IBJJF European Open 2016 - Venlan fiiliksiä

Elina jo kirjoitti kisaraporttia omasta näkökulmastaan, ja taisi samalla luvata, että minä kirjoitan omasta reissusta erikseen. Samalla Elina ehti kirjoitella uudesta kisapaikasta ja kisajärjestelyistä, joten en kirjoita niistä nyt erikseen. Lukekaa siis Elinan juttu tuosta yllä olevan linkin takaa.

Kaksi viikkoa kisoista takana, ja vihdoin olen päässyt lepäämään kisojen jälkeen. Normaalisti haluan ottaa kisojen jälkeen viikon tauon treeneistä ja treeninvedosta, mutta tällä kertaa tämä ei ollut mahdollista. Palasin Ruotsiin kisojen jälkeen maanantai-iltana ja tiistaina koitti paluu töihin. Viime viikonloppu oli myös täyteen pakattu, ja nyt vihdoin tämän työviikon jälkeen on saanut nukkua kunnon yöunet sekä lauantaina että sunnuntaina.

Arlandan aamussa lentoa odottelemassa

Itse kisoihin. Meitä lähti siis Fight Clubilta viiden hengen taistelutiimi, tytöistä minä ja Elina, ja jätkistä Tommi, Aleksi ja Lauri. Ja tietysti myös Martin, joka matkusti erikseen kisapaikalle. Omat kisat sijoittuivat lauantaille ja sunnuntaille, joten otin töistä vapaaksi torstaista maanantaihin. Matkustin paikan päälle siten, että ehdin suoraan lentokentältä kulmaamaan Elinaa. Harmittavasti jäi Aleksin ja Laurin matsit näkemättä, kun omat lennot olivat vasta torstai-iltapäivänä perillä. Loppu ilta ja perjantaipäivä kuluivat reissusta toipuessa, eli lepoa sekä unen että oleilun parissa.

Lauantaina oli vuorossa avoin sarja. Mustavöiset pääsevät kaikki halutessaan avoimeen (tai 2 per tiimi), ja avoimet kisataan isoimmissa kisoissa ennen omia sarjoja. Oma tavoite on ollut jo pitkään avoimessa sarjassa, sillä painoluokkani jää usein melko pieneksi osallistujamäärissä. Hoidin ilmoittautumisen lauantaina yhdentoista maissa, jonka jälkeen jäin odottelemaan puoli kolmeksi ennakoidun avoimen sarjan alkamista. Valmistautuminen on omaa sarjaa jännittävämpää, sillä kaaviot tulivat näkyville vasta puolisen tuntia ennen sarjan alkua. Vastustajiakaan ei voi kuin arvailla etukäteen, eikä voi keskittyä kuin omaan tekemiseen.

Kun kaaviot vihdoin tulivat, oli mahtavaa huomata, että peräti 16 naista kisasi avoimen kruunusta. Muutama vuosi sitten kun naistenkin sarjoissa erotettiin ruskeat ja mustat omiksi sarjoikseen, jäivät molempien vyöluokkien avoimet melko tyngiksi. Nyt joutuu kunnolla kisaamaan mitalisijoista ja voitosta. Ensimmäiselle kierrokselle sain vastaani Sarah Blackin, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin että tämän oma painoluokka on kevytsarja. Hanna ehti kotipuolessa hieman googlettaa vastusta, ja muutama tuttu kisapaikalla täydensi tietoja. Melko avoimin mielin kuitenkin matsiin, vastustajan ollessa minulle uusi.

Omat lämmittelyt olivat hyvät, kroppa tuntui hyvälle, ja itse matsikin sujui melko hyvin. Sarah oli vastuksena melkoisen ärhäkkä, ja huomasin omien otteiden olevan välillä hieman liiankin jännittyneitä. Tämä sai kroppaa pikkuisen liikaa hapoille, mutta toisaalta pää pelasi hyvin ja sain oteltua melko turvallisesti pistevoiton ensimmäiseltä kierrokselta. Matsin jälkeen oli hyvin aikaa palautua, ja saada ylimääräiset hapotukset taas pois. Seuraavaan otteluun lähtiessä olo kropassa oli edelleen hyvä. Toisella kierroksella vastaan tuli sitten Mackenzie Dern, joka on tämän hetken nr. 1 maailmassa. Sain varsin nopeasti huomata miksi, sillä Mackenzie lähti alusta saakka ärhäkästi hyökkäämään minun ollessa enemmän puolustuskannalla. Matsi päättyi nopeasti lopetukseen, Dern haki hyvin omoplatan, jossa pystyin hieman aikaa sitkuttelemaan, mutta pakko oli kuitenkin luovuttaa. Tähän matsiin olisin tarvinnut paremman suunnitelman, sillä kuten jo jonnekin taisin kirjoittaa, lähti Dern alusta saakka lopettamaan matsia kun itse olin vasta aloittamassa ottelemista.

Kisamatkan toinen puoli: lepo

Avoimessa matka päättyi siis tähän, ja edessä oli paluu hotellille ja valmistautuminen sunnuntain omaan sarjaan. Sunnuntaiaamuna olin hyvissä ajoin paikalla, ehdin päästä katsomaan myös meidän Tommin matsin ja pari muuta suomalaissuoritusta. Omassa sarjassa minulla oli vain yksi vastustaja, brasilialainen Ewelyn Arruda, joka muiden viikonlopun vastustajien tavoin oli minulle ennestään tuntematon vastustajana.

Sain taas ajoitettua lämmöt hyvin, kiitos kisajärjestelmän, joka mahdollistaa ottelujen etenemisen seuraamista, ja matolle mentäessä olo oli hyvä. Itse matsi ei mennyt sitten suunnitelmien mukaan. Alun pystytunnustelun jälkeen huomasin, että pystyssä Ewelyniä oli vaikea saada mattoon. Oma pysty on edelleen melko lailla hakusessa, varsinkin jos kyseessä on saman kokoinen vastustaja. Saimme molemmat passiivisuusvaroituksen, jonka jälkeen otin aloitteen käsiini ja päädyin alle mattoon. X-guardipeli toimi melko hyvin, mutta en saanut sviippiä pisteiden arvoisesti viimeisteltyä, ja päädyimme maton ulkopuolelle, mistä ottelu jatkui taas pystyssä.  Tässä vaiheessa olisi pitänyt muuttaa suunnitelmaa pystyottelusta ja lähteä vetämään agressiivisesti x-guardiin sieltä sviippiä hakien. Kuitenkin pää ei nyt ollut niin terävästi mukana, ja kaveri sai poimittua alasvientipisteet guardiin vedosta. Kahden pisteen johdon turvin Ewelyn vei matsin lopulta 4-2, muiden pistesuoritusten tullessa varoitusten kertymisestä. Ei siis mikään huippumatsi itseltä.

Saldona näistä kisoista siis 1 voitto ja 2 tappiota. Kroppa toimi hyvin, ja lämmittelyt auttoivat siinä, mutta ennen kaikkea olisin kaivannut lisää ärhäkkyyttä pään avuksi. Hannan mukana olo olisi tuonut varmasti lisää, sillä Hannan ääni on se, joka matsin aikana herättää pään. Valitettavasti koulu tuli nyt tielle, ja emme päässeet molemmat matkaan. Kisavalmistautuminen ei ole ollut kaikkein optimaallisinta, mutta sinänsä otteleminen tuntui hyvältä. Koska treeniolosuhteet ovat nyt erilaiset, täytyy kisaamisessa panostaa henkiseen puoleen. Emme ole Örebrossa vielä onnistuneet luomaan ideaalia kisavalmistautumisseuraa, vaikka onhan meillä tietty toisemme koko ajan. Sen lisäksi päivätyöni ja Hannan opinnot vievät ison osan viikosta. Nämä ovat reaaliteetteja, joita ei voi jättää huomiotta kisoihin valmistautuessa. Ne ovat meidän tämän hetken treenipuitteet, ja koska tosiaan sopivia treeniaikoja ja -pareja on nyt vaikeampaa järjestää, on kisoissa satsattava hyvän pä(iv)än löytämiseen. Maailman kärki on saavutettavissa, nyt tehdään sitten töitä sitä varten. Kai tähän voi kirjoittaa myös, että Jyväskylään on kova ikävä.

Kisahoodeilla, hiki tuli :)

Kiitos Jyväskylän Fight Clubille sekä yhteistyökumppaneille JorKe Ky:lle ja Tatami Fightwearille! Seuraavia kisoja kohti!

IBJJF European Open 2016 - Elinan fiiliksiä

Brasilialaisen jiujitsun EM-kisat käytiin Portugalissa 20.–24.1.2016. Jyväskylän tyttöporukkaa kisoissa edusti Venla ja allekirjoittanut. Kisapaikka oli tällä kertaa vaihtunut Lissabonin kaupungin alueelta Lissabonin piiriin kuuluvaan Odivelasiin. Majoituimme Fight Clubin porukalla taas vuokrakämppään Lissabonin keskustaan, josta pääsi kisapaikalle kätevästi metrolla. Metroasemalta IBJJF oli hoitanut ilmaiset bussikuljetuksen muutaman kilometrin päässä olevaan kisahalliin. Bussikyyditykset sujuivat suht mutkattomasti, ilman pidempiä odotuksia. Kisapaikka oli aiempaa paikkaa isompi ja huomattavasti toimivampi. Kisapaikalla oli kisaajille erillinen lämmittelyhuone, eli iso jumppasali, jossa oli tilaa juosta ja keskelle oli laitettu tatamit. Lämmittelyalue oli omana kisapäivänä todella rauhallinen, joten lämmittelyt sujuivat helposti. Lisäksi salissa oli näytöt, joista pystyi seuraaman kunkin maton ottelutilannetta, joten ei tarvinnut poistua tilasta tarkastamaan, milloin se oma matsi mahtaa tulla. Myös kaikki kuulutukset kuuluivat saliin. Itse kisapaikka oli siis isompi kuin aiemmin, katsomot löytyivät tällä kertaa joka puolelta hallia. Lisäksi mattojen vieressä oleva vain mustavöisille sallittu valmentajien alue oli nyt molemmilla puolilla hallia, eli valmentaja pääsi lähelle kulmaamaan. Paljon on siis havaittavissa positiivista kehitystä EM-kisoissa!

Uusi EM-kisapaikka. Venla ottelemassa vasemman alalaidan matolla.

Oma kisavalmistautuminen oli kaikkea muuta kuin optimaalinen. Viimeisimmästä kisastakin oli vierähtänyt jo melkein kahdeksan kuukautta. Marraskuun alussa kaaduin pyörällä ja loukkasin kyynärpääni; venähdys ja pieni avulsiomurtuma. Onneksi kyseessä oli sen verran pieni vamma, että selvisin ilman kipsiä tai edes kantosidettä. Mutta suunnitellut kisat BJJ Swedish Openeissa ja SM-kisoissa jäivät väliin. Sain kuukauden verran treenikieltoa ja kuukauden verran tuon jälkeen kyynärpää vihoitteli treeneissä, eli täysillä ei pystynyt treenaamaan. Loukkaantumisen takia jouduin ottamaan täysin uuden lähestymistavan kisavalmistautumiseen. Muutama vuosi takaperin olisin jäljellä olleen ajan vetänyt treenejä täysillä ja joka päivä. Vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut omasta kropastani sen verran paljon, että päätin treenata niin, että kuuntelin koko ajan kroppaani. Olen huomannut, etten pysty vetämään kovinkaan montaa päivää putkeen treenejä mielekkäästi. Kroppa alkaa yksinkertaisesti painamaan niin paljon, ettei treenissä ole mitään järkeä ja useasti sairastun. Nyt treenasin korkeintaan kolmena peräkkäisenä päivänä. Välipäivinä juoksin lyhyitä lenkkejä, kävelin, poljin kuntopyörällä tai vedin naisten peruskurssia.

Tuntuu, että maltillisemmalla treenitahdilla sain itsestäni enemmän irti kuin aiemmin. Treeni tuntui koko ajan mukavalta ja kisoihin mennessä oli pitkästä aikaa hyvä ja itsevarma fiilis. Siitä huolimatta, ettei treenipäiviä montaa tullutkaan. Isona apuna kisavalmistautumisessa oli Heli. Tykkään treenata mahdollisimman erilaisten treenikavereiden kanssa, mutta ihan viimeisissä kisatreeneissä tärkeintä on, että pystyy luottamaan treenikaveriin täysin. Useasti normaaleissa treeneissä sparratessa haluan, että molemmat saavat onnistumisia, joten painin aika kiltisti. En halua, että kenellekään tulee paha mieli. Helin kanssa kisatreeneissä uskalsin treenata juuri niin kovaa kuin piti. Toisin sanoen, uskalsin runtata Heliä täysillä. Kerran treenin lomassa Heli sanoi, että voisin olla vieläkin ilkeämpi. Tärkeä kommentti, josta sain uskallusta runtata vielä kovempaa. Kisatessa tarvitaan tietynlaista röyhkeyttä. Vastustajaa kunnioitetaan, mutta pitää uskaltaa myös antaa painetta. Kisavalmistautuminen meni siinä mielessä putkeen, että sain pitkästä aikaa oman asenteen kohdalleen.

Kisapäivänä Aleksi, Lauri ja Tommi lähtivät kisapaikalle jo aikaisin aamulla. Oman sarjani alkamisajaksi oli arvioitu neljältä iltapäivällä, joten jäin kämpälle lepäämään. Olisi ollut mukava nähdä Aleksin ja Laurin matsit, mutta kisapaikalla hengailu on yllättävän kuluttavaa, joten päätin keskittyä vain omaan kisaani. Seurasin matsien etenemistä netissä ja lähdin kisapaikalle hyvissä ajoin. Matsit etenivät aikataulua nopeammin, mutta onneksi Venla ehti suoraan lentokentältä ajoissa paikalle ennen matsiani. Suurimman osan kisareissuistani olen tehnyt Hannan ja Venlan kanssa. Vaikka nyt ei olla treenattukaan yhdessä, oli tärkeää, että Venla oli paikalla kulmaamassa. Pärjään kyllä yksinkin, mutta luotettava kulmanainen tuo aina oman lisänsä kisaan.

Ensimmäisellä kierroksella vastassani oli norjalainen Barbara Ruiken. Nimi kuulosti tutulta, mutta tapanani ei ole googletella vastustajia etukäteen. Yritän keskittyä vain omaan tekemiseen, enkä halua jäädä miettimään liikaa mitä toinen tekee. Tässä tapauksessa olisi ehkä ollut hyvä googlettaa :) Näin jälkikäteen muistankin, kuinka Barbara viime vuoden EM-kisoissa voitti Riinan kahdesti. Barbara oli vahva pystystä ja googlen mukaan onkin judotaustainen. Ehkäpä siis jatkossa googlaan, ainakin ensimmäisen kierroksen vastustajani. Menin matsiin todella hyvällä fiiliksellä. Tavoitteenani oli mennä heti aggressiivisesti päälle. Vahvan pystyottelijan kanssa tämä kostautui, Barbaralla oli ajoitus kohdallaan ja sai nätin alasviennin ja päädyimme avoimeen guardiin. Tilanteissa, jossa kaveri pääsee päälle, haluan nopeasti työntää itseni päälle. Ei niinkään mitään kaunista tekniikkajiujitsua vaan työntämällä ja runttaamalla päälle. Työnsin kädellä kaverin hartialinjasta ja samalla kyynärpääni muljahti. Kyynärpää ei siis ollut vielä täysin kisakunnossa. Vihlaisu kyynärpäässä sekoittikin sitten oman pelin täysin. Barbara oli todella vahva päältä, ja oma ajatus oli siinä, miten pystyn painimaan ilman toista kättä. Barbara pääsi half guardiin prässäämään ja kaivoi lopulta kuristuksen. Vaikka Barbara sai ensimmäisen käden syvälle kaulukseen, ja kuristus oli hyvä, tuntuu, että luovutin aika helpolla. Oma peli hajosi niin totaalisesti kyynärpään kipuun, etten edes viitsinyt taistella. Harmitti todella paljon.

Tärkeintä tämän vuoden EM-kisoissa oli se, että tuli ylipäätään lähdettyä. Puntaroin asiaa kauaa. Ratkaisun tein kun totesin, että jos en lähde kisoihin, se tulee harmittamaan myöhemmin todella paljon. Olen viime vuosina kärsinyt motivaatiopulasta. Olen sairastellut paljon, joten treenaaminen on ollut todella katkonaista. Lisäksi tuntuu, etten töiden lisäksi yksinkertaisesti jaksa treenata niin paljon kuin pitäisi, jos haluaa kisoissa pärjätä. Myöskään kisamenestymistä ei ole viime aikoina tullut, joten kisaaminen tuntuu ajoittain turhauttavalta. Olen miettinyt paljon sitä, että olisikohan minun kisani jo kisattu. Näistä kisoista sain taas kisaintoa. Uskon, että lajissa kehittyy parhaiten, kun uskaltaa laittaa itsensä testiin eli kisatilanteeseen. Tavoitteenani on kuitenkin kehittyä koko ajan. Tiedän myös, että minulla on olemassa sellainen paketti, jolla pystyy pärjäämään kisoissa.

 Kyynärpää tuntuu nyt aikalailla normaalilta. Eli kyseessä oli vain pieni venähdys, joten säikähdyksellä onneksi selvittiin. Treenaamaan en ole EM-kisojen jälkeen päässyt flunssan takia, mutta tarkoituksena on nyt pikkuhiljaa palata matolle. Pikkuhiljaa siis testaillaan myös, kuinka hyvin kyynärpää toimii ja kestää. Tällä hetkellä on hirveä palo päästä kisamatolle, joten kisakaavailuja on keväälle mielessä. Katsotaan, mitkä kaavailuista onnistuu. Joka tapauksessa ajattelin edetä koko ajan kroppaa kuunnellen ja pitäen treenin mielekkäänä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että saa harrastaa lajia jota rakastaa!

Kiitos Jyväskylän Fight Like a Girl Club, ootte parhaita!

Lissabonin herkkuja

PS. FLAGia edusti EM-kisoissa siis myös Venla. Venla kirjoittanee oman postauksen omista kisafiiliksistään.

IBJJF European Open 2015

Viiden päivän kisat takana, kaikkien aikojen isoimmat BJJ-kisat on saatu päätökseen. Aikuisten sarjojen lisäksi nuorten ja mastereiden sarjat, yhteensä 3400 osallistujaa. Tunnelma hallissa olikin sen mukainen, täyttä toimintaa. Hilti BJJ Jyväskylä eli Jyväskylän Fight Club oli jälleen matkassa vahvalla naisedustuksella: sinivöisissä kisasivat Laura ja viitasaarelaisvahvistus Riina, purppuroissa Elina, ruskeissa Hanna ja mustissa allekirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kattava edustus siis.

Kisat alkoivat keskiviikkona, ja meidän tytöistä Laura, Riina ja Elina kisasivat torstaina. Ensimmäisenä tuleen astui Laura, jolla oli kyseessä ensimmäiset kisat sinivöisenä, sarjanaan -64kg. Ensimmäisenä vastaan astui yhdysvaltalainen Nicholle Stoller. Tiukka matsi oli tasaista aina viime sekunneille saakka. Laura oli muutaman edun perässä kunnes kuusi sekuntia ennen loppua pääsi guardista ohi suoraan mounttiin ja vei ottelun 7-0. Näin ollen Laura eteni seuraavalle kierrokselle, jossa vastaan asettui tuttu suomalainen Suvi Koikkalainen. Ottelu alkoi pitkällä pystytaistelulla, lopulta Suvi veti guardiin ja aloitti vimmatun guardipelin Lauran hakiessa ohitusta. Tiukkaakin tiukempi ottelu meni tuomariäänille ja tällä kertaa voitto meni Suville. Lauralta erittäin hyvää päältä peliä!

Kohta tulee pisteet

Riina korkkasi ensimmäiset em-kisansa -74kg sarjassa. Ensimmäinen vastus kaatui täyden ajan jälkeen Riinan alasvienti- ja ohituspistein. Semifinaalissa vastaan asettui norjalainen Aïcha Traoré, jonka Riina niin ikään sai vietyä mattoon ja kiersi siitä nopeasti selkään saaden kuristuksen kohdalleen. Näin ollen Riina eteni finaaliin saakka saaden vastaansa ruotsalaisen Barbara Ruikenin. Matsi alkoi säpäkällä pystyottelulla, Barbara sai horjutukset kohdalleen ja sai vietyä Riinan mattoon. Riina taisteli sitkeästi, mutta lopulta Barbara kaivoi kuristuksen kohdalleen. Riinalle hienosti hopeaa ja pääsylippu avoimeen.

Avoimessa Riina pääsi heti ottamaan revanssia, sillä ensimmäiselle kierrokselle asettui vastaan tuttu Barbara Ruiken. Matsi alkoi samalla tavalla kuin finaalikin ja Barbara sai vietyä Riinan mattoon. Sisuuntunut viitasaarelainen pääsi kuitenkin takaisin pystyyn ja taistoon mukaan. Barbara oli kuitenkin hereillä, sai uuden alasviennin ja viimeisteli ottelun jälleen lopetuksella. Näin ollen Riinan kokonaissaldoksi jäi neljä matsia. Hieno em-debyytti Riinalta!

Tähän se jää, nyt!

Kokenut Elina pääsi niin ikään ottamaan revanssia, sillä vastaan purppuroiden -74kg sarjassa asettui viime vuoden vastus Samantha Cook. Elina lähti matsiin räväkkäällä guardiin vedolla, mutta Samantha oli hereillä ja sai prässättyä päälle. Elina joutui puolustustaistoon Samanthan hakiessa agressiivisesti lopetusta. Täyden ajan jälkeen matsi päättyi Samanthan pistevoittoon. Elinalle kuitenkin pronssia ja niin ikään pääsy avoimeen.

Avoimessa Elina sai vastaansa meilläkin vierailleen Jonna Konivuoren. Päivän toinen suomalaistaisto lähti näpäkästi liikkeelle Elinan hakiessa sweeppiä ja Jonnan pyrkiessä ohittamaan. Elina sai hyvin käännyttyä kilppariin ja palautettua guardin muutaman kerran, mutta lopulta Jonna pääsi tiukkaan sivusidontaan, josta haki lopetuksen kohdilleen. Elinalta hyvä suoritus purppurana, erityisesti toisessa matsissa ja kisaamisen ilo on tullut takaisin!

Läpsy

Perjantaina saatiin huilata ja lauantaina oli vuorossa mustien avoimet. Venlaa vastaan asettui ensin brasilialainen Samela Shohamy. Saamela hyppäsi ottelun alussa guardiin ja sai heti sweepattua Venlan alleen. Venla kuitenkin pääsi päälle takaisin ja pääsi suoraan polvi pakille positioon. Samela sai guardia palauteltua, mutta Venla sai pelin kuitenkin käyntiin ja voitti ottelun pisteillä täyden ajan jälkeen. Toisella kierroksella vastaan asettui tuttu tanskalainen Shanti Abelha. Shanti lähti terävänä matsiin ja sai sweepattua itsensä päälle melko nopeasti. Tapahtumarikkaassa matsissa Venla pääsi vielä hakemaan loppu puolella selkää, mutta tarvittavia pisteitä ei tullut ja Shanti vei ottelun pisteillä.

Sunnuntaina Venlalla oli oma painoluokka +79,3kg, jossa ensimmäisen kierroksen vastus oli edelliseltä päivältä tuttu Samela. Nyt Venla oli terävänä matsin alusta saakka ja pääsi alusta saakka keräämään pisteitä. Ottelu pysyi Venlan hallinnassa ja päättyi lopulta Venlan pistevoittoon. Finaalissa Venla sai vastaansa brasilialaisen Gabi Garcian. Gabi osoitti kokemuksena ja pääsi prässäämään itsensä ensin ohi guardista ja lopulta mounttiin ja americanaan. Venlalle siis sarjasta hopeaa!

Viisaat päät yhdessä

Hanna otteli ensimmäiset em-kisansa ruskeavöisten -69kg sarjassa. Saatiin kisojen kolmas suomalaiskoitos kun vastaan asettui tuttu Päivi Levonen. Hanna lähti matsiin guardiin vedolla ja sai vangittua Päivin jalat. Päivi pääsi kuitenkin irti ja lähti hakemaan ärhäkästi suoraa polvilukkoa. Tapahtumarikkaassa ottelussa Päivi sai kerättyä etuja myös ohitusyrityksistä Hannan puolustaessa kilppariin. Viimeisellä minuutilla ottelu nousi takaisin pystyyn, josta Hanna sai haettua alasviennin ja vei ottelun lopulta pistein. Semifinaalissa vastassa oli niin ikään tuttu norjalainen Ida Fløisvik. Hanna lähti jälleen liikkeelle guardiin vedolla ja Ida lähti hakemaan ohitusta. Ida sai kerättyä muutaman edun ohitusyrityksistä, eikä Hanna loppukiristä huolimatta saanut voittoon tarvittavia pisteitä. Näin ollen Hannalle ruskeavöisten em-pronssia!

Avoimessa Hanna sai vastaansa Amal Amjahidin. Amal lähti pelaamaan agressiivista spiderguardia Hannan hakiessa ohitusta. Hyvin ajoitettu sweeppi vei Hannan ottelussa alle ja Amal lähti hakemaan selkäkontrollia ja lopetusta. Hanna pääsi pakenemaan selästä, ja sai sweepattua itsensä päälle. Ottelussa noustiin vielä pystyyn viimeisen puolen minuutin aikana, mutta Hannan saamat alasvientipisteet eivät enää riittäneet voittoon ja Amal eteni seuraavalle kierrokselle pistevoitolla 6-4.

Ottelun aikana Hanna tuli sweepistä alas päälleen ja paikalle kutsuttiin lääkintähenkilökunta. Mahdollisten pää- ja niskavammojen vuoksi lääkintähenkilökunta teki päätöksen lähettää Hannan sairaalaan varmuuden vuoksi, jossa Hanna pääsikin nopeasti kuvattavaksi. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan sattunut ja pääsimme sairaalasta kotiin saman illan aikana.

Jalkapeliä

Summa summarum Jyväskylän Fight Clubille kaiken kaikkiaan neljä mitalia sekä viisitoista ottelua lisää kokemusta. Ja tietysti juttujen taso oli tuttuun tapaan loistava ja seura parasta. Vuoden päästä mennään taas!

Lisää kuvia tutussa osoitteessa hannahirvonen.kuvat.fi.

BJJ European Open - Lauran fiiliksiä

Aloitin kisaamisen vuosi sitten, ja naisporukkamme yllyttämänä harkitsin lähtöä Lissabonin kisoihin 2013. Päätin olla tuolloin lähtemättä, mutta samaan aikaan mietin, että ensi vuonna kyllä lähden. Keväällä vaihtopaikkani varmistuessa naapurimaahan Espanjaan löinkin jo sitten tämän vuoden lähtöpäätökseni lukkoon, joten olin henkisesti valmistautunut kisoihin jo pitkän aikaa.

Syyskuusta lähtien olen asunut siis Espanjan Granadassa, minkä vuoksi kisavalmistautumiseni on ollut hieman erilainen kuin normaalisti. Tapahtumarikkaan ja tuskastuttavan etsimisen jälkeen olen löytänyt täältä treeniporukan, jonka kanssa pääsee harjoittelemaan suhteellisen säännöllisesti, parhaimmillaan kuutena päivänä viikossa. Muita tyttöjä treeneissä ei tällä hetkellä käy, mikä on pienen kokoni kannalta harmillista, mutta onneksi espanjalaiset ovat keskimäärin suomalaisia pienempiä. Treenikaverini kuvittelevat kaikki suomalaiset vahvoina viikinkeinä, enkä ole tähän mielikuvaan viitsinyt puuttua. Mieluummin viikinki kuin kääpiö.

Kisoihin valmistauduin treenaamalla Granadassa niin paljon kuin pystyin ja ottamalla viikon verran omaa lomaa koulusta, jotta pääsisin pidennetylle treeni(joulu)lomalle. Venla Luukkosen pitämä painiseminaari laittoi hyvin treenikoneen pyörimään ja tyttöjen kanssa treenailu jatkui Jyväskylässä. Espanjassa treeneissä käydyt jutut olivat jääneet hieman hajanaisiksi, ja itsellä valkovöisenä tuntui vain että tärkeintä olisi saada joku mielenrauha ja suunnitelma omaa kisaa varten. Tähän Suomen naisista, erityisesti meitä fiksusti ohjaavista Hannasta ja Venlasta, oli suuri apu. Koin, että olosuhteisiin nähden olin valmistautunut Lissabonia varten ainakin tyydyttävästi.

Harkitsin painonpudotusta kisoihin, mutta päätettiin, että sitä ei lähdetä nyt näihin kisoihin stressaamaan. Reissuturvotusta oli kertynyt mukavasti ja viime kisoista (NLO 2013) oli sen verran kauan, että päätös tuntui lopulta vain mieltä rauhoittavalta. Yksi stressattava asia vähemmän. Vaikka en painoa pudottanutkaan, tykkään orientoitua kisoihin syömällä terveellisesti, ja kisapäivää kohti kroppa tuntuikin terveeltä ja vahvalta.

Pääsimme nauttimaan paikallisista kalaherkuista päivittäin.

Saavuin Lissaboniin Jyväskylän tyttöjen tapaan jo tiistaina, mikä matkustusväsymyksen kannalta oli hyvä päätös. Kaksi päivää jäi latautumiseen ja keskittymiseen. Kisapäivän koittaessa jännitti tosi paljon. Oma sarjani alkoi vasta illalla, ja oli mukavaa, että paikalle tarvitsi mennä vasta paria tuntia ennen ensimmäistä matsia, kiireettä ja hyvin latautuneena. Purin ylimääräistä jännitystä nostamalla sykettä useaan otteeseen mm. spurttailemalla ja yleisliikkeillä niin, että sai nopeasti hien pintaan. Hyvä musiikki auttoi myös keskittymään omaan suoritukseen. Etukäteen ei voida kovin tarkasti ennustaa, milloin omat matsit oikeasti alkaa, joten on hyvä jättää energiaa kunnolla varastoon ennen odotustilaan menemistä.

Punnituksen ja puvuntarkastuksen jälkeisessä odotustilassa meitä oli kolme suomalaista tyttöä, joiden kanssa yhdessä jännitettiin ja kannustettiin toisiamme. Vielä oman matsin alkaessa jännitti tosi paljon, mutta heti ensimmäisten sekuntien jälkeen oman matsin alettua jännitys alkoi laueta. Pienestä adrenaliinikohmelosta huolimatta pystyin jo keskittymäänkin siihen mitä tein. Kulmaaminen oli noissa kisoissa meidän tiimin osalta lähes mahdotonta, mutta kaikkien yhteen ääneen huutaessa pystyin erottamaan joitakin neuvoja. Ensimmäisen matsin voitettuani tuli ihan sellainen fiilis, että nythän tää lähti hyvin, kyllä mä voitan seuraavankin. Tällä kertaa toinen vastustaja oli kuitenkin parempi, vei pisteillä, ja pettymys oli suuri. Matsieni kulut ruodittiin jo aiemmassa kisaa koskevassa postauksessa, joten ei niistä tässä sen tarkemmin.

Ensimmäinen ottelu alkamaisillaan.

Otin tämän kisan paljon raskaammin kuin aiemmat kisani. Jyväskylän naiset antoivat puoli tuntia aikaa murjottaa, jonka käytin mm. pukukaapin satuttamiseen, kun huoneessa ei ollut muita. Myöhemmin muiden kisaajien rohkaisevat kommentit pukuhuoneessa nostattivat mieltä kuitenkin mukavasti. Ekalla kierroksella tippui jo puolet, mä pääsin kuitenkin ottamaan kaksi matsia. Myöhemmin selvisi myös, että oma vastustaja voitti koko painoluokan. Hyvin paini, mutta ensi kerralla mä painin paremmin.

Vasta viime aikoina olen alkanut sisäistää sen, kuinka tärkeää psyykkinen lataus on kisoissa. Erityisesti se, että pitää oikeasti haluta voittaa ja uskoa siihen mitä tekee. Minulla on aiempaa kisakokemusta muista lajeista, ja lähes olen aina lähtenyt asenteella ”teen parhaani, ja katsotaan mihin se riittää”. Omat liikunnanopettajaideologiat saa heittää pitkälti kisatilanteessa romukoppaan. Osallistuminenontärkeäintäeikäainavoivoittaablaablaa, mutta jos samaan aikaan joku saa kultamitalin niin miksen lähtisi tavoittelemaan sitä? Näissä kisoissa halusin kyllä voittaa, mutta kieltämättä ehkä toisessa matsissa kävi jo turhan aikaisin mielessä, että voi ei, nyt mä en kyllä ehkä pääsekään täältä alta mihinkään. En ehkä uskonut tarpeeksi olevani paras, mutta jäi kuitenkin fiilis, että kyllä mä olisin voinut voittaa. Kisakokemusta olisi ollut hyvä olla enemmän, ja nyt aionkin päästä kisailemaan täällä Espanjassa, jossa vietän vielä tämän kevään.

Kaiken kaikkiaan kisareissu oli hieno kokemus. Tappiosta huolimatta koin painivani paremmin kuin aiemmin, kisapäivä oli kiireettömyyden ja joukkuekavereiden tuen myötä todella miellyttävä ja lämmitys kämpässä toimi paljon paremmin kuin Espanjan-kodissa. Pääsin näkemään kun meidän omat huippunaiset laittoivat käytäntöön juuri niitä juttuja, joita me ollaan treenattu omalla treenisalilla, ja niillä keinoin voittivat matsin toisensa jälkeen. Varsinkin sunnuntaina tunnelma kisakatsomossa oli ahtaudesta huolimatta mahtava. Lissabon on kaunis kaupunki. En viitsinyt kierrellä kaikkia nähtävyyksiä, sillä pitäähän tulevia vuosia varten jättää huippujiujitsun ohelle jotain muutakin nähtävää.

Teksti by Laura, kuvat, video ja kuvatekstit by Hanna.

BJJ European Open 2014

BJJ European Open oteltiin tuttuun tapaan Lissabonissa. Kisoissa Suomea edusti yli 110 ottelijaa, ja menestystä tuli kaikilla vyöasteilla. Jyväskylästä matkaan lähti naisista koostuva edustusjoukkue: Laura kilpaili valkovöisten -64 kg sarjassa, Elina ja allekirjoittava purppuroiden -69 kg sarjassa, ja Venla ruskeavöisten avoimessa painoluokassa.

Laura pääsi vauhtiin ensimmäisenä kisapäivänä torstaina. Ensimmäisessä ottelussa Lauran vastustaja ehti ensin alle, ja Laura pääsi aloittamaan guardin ohittamisella. Maltillinen ja väkevä eteneminen tuotti tulosta, ja Laura palkittiin eduilla ohitusyrityksestä sekä selkäkontrollin tavoittelusta. Tämä riitti voittoon, ja Lauran käsi nostettiin pystyyn täyden otteluajan jälkeen. Tämä ikimuistoinen hetki tallennettiin myös Graciemagin kuvaan.

Laura matkalla matolle.

Toisessa ottelussaan Laura pääsi nopeammin vauhtiin, mutta joutui taistelemaan pitkään päästäkseen omaan peliin. Laura rakensi maltillisesti käsilukkoa, mutta vastustaja sai yrityksen purettua, ja guardin jälleen auki. Laura lähti ottelun viimeisellä minuutilla taistelemaan riskillä pisteistä, ja vastustaja pääsi guardista ohi pisteiden arvoisesti. Matka päättyi tällä kertaa toiselle kierrokselle. Hieno ja varma suoritus kuitenkin ensimmäisistä kansainvälisistä kisoista.

Lauran ensimmäinen ottelu alkamassa.

Elina ja Emmi valmiina vääntämään.

Torstain edustus oli tiivistetty purppuravöisten naisten keskisarjaan: sekä klubilaiset Elina ja Hanna että ex-klubilainen Emmi kilpailivat kaikki samassa sarjassa. Elina ja Emmi aloittivat samalta puolelta kaaviota, mutta eivät joutuneet kohtaamaan toisiaan ensimmäisellä kierroksella. Elina sai vastaansa CheckMatia edustaneen Samantha Cookin. Ottelu alkoi Elinan määräämässä tahdissa, mutta Samanthan vahvat ohitusyritykset ajoivat Elinan puolustuskannalle. Elina ei kuitenkaan tyytynyt passailemaan, vaan palautti sinnikkäästi guardia ja piti pelin aktiivisena. Samantha prässäsi lopulta itsensä 5-0 voittoon. Elinalle lupaava kisastartti purppuravöisenä.

Elina pelaa guardia.

Sain ensimmäisellä kierroksella vastaani Hilti-sisko Karin Grenin Tukholmasta. Sain itseni liikkeelle erittäin hyvin, ja pistetaululla olikin reilun minuutin jälkeen lukemat 5-0. Ottelu päättyi voittoon käsilukolla halfguardista ajassa 1:58, joten sain säästeltyä hyvin voimia seuraavaan otteluun, jossa vastaan tuli ruotsalainen Diana Kajic. Pääsin nopeasti pelaamaan guardia, josta etenin nilkkalukon kautta päälle. Loppu ottelu menikin sitten guardia ohittaessa. Diana oli erittäin sinnikäs, ja sai passattua monta ohitusyritystä, mutta lopputuloksena 7-0 voitto ja paikka finaalissa.

Semifinaali ohi.

Finaalissa kohtasin Elinan voittaneen Samanthan. Sain otteluun unelma-alun päästessäni rakentamaan käsilukkoa guardista. Samantha sai kuitenkin purettua lukon, ja ottelu eteni pistettömänä loppuun saakka. Samantha oli parempi eduin 3-2, joten tällä kertaa jouduin tyytymään hopeamitaliin.

Purppuravöiset -69 kg. Tässä vaiheessa hopea ei vielä oikein hymyilyttänyt.

Venla pääsi ottelumaan sunnuntaina. Omaan sarjaan Venla ei saanut vastustajaa, mutta ruskeavöisten avoimessa oli onneksi neljä ottelua tarjolla. Venla pääsi heti alussa ottamaan mittaa kokeneesta ruotsalaisesta Maxine Thylinistä. Vahva painepeli tuotti tulosta, ja Venla pääsi nopeasti guardista ohi. Maxine kuitenkin palautti guardin, ja lähti hakemaan sweeppiä. Venla vastasi sweeppiyritykseen nappaamalla tiukan polvilukon kiinni, ja tuloksena ensimmäisestä ottelusta hienosti lopetusvoitto. Toisessa ottelussa väkevä keskisarjalainen Glaucia Braga ei päässyt hyödyntämään vahvuuksiaan, ja Venla otti varmoin ottein 10-0 voiton.

Venla ohittaa guardia.

 Sarjan semifinaali tarjosi kannatusjoukoille sydämentykytyksiä tasaisuudellaan. Vastassa oli taitava saksalainen Charlotte von Baumgarten. Charlotte pääsi nopeahkosti 2-0 johtoon, mutta Venla vastasi nopealla sweepillä ja tasoitti pelin. Venla sai vielä yhden sweepin jälkeen puristettua itsensä guardista ohi. Charlotte aloitti kuitenkin aggressiivisen loppukirin, ja olikin lopussa Venlan selässä, mutta tiukkaakin tiukemmat ottelun jälkeen Venla eteni finaaliin pistein 6-7. Finaalissa oli vastassa tuttu norjalainen Eirin Nygren. Finaali päättyi tiukoin lukemin 2-2, edut Venlan hyväksi 2-1. Kisat päättyivät siis hienoimmalla mahdollisella tavalla, kun Venlan kaulaan ripustettiin avoimen sarjan kultamitali.

Ruskeavöisten avoin sarja.

Kiitos taas kerran meidän huikealle kisa- ja reissutiimille! Kiitos myös suomalaisille mustavöisille Mikko Rouvalille ja Jarkko Mäkelälle, jotka ystävällisesti kulmasivat Venlaa koko sarjan ajan. Nykyisen karsinasysteemin vuoksi kulmaaminen alempivöisenä on mahdotonta, joten oli mahtavaa että apua löytyi vaikka meillä ei omaa mustavöistä mukana ollutkaan.

Luchadorat vapaapäivänä.

London open & No-gi European open 20.- 21.10.2012

20.-21.10.2012 oteltiin sekä Lontoon avoin bjj-turnaus että no-gi euroopanmestaruuskilpailut. Jyväskylän Fight Clubia olivat edustamassa Elina ja Hanna, joista ensimmäinen urakoi molemmat kilpailut jälkimmäisen keskittyessä lukkopainiin.

Elinan urakka alkoi lauantaina aamulla omalla painoluokalla sinivöiset -69 kg. Vastassa oli Kirsty Fright. Ottelu alkoi suunnitelman mukaan gaurdiin vedolla ja vahvalla guardipelillä. Elina päätyi scramble-tilanteesta päälle, mutta toinen peräkkäinen scramble vei Elinan taas alle ja toi vastustajalle pisteet sweepistä. Tiukka loppukiri oli tasoittaa pelin, mutta Elina ei saanut viimeisteltyä hyvin rakennettua triangelikuristustaan. Harmittavan niukka tappio ja tuloksena pronssia.

Sinivöiset naiset -69 kg

Edessä oli pitkä ja puuduttava odotus illan avointa painoluokkaa varten. Elina pääsi suoraan toiselle kierrokselle, mistä johtuen ensimmäisen matsin odotus venyi lähes kahteen tuntiin. Vastaansa Elina sai tanskalaisen Ambar Villagránin. Ottelu lähti taas hyvin liikkeelle ja Elina vaikutti sähäkämmältä kuin aamuisessa ottelussa. Vastustaja pääsi kuitenkin livahtamaan hyvien kontrollien kanssa guardista ohi, ja viimeisteli ottelun nopeahkosti sivukuristuksella. Avoimesta ei siis tällä kertaa tullut sijoitusta.

Elina edustaa.

Sunnuntaina oli vuorossa no-gi lukkopainin Euroopanmestaruusturnaus. Elina aloitti kisapäivänsä ottelulla saksalaista Anke Muelleria vastaan. Vastustaja veti heti ottelun alussa guardin kiinni ja siitä alkoi uuvuttava taistelu käsilukkoa vastaan. Anke eristi Elina käsiä ja sai pidettyä guardin korkealla. Elina ei päässyt käynnistämään omaa peliään, vaan vastustaja sai lopulta tiukan käsilukon kohdalleen ja vei voiton. Tuloksena Elinalle omasta sarjasta siis pronssia.

Sinivöiset naiset -66,5 kg

Allekirjoittava oli valmiina ottelemaan pieneksi muodostuneessa purppurapaitaisten naisten -66,5 kg sarjassa. Vastustaja saapui lukuisten kuulutusten jälkeen paikalle 1,5 paunaa ylipainoisena. Paunan pudotus ei riittänyt, ja hänet diskattiin sarjasta. Tuloksena siis em-kultaa hylkäyksellä. Tämä ei ollut mitenkään ilahduttava aloitus päivälle, mutta illalla oli luvassa vielä avoimet painoluokat.

Illalla starttasimme ottelut samaan aikaan. Elina kohtasi jälleen edellispäiväisen vastustajansa Ambarin. Elina sai haluamansa alun otteluun, mutta jäi nopeasti suoraan nilkkalukkoon. Itse kohtasin ensimmäisellä kierroksella Elisabeth Olbertin. Ottelu alkoi hieman hermostuneissa merkeissä, ja en saanut alasvientejä haettua. Päädyimme lopulta mattoon vastustajan guardiin vedon seurauksena. Minä yritin ohittaa guardia ja vastustaja yritti sweepata. Tuloksena voitto minulle eduin 2-1.

Toisella kierroksella kohtasin Rebecca Hillin. Päädyin ilokseni taas päälle kaverin istuttua alas. Sain pidettyä guardin hyvin auki ja lopulta pääsin myös ohittamaan. Ohituksen jälkeen sain vastustajan selän, josta rnc löysi tiensä kohdalleen. Tuloksena voitto lopetuksella.

Kolmannella kierroksella vastaan asteli Charlotte von Baumgarten. Vastustajan otteet olivat alusta asti varmat ja määrätietoiset, ja aloin hieman turhaan pakitella yritysteni kanssa. Päädyimme mattoon Charlotten alasviennillä. Guardipelini toimi kohtuullisesti, mutta varoivaisuuteni maksoi lopulta selkäkontrollin vastustajalle. Jouduin taputtamaan takakuristukseen vain hieman ennen loppua. Matka päättyi siis kolmannelle kierrokselle, mutta tuloksena kuitenkin ilahduttavasti pronssia avoimesta.

Purppurapaitaiset naiset, avoin painoluokka.