torstai 27. helmikuuta 2014

Tiia treenireissussa

Fight Clubin tytöistä yksi jos toinenkin on ulkomailla ollessaan vieraillut paikallisilla bjj-saleilla. Ulkomailla treenaaminen antaa uutta perspektiiviä lajiin, ja tuo usein kaivattua virkistystä omiin treeneihin. Yksikätinen rosvo Tiia palasi juuri treenilomaltaan Thaimaasta, ja kirjoitti blogin lukijoiden iloksi reissukertomuksen:

"Käväisin kuukauden verran reissussa Thaimaassa, siellä treenasin Phuketin Topteamilla maailmanluokan opettajan Olavo Abreun opissa. Jo ensimmäisistä treeneistä huomasin, että salilla treenataan tosissaan, ja hyvällä fiiliksellä. Aion palata salille aivan varmasti, ja viipyä pitempään!

Syy miksi halusin lähteä hakemaan oppia oman salin ulkopuolelta, oli se että pitkän tauon jälkeen mikään ei oikein sujunut, ja en ole koskaan ollut mitenkään varma “omasta pelistä” tai siitä mitkä ovat olleet itselle vahvoja tekniikoita, koska Clubilla kaikki painii hyvin pitkälle samalla tavalla ja onnistumisen elämyksiä tulee todella harvoin. Muualla treenaaminen on mielestäni yhtä opettavaista ja tärkeää, kuin kisaaminenkin. Omat vahvuudet ja heikkoudet huomaa todella nopeasti, ja jos omalta salilta ei ole itselle sopivaa tekniikkaa löytynyt saattaa sen löytää muualta. Myös välillä tuntuu että on jumiutunut omalle mukavuusasteelle, jolla voi treenata hieman puolivaloilla. Ulkomailla treenatessa joutuu väkisinkin pois omalta mukavuusasteelta, kun toisella salilla on eri käytännöt ja joutuu skarppaamaan aivan erilailla jo alkulämmittelyissä,kun ei nyt olekaan aivan täysin varma, mitä se sensei siellä keskellä kehää huutelee.

Gin kerkesi kuivattaa treenien välissä.


Miksi sitten lähteä maailman ääriin, kun meillä täällä Suomessa on niin hyvä taso? On euroopan mestareita, on maailman mestareita ja nyt kotisaliltakin löytyy mustavöitä, jotka ovat huippuopettajia. Pakko myöntää, että helpommallahan olisin päässyt hyppäämällä bussiin, ja ajelemalla Lahteen tai Tampereelle, jossa olisin varmasti saanut laadukasta treeniä, uusia tekniikoita ja selvästi itseäni parempaa seuraa. Totuus on kuitenkin se, että Suomessa on hankalaa treenata BJJtä samalla tavalla miten ulkomailla treenataan. Ohjatut treenit ovat kahdesta neljään kertaan päivässä, ja siihen päälle kuntosali tai crossfit treeni, joihin myös on mahdollisuus osallistua.

Laskin, että viidessä päivässä minulle tuli 10 BJJ treeniä, kaksi lukkopainitreeniä ja neljä kuntosalitreeniä ja vaikka joka treenissä laittoi kaiken likoon, kroppa palautui paljon nopeammin ilman yhden yhtä proteiinilisää ja kehonhuollosta tuli pidettyä enemmän huolta. Ainoa mikä vähän jäi reissussa harmittamaan, oli ettei saanut kovaa sparria toisilta tytöiltä, salilla treenasi samaan aikaan pari sinivöistä tyttöä samoissa painoissa pyöriviä (selkeästi lyhyempiä) tyttöjä, mutta en tiedä johtuiko omasta hellästä painityylistäni huomasin istuvani prinsessana kasan päällimmäisenä.

Päivän jälkeen vaaterekki näytti tältä.


Opiskelijana olisi kyllä aikaa moiselle treenimäärälle Suomessakin, mutta luultavasti olisin kuollut jo parin päivän jälkeen, jos treenaisin samalla intensiteetillä. Myös stressitasot laskivat huomattavasti, kun ei tarvinnut miettiä missä välissä kerkeän treenata ja rekrytä treenikaverit, onko ok ja muistanko tehdä kaiken jajajajaja. Ulkomailla treenaaminen tuo myös kaivattua breikkiä arkeen, ja reissussa tuleekin tehtyä kaikkea mitä kotona ei koskaan tekisi, esim. ajaisi kolme päällä skootterilla rannalle suoraan treeneistä, tai voikkarikaupan kautta katsomaan elefantteja ja pikkuisia apinan poikasia. Myös pienet päikkärit altaalla toisten kamppailijoiden kanssa ei ole huono vaihtoehto.

Lisää kuvateksti


Ja ollaanhan me suomalaiset vähän sellaisia introvertti-perttejä, jos mennään muille saleille seminaareihin tai leireilemään, pysytään kuitenkin suht pitkälle omissa porukoissa eikä turhaan lähdetä vieraisiin jengeihin huutelemaan. Reissussa treenatessa uusia kavereita saa helposti ja on hauska nähdä, että BJJ aiheuttaa nolife-lifestyleä globaalisti. Yksi britti tuumasi, että on karkoittanut kaikki kaverinsa kotimaassa pelkillä treenipuheillaan. “Ensin alat vähän tykkäämään ja kohta huomaatkin, että olet täysin rakastunut ja paluuta ei ole!” Moni oli sitä mieltä, että oli heidän elämänsä paras päätös ikinä tulla muutamaksi kuukaudeksi Topteamille treenaamaan, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset ymmärtää, jos sanoo ettei guardi oikein aukea ja kaikki jaksaa puhua lajista vaikka viikko tolkulla jos niikseen tulee, eikä kyllästy ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Onhan se myös kivaa vertailla kukkakaalikorvia ja rupisia, tatamin polttamia jalkoja.

Tiistain aamutreenit ja tulipallot! http://instagram.com/gabbecool


Reissussa oli huikeaa, nyt vähän aikaa parannellaan ja sitten tositoimiin kotimatolle. Katseet kohti Finnish Openeita ja seuraavaa reissua!"

Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti