Kuten Heli jo tuossa alla kirjoittikin, on Fight Clubin tyttöpaineilla osittain uudet tuulet. Hanna sai opiskelupaikan Ruotsin Örebrosta, ja minä luonnollisesti seuraan mukana. Pari viime viikkoa on siis ollut haikeuden ja ikävän aikaa, vaikkakin elo lahden toisella puolella on ollut varsin mukavaa. Etenkin tyttöpainiporukan jääminen Jyväskylään nostaa kaipauksen pintaan. Onneksi mikään ei ole lopullista ja matka Örebrosta Jyväskylään on yhtä lyhyt kuin Jyväskylästä Örebrohon.
Kun tyttöpainit alkoivat pyöriä 2009 vuoden lopussa, ei vielä osannut arvata millaiseksi koko touhu kehittyy. Alussa meitä oli kaksi sinivyötä ja yksi allekirjoittanut valkovyö, jotka ottivat homman haltuun. Hannan muuttaessa Jyväskylään ja ekan naisille suunnatun peruskurssin myötä toiminta vakiintui osaksi Fight Clubia, ja pinkeistä Jyväskylän ”Fight Like a Girl” Clubin paidoista tuli pian koko klubin tunnusmerkki. Nyt 2014 naistreenaajien joukosta löytyvät kaikki vyöarvot aina valkoisesta mustaan, ja ennen kaikkea porukka on aivan mahtava. Ei sitä voi hehkuttaa liikaa, unelmajengi! Siksi lähteminen on vaikeaa.
Mutta on tässä jotain upeaakin: uudet vastuunkantajat nostavat päätään ja pitävät homman käynnissä! Kun Hannan opiskelupaikka varmistui, alkoi myös työ tyttöpainien jatkon turvaamiseksi. Joukosta kokeneimmat, Elina ja Heli, lupautuivat heti vastuuvetäjiksi, ja avuksi näille pyydettiin Hennariikka ja Laura. Koossa onkin loistava ydinporukka, joka varmasti vie yhdessä toimintaa eteenpäin. Minun ja Hannan vetovastuuvuosina on monesti huomannut sen, että yksin tällainen homma olisi paljon raskaampaa. Voi olla, että uusille vetäjille homma on aluksi pelottavaa, mutta ainakin tänne puolelle välittyy myös tekemisen ilo. Koko nelikko on jo tässä vaiheessa pidemmällä kuin allekirjoittanut ja Hanna vetohommia aloittaessa.
Tämä vastuunotto ei ole noussut tyhjästä. Vaikka muutama vuosi sitten ei oltu lähdössä minnekään, tiedostettiin jo silloin, että toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi täytyy reagoida ajoissa. Kamppailulajeissa kehittymiseen kuuluu, että kokemuksen kertyessä sitä täytyy myös opetella jakamaan, opettamaan eteenpäin. Elina ja Heli ovat jo muutaman vuoden ajan vetäneet silloin tällöin treenejä, niin tyttöpaineja kuin muitakin treenejä, joten ohjaajan saappaisiin astuminen ei tule tyhjästä. Nyt Hennariikka ja Laura puolestaan tulevat opettelemaan opettamista, joten näinkin pyritään turvaamaan tulevaisuutta.
Lahden toisella puolella minä ja Hanna ei suinkaan olla jättäytymässä Jyväskylän Fight Like a Girl Clubin ulkopuolelle. Meidän osallistuminen vaan on erilaista. Omalla kohdalla tämä vuosi on vielä reissaamista kahden kaupungin välillä, sillä työt pitävät minua vuoden ajan osittain Jyväskylässä. Lomat, viikonloppu- ja pidemmätkin vierailut Jyväskylään ja Fight Clubille tulevat olemaan osa meidän molempien elämää. Samoin olemme puhuneet Jyväskylästä Örebrohon päin suuntautuvista treenireissuista. Jo nyt suunnitteilla on yhden päivän minileiri Jyväskylässä, kun tullaan molemmat Hannan kanssa käymään syyskuun lopulla.
Meillä on nyt kaksi kotisalia: Jyväskylän Fight Club (klubi) sekä Akademi Nord (akademi). Harrastaminen on hieno asia, sillä bjj:n myötä myös Ruotsiin muuttaminen on ollut helpompaa, vaikka juuri kotisalin ja oman treeniporukan jääminen Suomeen onkin niitä haikeimpia asioita. Täällä meidät on otettu lämpimästi vastaan; paikallinen bjj-porukka on auttanut muutossa aina asunnon hankkimisesta lähtien. Salilla on mukava tunnelma ja porukkaan on ollut helppo päästä mukaan. Örebro on osoittautunut monin tavoin ”Ruotsin Jyväskyläksi”: Sijainti keskellä Ruotsia, suurin piirtein saman kokoinen kaupunki, suurin piirtein saman kokoinen hyvällä hengellä pyörivä bjj-seura, jossa treenaaminen on ennen kaikkea mukavaa. Ihan kuin olisi kotiin tullut.
Tämä blogi on perustettu aikoinaan treenaajien toiveista tyttöpainien treenipäiväkirjaksi. Elinan ja Helin kanssa on puhuttu, että pidetään blogi toiminnassa, niin hyvin kuin vaan jaksetaan. Edelleen tänne ilmestyy kuvauksia treeneistä, sen verran kuin itse kukin jaksaa ja tahtoo kirjoitella. Edelleen tänne ilmestyy kisa- ja reissuraportteja. Edelleen tänne ilmestyy ”ajatuksen virtaa” päivänpolttavista treeniasioista. Ja naisemme maailmalla – minä ja Hanna – tulevat jatkossakin kantamaan kortensa kekoon blogikirjoittelun muodossa. Jyväskylän Fight Like a Girl Club on ja pysyy ja voi erittäin hyvin. Nyt vaan också på svenska!
Jyväskylän Fight Club ei koskaan lähde naisesta, eikä nainen klubilta.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
maanantai 8. syyskuuta 2014
Tiistai 2.9. ja sunnuntai 7.9. - Guardista ohi ja vähän äkkiä
Tällä viikolla aiheena oli avoimen guardin ohitus. Lähdimme liikkeelle ns. otteettomasta guardista ja tavoitteena oli päästä kaverista ohi ilman että tälle annettaisiin mahdollisuutta hakea otteita kiinni ja aloittaa guardin peluuta. Tämän estämiseksi on ensiksi tärkeää seistä hyvässä perusasennossa jalat koukistuneena, pää samalla tasolla kaverin kanssa ja kädet aktiivisina edessä sekä horjuttamassa kaveria että torjumassa tämän otteita.
Tiistaina aloitimme ohitustreenit jalkavedolla. Allaoleva kaveri tuo usein jalkansa lantiolle etäisyyttä pitämään, mutta sen voi hakea sinne myös itse kippaamalla maassa istuvan kaverin jalasta selälleen. Heti kun jalka tulee lantiolle, lähdetään sitä siirtämään sivuun. Tämä tapahtuu ensisijaisesti lantion liikkeellä: lantiota voi työntää ensin hieman eteenpäin (jolloin kaveri todennäköisesti alkaa työntämään jalallaan vastaan), minkä jälkeen lantiota nykäistään elvismäisellä liikkeellä nopeasti taaksepäin sekä käännetään sivulle siten, että kaveri jalka siirtyy sen ohi. Kädet avustavat jalkaa sivuun, mutta eivät ole mitenkään pääosassa. Heti kun kaverin jalka on siirtynyt pois tieltä, pudottaudutaan alas ja tuodaan reilusti painetta kaverin lantiolle. Tästä voi siirtää toisen käden kaverin niskaan, kontrolloida toisella kättä/kainaloa ja hivuttautua sivukontrolliin. Toinen yleinen vaihtoehto on, että kaveri lähtee kääntymään kilppariin. Tässä tapauksessa hidastetaan kaverin kääntymistä tuomalla kyynärvarrella painetta tämän lantiolle sekä kääntämällä alempi jalka hookiksi kaverin liikkeen mukana.
Sunnuntaina teemana oli pukupaini sekä nk. x-pass -ohitus. Teimme versiota, jossa astutaan maassa istuvan kaverin jalkojen väliin, toisella kädellä tartutaan väliin jäävän polven ulkosyrjästä ja toisella kaverin kauluksesta. Väliin jäänyt jalka potkaistaan ylöspäin ja samalla kaveria horjutetaan kauluksesat/hartiasta taaksepäin ja polvi siirretään syrjään. Viimeistellään tuomalla polvi pakille tai tulemalla sideen. Onnistuakseen ohituksen täytyy olla säpäkkä ja oikein ajoitettu; jalkojen väliin astuttaessa kaverille ei saa antaa tilaisuutta hakea guardia kiinni tai imeytyä jalkaan kiinni. Oheiselta videolta näkyy kaksi drilliharjoitusta, joita teimme sekä muutakin asiaa x-passista:
https://www.youtube.com/watch?v=4NV2VLjSaYk
Tiistaina aloitimme ohitustreenit jalkavedolla. Allaoleva kaveri tuo usein jalkansa lantiolle etäisyyttä pitämään, mutta sen voi hakea sinne myös itse kippaamalla maassa istuvan kaverin jalasta selälleen. Heti kun jalka tulee lantiolle, lähdetään sitä siirtämään sivuun. Tämä tapahtuu ensisijaisesti lantion liikkeellä: lantiota voi työntää ensin hieman eteenpäin (jolloin kaveri todennäköisesti alkaa työntämään jalallaan vastaan), minkä jälkeen lantiota nykäistään elvismäisellä liikkeellä nopeasti taaksepäin sekä käännetään sivulle siten, että kaveri jalka siirtyy sen ohi. Kädet avustavat jalkaa sivuun, mutta eivät ole mitenkään pääosassa. Heti kun kaverin jalka on siirtynyt pois tieltä, pudottaudutaan alas ja tuodaan reilusti painetta kaverin lantiolle. Tästä voi siirtää toisen käden kaverin niskaan, kontrolloida toisella kättä/kainaloa ja hivuttautua sivukontrolliin. Toinen yleinen vaihtoehto on, että kaveri lähtee kääntymään kilppariin. Tässä tapauksessa hidastetaan kaverin kääntymistä tuomalla kyynärvarrella painetta tämän lantiolle sekä kääntämällä alempi jalka hookiksi kaverin liikkeen mukana.
Sunnuntaina teemana oli pukupaini sekä nk. x-pass -ohitus. Teimme versiota, jossa astutaan maassa istuvan kaverin jalkojen väliin, toisella kädellä tartutaan väliin jäävän polven ulkosyrjästä ja toisella kaverin kauluksesta. Väliin jäänyt jalka potkaistaan ylöspäin ja samalla kaveria horjutetaan kauluksesat/hartiasta taaksepäin ja polvi siirretään syrjään. Viimeistellään tuomalla polvi pakille tai tulemalla sideen. Onnistuakseen ohituksen täytyy olla säpäkkä ja oikein ajoitettu; jalkojen väliin astuttaessa kaverille ei saa antaa tilaisuutta hakea guardia kiinni tai imeytyä jalkaan kiinni. Oheiselta videolta näkyy kaksi drilliharjoitusta, joita teimme sekä muutakin asiaa x-passista:
https://www.youtube.com/watch?v=4NV2VLjSaYk
30.-31.8. - Naamalukkoa ja vähän muuta
Hanna ja Venla vaihtoivat siis toistaiseksi maisemaa Ruotsiin jättäen ison aukon sekä Jyväskylän että koko Suomen painiympyröihin. Tyttöpainit ovat kuitenkin pyörineet meidän jäljelle jääneiden voimin (joskin huomattavasti vähemmillä vitseillä) ja toivottavasti bloginkin pitämisessä saataisiin skarpattua. Nyt hieman selostusta viime viikkojen tapahtumista.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna kisattiin jo perinteikäs Naamalukko Open, mutta tällä kertaa kisapaikkana oli Jyväskylän sijaan Oulu. Osin tästä syystä Keski-Suomen kisaedustus oli totuttua huomattavasti pienempi ja tytöistä oli edustamassa vain allekirjoittanut. Itsekin osallistuin sunnuntaikiireiden takia tällä kertaa vain lauantaisiin lukkopainikisoihin. Ohessa lyhyt selostus tästä reissusta.
Lähdin Ouluun jo torstaina siellä asuvaa siskoa moikkaamaan, mikä oli sikäli hyvä juttu, että matkaväsymystä ei päässyt kertymään. Valitettavasti pieni flunssanpoikanen pääsi kiusaamaan ja olo oli etenkin perjantaina hyvin tukkoinen ja väsähtänyt. Kisa-aamuna olo oli kuitenkin onneksi kohtuullisen hyvä. Polkaisin pyörällä kisapaikalle ja pikaisten lämmittelyjen jälkeen pääsinkin jo tositoimiin, sillä naisten sarjat oteltiin heti ensimmäisten joukossa. Minua vastaan asettui BJJ Centerin Maria Liuska. Edellisen päivän kurjan olon huomioon ottaen sain matsin yllättävänkin hyvin käyntiin ja hetken pystypainin jälkeen sain vietyä Marian mattoon, missä pääsin myös painimaan lupaavan oloisesti päältä. Kokeneena painijana Maria sai kuitenkin homman käännettyä paremmin itselleen sekä haettua käsilukon, johon jouduin aikani puolustettua taputtamaan. Matsin päätyttyä oli aika ristiriitaiset fiilikset: toisaalta olin tyytyväinen siihen, että pääsin matsissa paremmin käyntiin kuin usein aiemmin, mutta toisaalta myös tuntui, että parempaankin olisi voinut pystyä. Kokeneiden naisten yhdistetyssä sarjassa meitä oli kaikkiaan viisi ottelijaa eli kisat päättyivät osaltani tuohon käsilukkoon.
Kotopuolessa Jyväskylässä Elina vastasi sunnuntain treeneistä, missä palauteltiin mieleen osallistujien toivomia perustekniikoita.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna kisattiin jo perinteikäs Naamalukko Open, mutta tällä kertaa kisapaikkana oli Jyväskylän sijaan Oulu. Osin tästä syystä Keski-Suomen kisaedustus oli totuttua huomattavasti pienempi ja tytöistä oli edustamassa vain allekirjoittanut. Itsekin osallistuin sunnuntaikiireiden takia tällä kertaa vain lauantaisiin lukkopainikisoihin. Ohessa lyhyt selostus tästä reissusta.
Lähdin Ouluun jo torstaina siellä asuvaa siskoa moikkaamaan, mikä oli sikäli hyvä juttu, että matkaväsymystä ei päässyt kertymään. Valitettavasti pieni flunssanpoikanen pääsi kiusaamaan ja olo oli etenkin perjantaina hyvin tukkoinen ja väsähtänyt. Kisa-aamuna olo oli kuitenkin onneksi kohtuullisen hyvä. Polkaisin pyörällä kisapaikalle ja pikaisten lämmittelyjen jälkeen pääsinkin jo tositoimiin, sillä naisten sarjat oteltiin heti ensimmäisten joukossa. Minua vastaan asettui BJJ Centerin Maria Liuska. Edellisen päivän kurjan olon huomioon ottaen sain matsin yllättävänkin hyvin käyntiin ja hetken pystypainin jälkeen sain vietyä Marian mattoon, missä pääsin myös painimaan lupaavan oloisesti päältä. Kokeneena painijana Maria sai kuitenkin homman käännettyä paremmin itselleen sekä haettua käsilukon, johon jouduin aikani puolustettua taputtamaan. Matsin päätyttyä oli aika ristiriitaiset fiilikset: toisaalta olin tyytyväinen siihen, että pääsin matsissa paremmin käyntiin kuin usein aiemmin, mutta toisaalta myös tuntui, että parempaankin olisi voinut pystyä. Kokeneiden naisten yhdistetyssä sarjassa meitä oli kaikkiaan viisi ottelijaa eli kisat päättyivät osaltani tuohon käsilukkoon.
Kotopuolessa Jyväskylässä Elina vastasi sunnuntain treeneistä, missä palauteltiin mieleen osallistujien toivomia perustekniikoita.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Elokuun ajan hässäkkää, vierailijoita ja sparrimaratonin valmisteluja
Elokuun alku on mennyt tyttöpainijoilla normaalin treenin merkeissä. Hässäkkää kuitenkin riittää, ja paljon aikaa on mennyt tämän viikon lauantaina "Kamppailu-urheilua kellon ympäri", tuttavallisemmin sparrimaratonin järjestelyissä. Kyseinen tapahtuma lienee jo kaikille idealtaan tuttu, mutta laitetaanpa vielä kerran tapahtumablogin osoite tähän: http://sparrimaraton.blogspot.fi/. Huikea juttu tulossa!
Normitreenien lisäksi meillä on ollut jälleen kerran ilo emännöidä muutamia vierailevia tähtiä. Pari viikkoa sitten helsinkiläiset Miia Isola ja Maria Liuska kävivät painimassa kanssamme, tosin eri päivinä, ja viime sunnuntaina saatiin vahvistuksia kuopiolaisesta ammattilaisvapaaottelija Vuokko Kataisesta sekä tuoreesta bjj:n maailmanmestarista Jonna Konivuoresta. On mahtavaa kun porukkaa käy kylässä, tulee aina uusia juttuja omaankin treeniin.
Sen tarkemmin en kuvaile nyt parin viikon aikana olleita treenejä, mutta ollaan vaihteeksi keskitytty lukkopainiin. Aiheena on olleet selkäkontrolli, kuristukset sieltä, kilpparista ollaan haettu giljotiinia ja braboa ja nyt muutama kerta ollaan hiottu perhosguardista reverse armbarin sekä triangelin hakua. Lopetuspainotteinen pariviikkoinen siis. Ja sparripainotteinen. Nyt on kunto kohdillaan lauantain urakointia varten, loppuviikko "herkistellään" ja tankataan. Minulle tämä on ainakin eka maraton.
Normitreenien lisäksi meillä on ollut jälleen kerran ilo emännöidä muutamia vierailevia tähtiä. Pari viikkoa sitten helsinkiläiset Miia Isola ja Maria Liuska kävivät painimassa kanssamme, tosin eri päivinä, ja viime sunnuntaina saatiin vahvistuksia kuopiolaisesta ammattilaisvapaaottelija Vuokko Kataisesta sekä tuoreesta bjj:n maailmanmestarista Jonna Konivuoresta. On mahtavaa kun porukkaa käy kylässä, tulee aina uusia juttuja omaankin treeniin.
Sen tarkemmin en kuvaile nyt parin viikon aikana olleita treenejä, mutta ollaan vaihteeksi keskitytty lukkopainiin. Aiheena on olleet selkäkontrolli, kuristukset sieltä, kilpparista ollaan haettu giljotiinia ja braboa ja nyt muutama kerta ollaan hiottu perhosguardista reverse armbarin sekä triangelin hakua. Lopetuspainotteinen pariviikkoinen siis. Ja sparripainotteinen. Nyt on kunto kohdillaan lauantain urakointia varten, loppuviikko "herkistellään" ja tankataan. Minulle tämä on ainakin eka maraton.
 |
| Kyläilijät ja omat tytöt su 10.8. - kuvan pehmolelut eivät liity treeneihin |
perjantai 8. elokuuta 2014
Syksyn peruskurssit käynnistyvät syyskuun alussa!
Jyväskylän Fight Clubin peruskurssit pyörähtävät käyntiin syyskuun ensimmäisellä ja toisella viikolla. BJJ:n ja lukkopainin yhdistetty peruskurssi starttaa tiistaina 2.9. ja vapaaottelun peruskurssi torstaina 11.9. Syksyn uutuutena on myös 7-9 luokkalaisille suunnattu junnukurssi, jonka ensimmäiset treenit ovat keskiviikkona 10.9. Kaikille kursseille pystyy ilmoittautumaan jo nyt klubin kotisivuilla osoitteessa www.jklfightclub.com. Etsi etusivulta haluamasi kurssi ja käy täyttämässä ilmoittautumislomake. Kurssit ovat tulleet nopeasti täyteen, joten kannattaa hoitaa ilmoittautuminen heti alta pois.
Naisille suunnattu BJJ:n ja lukkopainin peruskurssi alkaa myöhemmin syksyllä, marraskuun puolessa välissä. Ilmoittelemme siitä täällä blogissa sekä tietysti seuran kotisivuilla, kunhan kurssi on ajankohtainen. Mikäli et millään jaksa odottaa marraskuun puoleen väliin, mikään ei estä aloittamasta jo syyskuun alun peruskursseilla. Kävitpä sitten naisille suunnatun tai kaikille avoimen peruskurssin, saat sen jälkeen treenata kaikissa Fight Clubin treeneissä. Eli mukaan vaan kun siltä tuntuu!
Naisille suunnattu BJJ:n ja lukkopainin peruskurssi alkaa myöhemmin syksyllä, marraskuun puolessa välissä. Ilmoittelemme siitä täällä blogissa sekä tietysti seuran kotisivuilla, kunhan kurssi on ajankohtainen. Mikäli et millään jaksa odottaa marraskuun puoleen väliin, mikään ei estä aloittamasta jo syyskuun alun peruskursseilla. Kävitpä sitten naisille suunnatun tai kaikille avoimen peruskurssin, saat sen jälkeen treenata kaikissa Fight Clubin treeneissä. Eli mukaan vaan kun siltä tuntuu!
.jpeg/_full.jpg) |
| Heinäkuiset tyttöpainit |
lauantai 2. elokuuta 2014
Tiistai 29.7. - Lopetuksia sidestä
Tällä kertaa teimme treeneissä sivuskontrollista käsitriangelia sekä kääntöjujia. Molemmista on kirjoitettu jo aiemmin hyvät tekniikkakuvaukset, jotka löytyvät täältä.
Olen itse tykästynyt viime aikoina kovasti käsitriangeliin ja haenkin sitä sidestä aina, jos alla oleva kaveri sattuu tuomaan kätensä kasvojensa yli. Kiristystekniikan hiominen voi aluksi tuntua hankalalta, mutta kun suunnan kerran hoksaa on tämä hyvin turvallinen lopetus, sillä siinä ei tarvitse uhrata hyvää positiota. Mikäli kaveri puolustaa lopetusta "puhumalla puhelimeen" eikä kuristusta saa aivan viimeisteltyä, käy käsitriangeli myös hyvästä kontrollista ja tilanteesta pääsee useimmiten hyvin siirtymään mountiin. Huonona puolena tässä lopetuksessa on se, että kaverin kättä on yleensä vaikea väkisin siirtää pään yli, vaan käsitriangelin hakeminen vaatii yleensä kaverilta pienen virheen.
Siinä missä käsitriangelia haetaan perinteisestä pää-käsikontrollista, on kääntöjujia kätevin hakea polvi pakilta -tilanteesta. Tällöin kaveri lähtee yleensä vaistomaisesti kääntymään kyljelleen ja pakenemaan katkaravulla, jolloin aukeaa paikka käsivarren eristämiselle sekä kaverin pään ympäri kiertämiselle. Ja mikäli tuntuu ettei pääse kiertämään jujiin asti, voi myös tästä kokeilla mountiin siirtymistä.
Olen itse tykästynyt viime aikoina kovasti käsitriangeliin ja haenkin sitä sidestä aina, jos alla oleva kaveri sattuu tuomaan kätensä kasvojensa yli. Kiristystekniikan hiominen voi aluksi tuntua hankalalta, mutta kun suunnan kerran hoksaa on tämä hyvin turvallinen lopetus, sillä siinä ei tarvitse uhrata hyvää positiota. Mikäli kaveri puolustaa lopetusta "puhumalla puhelimeen" eikä kuristusta saa aivan viimeisteltyä, käy käsitriangeli myös hyvästä kontrollista ja tilanteesta pääsee useimmiten hyvin siirtymään mountiin. Huonona puolena tässä lopetuksessa on se, että kaverin kättä on yleensä vaikea väkisin siirtää pään yli, vaan käsitriangelin hakeminen vaatii yleensä kaverilta pienen virheen.
Siinä missä käsitriangelia haetaan perinteisestä pää-käsikontrollista, on kääntöjujia kätevin hakea polvi pakilta -tilanteesta. Tällöin kaveri lähtee yleensä vaistomaisesti kääntymään kyljelleen ja pakenemaan katkaravulla, jolloin aukeaa paikka käsivarren eristämiselle sekä kaverin pään ympäri kiertämiselle. Ja mikäli tuntuu ettei pääse kiertämään jujiin asti, voi myös tästä kokeilla mountiin siirtymistä.
Lauran treenivuosi Espanjassa
Olen Laura, monelle fightclubilaisellekin vielä tuntematon tapaus, koska joululomaa lukuun ottamatta vietin viimeiset 10 kk Espanjan Granadassa Erasmus-vaihdossa. Vaihtohakupapereita täyttäessäni olin harrastanut brasilialaista jiu jitsua ja lukkopainia vasta muutaman kuukauden, enkä vielä edes osannut miettiä, mikä olisi Euroopan kuumin treenimesta. Eikä se tuntunut niin tärkeältä. Tarkistin kuitenkin, että hakusanalla ”bjj granada” löytyi pari osumaa. Seuraavassa pieni kirjoitus siitä, miten kävi harrastuksen kun Lentävä Kääpiö lähti Espanjaan.
Perille päästyäni ja kämpän löydettyäni laitoin sähköpostia pariin netistä poimimaani sähköpostiosoitteeseen, sillä soittaminen silloisella kielitaidollani tuntui vielä mahdottomalta. Löysin tieni yhden pienen bjj-porukan treeneihin. Vaikka en paljoa puhunutkaan, minut otettiin hyvin vastaan. Harrastajat olivat lähinnä valkovöisiä, tekniikat olivat sopivan haastavia ja treeni tuntui mukavalta. Harmillisesti tämä tiimi treenasi vain pari kertaa viikossa, joten päätin käydä kokeilemassa vielä toisessa bjj-porukassa.
Päädyin siis brasilialaisen Luis Zaraten perustamalle Dojo Zaraten (Equipe Franco Penteado/Kito Ryu) salille Granadan vieruskylään. Seurassa harjoitellaan pääasiassa brasilialaista jiu jitsua mustavöisen Ali Dinarin johdolla. Aktiivisia ja edistyneempiä kisaajia Team Zaratessa oli aloittaessani kaksi – ruskeavöinen Yusef ja purppuravöinen Nico. Lisäksi salilla kävi jokunen sinivyö ja vaihteleva määrä valkovöitä. Sali oli pieni liikehuoneisto, jonka suurista lasi-ikkunoista ohikulkijat tuijottivat. Kävin kokeilemassa pari kertaa, en ymmärtänyt paljoa ja sain pahasti selkääni. Tekniikat olivat haastavampia ja harrastajat edistyneempiä kuin aiemmalla salilla. En osannut noudattaa salietikettiä, mutta vyön sentään sidoin hyvin (kiitos mahtavan vyönsitomisvideon). Sanoivat, että treenaavat maanantaista perjantaihin joka ilta, mutta olivat juuri vaihtamassa salia ja ilmoisivat uuden osoitteen.
Oli kommunikaatio-ongelmia. Mietin että suuttuivatkohan minulle jostakin. Taisin vuodattaa Hannalle useampaan kertaan, kuinka treenaamattomuus hajottaa ja taisin haukkua koko maankin paskaksi. Opiskelen pääaineenani liikuntapedagogiikkaa, ja valitsin pari kurssia judoa, jotta pääsisin vähän useammin tatamille (tässä kohtaa peukku Espanjalle – judo on siellä osa koulujen liikunnanopetusta). Sitten sain uuden salin osoitteen vihdoin tietooni. Uusi sali oli autokorjaamoiden keskellä sijaitseva halli. Tatami oli harrastajamäärään nähden suuri, mutta muuten tilat olivat melko vaatimattomat. Sanoivat, että rakentavat pikku hiljaa parempaa. Oli aikaisia aamuherätyksiä, oli paljon liikuntaa koulussa ja vieras kieli vaati niin paljon aivotyötä että olin väsynyt koko ajan. Syksyn ajan kävin bjj-treeneissä 4-5 päivänä viikossa, mikä tuntui hyvän Suomi-rytmin jälkeen vähältä. Tosin tuossa tilanteessa en olisi jaksanutkaan enempää – paitsi sunnuntaisin, jonka espanjalaiset pyhittävät tehokkaasti lepopäivänä. Treeneissä oli kuitenkin hyvä porukka ja vaikka kuinka väsytti treeneihin mennessä, kotiin tullessa ei tarvinnut olla koskaan huonolla tuulella. Espanjalaiset puhuvat paljon, myös kesken treenien, ja treeneissä oli myös pakko oppia espanjaa.
Oli kylmä talvella. Treenattiin sukat jalassa viimeiseen asti, varpaat valkoisina ja kohmelossa. Joulukuuhun mennessä en ollut vielä ihan tyytyväinen treenaamiseeni, en ollut mielestäni kehittynyt tarpeeksi. Treenit olivat hyviä mutta tuntui, etten saanut kovin paljoa tekniikoista vietyä käytäntöön. Lämmin Suomi-koti houkutti. Kisa-asioiden selvittäminen tuntui hankalalta eikä kisoja ollut paljon, joten en kisannut syksyllä ollenkaan. Onneksi joulu Suomessa oli märkä ja vähäluminen, jolloin Espanjaan palaaminen tammikuun auringonpaisteeseen tuntui kuitenkin mukavalta. Lisäksi tiedossa olevat Lissabonin kisat ja siellä Jyväskylän joukkuekavereiden näkeminen olivat kivaa odotettavaa.
Kevään aikana palaset loksahtelivat paikoilleen. Aloin ymmärtää kieltä, tuntui että opin treeneissä paljon enemmän kuin ennen joulua ja hoksasin, kuinka taitava opettaja Ali todella onkaan. Ali on aikido-taustainen, perinteitä vaativa ja tarkka opettaja, joka pienestä harrastajamäärästä huolimatta opettaa paljon ja suurella sydämellä. Tuli mahdollisuus treenata joka arkiaamu, ja päätin järjestää kurssit niin, että pääsin treenaamaan välillä pari kertaa päivässä. Lisäksi tehtiin porukalla voimatreeniä ennen iltaharjoituksia. Ilmat lämpenivät ja salille alkoi ilmestyä uusia harrastajia, joiden kanssa sparratessa pääsi joskus toteuttamaankin opittuja tekniikoita. Nautin joka treenistä, ja tuntui että opin koko ajan jotain uutta. Treenisalista tuli kuin toinen koti, ja joukkueesta loistavine persoonineen ja hölmöine juttuineen kuin oma espanjalainen perhe. Tosin suurin osa harrastajista oli kotoisin jostain muualta kuin Espanjasta.
Lissabonin tammikuun kisojen lisäksi kävin keväällä kahdet pienehköt kisat Madridissa. Minua pyydettiin kirjoittamaan raporttia jo aiemmin, mutta laiskuuttani kokoan tapahtumat vasta nyt tähän. Ensimmäiset kisat olivat helmikuussa, ja koska Granadasta ei lähtenyt ketään mukaan, raahasin kämppikseni huoltamaan ja kannustamaan. Voitin ensimmäisen matsin lähinnä siksi koska kaverilla oli selkäongelmia eikä sietänyt painetta kun päädyin alussa pinon päällimmäiseksi. Toisen hävisin pisteillä ihan samaan tyyliin kuin Lissabonissa: vedin guardiin, hetken vastusteltuani kaveri tuli ohi enkä päässyt enää päälle. Harmitti tosi paljon. Omien laskeskelemieni mukaan minun olisi pitänyt olla kolmas tai saada vielä yksi matsi, mutta olin aika pihalla, järjestäjät olivat pihalla ja otti päähän. Lähdettiin viettämään mukavaa Madridin-lomaa kämppisten kanssa.
Jälkimmäiset kisat olivat toukokuussa, vain paria viikkoa ennen lähtöäni, ja sinne matkustettiin onneksi isommalla porukalla Zarate Teamista. Sain hyvin treeniä alle, tunsin kehittyneeni kevään aikana ja voitontahto oli kova. Sain omaan painoluokkaani (-64kg) kaksi muuta tyttöä. Ensimmäisen matsin voitin käsilukolla, toisen vein pisteillä ja niin voitin ensimmäiset kisani! Pääsin vielä illalla ottelemaan valkovöisten avoimeen painoluokkaan. Meitä oli viisi, mutta vain yksi tyttö ylemmästä painoluokasta kuin minä (onneksi espanjalaiset ovat aika pieniä). Pistevoitto, kuristus, pistevoitto - hienolle treenikeväälle mahtava palkinto avoimen painoluokan voitolla! Nuo kesäkuun kisat olivat siis valmistautumisen ja suorituksen kannalta parhaat kisani tähän mennessä. Nyt halu kisata lisää on kova, ja ensi vuonna aion todellakin nauttia Suomen hyvin järjestetyistä kisoista.
Kaiken kaikkiaan Zarate Teamin kanssa treenailu oli opettavainen ja mahtava kokemus. Tunnelmat etenivät treenaamattomuusahdistuksesta helpotuksen kautta jopa euforiseen tilaan, jolloin joka päivä on kiva treenipäivä (paitsi se sunnuntai, jonka kiireettömyyttä opin lopulta myös arvostamaan). Oma Erasmus-vaihtoni ei ollut ihan perinteinen ”vähän opiskelua ja paljon juhlintaa”-tyyppinen kombo, ja välillä harmittikin etten saanut kovin paljoa kavereita koulusta. Onneksi tässä lajissa ei kuitenkaan tarvitse olla yksin ja pienessä tiimissä kaikki otetaan hyvin huomioon.
Tällä hetkellä kirjoittelen Norjasta, missä olen käynyt myös kevyesti rullailemassa, kun aikaa ja energiaa on töiltä riittänyt. Bjj-väki tuntuu olevan siitä mahtavaa porukkaa, että jopa tällaiset lähes kääpiön kokoiset tytöt otetaan näköjään lämpimästi vastaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisilla vaikuttaa olevan hyvä maine bjj-piireissä ulkomailla – mennään siis rohkeasti sekaan vaan.
Granada on muuten hieno, historiaa huokuva kaupunki Sierra Nevadan vuoriston juurella ja ihan Aurinkorannikon tuntumassa. Kannattaa siis vierailla sekä itse kaupungissa että treenisalilla (Ali puhuu myös englantia). Brasilialais-espanjalaiseen blogiin pääsee vierailemaan tästä: http://dojozarate.blogspot.no/ ja Facebook-sivulle tästä: https://www.facebook.com/DojoZarate2006?fref=ts
Laura
Perille päästyäni ja kämpän löydettyäni laitoin sähköpostia pariin netistä poimimaani sähköpostiosoitteeseen, sillä soittaminen silloisella kielitaidollani tuntui vielä mahdottomalta. Löysin tieni yhden pienen bjj-porukan treeneihin. Vaikka en paljoa puhunutkaan, minut otettiin hyvin vastaan. Harrastajat olivat lähinnä valkovöisiä, tekniikat olivat sopivan haastavia ja treeni tuntui mukavalta. Harmillisesti tämä tiimi treenasi vain pari kertaa viikossa, joten päätin käydä kokeilemassa vielä toisessa bjj-porukassa.
Päädyin siis brasilialaisen Luis Zaraten perustamalle Dojo Zaraten (Equipe Franco Penteado/Kito Ryu) salille Granadan vieruskylään. Seurassa harjoitellaan pääasiassa brasilialaista jiu jitsua mustavöisen Ali Dinarin johdolla. Aktiivisia ja edistyneempiä kisaajia Team Zaratessa oli aloittaessani kaksi – ruskeavöinen Yusef ja purppuravöinen Nico. Lisäksi salilla kävi jokunen sinivyö ja vaihteleva määrä valkovöitä. Sali oli pieni liikehuoneisto, jonka suurista lasi-ikkunoista ohikulkijat tuijottivat. Kävin kokeilemassa pari kertaa, en ymmärtänyt paljoa ja sain pahasti selkääni. Tekniikat olivat haastavampia ja harrastajat edistyneempiä kuin aiemmalla salilla. En osannut noudattaa salietikettiä, mutta vyön sentään sidoin hyvin (kiitos mahtavan vyönsitomisvideon). Sanoivat, että treenaavat maanantaista perjantaihin joka ilta, mutta olivat juuri vaihtamassa salia ja ilmoisivat uuden osoitteen.
Oli kommunikaatio-ongelmia. Mietin että suuttuivatkohan minulle jostakin. Taisin vuodattaa Hannalle useampaan kertaan, kuinka treenaamattomuus hajottaa ja taisin haukkua koko maankin paskaksi. Opiskelen pääaineenani liikuntapedagogiikkaa, ja valitsin pari kurssia judoa, jotta pääsisin vähän useammin tatamille (tässä kohtaa peukku Espanjalle – judo on siellä osa koulujen liikunnanopetusta). Sitten sain uuden salin osoitteen vihdoin tietooni. Uusi sali oli autokorjaamoiden keskellä sijaitseva halli. Tatami oli harrastajamäärään nähden suuri, mutta muuten tilat olivat melko vaatimattomat. Sanoivat, että rakentavat pikku hiljaa parempaa. Oli aikaisia aamuherätyksiä, oli paljon liikuntaa koulussa ja vieras kieli vaati niin paljon aivotyötä että olin väsynyt koko ajan. Syksyn ajan kävin bjj-treeneissä 4-5 päivänä viikossa, mikä tuntui hyvän Suomi-rytmin jälkeen vähältä. Tosin tuossa tilanteessa en olisi jaksanutkaan enempää – paitsi sunnuntaisin, jonka espanjalaiset pyhittävät tehokkaasti lepopäivänä. Treeneissä oli kuitenkin hyvä porukka ja vaikka kuinka väsytti treeneihin mennessä, kotiin tullessa ei tarvinnut olla koskaan huonolla tuulella. Espanjalaiset puhuvat paljon, myös kesken treenien, ja treeneissä oli myös pakko oppia espanjaa.
 |
| Paco ja Maestro Ali |
Oli kylmä talvella. Treenattiin sukat jalassa viimeiseen asti, varpaat valkoisina ja kohmelossa. Joulukuuhun mennessä en ollut vielä ihan tyytyväinen treenaamiseeni, en ollut mielestäni kehittynyt tarpeeksi. Treenit olivat hyviä mutta tuntui, etten saanut kovin paljoa tekniikoista vietyä käytäntöön. Lämmin Suomi-koti houkutti. Kisa-asioiden selvittäminen tuntui hankalalta eikä kisoja ollut paljon, joten en kisannut syksyllä ollenkaan. Onneksi joulu Suomessa oli märkä ja vähäluminen, jolloin Espanjaan palaaminen tammikuun auringonpaisteeseen tuntui kuitenkin mukavalta. Lisäksi tiedossa olevat Lissabonin kisat ja siellä Jyväskylän joukkuekavereiden näkeminen olivat kivaa odotettavaa.
Kevään aikana palaset loksahtelivat paikoilleen. Aloin ymmärtää kieltä, tuntui että opin treeneissä paljon enemmän kuin ennen joulua ja hoksasin, kuinka taitava opettaja Ali todella onkaan. Ali on aikido-taustainen, perinteitä vaativa ja tarkka opettaja, joka pienestä harrastajamäärästä huolimatta opettaa paljon ja suurella sydämellä. Tuli mahdollisuus treenata joka arkiaamu, ja päätin järjestää kurssit niin, että pääsin treenaamaan välillä pari kertaa päivässä. Lisäksi tehtiin porukalla voimatreeniä ennen iltaharjoituksia. Ilmat lämpenivät ja salille alkoi ilmestyä uusia harrastajia, joiden kanssa sparratessa pääsi joskus toteuttamaankin opittuja tekniikoita. Nautin joka treenistä, ja tuntui että opin koko ajan jotain uutta. Treenisalista tuli kuin toinen koti, ja joukkueesta loistavine persoonineen ja hölmöine juttuineen kuin oma espanjalainen perhe. Tosin suurin osa harrastajista oli kotoisin jostain muualta kuin Espanjasta.
 |
Dojo Zaraten
espanjalais-marokkolais-italialais-ecuadorilais-jenkkiläis-venezuelalais-puolalais-suomalainen
perhe
|
 |
| Synttärijuhlat |
Jälkimmäiset kisat olivat toukokuussa, vain paria viikkoa ennen lähtöäni, ja sinne matkustettiin onneksi isommalla porukalla Zarate Teamista. Sain hyvin treeniä alle, tunsin kehittyneeni kevään aikana ja voitontahto oli kova. Sain omaan painoluokkaani (-64kg) kaksi muuta tyttöä. Ensimmäisen matsin voitin käsilukolla, toisen vein pisteillä ja niin voitin ensimmäiset kisani! Pääsin vielä illalla ottelemaan valkovöisten avoimeen painoluokkaan. Meitä oli viisi, mutta vain yksi tyttö ylemmästä painoluokasta kuin minä (onneksi espanjalaiset ovat aika pieniä). Pistevoitto, kuristus, pistevoitto - hienolle treenikeväälle mahtava palkinto avoimen painoluokan voitolla! Nuo kesäkuun kisat olivat siis valmistautumisen ja suorituksen kannalta parhaat kisani tähän mennessä. Nyt halu kisata lisää on kova, ja ensi vuonna aion todellakin nauttia Suomen hyvin järjestetyistä kisoista.
 |
Equipo Franco Penteandon kisaedustus
|
Tällä hetkellä kirjoittelen Norjasta, missä olen käynyt myös kevyesti rullailemassa, kun aikaa ja energiaa on töiltä riittänyt. Bjj-väki tuntuu olevan siitä mahtavaa porukkaa, että jopa tällaiset lähes kääpiön kokoiset tytöt otetaan näköjään lämpimästi vastaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisilla vaikuttaa olevan hyvä maine bjj-piireissä ulkomailla – mennään siis rohkeasti sekaan vaan.
Granada on muuten hieno, historiaa huokuva kaupunki Sierra Nevadan vuoriston juurella ja ihan Aurinkorannikon tuntumassa. Kannattaa siis vierailla sekä itse kaupungissa että treenisalilla (Ali puhuu myös englantia). Brasilialais-espanjalaiseen blogiin pääsee vierailemaan tästä: http://dojozarate.blogspot.no/ ja Facebook-sivulle tästä: https://www.facebook.com/DojoZarate2006?fref=ts
Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)