No-gi Finnish open 2012

29.-30.09 Oteltiin Turussa ensimmäiset no-gi lukkopainin Finnish openit. No-gi lukkopaini on hieman erilaista kuin Suomessa tutumpi ADCC lukkopaini. Kyseessä on on bjj-säännöillä käytävä lukkopaini, jossa kilpailijat on jaettu bjj:n tapaan "vyö"kategorioihin. Finnish openeissa Fight Clubin tyttöjä oli edustamassa ainoastaan Elina, joka otteli sarjassa sinivöiset naiset -66,5 kg.

Sarjaan oli ilmoittautunut neljä osallistujaa. Elina suuntasi terävän lämmittelyn jälkeen ensimmäiseen otteluunsa, jota ei kuitenkaan käyty vastustajan jätettyä saapumatta paikalle. Ensimmäisestä ottelusta siis walkover-voitto ja paikka finaalissa. Finaaliin vastustajaksi asettui Jenny Huikuri Lahdesta. Ottelu alkoi maltillisen tunnustelun merkeissä. Elina haki guardiin vetoa ja pääsikin nopeasti suljettuun guardiin. Guardista Elina sai napattua nopeasti omoplatan kiinni. Pienen hienosäädön jälkeen lopetusyritys kääntyi sweepiksi ja Elina pääsi päälle half guardiin.

Elinan vauhdikas omoplata-sweeppi.

Vastustaja otteli vahvasti alta ja haki sinnikkäästi sweeppejä. Elinan oli keskityttävä huolelliseen puolustukseen ja sweeppiyritysten torjumiseen. Omien hyökkäysten rakentaminen hidastui ja Elina sai yhden passiivisuusvaroituksen. Maltti kuitenkin riitti ja Elina sai pelattua lopun otteluajan riittävän aktiivisesti. Tuloksena 2-0 voitto ja kultamitali Jyväskylään! Ahkera kisaaminen ja säännöllinen harjoittelu ovat tuottaneet tulosta.

Elynan ja Jennyn mitalipose.

Tiistai 25.9. sekä sunnuntai 30.9. - Kropat kuntoon!

Painiminen kuormittaa kroppaa, kovasti. Fakta on myös, että miehet tuppaavat olemaan vahvempia, jolloin naisten on hankalaa saada kevyttä treeniä sekatreeneissä. Tämän lisäksi päänvaivaa tuottavat (ainakin treeninvetäjän kuin myös kanssatreenaajan näkökulmasta) erittäin liikkuvat nivelet, joita sitten väännellään mitä ihmeellisimpiin positioihin. Nivelet ja etenkin niska ovat kovilla jatkuvasti. Voimaakin olisi hyvä olla.

Tämä kuva ei liity suoraan näihin treeneihin, mutta sopii tähän yhteyteen kuin Emmi jumppapallon päälle.

Tämän viikon teemana meillä oli kehonhuolto. Tapoja on monia, ja tärkeintä olisi oppia kuuntelemaan omaa kroppaa, milloin ja millaista huoltoa se kaipaa. Pyydettiinkin paikalle asiantuntija meitä neuvomaan: Liikemies Ossi Valpio (kansanomaisesti voisi kai sanoa liiketerapeutiksi). Olen itse ollut Ossin hoidettavana viiden vuoden ajan, siitä lähtien kun tämä vielä opiskeli alaa. Viiden vuoden aikana oma lajini on vaihtunut capoeirasta painiin, ja Ossi on valmistunut hierojaksi ja opiskellut eteenpäin ihmiskehon ihmeelliseen maailmaan. Paini ja sen vaikutus kropalle on ollut esillä aina tavatessa, ja päädyttiin lopulta pitämään tämän viikot treenit Ossin johdolla.

Ossin lähestymistapa on ns. FMS -systeemi. Lähtökohtana on seitsenosainen testi, jolla tarkkaillaan kehon liikkuvuutta, liikeratoja ja tasapainoa sekä etenkin kehon symmetrisyyttä. Eli toisin sanoen ns. puolieroja. Tämän lisäksi testillä etsitään myös mahdollisia kipuja kropassa. Jos kipuja on - vaikkapa vihlontaa ja säteilyä hartiassa - kropan luonnollinen toiminta häiriintyy kun se pyrkii liikkumaan siten, ettei kipua syntyisi. Tämä johtaa usein kierteeseen. jossa pikkuhiljaa koko tyyppi on kireä - fyysisesti ja henkisesti :) - ja lihakset ja liikeradat eivät toimi normaalisti. Kivuista on siis päästävä eroon, eikä ylipäätään kannattaisi tehdä liikkeitä, joiden aikana kipua esiintyy. Oman kropan kuuntelussa kivun tunnistaminen on siis ensimmäinen askel onneen.

Viime tiistaina tehtiin kaikille tytöille testi. Tämän pohjalta jokainen sai omalle kropalle suunnattuja harjotteita, joiden tarkoitus on parantaa liikkuvuutta ja tasapainoa. Kroppaa pitää kuunnella näissäkin harjotteissa: jos toinen puoli tuntuu vaikeammalle, kireämmälle jne., on sitä treenattava enemmän. Tämän lisäksi Ossi neuvoi erilaisia itsehierontamenetelmiä, joiden avulla hoitaa lihasjumeja ja jäykkyyksiä, myös mahdollisia kiputiloja. Näillä voi myös korvata monia venytyksiä.

Testeissä pystyi myös hieman näkemään, miten paini vaikuttaa kroppaan. Monella guardin pelaajalla on kireät lonkankoukistajat ja nivuset ja ns. sokeat pakarat. Itse kuulun tähän joukkoon, ja samaa ongelmaa on monella istumatyötä tekevällä. Pakaran lihakset eivät enää muista miten ne toimivat. Kropan kiertoharjoitukset sekä keskivartalon aktivointiin liittyvät harjoitteet koskettavat kaikkia.

Pointti on siis se, että jokainen sai välineitä ja harjotteita oman kehon huoltoon, ja samalla vetäjät, eli minä ja Hanna, välineitä treenien vetoon ja valmentamiseen. Henkilökohtainen tavoitteeni on, että ihmiset oppisivat tunnistamaan milloin koskee, pitäisivät itsensä kunnossa ja kehon hallinnan (ja symmetrian) parantuessa myös turhat loukkaantumiset jäisivät pois. Kun keho on saatu toimimaan paremmin, haastetaan sitä pikkuhiljaa painoilla ja muulla. Mutta muuten lähtökohtana on "lasten leikki".

Yhteistyö Ossin kanssa jatkuu. Projekti "Jyväskylän Fight, Train and Care Like a Girl" on alkanut. No, projektille voi antaa jonkun muunkin nimen, mutta aloitetaan tällä :D.

sunnuntai 23.9. - side alta

Tänään lähdettiinkin purkamaan tilannetta "kaukaa" - mitä aiemmin reagoi, sen parempi. Siispä paras tapa puolustaa sivusidontaa on olla päästämättä kaveria sinne asti. Toki aina tämä ei onnistu, ja mitä parempaan kontrolliin kaveri pääsee, sitä enemmän alta joutuu tekemään töitä.

Tarkemmin sanottuna päivän teemana oli "raamit ja katkaravut". Raameilla tässä tapauksessa tarkoitetaan pääasiassa käsiä, mutta myös jalkoja, jotka ns. kiilataan kaverin ja itsen väliin. Tämän lisäksi tehdään katkarapuliike kaverista poispäin, yleensä takaviistoon. Katkaravussa tärkeintä, tekipä sen istualtaan tai makuultaan, on siltausliike ja lantion nostaminen irti matosta. Muuten liike jää helposti vaillinaiseksi.

Aloitettiin avoimesta guardista. Tällöin "raameja" kannattaa tähdätä pää-hartialinjalle sekä jalkoihin. Omat jalat on syytä pitää suojassa, ja alta on tarkoitus lähteä hyökkäämään, ei vain liikkua kaveria pakoon.

Jos kaveri pääsee lähemmäs, esimerkiksi jalkojen väliin, raameille hyvät paikka on kaula sekä kainalokuopat. Toisin sanoen yläkroppa. Alakropastakin voi työntää, mutta silloin kaveri saattaa pystyä joka tapauksessa hakemaan kontrollin yläkropasta.

Jos kaveri saa kastettua hartia maahan, on raamien kanssa tehtävä vähän enemmän töitä. Tämä sekä halffissa että sivusidonnassa. Raamille hyvä paikka on nyt esimerkiksi kaverin hartiassa siten, että oma käsivarsi kulkee kaverin kaulan poikki. Toisella kädellä voi työntää lantiolta tai polvesta, ja samalla tehdä taas sitä kuuluisaa katkarapua.

Pointtina tänään siis: älä aikaile, vaan aloita raamien laitto ja katkarapuilu ajoissa. Jos kaveri tästä huolimatta pääsee kontrolloimaan sivusidonnasta, sama ohje pätee, nyt vaan on tehtävä rutkasti enemmän töitä!


Treenin lopuksi Ossi Valpio kävi puhumassa meille kehonhuollosta. Tästä lisää enemmän tiistain treenin yhteydessä.

Tiistai 18.9. - omoplata

Kuten Elinan alle postaamasta kuvasta näkyy, saatiin viimein syksy kunnolla käyntiin. Ihan kaikki eivät eilisiin treeneihin päässeet, mutta 12 on ihan jees :)

Jatkettiin lupauksen mukaan sunnuntain pyhästä kolminaisuudesta eli juji-triangeli-omoplatasta keskittyen nyt kolmikosta viimeiseen. Lähdettiin tilanteesta, jossa kaverilla on triangeli, mutta tämä puolustaa sitä kääntämällä sisäkäden piiloon. Ote ristikkäisellä kädellä mahdollisuuksien mukaan hartiasta/ojentajasta/hauiksesta (puvusta näiden kohdalta), ja toisella kädellä voi tähdätä kaverin jalkaan. Oma lantio on syytä pitää tiukasti kaverin kainalossa kiinni ja polvia painaa kohti toisiaan.

Lähdetään hakemaan kulmaa kaveriin nähden, jaloilla voi ja kannattaa ponnistaa, ja käsiäkin käyttää apuna. Parasta on, jos pääsee kääntymään täysin 180 asetta kaveriin nähden. Puvun kanssa tässä vaiheessa voi onnistua hyvinkin "littaamaan" kaverin eteenpäin vievällä lantioliikkeellä sekä samalla työntämällä kaverin jalkaa suoraan. Vaihtoehtoisesti lähdetään nousemaan heti pystyyn istualleen. Kaverin puoleisen käden voi viimeistään tässä vaiheessa siirtää kontrolloimaan kaverin lantiota. Jalat kääntyvät ns. merenneitoasentoon ja jalalla painetaan kaveria olkapään kohdalta mattoon. Pieni lantion sivulle nykäisy voi myös tehostaa lukkoa. Kiristeään tuomalla lantiota eteenpäin.

Omoplatan sijaan samasta paikasta voi toki lähteä myös hakemaan kimuraa.

Tiistai 18.9. Innokkaat naiset treeneissä

Syksy on tullut ja sen näkee siitä, että tytöt ovat palanneet kesälaitumilta treenaamisen pariin uudella innolla. Tällä kertaa meitä oli treeneissä paikalla peräti 12 kipaletta. Jatketaan samaan malliin!

sunnuntai 16.9. - suljettu guard alta sekä juji, triangeli & omoplata -yhdistelmä

Hyökättiin vaihteeksi alta joskus aiemminkin läpikäydyllä juji - triangeli - omoplata -yhdistelmällä. Aloitettiin treenit rikkomalla guardissa olijan posturea: purettiin tämän tukipisteenä olevia käsiä, ja haettiin kaveria alas joko niskan takaa tai hartioista käsin vetämällä. Lantio ja jalat toimivat hyvänä apuna tässä.

Jujin hakemisessa tärkeintä on muistaa pitää lantio aktiivisena ja tiiviisti kaveria vasten, samoin kuin puristaa polvia kohti toisiaan. Jujin vaatii onnistuakseen hyvän kulman kaveriin nähden, melkeinpä 90 astetta. Ote kaverin kädestä (riittää hyvin, jos käden saa kiinni omaa keskilinjaa vasten) ja vedetään kaveria samalla alaspäin. Kiinni pidetyn käden puoleinen polvi nostetaan puristamaan kaveria hartioista lysyyn, ja samalla voi ponnistaa itseään oikeaan kulmaan. Toinen jalka auttaa tässä kiertämällä selän päälle. Viedään jalka kaverin pään yli, polvet koko ajan toisiaan kohti puristaen, ja kiristetään juji.

Jos kaveri saa vedettyä jujitettavan käden vapaaksi, pidetään lantio yhä ylhäällä ja vaihdetaan hyökkäys triangeliin. Tällöin kulma kääntyy noin 180 astetta toiseen suuntaan. Triangelin sisään jäävä käsi täytyy saada kulkemaan poikittain kaveriin nähden.

Jos kaveri passaa triangelia kääntämällä käden toiseen suuntaan, vaihdetaan hyökkäys omoplataan. Hyökkäyksen kulma vaihtuu jälleen, tällä kertaa käännytään lähes 270 astetta suhteessa triangeliin. Kiristetään omoplata.


Tänään tuli vähän lyhyempää tekstiä, väsyneen näppäimistöstä. Tiistaina jatketaan saman teeman parissa.

tiistai 11.9. - suljettu guard ja sen avaus

Palattiin kaiken alkulähteelle, eli suljettuun guardiin päältä. Jos osaa avata guardin ja tulla ohi, on jo melko pitkällä lajissa :). Martinin leirilläkin jälleen puheenaiheeksi nousivat liikkuvat kädet ja "kolmikulma": eli käsistä aina toinen on edempänä kaverin rintarangan alaosan kohdalla ja toinen kaverin lantion tienoilla. Tästä sitten tarvittaessa vaihdetaan etumaisen käden paikkaa, jos kaveri rikkoo näitä raameja. Muita hyviä paikkoja raameille ovat kainalon tai kaulan alue. Lantio pidetään ns. c-mutkalla, eli työnnetään sitä hieman eteen päin.

Kun hyvä posture on saavutettu, ei kannata aikailla avauksen kanssa. Katsottiin avausta pystyyn nousemalla. Jos mahdollista, haetaan kaverin käsi kiinni tämän vatsaa vasten, viedään omaa painopistettä hieman etuviistoon (ei eteen, sillä silloin kaverin on helppo nykäistä posture rikki) ja nostetaan kiinni pidetyn käden puoleinen jalka kantapohja maata vasten pystyyn. Tämän jälkeen haetaan tasapaino toiseen suuntaan ja noustaan molempien jalkojen varaan samalla liikkellä pystyyn saakka.

Jos kaveri yrittää ns. hessu hopo -sviippiä, voidaan jalkoja kääntää hieman ulospäin. Jos taas kaveri yrittää ottaa jalasta kiinni sisäkautta, voidaan tätä jalkaa kääntää sisään päin.

Avaus tapahtuu joko painamalla kaverin jalka polven kohdalta auki tai viemällä oma käsi alakautta kaverin jalan ali. Kummassakin tapauksessa omaa lantiota täytyy kääntää hieman sivuttain, jolloin avaaminen on helpompaa. Kun guard on auki, on syytä heti ottaa kunnon kontrollit kaverista ohittamista ajatellen.