Nealle sininen vyö

Sunnuntaina 7.10. saatiin Fight Like a Girl Clubiin lisää väriä kun Nea korotettiin siniselle vyölle. Nean paini on mennyt viime aikoina hurjaa vauhtia eteenpäin, säännöllisen treenin ansiosta. Vahvuutena Nealla on aina ollut vahva pystyottelu ja päältä prässääminen, mutta viime aikoina kehitystä on tapahtunut myös alta pelaamisesta.  Kaikin puolin oli siis jo aika siirtyä seuraavalle vyölle!

Uuden vyön omistaja ja muut päivän tyttötreenaajat

Hennariikalle ja Lauralle purppuraa!

Perjantaina 12.1. päästiin ennen peruskurssin treenejä juhlistamaan uusia vöitä, kun Janne Maunonen graduoi Elinan avustamana Hennariikan ja Lauran BJJ-treenien yhteydessä purppuralle.

Molemmat naiset ovat jo pitkän linjan painijoita, jotka ovat treenanneet ahkerasti ympäri Suomea ja maailmaa, ohjanneet treenejä sekä kisanneet. Molemmat olisikin voitu korottaa uusille vöille jo ajat sitten, mutta nämä menevät reissunaiset olivat onnistuneet välttelemään graduointitilaisuuksia. :) Nyt molemmat saatiin kuitenkin juonittua paikalle ja sysättyä uusien haasteiden pariin.

JKL Fight like a girl club onnittelee!

Tummempaa vyötä Lauralle...

...ja heti perään Hennariikalle.

Uusien vöiden kanssa kelpaa hymyillä
(Kuva by Jyväskylän Fight Club)

Suomi 100 ja sinisten vöiden juhlaa

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2017 Fight Clubilla kokoonnuttiin treenaamaan yhdessä ja sparraamaan Suomi 100 -hengessä 100 minuutin ajan. Lisäksi juhlapäivään kuului iso kasa uusia vöitä. Fight like a girl clubilaisten joukosta Janne Maunonen graduoi Elinan avustuksella siniselle Heidin, Annan sekä Tiian.

Heidi aloitti treenaamisen alunperin jo vuonna 2011 Äänekoskella. Sittemmin treenaamisessa on ollut jonkun verran taukoja, mutta pitkän linjan kokemus on näkynyt sekä Heidin taidoissa että vyöhön kertyneinä natsoina. Nyt olikin jo korkea aika vaihtaa vyö kokonaan uuteen väriin ja päästää Heidi uusien haasteiden pariin.

Uusi vyö riemastuttaa...

Anna puolestaan aloitti painitaipaleensa naisten peruskurssilta tammikuussa 2016. Anna on osoittanut vahvoja otteita tatamilla heti alusta asti ja pärjännyt näillä hyvin myös kisoissa. Vaikka treenaaminen onkin välillä jäänyt itsestä riippumattomista syistä vähemmälle, on Annan kehitys ollut tasaista ja ehdottomasti uuden vyön arvoista.

...shokeeraa...

Samaiselta vuoden 2016 peruskurssilta ponnisti myös Tiia, joka niin ikään sai nyt siirtyä uudelle vyölle pois alkavan uuden peruskurssin tieltä. Tiia on oiva esimerkki siitä, mitä omalle epämukavuusalueelle menemisellä ja jatkuvalla työnteolla voi saavuttaa. Myös Tiia on uskaltautunut haastamaan itseään kisamatoille ja sama itsensä kehittäminen jatkuu toivottavasti myös sinisellä vyöllä.

...ja ilahduttaa

Onnea uusiin sinivöisiin haasteisiin kaikille kolmelle! Samoin onnea myös muille itsenäisyyspäivän graduoiduille, eli Miskalle, Tomille ja Nicolle!

Kaikki itsenäisyyspäivän naispainijat

Kaikki uudet vyöt

Elinalle ruskea vyö, Tytille purppuraa (vanha juttuhan tämä jo on)

Aina ei näköjään sivun päivittäminen mene niin ajallaan, tämä juttu piti kirjoittaa jo elokuussa tapahtumahetkellä. Mutta parempi myöhään, ja saadaan näin vielä hommalle näkyvyyttä uudestaan. Siispä, Elina korotettiin Jyväskylässä elokuun 4. päivä ruskealle vyölle, ja samaisessa tilaisuudessa Tytti sai lanteilleen purppuran vyön. Molemmat naiset ovat tehneet kovasti töitä lajin eteen ja ottaneet vastuuta sekä omasta että muiden kehittymisestä. Ja siitähän tässä on kyse, toisten ja itsen kehittämisestä eteenpäin. Mitä tummemmaksi vyö muuttuu, sitä enemmän niitä toisiakin täytyy viedä eteenpäin. Onnea molemmille vyönsaajille!

Onnittelut Tytille purppurasta!

Näin se vyöttäminen onnistuu kahdestaan, onnea Elina!

Myös Janille ja Kimmolle onnittelut uusista vöistä!

Lauralle purppuraa

Viikko sitten Fight Clubilla juhlittiin useampaa uutta vyön saajaa, ja näiden joukossa oli myös "naisemme maailmalla" Laura! Lentävän Kääpiön vyön väri vaihtui sinisestä purppuraan, ja samalla odottavat uudet haasteet kilpailutatameilla.

Laura aloitti treenamisen 2012 vanhan fight clubin tiloissa. Vuosien varrella tämä reissunainen on ehtinyt asumaan monessa maassa, ja on näin ollen kerännyt takkiinsa jujutsuoppeja ympäri maailman. Kotiin voi kuitenkin aina palata, ja näinpä joulukuisen perjantain treeneissä vyötärölle sidottiin uusi vyö Hannan toimiessa seremoniamestarina. Onnea Lauralle ja muillekin clubin uusille vyönsaajille!

Oikealla Laura ja vasemmalla muut uudet vyötetyt ja vyöttäjät

Hannalle musta vyö 29.10.2016!

Lauantain Hiltin suurleirillä Turussa tehtiin jälleen historiaa kun Suomen maahan saatiin jo kolmas mustavöinen nainen, meidän ikioma Hanna!

Hannan bjj-taival alkoi 2009 Vaasasta, josta tämä muutti 2010 Jyväskylään, ja on heti alusta saakka ollut yksi seuran kantavia voimia. Oman kisaamisen ohella Hanna on pitänyt huolta siitä, että muutkin kehittyvät ja kehittävät omaa jiujitsuaan, ja valmentaminen ja treenien veto onkin Hannan osaamisen kovinta ydintä. Hannan ideakynästä ovat lähtöisin myös moni Fight Clubin tapahtuma, naisille järjestetyt vapari-iltamat Basement Beatdownit (tyttöjen ilta ja naisten päivä) sekä tietysti koko kansan Sparrimaraton. Toki koko Fight Clubin porukka on tehnyt näistä tapahtumista ihan huippuja. Kisamatoilla Hanna on saavuttanut useamman suomenmestaruuden, ja kansainvälisillä kentillä lukuisia em-mitaleita. Nyt koittaakin sitten uudet haasteet mustavöisten sarjoissa. Näiden meriittien ohella Hanna on panostanut lajiin myös toimimana tuomarina. Kaiken kaikkiaan kyse on monipuolisesta urheilijasta, joka nyt pääsee testaamaan itseään lajin huipulle. Koko Fight Club onnittelee Hannaa!

Vaikka tämän hetkinen asunto sijaitsee Ruotsissa, on Hanna fighclubilainen ja sellaisena pysyy.

Hannan vyön solmi lanteille Jarkko Mäkelä,
vyön antajana on koko Suomen Hilti komitea
sekä Pedro Duarte

Turkuun paikan päälle todistamaan pääsivät tällä kertaa Hannan lisäksi Elina, Venla ja Laura

Heidille ja Tiialle uutta vyötä

Viime perjantaina saatiin klubille ja FLAGille uusia sinivöitä, kun Heidi graduoitiin perjantain BJJ-treenien yhteydessä. Heidi on hyvä esimerkki siitä, kuinka säännöllinen työnteko palkitaan ja esteet voitetaan! Ei ole aina helppoa päästä treeneihin kun samalla on perheenäiti ja asuu toisella paikkakunnalla.

Samaan syssyyn maailmalta kantautui uutisia, että FLAG-tyttö Tiia on saanut niin ikään sinisen vyön lanteilleen! Reissunainen asustelee tälläkin hetkellä ulkomailla, mutta ehtii kaiken matkailun ohella myös treenaamaan.

Naisten ohella perjantain treeneissä uuden vyön sai myös Anton. FLAG onnittelee kaikkia vyön saaneita!

Heidi ja Anton, uusin vöin vyötettynä

Annille sininen vyö

Perjantain BJJ-treeneissä Fight Like a Girl Clubin värivöisten joukko kasvoi kun Anni korotettiin siniselle vyölle. Anni on jo jonkin aikaa vieraillut BJJ-treeneissä ja uusimman tyttöperuskurssin myötä Annia on nähty erämiehenkadulla yhä enemmän. Annihan on saavuttanut judossa mustan vyön ja sen myötä ei olisi voinut BJJ:ssä kisata valkoisella vyöllä. Anni kisaa judossa aktiivisesti ja voi nyt uuden vyön myötä aloittaa kisauran myös BJJ:ssa. Onnea Annille!

Taisteluilme hallussa!

Helille purppuraa

Perjantain treenit kruunattiin parilla graduoinnilla, ja Heli solmii tästä lähtien takkinsa purppuralla vyöllä. Heli aloitti bjj:n aikanaan historiallisella Fight Clubin ensimmäisellä naisten peruskurssilla, ja onkin naisten kurssien ensimmäinen purppuralle saakka edennyt. Heli on treenivuosiensa aikana ehtinyt kisata niin jiujitsussa kuin myös lukkopainissa ja vapaaottelussa, eli kyseessä on monen lajin taituri. Elinan ohella Heli on ottanut vetovastuuta vakkarivuorolta, ja kyseinen tehokaksikko vastaakin nykyään naisten toiminnasta. Onnittelut Helille! Ja samalla onnittelut myös Mikaelille, joka sai perjantaina sinisen vyön!

Purppura sopii hyvin Helin faboulous -gi:hin

Perjantain treenien naiset - Pose Like a Girl

Kreikasta kajahtaa - Annalle ruskea vyö!

Uutta vyötä päälle - ja samalla Kreikan eka ruskeavöinen nainen

Pari viikkoa sitten saimme iloisia uutisia maailmalta kun meidän ikiomalle Annalle myönnettiin ruskea vyö. Annahan on yksi aidoista ja alkuperäisistä Jyväskylän Fight Like A Girl -tyttöpainien perustajajäsenistä. Aikoinaan vaihtoon tullut kreikkalainen judoka kävi bjj-treeneissä kokeilumielessä, hakemassa inspiraatiota judon mattopainiin. Vuosi oli 2006, ja Fight Club sijaitsi yhä Sammonkadulla. Vuotta myöhemmin Annan palatessa Jyväskylään maisteriopintoihin tämä aloitti säännöllisemmän bjj-treenin, ja 2008 Anna kilpaili jiujitsussa ensimmäistä kertaa osallistuen sen syksyn Naamalukkoon. Kuulemma nimenomaan kisaamisen kautta Anna koukuttui brassilajiin, ja pikku hiljaa judo muuttui oheislajiksi. Suomen kilpakentillä Anna on otellut useampaankin kertaan ja kansainvälistä menestystä tuli viimeksi Abu Dhabin World Pro -kisoista Annan sijoittuessa purppuravöisissä sarjassaan hopealle.

Vielä purppuralla pari vuotta sitten

Viimeiset pari vuotta Anna on vaikuttanut Suomen ulkopuolella - toki vieraillut klubilla useaan kertaan - ja nyt lanteille kiedottiin vihdoin ruskea vyö. On meidän hyvää onnea, että näillä näkymin kreikkalaisvahvistuksemme palaa Jyväskylään syksyllä ainakin muutamaksi kuukaudeksi töiden vuoksi. Luvassa on siis kovaa vääntöä ja oppaa!

Onnittelut Annalle vyöstä ja (meille Annan) työstä!

Lauralle sininen vyö!

Eilen Jyväskylän Fight Club sai uuden sinivyön, kun Laura korotettiin treenien lomassa uudelle vyöarvolle. Kova työ palkittiin taas, ja Lauraa odottavat uudet haasteet. Lauran vyönannossa korostuu erityisesti se, kuinka tämä on alusta saakka tehnyt töitä paitsi oman oppimisen eteen, myös auttanut ja kannustanut kanssatreenaajia näiden harjoittelussa. Espanjan vaihtovuosi ei tuonut treeni- tai kisataukoa, ja Suomeen paluun jälkeen Laura on jatkanut samalla luotettavalla linjalla. Parasta on myös, kuinka tämä on ottanut vastuuta myös treenien ohjaamisen suhteen - aivan kuten muutkin "tehonelikon" naiset. Tästä taas suunta eteenpäin. Jyväskylän Fight Club onnittelee Lauraa!

Yllättynyt vyönsaaja

Laura ja (paikalla olleet) tytöt

Hennariikalle sininen vyö!

Viime viikon keskiviikkona saatiin Fight Clubille naisille lisää värivöitä kun Hennariikka korotettiin siniselle vyölle. Kova työ palkittiin jälleen kerran, ja uudet haasteet odottavat nyt kulman takana. Onnea Hennariikka!

Viikonloppuna päästiin tyttötreenien sijaan berimboloilemaan, kun TJJK:n Erno Elgland kävi pitämässä meille bjj- ja lukkopainiseminaariin. Leirin lopuksi Erno näytti vielä pari sweeppiä.

Erno ja sunnuntain treeniporukka

Sunnuntai 4.5. - Hannalle ruskea vyö (ja vähän prässiohitusta)

Eilen oli oikea superpäivä.

Ensinnäkin tyttötreenien vieraaksi saapui naisia (ja miehiä) Tampereelta ja Lahdesta. Alkuun jatkettiin tutulla ohitusteemalla, mutta nyt keskityttiin alhaalta ohittamiseen. Lähtötilanteena z-guard ja sen ohittaminen. Alla olijan tehtävänä oli pelata guardia hieman huolimattomasti ja antaa polviensa osoittaa samaan suuntaan. Tämä on signaali päällä olijalle painaa polvet kasaan. Toisella kädellä otetaan ote kaverin alemman jalan lahkeesta siten, että rystyset käännetään kohti kaverin polvea. Samalla sprawlataan kaverin päälimmäisen jalan päälle, lantio kunnolla kohti mattoa. Toisella kädellä haetaan tiukka ote kauluksesta ja viedään oma pää kaverin hartian ja solisluun tienoolle. Täältä lähdetään lantio koko ajan alhaalla kiertämään kaverin jaloista ohi, tarvittaessa aina north-south -positioon saakka, jotta ohitus päästään viimeistelemään.

Muistiin siis päivän ohituksesta:
* paine on lantiossa, eli lantio koko ajan lähellä mattoa.
* päätä pitää käyttää, sillä se välittää painetta.
* hartiaa pitää käyttää, sillä sekin välittää painetta.
* kun lantio pysyy alhaalla, ei ole hätää, kierrä vaikka aina north-south -positioon saakka, jos on tarvis.

Lahden ja Tampereen vierailijat nostivat tuoreen ruskeavyön ilmaan

Tyttötreenien jälkeen vierailijat jäivät vielä bjj-treeneihin, jotka koko porukalle veti Hanna. Oli mahtavaa päästä sparrailemaan monen vierailijan kanssa, ja samalla oli kiva esitellä Erämiehenkadun uutta salia. Sunnuntain supertreeni sai loistavan päätöksen, sillä treenien loppuun Hanna graduoitiin ruskealle vyölle. Hanna onkin kaikkien aikojen kolmas suomalainen nainen, joka moisen kunnian on saanut. Onnea Hannalle!

Onnellinen vyönsaaja

Nyt Fight Clubin naisilla onkin nähtävissä koko värisuora aina valkoisesta mustaan vyöhön saakka. Sekin on historiaa!

Musta tuli musta

Olen nyt ollut vajaan kuukauden mustalla vyöllä, ja sinä aikana olen pohtinut vyöarvoa ja sen merkitystä monelta eri kantilta. Yritän tässä purkaa päälimmäisiä ajatuksia jonkinnäköisen puheen muodossa, sellainen kun on tapana.

Edelleen on outoa nähdä vyö roikkumassa makuuhuoneen oven päällä, oman vanhan ruskean ja Hannan purppuran vieressä. Vielä oudompaa on pukea vyö lanteille ja mennä pyörimään matolle. Olihan tämä itselle valtavan iso juttu, mustan vyön saavuttaminen. Yllättävämpää onkin ollut, miten iso juttu se on muille. Tämän voi aistia sosiaalisen median kommenteista, mutta ehkä isoin kolahdus tuli postiluukun muodossa, kun posti toi onnittelukortin toiselta naisharrastajalta: ”Kiitos kun teit historiaa!”

"You Can Do It" -kortti kolahti luukusta

Ensimmäinen nainen Suomessa. Se on outoa. Kun aloitin bjj:n kuusi vuotta sitten, oli Suomessa tasan yksi mustavyö ja korkein naisharrastaja purppuralla. Nyt mustia vöitä on Suomessa 39, ruskea ja purppuravöisiä naisia löytyy kymmenkunta, sekä monen monta sini- ja valkovöistä naista. Lajin harrastajamäärähän on suorastaan räjähtänyt. Ja minusta on tullut kai jonkinlainen esikuva naisille. ”Jos sä voit saada mustan vyön, niin mäkin joku päivä.” Tulevaisuudessa meidän kotisalilla treenavat naiset (ja miehet) näkevät heti ensimmäisistä treeneistä lähtien koko vyökirjon. Musta vyö ei ole enää niin mystistä.

Vielä valkoisella vyöllä, 2009. (kuva: Karin Gren)

Sain vyöni verrattain nopeasti. Minulle se on ennen kaikkea kisavyö. Kun aiemmilla vyöarvoilla on mennyt hyvin, niin on mahtavaa päästä ottelemaan niiden kaikista kovimpien kanssa. Samalla tajuan, kuinka alussa olen. Vastassa on kilpasiskoja, jotka ovat olleet mustavöisiä pidempään kuin itse olen lajia harrastanut. Nopea eteneminen vöissä ei korvaa lajin parissa käytettyjä vuosia. Pelissäni on paljon aukkoja, enkä omasta mielestäni tiedä melkeinpä mitään, mitä mustavöisenä ”kuuluu tietää”. On pakko olla röyhkeä, niin sanotusti nälkäinen nuori haastaja, jos aikoo jollain kisata kokemusta vastaan. Vähän kuin olisi uudestaan valkovöinen, matkalla ekoihin kisoihin. Luotan silti omiin mahdollisuuksini, että vyö on tullut ajallaan, ja minulla on mahdollisuus pärjätä.

Girls Only -leiri Tukholmassa 2010

Kisaaminen on ollut mukana kuvioissa melkeinpä alusta saakka. Tosin ensimmäinen kisa sai odotuttaa itseään kymmenen kuukautta Pohjois-Norjassa vietetyn kesän vuoksi. Sen jälkeen kisaaminen on ollut säännöllinen tapa käydä testaamassa itseään ja taitojaan. Voin nimetä matseja, jotka ovat olleet käännekohtia tiettyjen asioiden kehittymiseen. Nämä matsit ovat melkeinpä poikkeuksetta olleet hävittyjä matseja. Voittoja on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin. Kisaamisen ja kisoissa menestymisen salaisuus on kohdallani ilmeisesti hyvä pää ja iso koko. Hyvä pää näkyy siinä, ettei jännitys tai pelko syö kisasuoritusta. Minulle kisamatolla oleminen on samantapainen kokemus kuin aktiivisina muusikkoaikoinani esiintymistilanne. Sitä varten on harjoiteltu, tehty virheitä ja pyritty petraamaan suoritusta, jotta itse esiintyessä olisi mahdollisimman rento olo. Ja vaikka kuinka olisi harjoitellut, niin välillä niitä virheitä tulee itse esityksessä. Joskus ne vaan pystyy paikkaamaan siten, ettei kukaan huomaa niiden olemassa oloa. Ison koon hyöty on myös pakko tuoda esille, kun kyse on painoluokkaurheilusta. Kyllähän sitä isompana on usein etulyöntiasemassa ainakin voimatasojen, jos ei muun suhteen.

Jkl Fight Like a Girl Club ja joukkuekisakulta 2011

Treeneissä olen yleensä lauhkea lammas, iso kiltti jätti. Tämä asenne seuraa välillä kisoihinkin, joskin viimeisen vuoden aikana olen pikkuisen onnistunut tuomaan kaivattua ”kovuutta” kisasuoritukseen. On lempeästä asenteesta kuitenkin ollut hyötyäkin. Luulen, että sen vuoksi en ole oikeastaan loukkantunut missään vaiheessa uraani pahemmin. Olen melkoisen hyvä luovuttamaan ajoissa ja lepäämään tarvittaessa. Sosiaalisessa mediassa eteen tulee lähes päivittäin ”no excuses” ja muita vastaavia treenisloganeja. Kipu nähdään synonyymina kovalle treenille ja tuloksille. Oma mottoni taitaa olla päinvastainen ”kipuu, ei hyötyy”. Itsestä, niin mielestä kuin kropasta on pidettävä huolta. Joskus väsyneenä on parempi jättää treenit väliin, nukkua ja syödä hyvin, ja ottaa seuraavista treeneistä täysi hyöty levänneenä. Mielestäni lajin parissa vallitsee välillä hieman vääristynytkin käsitys siitä, että kaikki pitäisi saavuttaa heti. Kun alusta saakka voi kisata niin sanotusti suomen-, euroopan- tai maailmanmestaruudesta, niin se luo painetta menestyä koko ajan ja kaikkialla, joskus hinnalla millä hyvänsä. Tavoiteet olisi kuitenkin hyvä asettaa kauemmaksi ja olla valmis tekemään töitä niiden saavuttamiseksi. Olisihan se mahtavaa olla treeni- ja kisakunnossa vielä kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Iloisena finaalin jälkeen, Mundials 2012

Minulle tämä laji on harrastus – vaikkakin vakava sellainen. Minulle tämä ei ole ammattiurheilua, ja lajikin on melko marginaalinen siihen hommaan. Se, että iso osa viikosta kuluu tatamilla pyörien, on täysin oma valinta. Se, että iso osa palkasta menee harrastukseni rahoittamiseen on niin ikään oma valinta. Vastineeksi ajalle ja rahalle vaadin ennen kaikkea hyvää mieltä ja oloa. Se ei tarkoita, että jokainen treeni olisi aina ruusuilla tanssimista ja mahtavaa, eikä sitä, etteikö pitäisi treenata kovaa. Mutta nautinnon vuoksi tätä tehdään.

Varsovassa 2013

Kaikista pelottavinta mustassa vyössä on sen tuoma vastuu: nyt on mahdollisuus, mutta samalla myös velvollisuus seurata kanssatreenaajia ja auttaa näitä etenemään lajissa ja vyöarvoissa. Meillä on toki aiemminkin ruskeavöisenä saanut antaa sinisiä vöitä, mutta nämä vyöt merkitään kirjoissa ja kansissa muiden nimien alle. Vaikka alussa kirjoitin mustan vyön mystisyyden hälvenemisestä, niin siihen liittyy yhä eräänlainen totuuden aura. Se ei kuitenkaan saisi olla itsestään selvyys, vyön väri ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Omissa opeopinnoissa esiin on tullut ajatus, jonka pitäisi päteä myös kamppailulajeissa ja vyöhierarkiassa: ylemmän on aina ensin kunnioitettava alempaa, jotta kunnioituksesta voi tulla molemmin puolista. Kiitos siis Hiltin mustille vöille ja Pedro Duartelle, joka vyön minulle myönsi!

Turussa 22.2.2014, myös Ville sai mustan vyön

Vyön saannin jälkeisenä maanantaina kisatreeneissä myös totuus löi vahvasti vasten kasvoja. Vyö ei tuonut taikavoimia, jäin edelleen lopetuksiin ja löysin itseni puolustavista positioista. Näin sen pitääkin mennä. Treenikaverien tehtävänä on osoittaa niitä aukkoja ja paikkoja, joihin minun täytyy kiinnittää huomiota. Ettei kaikkia niitä tarvitsisi löytää kisamatolla. Treenikavereiden ansiosta minulla on nyt tuo outo vyö makuuhuoneen oven päällä. Tämän lisäksi Jyväskylän Fight Club on ennen kaikkea mukava paikka treenata: sinne saa mennä sellaisena kuin on. Siksipä koko porukka ansaitsee suuren kiitoksen!

Jyväskylän Fight Like a Girl Club ja tiistain tyttöpainit 26.2.2014

Erikseen tahdon kiittää Jyväskylän Fight Like a Girl Clubin naisporukkaa. Miestenkin kanssa on mahtavaa treenata, mutta henkisesti oma naisporukka Fight Clubin sisällä on ollut tärkeä paikka kasvaa ja olla. Kiitos klubin tytöt ja naiset ja Elina!

Rakkaimmat kiitokset menevät tietenkin Hannalle: Jos jota kuta pitää kutsua valmentajakseni, niin se olet sinä. Yhdessä ollaan löydetty uusia juttuja niin jiu-jitsussa kuin elämässä. Tästä mennään eteenpäin!

Venlalle musta vyö!

Suomeen saatiin ensimmäinen brasilialaisen jiu-jitsun mustavöinen nainen, kun Venla Luukkonen graduoitiin Pedro Duarten toimesta Hiltin suurleirillä Turussa 22.02.

Venla kuuluu Suomen lajipioneerien joukkoon. Alusta saakka aktiivisesti kisannut Venla on  voittanut lukuisia EM-mitaleja sekä brasilialaisessa jiu-jitsussa että lukkopainissa. Brasilialaisessa jiu-jitsussa Venla toi mitalin kotiin kaikista värivöisten sarjoista. Tähän astisen painiuran huippuna vuoden 2013 MM-kilpailuista kotiin palattiin kultamitali kaulassa.

Venla on paitsi kisannut aktiivisesti, osallistunut myös Suomen brasilialaisen jiu-jitsun liiton toimintaan ensimmäisenä naistuomarina sekä toimimalla liiton hallituksessa. Kotiseurassaan Venla vetää säännöllisesti harjoituksia. Kaikinpuolin esimerkillinen ja ahkera toiminta lajin parissa palkittiin hienoimmalla mahdollisella tavalla, ja Venla pääsee nyt kokeilemaan siipiään brasilialaisen jiu-jitsun kovimmalla tasolla. Isot onnittelut Venla!

Fight Clubin jengi pääsi todistamaan hienoa hetkeä, kun sekä Ville Kotiniemi että Venla graduoitiin mustille vöille :)

Elinalle purppuraa

Eilen Fight Clubilla korotettiin neljä taistelijaa uudelle vyöarvolle. Näiden joukossa Elina sai heittää sinisen vyösän menemään ja sitoa pukunsa kiinni uuden uutukaisella purppuralla. Vöiden kohdalla puhutaan usein niiden "ansaitsemisesta"; purppuraa kohti mentäessä Elina ehti kisata sinisellä 21 kisat, aina kotimaan salikisoista kansallisiin ja kansainvälisiin arvokisoihin saakka, myös menestystä saavuttaen. Tämän lisäksi Elina on ottanut treeninveto vastuuta ja muutenkin ollut tärkeä osa Fight Clubin toiminnassa niin treeneissä kuin treenien ulkopuolellakin. Siispä perinteinen onnittelulaulu kajahtaa: Start wearing purple!

Onnea Elinalle ja myös muille vyön saajille, Mikolle, Samille ja Aleksille!

Marko Leistén myöntää vyön

Naiset rivissä, uusi purppura keskellä!

Sinille sinistä!

Eilen Fight Clubin tyttöporukkaan saatiin uusi värivyö kun Sini graduoitiin siniselle vyölle, sopivasti synttäripäivänä. Nomen est omen. Sini on samalla klubin eka junnuvyöltä siniselle ponnistanut, junioritoimintaa kun meillä ei varsinaisesti ole. BJJ:n ja lukkopainin Viitasaarella aikoinaan aloittanut ja reilu kuukausi sitten Jyväskylään muuttanut tuore Sini-vyö on jo nuoresta iästään huolimatta kokenut kisaaja. Onnea vielä kerran!

Viimeiset "junnupainit"

Maunonen graduointihommissa

Sinin teiniangsti -blues saatiin rikottua hymyn ajaksi

tiistai 12.3.2013 - Posture päältä avoimessa guardissa sekä hieman sinistä

Eilen treenattiin "kahdessa erässä" - puolet kisasparrasivat Hannaa ja Elinaa lauantain no gi -kisoja varten ja loppuosa treenasi avointa guardia ja erityisesti siinä olemista eli posturea. Lähdettiin tilanteesta, missä päällä olija astuu alla olija jalkojen väliin. Tarkoituksena on siis astua oma "etujalka" kaveriin kiinni ja samalla viedä toinenkin jalka siten, että allaolijan toinen jalka on päälläolijan jalkojen välissä. Oikeanlainen asento haetaan polvia koukistamalla ja "istumalla" mahdollisimman alas: kroppaa ei taiteta keskeltä alas vaan selkä pidetään suorana lantion jatkeena. Käsien tehtävänä on suojata kylkiä, eli kyynerpäät ovat lähellä omaa kroppaa sisäänpäin kääntyneinä. Toisella kädellä kontrolloidaan kaverin jalkaa omien jalkojen välissä ns. hummeriotteella ja toisella kaverin lantiolta/ulommaisen jalan kohdalta. Asennossa on tarkoitus pystyä liikkumaan melko rennosti, mutta voi alkuun vaatia totuttelua etenkin reisien osalta. Alla olevalla videollaan ennenkin mainostettu Martin Aedma kertoo posturesta, n. 5 minuutin kohdalla näkyy treeneissäkin treenattu asento.

Tästä tehtiin sitten kahta ohitusta. Ensimmäisessä lähdettiin viemään kaverin jalkojen välissä olevaa polvea tuttuun tapaan ristiin. Saman puolen käsi sukeltaa kaverin kainaloon ja tullaan perus knee crossilla ohi sivusidontaan. Toisena vaihtoehtona katsottiin tilannetta, jossa kaveri jää melko istuvaan asentoon, eikä omaa jalkaa saada niin hyvin kaverin takamuksen lähelle. Haetaan ote kaverin pään takaa ja ns suljetaan jälleen kyynerpää kohti omaa kylkeä. Ulommalla kädellä työnnetään jalkojen välissä olevaa kaverin jalkaa sisäänpäin polven kohdalta, samalla painetaan myös päästä ja potkaistaan samaan aikaan kaverin jalkojen välissä oleva jalka suoraan taakse. Käsien tuoma liike "kiepauttaa" kaverin kyljittäin ja samalla astutaan taakse potkaistu jalka esim. suoraan polvi pakille positioon. Toimiakseen molemmat ohitustavat toimivat helpommin, jos posture on lähtiessä hyvä, ts. polvia on koukistettu riittävän paljon.

Treeni huipentui Annukan korottamiseen siniselle! Loistavasti Basement Beatdownissa reilu viikko sitten esiintynyt Annukka on mennyt koko ajan huimasti eteenpäin. Annukan suoraviivaista "vaparityylistä" painia ei voi kuin ihailla. Hyvä Annukka!

Emmille sininen vyö!

Tänään 13.01.2013 Venla myönsi tyttötreenien päätteeksi Emmille sinisen vyön. Ennen uuden vyön saamista Emmin valkoisesta vyöstä puristettiin viimeiset mehut irti pienen painisession muodossa. Emmi taisteli reippaasti koko megaerän ajan jatkuvasti vaihtuvia vastustajia vastaan. Onnea Emmi!

Emmille sinistä ja poseeraus possen kanssa.

Miten sitoa vyö

Peruskurssi on jälleen ohi ja on aika sitoa vyö :)