tai väärää tapaa liikkua.

Tiistain tyttöpaineihin saimme houkuteltua muutaman capoeiristan tutustumaan painin saloihin. Puolentoista tunnin treeni sisälsi lämmittelyt tehtäväjuoksuineen ja parivoimaharjottein. Tämän jälkeen kävimme läpi peruspositioita, harjoittelimme guardin avausta ja ohittamista sekä lopetuksista käsilukko ja rnc-kuriste esittelymielessä. Loppuun painia, jonka idean capoeiristat tajusivat hyvin. Hauska huomata, miten improvisaatioliikkeeseen tottuneet hipit hoksasivat hyvin nujuamisen alkeet.

Torstaina suuntasimme sitten painiporukalla Jyväskylän Capoeira Forca Naturalin capoeira -salille. Treeni alkoi capoeiramaisilla, hieman akrobaattisilla lämmittelyillä. Treenattiin myös perusaskel ginga (vai pitäisikö sanoa perusliike), muutamaa peruspotkua ja -väistöä sekä itse capoeiran pelaamista capoeira rodassa (ihmiset istuvat ringissä, jonka keskellä kaksi pelaa capoeiraa). Capoeiran lyhyt oppimäärä tehosi jopa painijoihin, ja pelaaminen ("capoeira -sparraaminen") sujui hyvin treenien lopussa.

Miksi tällainen vaihto? Oman lajin ulkopuolelta voi hakea virikkeitä tai jopa ottaa jonkun lajin oheistreeniksi päälajin rinnalle. Capoeira vaatii kokonaisvaltaista kehonhallintaa, aivan kuten painikin. Maton sijaan liikkuminen tapahtuu lattialla, yhden tai useamman raajan varassa (capoeiristan selkä tai takamus ei koske maahan), musiikin tahdissa ja improvisoiden. Pääideana vaihdossa oli kuitenkin erityyppisen liikkumisen kokeilu ja hauskan pito, niin painijoille kuin capoeiristoillekin.

gingaa muodostelmassa

pelailun harjoittelua