MM-kisat 2016 Long Beach

Long Beachin mm-kisoista on jo reilu kuukausi aikaa, mutta blogi on jäänyt päivittämättä sen osalta arjen kiireiden keskellä. Fight Clubin edustus koostui kisakonkareista Elinasta ja allekirjoittaneesta, ja mukaan saatiin Hanna tällä kertaa täysin valmentajan roolissa. Elina otteli purppuravöisten medium heavy -sarjassa ja Venla mustavöisten superheavy -painoluokassa.

Elinalla oli vuorossa neljännet mm-kisat, ja kokemus näkyi kisavalmisteluissa pitkin matkaa. Kisamatolla Elina pääsi ottamaan hyvin tasaisen matsin, mutta matsi päättyi valitettavasti kaverin pistevoittoon. Venlan ottelut sekä avoimessa että omassa sarjassa päättyivät niin ikään pistetappioon, eikä Fight Clubille tullut tällä kertaa voittoja.

Tämän pidempää raporttia ei tällä kertaa tule tänne, mutta maustetaan juttua muutaman Hannan ottaman kuvan kera. Lisää kisakuvia (myös muista suomalaisista) löytyy tuttuun tapaan Hannan kuvasivustolta. Venlan ajatuksia voi halutessaan lukea tämän henkilökohtaisesta blogista täältä.

Kisaajat valmiina

Elina matsaa

Venla avoimessa

Venla painoluokan finaalissa

Coaching rocks

King of The Hill, ADCC EM, IBJJF MM - kisoja kahdella mantereella toukokuussa 2015

Nyt seuraa useampi kisaraportti putkeen, kun toimitus on juossut ympäri maailmaa ja kyliä. Aloitetaan toukokuun 23. päivä kisatuista Pieksämäen salikisoista, King of the Hill -salikisoista, joissa Henna pääsi tekemään kisadebyyttinsä. Ja hienosti Henna hoitikin debytantin roolinsa: ensimmäisessä matsissa valkovöisten naisten sarjassa vastaan asettui Forssan kamppailijoiden Carita, joka tiukan kamppailun jälkeen joutui luovuttamaan Hennan americanaan. Finaalissa Tampereen jujutsukoulun Sanna veti pidemmän korren, ja Hennalle päivän saldona hopeaa. Olisiko tämä siis sitten Princess of the Hill -titteli Jyväskylään.

Henna podiumilla - Princess of the Hill

Seuraavaksi kisattiinkin sitten viikkoa myöhemmin. Tänä vuonna erittäin harmittavasti päällekäin osuneet lukkopainin EM-kisat ja bjj:n MM-kisat aiheuttivat meille päänvaivaa: kumman sitä valitsee? Turun ADCC EM -kisoihin päätyivät lopulta Hanna, Elina ja pitkän tauon jälkeen kisamatoille palannut Lintsi, kun taas Venlan suuntasi rapakon taakse mundiaaleihin. Samana viikonloppuna oteltiin siis kahdella rintamalla neljän naisen voimin.

Turussa Lintsi edusti -60kg sarjassa, ja Hanna ja Elina ottelivat +60kg sarjan karkeloissa. Valitettavasti kaikilla tie katkesi ensimmäisellä kierroksella tiukkojen ottelujen jälkeen. Linnea joutui taipumaan ruotsalaiselle Sara Svensonille, Hanna kohtasi suomalaisen Suotaman Maijun pystypainotteisessa väännössä, ja Elina väänsi niin ikään suomalaisen Voutilaisen Siljan kanssa. Toisella puolella palloa Venlan päivä katkesi niin ikään lyhyeen, kun ensin tuli tappio mustavöisten avoimessa sarjassa Tammi Musumecille ja muutamaa tuntia myöhemmin +79,3kg sarjassa Fernanda Mazzellille. Mundiaaleista mainittakoon myös forssalaistunut keskisuomalainen Riina, joka otteli ensimmäisissä MM-kisoissaan sinivöisten +74kg sarjassa, mutta joutui myös taipumaan Courtney Mackenzielle ensimmäisessä ottelussaan.

Koska Turun ja Long Beachin kuvausporukka oli vähän hiljaisempi, laitetaan tähän meidän uusi pätsi.

Tämä kisakevään huipennus ei siis valitettavasti mennyt meidän naisilta aivan suunnitelmien mukaan, mutta tästähän urheilussa on kyse: sekä voiton että tappion jälkeen palataan treenimatolle hiomaan taitoja kohti seuraavaa koitosta. Kesä on hyvä aika ladata akkuja - etenkin niitä henkisiä, mutta myös fyysisiä - nauttia nujuamisen iloista ja muusta mukavasta. Muutama flagilainen on suunnitellut Hangon Summerfightia, 4.-5. heinäkuuta painitaan Jyväskylässä naisten kanssa open mat -hengessä, ja muutakin mukavaa on jo suunniteltu.

Kaikkien kesän päätavoitehan on elokuun 8. järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma Sparrimaraton II, jossa jälleen tehdään hyvää koko kamppailukansan voimin!

- - -

ps. Hanna on kirjoittanut ADCC -kisoista omassa blogissaan ja Venla puolestaan omalla tahollaan MM-kisareissusta ja sen tunnelmista.

Tie superraskaaksi mestariksi

Nyt on melkein kuukausi aikaa Long Beachin mm-kisoista. Reissu sinne ja takaisin tuntuu aika kaukaiselta tällä hetkellä, aivan kuin kaikki olisi tapahtunut toisessa ulottuvuudessa. 1. kesäkuuta minusta tuli mustavöisten naisten superraskaan sarjan maailmanmestari.

Lopputulema

Valmistautuminen kisoihin

Tämä kevät oli kisavalmistautumisen kannalta äärimmäisen epäonninen. Hyvin sujuneiden European open -kisojen jälkeen panostin päivätyöhöni jatko-opiskelijana. Toki kävin myös treeneissä, mutta niiden fokus oli enemmän ajanvietossa kuin tavoitteellisessa kisavalmistautumisessa. Suunnitelmana oli aloittaa mundiaaleihin valmistautuminen huhtikuun alussa.

No, suunnitelmat eivät aina pidä. Huhtikuun alussa tulin kipeäksi, pientä kuumeilua ja muutenkin vetämätön olo. Ratkaiseuna oli siis lepo. Yhdessä vaiheessa luulin taudin jo menneen ohi parin viikon kotona oleilun jälkeen. Ehdin pikkuisen treenatakin; hyvä herätys kisojen kannalta oli Konivuoren Jonnan vierailu Jyväskylässä. Pääsin pitkästä aikaa painimaan oman painoluokan naistaiturin kanssa, mikä paljasti hyvin etenkin guardipelin aukkoja. (Jonna voittikin sitten mundeissa purppuravöisten superraskaan sarjan!)

Sitkeä tauti tuli kuitenkin takaisin ja lepo astui taas kuvioihin. Toukokuun alussa kisasin BJJ Finnish Openissa, jossa kohtasin kahdesti ruotsalaisen purppuravyön Klara Tibblingin, häviten tälle molemmat matsit. Ruskealla vyöllä kisatessani en kohdannut kuin muutaman oikeasti oman painoiseni vastuksen, ja nämäkin olivat vastassa lukkopainikisassa. Aivan kuten sparri Jonnan kanssa, myös matsit Klaraa vastaan muistuttivat oman pelin aukoista, joihin puuttua ennen mundiaaleja.

Sairastelun vuoksi en edelleenkään voinut panostaa täysillä treenaamiseen. Niinpä suurin osa viimeisten viikkojen valmistautumisesta oli henkistä. Viimeisellä viikolla ennen rapakon taakse lähtöä valikoitiin sitten muutamia harjoitusvastuksia, joiden kanssa keskityttiin matsin aloitukseen: tärkeintä on saada oma peli käyntiin heti alusta saakka. Viimeisissä kovissa treeneissä taidettiin ottaa seitsemän erää, aina pystystä lähtien. Erän mitta oli yksi minuutti, taukoa erien välissä neljä minuuttia. Tavoitteena oli terävyys matsin alkuun.

Matkalla rapakon yli saatiin jätskit

Jenkkeihin ja aika siellä ennen otteluita

Bisnesreissu. Aikasempina vuosina ollaan aina lennetty kisoihin n. viikkoa ennen alkua. Aikaeron ollessa 10 tuntia ainakin minua vaivaa jet lag. Tänä vuonna päästiin kuitenkin matkaan myöhemmin, vasta keskiviikkona matsien ollessa lauantaina. Hotelli valittiin tutulta alueelta Long Beachin Downtownin alueelta. Koska matkassa olivat lisäkseni kokeneet mm-konkarit Hanna ja Elina, pystyimme keskittymään itse asiaan. Ei turistireissuja Hollywood -kyltille tai Venice Beachille, vaan pysyteltiin kisoja edeltävät päivät hotellilla ja Long Beachin alueella. Tutut ruokapaikat ja muutenkin tuttu alue helpottivat oleilua, jolloin pystyi keskittymään kisoihin ilman stressiä. Käytännössä emme siis tehneet oikeastaan mitään muutamaan päivään. Jännitti paljon, miten mahdan tottua aikaeroon muutamassa päivässä, mutta melatoniini iltaisin auttoi kääntämään unirytmin kohdilleen.

Elina otteli perjantaina, joten kisapaikalla tuli käytyä muutama tunti sinä päivänä. Muuten pyrittiin välttelemään kisapaikalla hengailua, sillä se on melkoisen väsyttävää. Urheiluhallin penkit eivät ole ne kaikkein ergonomisimmat ja ilma hallissa on paksua.

Kisat - lauantai

Omat matsit alkoivat lauantaina aamukymmenen aikoihin. Ajattelin ajankohdan olevan hyvä, koska se vastasi Suomen iltakahdeksaa. Mustavöisissä ottelujärjestys on erilainen, ja urakka alkoi oman painoluokan sijaan avoimella sarjalla. Ensimmäiseen matsiin sain vastaani Leanna Ditrichin; en tiennyt Leannan tyylistä niinkään, mutta tiesin hänen olevan minun tapaani ensimmäistä kertaa mustavöisenä mundiaaleissa.

Lämmittelyn ajoittaminen oli tänä vuonna käyttöön otetun matsijärjestelmän vuoksi aiempaa helpompaa. Näytöltä pystyi seuraamaan oman tatamin otteluiden etenemistä ja oman matsin arvioitua alkamisajankohtaa. Lämmittelin tavalliseen tapaani juoksemalla hien päälle sekä avaamalla paikkoja dynaamisilla venyttelyillä. Hiki pysyi hyvin päällä matsiin saakka ja olo tuntui ihan hyvältä, joskin luonnollisesti jännitti matolle meno.

Ekan matsi lähti käyntiin hyvin, ja pääsin pelaamaan päältä vastustajan vetäessä guardiin. Alun jälkeen kuitenkin huomasin, että kroppa ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Hapotti, enkä saanut raajoja liikkumaan, vaikka pää olikin hereillä. Selvisin kuitenkin kahdeksanminuuttisen loppuun. Jännitys seuraava matsia kohtaan muuttui huolestuneeksi: jaksanko enää painia? Ja oman sarjan alku oli vasta iltapäivällä, olisinko enää kunnossa siellä?

Ekan ja toisen matsin välillä oli aikaa tunnin verran. Yritin puhua pään ympäri huolehtimisesta ja keskittyä tulevaan. Söin vähän suklaata. Tiesin jo tässä vaiheessa, että seuraava vastus olisi kova, Beatriz Mesquita. Tunnin tauko tuli näköjään tarpeen. Matsin alkaessa huomasin kropan olevan jälleen pelissä mukana ja hapotuksen hävinneen. Ilmeisesti kroppa oli käynnistynyt ekan matsin aikana ja tunti välissä sai sen hyrräämään tasaisesti. Olo oli hyvä!

Ja matsi Biaa vastaan alkoi niin ikään hyvin. Pääsin päälle ja pysyin alkuun otetaistelussa mielestäni ihan hyvin kärryillä. Matsin edetessä Bian kokemus kuitenkin alkoi näkyä, ja tämä otti koko matsin täysin haltuunsa. Ekan hip bump -sweepin jälkeen löysin itseni pinon alimmaisena. Jossain vaiheessa pääsin vielä kampeamaan takaisin päälle ja yrittämään ohikin guardista, mutta ohituksen sijaan päädyin taas (kevyesti) alle ja lopulta Bia sai kuristettua minut selästä. Tappiosta huolimatta olo oli mahtava: kroppa toimi ja sain otella kovaa vastaan. Parasta oli, että Bian vei minua täydellisesti ajoitetulla "peruskurssipainilla". Olisin voinut voittaakin Bian, sitä en epäile. Sitä varten olisi vaan pitänyt olla paljon röyhkeämpi omissa yrityksissä. Kroppa oli nyt mukana, mutta pää ei niinkään.

Tappion jälkeen piti sitten koota itsensä omaa sarjaa varten, mikä ei ollut mitenkään vaikeaa. Eniten vaikutti pitkä odotus välissä, mutta käytin sen superraskassarjalaisena syömiseen ja lepoon. Omassa sarjassa oli vuorossa semifinaalimatsi, finaalit käytiin vasta seuraavana päivänä. Tiesin siis, että nyt tarvitsee vain tämä matsi hoitaa. Vastassa oli ennestään tuntematon Leticia Lalli, joka etukäteen katsomieni videoiden perusteella vaikutti painitaustaiselta. Bia-matsin jälkeen olo oli itsevarma, sillä ajattelin, ettei ainakaan kovempaa vastusta ole luvassa. Tämä näkyi ja tuntui otteissa heti matsin alusta saakka, ja sain alasviennin melko nopeasti. Loppumatsi oli sitten "pidä-pää-kylmänä" ottelua, ohittamisen hakemista ja päälliposition pitämistä. Pää piti, voitto tuli ja pääsin huohahtamaan helpotuksesta. Ottelen huomenna mm-finaalissa.

Ruokakuva, pakollinen

Sunnuntai ja finaali

Jännitti jo aamusta saakka. Oma matsi oli merkattu iltapäivälle vasta viiden kieppeille, joten aikaa jännittämiselle oli hyvin. Hanna häipyi omille teilleen, jotta saisin keskittyä rauhassa. Laitoin sitten tv:n päälle ja katselin sieltä Tappajahaita puolella silmällä. Ehdin hyvin nauttia aamiaisen ja lounaan - jännitys ei syö minulta ruokahalua, ja oman kroppa toimii parhaiten hyvin tankattuna.

Areenalle lähdettiin kolmen maissa, ja siellä painuin melkein heti vaihtamaan gin päälle. Finaalien käynnistyessä ottelualueita oli enää yksi ja katsomot olivat täynnä. Oman ottelun alkuun oli aikaa parisen tuntia. Otin lämmöt päälle noin tuntia ennen, jonka jälkeen vietin aikaa katsomoiden alla silmät kiinni. En seurannut muita finaalimatseja, mutta yleisön huudot ja etenkin jalkojen tömistely kaikui moninkertaisena katsomon alla. Oman matsin ollessa enää yhden ottelun päässä siirryin puvun mittaukseen ja odottelemaan omaa hetkeä. Nyt näin yleisön ja ottelualueen, mutta pyrin sulkemaan ne keskittymisen ulkopuolelle.

Lopulta siirryttiin maton laidalle odottamaan: minä valkoisessa puvussa ja vastustaja Andrea Pereira sinisessä puvussa. Kuulluttaja kuullutti meidät matolle: Venla Luukkonen, Hilti BJJ J (ja loppu Jyväskylästä jäi sanomatta). Katsomon eri laidoilta kuului suomalaisten "hyvä Venla!" kannustushuutoja. Kättelin tuomarit ja odotin matsin käynnistymistä. Katse vastustajaan, tämä vaikutti olevan hieman hukassa. Oma olo oli varma.

"Combate!" Ottelu käynnistyi. Oltiin varmaan melkein minuutti pystyssä, otteita hakien ja tunnustellen. Lähdin viemään mattoon samalla suunnitelmalla kuin semarissakin. Meni niin kuin piti, uhrautumisheitolla suoraan sivusidontaan. Loppumatsi sujui niin ikään käsikirjoituksen mukaan. Pää oli mukana, kuulin sekä kulmassa olevan Tuomaksen että katsomon puolelta Hannan huudot. Tuntui, että alusta saakka minulla oli henkinen yliote vastustajasta. Mounttiin päästyäni sain rauhassa eristää tämän kädet ja sain lopulta käsilukon kiinni.

Tuomarin nostaessa käteni ilmaan olo oli lähinnä hämmentynyt: tässäkö tämä nyt oli? Samalla sisällä kupli riemu: olin maailmanmestari.

Kisan jälkeen rentoutumista

Jälkipuinti

Jo Jenkeissä oli mahtavaa huomata, miten suomalaiset jiujiteirot vetävät yhtä köyttä niin kisapaikalla kuin Suomessakin. Tiimi ei ole se tärkein. Onnitteluja ja kannustusta on tullut joka puolelta, kisapaikalla ne kuuluivat huutoina suomalaisten suusta ja muu Suomi BJJ -kansa tuuletti somessa.

Vaikka oma suoritus meni oman sarjan puitteissa nappiin, jäi minua myös myös harmittamaan. Ennakkosuosikin Gabi Garcian jättäydyttyä pois loukkaantumisen vuoksi jäi meitä sarjaan enää kolme. Uusi superraskas painoluokka teki tulonsa näihin kisoihin ja se sai aikaan sen, että omassa sarjassani oli entistä vähemmän porukkaa. Jos sarja olisi ollut raskas viime vuoden tapaan, meitä olisi voinut olla yli kymmenen. Haluaisin enemmän otteluita. Onneksi on avoin sarja, siinä ainakin riittää tekemistä. Katseet siihen suuntaan. Mutta ensin haluan ottaa rennosti ja lomailla. Tiedossa on vähän treenejä ja paljon muuta.

Most muscular

Kiitokset kaikille teille, jotka olette olleet mukana tässä: treeneissä treenikaverina, kisoissa vastustajana, kotijoukkona, Jyväskylän Fight Clubille! Kiitokset Tammilehdon Tuomakselle, joka tuli mustavöisenä finaalin kulmaan! Kiitos Suomen BJJ -kansa! Kiitos Elina! Ja Hannalle kiitos kaikesta: paras treenikaveri ja vastustaja, kotijoukko, kulmaaja sekä valmentaja.

Pari linkkiä loppuun

BJJ Scandinavian haastis
Yle Keski-Suomen haastis
Iltalehden uutiskynnys ylitetty ;)
Finaalimatsi
Avoimen matsi Biaa vastaan

Vaikeaa on edelleenkään kuvata sanoiksi kaikkea. Tässä oli pieni yritys siitä, mitä päässä liikkui ja miten tähän tultiin.

BJJ Mundials 2014

BJJ:n mm-kisat oteltiin tuttuun tapaan Long Beachilla Kaliforniassa. Fight Clubia oli edustamassa tuttu kolmikko: Venla, Elina ja Hanna. Reissuun lähdettiin kaikkien kolmen osalta varsin huonosti valmistautuneina, sillä jokainen oli kärsinyt pitkästä tai vielä pidemmästä kuumeilusta pitkin kevättä. Perinteiset kisavalmistautumiset piti siis unohtaa, ja pääpaino kisaa edeltävinä kuukausina olikin levossa ja henkisessä valmistautumisessa.

Elina matkusti vuonna Long Beachille kuusi päivää ennen kisoja. Venlan kanssa matkustimme poikkeuksellisesti vasta kisaviikon keskiviikkona eli kolme päivää ennen omaa ottelupäivää. Tämä järjestely osoittautui toimivaksi, ja tuntui että aikaeroon ehti sopeutua mukavasti.

Fight Like a Girl Club valmiina ensimmäiseen kisapäivään.

Elina kilpaili tänä vuonna purppuravöisten -69 kg sarjassa, joka oteltiin perjantaina. Vastaansa Elina sai yhdysvaltalaisen Crystle Ashfordin. Ottelu päätyi lyhyen pystytunnustelun jälkeen mattoon Elinan guardiin vedolla. Elinan guardipeli lähti liikkeelle hyvin, mutta fyysinen Crystle sai hiljalleen paineen  kohdilleen, ja pääsi yrittämään ohitusta. Elina sai puolustettua ohituksen kilppariin, mutta Crystle sai hyödynnettyä position ja kaivoi pisteiden arvoisesti selkäkontrollin. Elina sai vielä taisteltua itsensä vapaaksi, mutta vastustaja sai napattua triangelin kiinni ottelun viimeisellä minuutilla. Elinan purppuravyö debyytti mm-kisoissa päättyi siis tällä kertaa ensimmäiselle kierrokselle.

Vastustaja prässää.

Elina hakee lopetusta.

Ruskea- ja mustavöiset naiset aloittivat kisaurakkansa lauantaina. Venla pääsi ottelemaan ennen oman sarjansa semifinaalia avoimessa painoluokassa. Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui yhdysvaltalainen Leanna Dittrich. Leanna aloitti matsin guardiin vedolla ja sai sweepattua itsensä päälle. Venla sai kuitenkin guardipelinsä nopeasti käyntiin ja käänsi pakan jälleen ympäri päästen lopulta myös ohi guardista. Leanna sai palautettua guardin ja pääsi vielä uhkaaman hyvällä triangeliyrityksellä. Venla sai kuitenkin pidettyä päänsä kylmänä, ja vei lopulta otteluvoiton pisteillä.

Avoimen painoluokan toisessa ottelussa vastaan asettui kokenut ja kova brasilialainen Beatriz Mesquita. Bea veti guardiin, ja sai hetken taistelun jälkeen suljetun guardin. Kokemus näkyi, ja Venlalla oli täysi työ saada guardia avatuksi. Yksi avaus onnistui, ja Venla pääsi hetkeksi kokeilemaan guardin ohitusta. Bea palautti kuitenkin nopeasti suljetun guardin, ja sweeppasi Venlan. Venla sai taisteltua itsensä takaisi päälle, mutta uusi sweeppi toi Bean mounttiin, ja ottelu päättyi lopulta Bean voittoon kuristuksella.

Lauantain edustusryhmä edustavana.

Mustavöisten avoimia sarjoja oteltiin samaan aikaan, kun aloitin valmistautumisen omaan otteluuni. Sarjani ruskeavöiset -69 kg oli surkean pieni, sillä osallistujia oli vaivaiset viisi kappaletta. Sain vastaani kokeneen brasilialaisottelijan Monique Eliasin, jonka peliä olimmekin kotisalilla opiskelleet. Ottelu käynnistyi Moniquen guardiin vedolla. Pääsin hetkellisesti ohittamaan suunnitelmani mukaan, mutta päädyin lopulta suljettuun guardiin. Monique tuntui olevan koko ajan puoli askelta edellä, ja saikin sweeppattua itsensä nopeasti päälle. Loppu olikin minun osaltani puolustustaistelua, joka päättyi lopetukseen.

Venlalla oli edessään vielä yksi matsi eli mustavöisten +79,3 kg sarjan semifinaali, jossa vastaan asettui brasilialainen Leticia Lalli. Ottelu alkoi käsikirjoituksen mukaan eli Venla sai alasvientinsä onnistumaan, ja pääsi 2-0 johtoon. Ohitusyritystä puolustaessaa Leticia kääntyi kilppariin, missä vietettiinkin suurin osa ottelusta. Leticia puolusti huolellisesti, eikä Venla saanut purettua tiivistä puolustusta. Tuomarin varoitettua molempia ottelijoita passiivisuudesta, Venla sai haettua selkäkontrollin, ja ottelu päättyi Venlan 6-0 voittoon. Finaalipaikka oli siis varmistettu, ja pääsimme siirtymään hotellille valmistautumaan seuraavaan kisapäivään.

Venla valmistautumassa finaaliin.

Sunnuntaina edessä olikin suomalaisittain historiallinen hetki, kun finaalimatolle asteli suomalainen mustavyö. Venlan finaalivastustaja oli brasilialainen Andréa Mc Comb Pereira. Jos lauantain semifinaali alkoi käsikirjoituksen mukaan, niin sunnuntain finaali kulki alusta loppuun saakka Venlan pelikirjaa mukaillen. Venla onnistui alasviennissään päätyen suoraan päälle sivusidontaan. Tästä edettiin tasaisen varmasti polvi pakilla -positioon, ja lopulta mounttiin. Mountista Venla ei kiirehtinyt, vaan rakensi oppikirjamaisen käsilukon, johon Andréa joutui taputtamaan. Näin jo valmiiksi historiallinen päivä muuttui vielä historiallisemmaksi, ja ensimmäinen suomalainen adult-sarjan mustavöisten maailmanmestari sai kultamitalin kaulaansa. Tämän hienommin ei kisareissu olisi voinut päättyä!

Hyvä Venla! Kuva IBJJF

Team Jyväskylän Fight Like a Girl Club.

Muitakin erinomaisia suomalaissuorituksia näissä mm-kisoissa nähtiin:
Kari Peltola otteli itsensä pronssille ruskeavöisten miesten -100,5 kg sarjassa, ja Valtteri Serimaa nappasi niin ikään pronssia samassa painoluokassa, mutta purppuravöisten sarjassa. Jesse Urholin urakoi itsenä hopealle sarjassaan purppuravyöt -94 kg. Suomalaisnaisilla näytti olevan näissä kisoissa kaikki tai ei mitään -periaate, sillä kaikki suomityttöjen mitalit olivat tänä vuonna kultaisia! Outi Järvilehto taisteli itsensä upeasti uuden painoluokan -48,5 kg voittoon, ja samana päivänä Jonna Konivuori nappasi kultaa purppuravöisten naisten +79,3 kg sarjassa. Onnittelut vielä kaikille mitalisteille ja mestareille Fight Clubin tyttöjen puolesta!

3 x maailmanmestari :)

BJJ MUNDIALS 2013

Kevään BJJ:n MM-kisoihin meiltä matkusti tuttu kolmen naisen edustus: Elina sinivöisten -64kg, Hanna purppuroiden -69kg ja minä, Venla, ruskeavöisten +74kg sarjaan. Kokenut kisajoukkue siis matkassa ja Long Beachkin oli jo tuttua aluetta. Naisporukan vahvistuksena oli jo Lissabonin reissulta tuttu, Saarijärven Seppo. Alkureissu meni aikaeroon totutellessa ja lennoista toipumiseen.

Elina aloitti kisaurakan ensimmäisenä, ja sai vastaansa kokeneen norjalaisen Stine Hegren. Ottelu alkoi suunnitelman mukaisesti guardiin vedolla, josta Elina lähti hakeutumaan sinnikkäästi de la rivaan. Stine purki Elinan hookit hyvin, mutta lopulta Elina sai palaset kohdalleen ja pääsi päälle Stinen jäädessä puolittaiseen kilppariin. Stine palautti guardin ja yritti puolestaan sweeppiä, mutta Elina kontrasi tämän nousemalla pystyyn ja vetämällä uudelleen guardiin. Loppumatsin ajan Elina haki sweeppiä ja Stine ohitusta, mutta kummankaan haku ei tuottanut tulosta. Näin ottelu Elinalle pistein 2-0.

Toisella kierroksella vastaan asettui Hannah Rauch. Ottelu alkoi luonnollisesti pystyssä, josta pitkäraajainen Hannah oli Elinaa nopeampi ja sai vedettyä tämän suljettuun guardiin. Elina joutui puolustamaan Hannahin pyrkiessä koko ajan high guardiin. Alkuun Elina sai pelattua itsensä hyvin takaisin pystyyn, mutta sitten Hannah sai suljettua body triangelin. Elina pyrki avaamaan guardia, mutta joutui luovuttamaan Hannahin kivutessa käsilukkoon saakka. Elinan peli on mennyt kevään mittaan eteenpäin, ja nyt tulokset näkyivät loistavasti kisatatamilla saakka. Kaiken kaikkiaan hyvä suoritus!

Elina ja Stine

Hanna pääsi ottelemaan melko lailla heti Elinan jälkeen; vastaan asettui australialainen Meagan Green. Ottelu käynnistyi pystyssä molempien hakien alasvientiä; Hanna saikin haettua front head lockin paikoilleen, mutta ei saanut aivan viimeisteltyä alasvientiä, ja ottelu jatkui pystyssä. Hanna vaihtoi uhrautumisheittoon, muttei saanut käännettyä Meagania ympäri ja ottelu siirtyi mattoon. Hanna haki aktiivisesti sweeppiä, mutta Meagan sai pidettyä hyvin tasapainonsa ja pyrki ohi. Hanna kontrasi ohituksen kilppariin ja pystyyn, mutta Meagan sai tästä yhden edun. Molemmat tunnustelivat jälleen hetken pystyssä, josta Meagan sai vedettyä suljetun guardin. Hannan posture toimi guardissa hyvin ja tämä sai noustua pystyyn ja avattua guardin, sekä lähti hakemaan aktiivisesti ohitusta. Meagan kuitenkin sai puolustettua yritykset. Kellon näyttäessä 30 sekuntia Hanna nappasi Meaganin nilkan kainaloon ja yritti kiristää suoraa nilkkalukkoa kääntyen lähes vatsalleen nilkan kanssa aina ajan loppumiseen saakka. Meagan ei kuitenkaan luovuttanut ja näin ollen varsinaisen otteluajan loputtua Hannalle napsahti etu lopetusyrityksestä. Myös Meagan sai edun, ilmeisesti sweepistä, ja näin ottelu päättyi niukasti eduin 2-1 Meaganin hyväksi. Hannan ottelu oli koko lailla hyvän näköistä, eikä voittokaan ollut kaukana.

Hanna ja Meagan

Itse ottelin seuraavana päivänä, pienessä kolmen naisen sarjassa. Rachel Demara ja Jill Baker ottivat ensin matsin, joka päättyi nopeasti Rachelin voittoon nilkkalukolla. Näin ollen sain Jillin vastaani. Jill aoitti napakalla guardiin vedolla. josta lähdin itse hakemaan ohitusta. Hidas eteneminen palkittiin ja sain ohitettua sivusidontaan. Tästä Jill kuitenkin sai palautettua guardin, jossa mentiinkin loppumatsin ajan. Lopussa triangelikin oli lähellä, mutta onneksi sain puolustettua sen. Pisteillä 3-0 siis sarjan finaaliin Rachelia vastaan. Matsi alkoi melko samalla tavalla, Rachelin guardiin vedolla. Samalla tämä sai haettua jonkinlaisen kuristusyrityksen, mutta pääsin hivuttamaan itseni pois siitä. Hidas eteneminen tuotti jälleen tulosta, ja sain aikaiseksi sekä ohituksen että polvi pakilla -positiot. Rachel palautti guardin, josta haki loppuajan lopetuksia ja sweeppejä, itse pyrin ohittamaan. Ottelu päättyi siis 5-0, ja näin sain sarjan voiton kotiin ja samalla pääsyoikeuden avoimeen (tosin 3 naisen sarjassa avoimeen pääsivät kaikki joka tapauksessa).

Avoimessa sain ekalla kierroksella vastaan -69 sarjassa otelleen Megan Nevillin. Ehdin vetää ensimmäisenä guardin, josta Megan lähti heti pyrkimään ohi. Sain kuitenkin estettyä tämän yritykset ja onnistuin sweeppaamaan itseni päälle ja pääsin guardista ohi. Megan palautti halfguardin, jossa mentiinkin sitten loppuaika. Pistein 5-0 siis seuraavalle kierrokselle, jossa vastaan asettui -74 paininut Brooke Goldsworthy. Brooke aloitti guardiin vedolla ja haki vimmatusti sekä lopetusta että sweeppejä. Oma peli oli varsin samanlaista kuin aiemmissakin, Brooke kuitenkin esti ohitusyritykset ja pääsin parhaimmillaan vain half guardiin prässäämään. Tästä yksi etu minulle, jonka turvin etenin semifinaaliin. Vastaan asettui minulle jo tuttu Janni Larsson, joka niin ikään tuttuun tapaansa aloitti guardiin vedolla. Vedin itse guardin samaan aikaan, yrittäen nousta heti päälle. Janni oli kuitenkin paremmin hereillä ja nappasi nilkkani kainaloon. Ensimmäinen kiristysyritys ei toiminut, mutta Janni viritteli tilanteen heti uudelleen päälle ja jouduin luovuttamaan nopeasti suoraan nilkkalukkoon. Avoimesta tuloksena siis pronssia. Omasta kisasuorituksesta voin kommentoida, että ihan ei keskittyminen riittänyt tuonne avoimen semariin saakka; omat sarjat kun ovat yleensä lyhyitä, muutaman matsin mittaisia, niin taistelufiiliksen nostaminen aina uudestaan ja uudestaan on minulle vaikeaa. Tyytyväinen toki olen näihin kisoihin.

Venla ja Brooke

Tämmöiset nämä kisat, tämän kuun puolella JKL Fight Like a Girl kisailee vielä niin Sawossa kuin saapasmaassakin, kun Hennariikka ja Kaisa lähtevät Kuopioon ja minä sekä Hanna Roomaan. Kisakesäkuu saa siis jatkoa!

If you are going to San Francisco...jälkitunnelmissa

Toukokuun 2013 lopun fiiliksiä

Treeniblogin päivittäminen on ollut vähän katkolla Teron leirin jälkeen. Hanna, Elina ja allekirjoittanut ollaan valmistauduttu Mundialeihin, ja välissä on mm. salikisattu Fight Clubin porukan kesken. Pahoittelut siitä, ettei blogi ole nyt ihan pysynyt perässä. Leirin jälkeen ollaan käyty läpi seuraavia asioita:

tiistaina 14.5. Teron leirin De La Riva -kertausta.

sunnuntaina 19.5. Kisatreeniä Mundials -porukalle

tiistaina 21.5. Kertailtiin guardin ohitusta cross knee -ohitus sekä vaihtoehtoina x-pass.

Lauantaina 18.5. kisattiin siis myös ne klubin omat salikisat. Tarkoituksena oli tarjota etenkin vähemmän kisanneille mahdollisuus testata itse kisatouhua kavereiden kesken. Kisat sujuivat loistavasti, ja reilu 20 bjj ja 20 lukkopainimatsia myöhemmin porukka pääsi saunomaan. Tytöistä kisasivat Henna-Riikka, Kaisa, Matilda ja Päivikki, joista Henna-Riikka vei tällä kertaa bjj-sarjan ja Matilda lukkopainisarjan. Hienosti kaikki vetivät.

Näin mukavaa oli salikisoissa

Nyt meidän ollessa Long Beachin auringon alla tyttöpainit pyörivät normaalisti senkin ajan. :) Kisat ovat meidän osalta perjantaina (Suomessa pe-la välinen yö) ja lauantaina. Kisaraportti seuraa myöhemmin. Loppuun vakavaakin vakavampi valmistautumisvideo.

BJJ Mundials 2012

Ameriikassa on oltu ja MM-kisoissa jälleen kisattu. Fight Clubia olivat edustamassa Hanna, Elina, allekirjoittanut sekä Tommi (joka myös ottelee kuin tyttö).

Tytöistä kisaurakan aloitti Elina sarjassa sinivöiset -69 kg. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Gracie Humaitan Kelly Al Kusumoto. Elina aloitti vahvasti guardiinvedolla, ja aloitti pelin rakentamisen. Kelly oli kuitenkin hereillä ja kontrolloi taitavasti päältä päästen lopulta Elinan guardin ohi. Kelly hallitsi päältä hyvin, ja Elinalla oli täysi työ puolustaa tämän hyökkäyksiä. Sitkeän taistelun tuloksena oli pistetappio Kellylle, joten Elinan ekat Mundiaalit katkesivat tähän.

Elyna vetää niin nopeasti guardiin, ettei kameramies pysy mukana

Hanna kisasi sinivöisten -64 kg sarjassa, jossa kohtasi ekalla kierroksella Maromba Academia Internationalin Jess Corinne Fraserin. Hanna sai guardiin vedon onnistumaan ja pääsi hetki rakentelemaan x-guardia, josta sweeppasikin hienosti päälle. Jess oli sen verran hereillä, että pystyi puolustamaan sivusidonnan, ja pari päätyi kilppariin Hannan kontrolloidessa päältä. Tästä Hanna lähti kaivamaan lopetusta, mutta Jess puolusti tiivisti ja tilanne päätyi Hanna guardiin. Tällä kertaa Jess sai kontrolloitua tilannetta paremmin ja pääsi lopulta guardista ohi. Hanna sai guardin palutettua ja pyrki aktiivisesti lopettamaan vastustajan. Lopussa Hanna pääsi vielä yrittämään sweeppiä, ja pääsikin pystyyn saakka, mutta Jess pystyi pitämään Hannan jalan hallussa, eikä Hanna valitettavasti päässyt päälle. Tuloksena siis harmittava 3-2 pistetappio. Ottelu itsessään oli mitä mainioin ja molemmat ottelivat todella tarkasti loppuun saakka. Jess eteni sarjassa aina finaaliin saakka.

Hanna pääsee päälle

Itse kisasin purppuravöisissä +74 kiloisissa, johon tänä vuonna osallistui peräti 6 ottelijaa. Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani Gracie Humaitan Sofi Trueban. Aloitin ottelun niin ikään guardiin vedolla, josta sain hetken rakentelun jälkeen aikaiseksi sweepin, ja pääsin kaverin selkään. Ottelu pysyi hallinnassani, mutta lopetusten kaivaminen oli hankalaa Sofin puolustaessa niitä hyvin. Pistevoitto. Toisella kierroksella sain vastaani CheckMatin Meghan Tidgewellin. Pääsin ottelussa vahvasti niskan päälle, ja sain mukavan pistevoiton edeten sarjan finaaliin saakka. Siellä vastaani asettui Atos Jiu-Jitsua edustanut Cristiane Justino Santos, joka tunnetaan paremmin lempinimellä Cyborg. Guardiin vetoni onnistui hyvin, ja lähdin rakentamaan peliä avoimesta guardista. Cristiane kuitenkin irrottautui guardista, jonka seurauksena oma pelini kääntyi puolustusvoittoiseksi. Cyborg pääsi hallitsemaan ottelua, tuli hyvin ohi guardista, ja vaikka sainkin puolustettua lopetuksia, en saanut enää hyökkäyspeliä liikkeelle. Pistetappio ja sarjasta lopulta hopeaa.

Venla piilottelee Cyborgin alla

Pääsin seuraavana päivänä myös avoimeen sarjaan. Lämmitellessä olo oli vielä ihan ok, mutta matolla huomasin, ettei kroppa pelaa ollenkaan. Suurin syy todennäköisesti oli aikaerorasitus. Pää lähetti ohjeita raajoille, mutta nämä eivät totelleet. Sain vastaani Ribeiro Jiu-Jitsun Jhalan Lohonin. Pieni tyttö pelasi sitkeää guardipeliä ja oli kahdesti lähellä saada triangelin kiinni. Pelastukseni oli juuri ennen ajan loppumista runnomani guardin ohitus, joka vei toiselle kierrokselle. Jos ekassa ottelussa kroppa ei totellut, niin toisessa se murtui kokonaan. Brazilian Top Teamin Alison Tremblay sai hallittua ottelua, eikä oma peli käynnistynyt ollenkaan. Tähän päättyi tie avoimessa, väsynyt fiilis.

- - -

Vielä lyhyt raportti Tomminkin kisoista, vaikka Tommi ei tyttö olekaan: ekalta kierrokselta walk over, toisella kierroksella Tommi ehti olla matolla reilun minuutin lopettuaan vastustajan triangelilla. Kolmannen kierroksen ottelu oli melkein toisinto ekasta, tällä kertaa triangeliin jäi kuitenkin Tommi, josta vastustaja veti käsilukon.

JKL Fight Like a Lucha Club

Kisojen ohella päästiin myös lomailemaan Kalifornian auringon alla :)
Lisää kuvia löytyy bjjnaiset.kuvat.fi -sivustolta.

Valmistautumista kisoihin

BJJ Mundials 2011

Kevätkauden lopulle mahtui myös toinen kansainvälinen turnaus, BJJ:n MM-kisat, jotka käytiin tuttuun tapaan Kalifornian Long Beachilla. Klubilta edustamassa olivat Hanna ja allekirjoittanut eli Venla. Hannalle kisat olivat ensimmäiset MM-kisat, minulle toiset. Oman säväyksensä kisoihin toi aikaero, joka on Pitkärannan ja Jyväskylän välillä 10 tuntia. Myös pitkä lentomatka toi oman säväyksensä, ja ensimmäiset päivät menivätkin hieman koomailun merkeissä. Olimme paikalla maanantai-iltana, kisojen alkaessa Hannan osalta torstaina ja omalla kohdallani perjantaina. Ainakin itselle ajoissa saapuminen on melkeinpä elinehto, jos aikoo kisapäivänä olla yhtään skarppina.

Hannan oma sarja, sinivöisten -64, oli heti torstaina. Sarja oli yksi sinivöisten naisten suurimpia, 32 naisen sarja. Ensimmäisessä ottelussaan Hannalla oli vastassa Hybrid Dojon Mollie Dabner. Ottelu lähti sähäkästi pystystä, ja pienen skrämplen jälkeen vihu sai alasvientipisteet. Hanna sai kuitenkin itsensä deephalfiin, josta pääsi kääntymään päälle. Jostain syystä tästä ei tullut pisteitä, mutta Hanna ohitti vihun guardin ja otti selän. Ottelu siis selkeästi Hannalle pisteillä 7-2.

Hannan toinen ottelu lähes ensimmäisen toisinto, Hannan osalta. Vastassa oli Champion JJ:n Hisae Honzawa. Hannan uhrautumisheitto ajautui deephalfiin, josta Hanna kiepsahti päälle ja melkein suoraan kaverin selkään. Sitkeästä kuristelusta huolimatta kaveri piti pintansa, ja pääsi vielä kiepsahtamaan guardiin, jossa loppumatsi kului. Ottelu Hannalle 6-0.

Kolmannessa matsissa vastaan tuli Brasan Megan Lomonof. Vihu veti heti alussa Hannan avoimeen guardiin, jota Hanna yritti ohittaa. Sitkeästä työstä huolimatta vihu sai lopulta vedettyä guardin kiinni ja heitettyä jalat triangeliin. Itse triangeli ei kuristanut, mutta piti tehokkaasti paikallaan koko loppumatsin ajan. Tästä myös vihulle niukkaakin niukempi voitto edulla. Hanna sijoittui siis omassa sarjassaan 8 parhaan joukkoon. Kova suoritus, kovassa sarjassa.

Hanna vs Hisae

Sinivöisten naisten avoin oteltiin perjantaina. Siinä Hanna sai vastaansa raskaan sarjan Lloyd Irwinin Rita Floydin, pitkän ja ulottuvan tytön. Hanna veti vastustajansa deephalfiin, josta yritti ankarasti sviipata koko ottelun ajan. Agressiivinen vihu kuitenkin sijoittui päälle hyvin ja onnistui keräämään muutaman edun ottelun aikana. Ottelu siis harmittavasti eduilla vihulle.

Oma sarjani oli perjantaina. Edustin purppuravöistenb +74 sarjassa, jossa meitä oli 5 naista. Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli Trinity BJJ:n Amanda Lucas. Ottelu alkoi minun guardiin vedolla, josta yritin rakentaa kuristusta/käsilukkoa/sveeppiä. En kuitenkaan saanut vihua hyvin kontrolliin, jolloin lähdin avaamaan guardia ja hakemaan sviippiä halfista. Vihu piti asemansa hyvin kasassa, ja lähtikin tulemaan ohi minun yrittäessä selkään. Käännyin kilppariin, vihulle etu. Vihu yritti selkään, josta pääsin päälle halfiin. Ohitusyritys oli huolimaton, ja päädyimme puoliksi pystyyn, josta yritin työntä vihun kumoon. Ajauduimme ulos alueelta, josta tuomari siirsi matsin keskelle. Vedin vihun jälleen guardiin, mutten onnistunut sviippaamaan enää viimeisen puolen minuutin aikana. Vihu siis vei harmittavasti yhdellä edulla. Sarjan vähäisen osanottajamäärän vuoksi sai kuitenkin pronssimitallin tappiomatsilla.

Oman sarjan tappion siivittämänä suuntasin lauantaina avoimeen sarjaan. Ensinmäisellä kierroksella sain vastaani Alliancen Natalia Kulikovan. Vedin vihun alussa guardiin, josta hain kiinni triangelin. Ohutkaulainen tyttö ei kuitenkaan kuristunut, ja päädyin päälle triangelin yhä ollessa kiinni. Vihu pääsi pakittamaan halfiin, jonka ohitin ja pääsin mountiin. Tyttö kääntyi ympäri, josta sain kalastettua selän ja lopulta banaanikuristuksen.

Toisessa matsissa sain vastaani Atos JJ:n Angelica Galvaon. Vedin tämän guardiin, josta jälleen hain triangelia. Pitkään tyttö puolusti, yritin myös hyökätä käsiin, mutta notkea tyttö heitti jalat molemmin puolin ympäri. Tässä asennossa nousin päälle, josta sain tytön jalat avattua ja sveeppipisteet. Sain tytön pieneen sievään sikiöasentopakettiin. En muista laskettiinko tuo ohitukseksi. Tyttö palautti jossain vaiheessa guardin, jossa sitten oltiin loppumatsi. Pistevoitto siis.

Kolmannessa matsissa tuli vastaan Lloyd Irwinin Rachel Demara. Vihu veti yllättäen guardiin ja haki lopetuksia. Pääsin melkein guardista ohi, ja päädyin selän puolelle toinen hookki sisässä. Vihu puolusti hyvin, enkä saanut toista hookkia sisään, vaikka aika pitkään selässä olinkin. Sain edun kun juttu päättyi takaisin vihun guardiin. Vihu rikkoi hyvin postuuraaja sitoi käsiä, enkä saanut guardia uudelleen auki. Sieltä tyttö kipusi näppärästi selkään, ja sai hookin sisään. Meni siis 4-0 vihulle ja oma tie avoimessa päättyi tähän.

Venla vs Rachel

Tämän vuoden Mundialsit olivat osaltamme tässä, ja loppuajan nautimmekin jiu-jitsusta katsojien osassa. Kisoissa oli BJJ-kisojen tapaan mukava tunnelma, joka huipentui sunnuntaipäivän mustavöisten ja musta-/ruskeavöisten naisten finaalimatseihin. Ensi vuonna uudestaan, Kalifornian auringon alle.

Latautuminen ennen ensimmäistä kisapäivää