Tiistai 23.8. - Naamalukkoon valmistautuminen

Tulevana viikonloppuna käydään Jyväskylässä jo perinteeksi muodostunut Naamalukko Open -kisat. Lauantaina vuorossa on lukkopaini ja sunnuntaina BJJ. Tapahtuman yhteydessä on myös ADCC SM -kisat eli Suomen kovimpia lukkopainijoita etsitään taas.

Meiltä kisaamaan lähtee muutama tyttö, joten treenit keskittyivät kisamaiseen tehtäväsparriin. Erät pidettiin lyhyinä.

- lähtö suljetusta guardista. Päällä olevan tehtävänä on avata ja ohittaa guard tai lopettaa, alla olevan sviipata tai lopettaa.

- lähtö half guardista, siten, että alla olevan selkä on painettu lattiaan. Alla olevan tavoitteena on päästä päälle tai lopettaa, päällä olevan ohi tai lopettaa.

Näiden sparrien välissä, lomassa ja jälkeen katsottiin yksityiskohtia sekä päällä että alla olevan peliin. Tavoitteena oli lähinnä kertailla positioiden pitämiseen ja niistä seuraavaan etenemiseen liittyviä juttuja, ei miljoonaa eri tekniikkaa tai vaihtoehtoa.

Näiden treenien tarkoituksena ei ollut treenata "jokaista mahdollista tilannetta, joka saattaa tulla vastaan." Sen sijaan mietittiin läpi perusjuttuja, jotka pidemmän päälle osoittautuvat tärkeämmäksi kisatessa kuin jokin yksittäinen hurlumhei -tekniikka. Kisatilanteessa kannattaa pitää itsensä rauhallisena ja keskittyä omaan suoritukseen, ei kaverin. Game plan on hyvä pitää riittävän yksinkertaisena. Jos mieli ja otteet ovat rauhalliset, kroppa kyllä tietää mitä tehdä. Ja ehkä ehtii jopa pitää hauskaa kisapainin lomassa. :b

sunnuntai 21.8. - polvi pakilla

Knee-on-stomach eli polvi pakilla. Kerrattiin vielä hieman sivusidonnassa olemista lämmittelymielessä, sillä useimmiten polvi pakilla tehdään nimenomaan sivusidonnasta lähtien.

Polven voi ns. liu'uttaa vatsan päälle tai vaihtoehtoisesti hypätä suoraan asemiin. Tukevan paikan löytäminen riippuu hieman mittasuhteista, mutta nimensä mukaisesti polvi tulisi tähdätä vastan tienoille, ei siis kaverin nivusiin tai rintalastalle. BJJ:ssä pisteet saa vain, jos rintamasuunta on kaveriin päin, lukkopainissa myös selkä kaveriin päin. Polvea ei ole tarkoitus painaa suoraan alaspäin kaverista "läpi", vaan oikea painopiste ja paine tulevat enemminkin polven suuntaisesti hieman eteenpäin suuntautuvasta paineesta. Tämän lisäksi tulee kaverin yläkroppa pitää kontrollissa; hyvä tapa on esimerkiksi ottaa toisella kädellä ote kaverin ojentasta (kumpi tahansa käsi) ja toisella pään ja niska takaa. BJJ:ssä myös maassa olevan jalan jalkapohjan tulee olla maassa - tukijalkaa ei saa jättää liian lähelle kaveria, jottei kaveri yllä siihen.

Hyvin usein polvi pakilla on osa siirtymistä mount positioon. Tämän lisäksi positio avaa paikat mm. käsilukolle tai lukkopainissa suoralle polvilukolle. Katsoimme käsilukot molempiin käsiin: riippuen siitä, kumpi käsi on saatavilla/jo valmiiksi hallussa, liikutaan polvi pakin päältä positiosta käsilukkoon. Jos hallussa on ns. lähempi käsi, riittää, kun siirtää tukijalan kaverin pään yli/jalkapöydän kaverin niskan alle. Polvet yhteen, ja käsilukon kiristys. Jos halutaan tehdä käsilukko kauempaan käteen, kierretää itse tukijalan "jäljessä" toiselle puolelle, tukijalka joko kaverin yli tai sitten jalkapöytä lukotettavan käden juureen kaverin selän alle. Kiepahdus tapahtuu pakilla olevan polven varassa, kaverin pään kautta. Kiristetään juji ja pidetään polvet yhdessä.

Tämän lisäksi katsoimme vaihtoehtoja lukkopainiin, jos ollaan selkä kaveriin päin. Suora polvilukko tapahtuu liukumalla kaverin vatsa yli toiselle puolelle, ottamalla "kauempi" jalka haltuun, ja kiristämällä lukko lähes käsilukon tavoin. Selkä kaveriin päin positiota voi käyttää myös mountiin liikkumiseen: liukumalla mountiin, jossa ollaan selin kaveriin tai kierähtämällä oman selän kautta ympäri normaaliin mountiin. Viimeinen voitaisiin lukea kikkailun nimiin, mutta hauska lisä ainakin allekirjoittaneelle silloin tällöin.

Polvi pakilla on hankala positio pisteiden keräämiseen. BJJ:ssä siitä useimmiten edun. Helpompaa voi olla elää kaverin liikkeiden mukaan ja hyödyntää positiota joko mountiin tai lopetukseen etenemisessä. Tukevan asennon löytäminen voi olla hankalaa, joten onnistuakseen tätä tulee treenata useamminkin. Mitäpä ei toisaalta pitäisi.

tiistai 16.8 / torstai 18.8 - Hipisti vaihdossa

Joskus inspiraatiot lajin ulkopuolelta ovat tarpeen: teimme pienen vaihtokokeilun toisen brassilajin, capoeiran pariin. Capoeiraahan kutsutaan yleensä taistelutanssiksikin, jossa liikkeet tapahtuvat musiikin tahdissa. Soitto ja laulu kuuluvat potkujen, väistöjen ja erinäisten akrobatialiikkeiden ohella lajiin. Capoeirassa ei useinkaan "taistella" vaan sitä "pelataan"- tahti voi olla hidasta tai todella nopeaa, tyyli enemmän tai vähemmän hyökkäävää. Musiikki määrää kunkin capoeira -pelin luonteen ja tahdin. Capoeirassa on erilaisia tekniikoita, joita voi harjoitella, mutta itse peli on aina improvisoitua, eikä lajissa ole varsinaisesti oikeaa tai väärää tapaa liikkua.

Tiistain tyttöpaineihin saimme houkuteltua muutaman capoeiristan tutustumaan painin saloihin. Puolentoista tunnin treeni sisälsi lämmittelyt tehtäväjuoksuineen ja parivoimaharjottein. Tämän jälkeen kävimme läpi peruspositioita, harjoittelimme guardin avausta ja ohittamista sekä lopetuksista käsilukko ja rnc-kuriste esittelymielessä. Loppuun painia, jonka idean capoeiristat tajusivat hyvin. Hauska huomata, miten improvisaatioliikkeeseen tottuneet hipit hoksasivat hyvin nujuamisen alkeet.

Torstaina suuntasimme sitten painiporukalla Jyväskylän Capoeira Forca Naturalin capoeira -salille. Treeni alkoi capoeiramaisilla, hieman akrobaattisilla lämmittelyillä. Treenattiin myös perusaskel ginga (vai pitäisikö sanoa perusliike), muutamaa peruspotkua ja -väistöä sekä itse capoeiran pelaamista capoeira rodassa (ihmiset istuvat ringissä, jonka keskellä kaksi pelaa capoeiraa). Capoeiran lyhyt oppimäärä tehosi jopa painijoihin, ja pelaaminen ("capoeira -sparraaminen") sujui hyvin treenien lopussa.

Miksi tällainen vaihto? Oman lajin ulkopuolelta voi hakea virikkeitä tai jopa ottaa jonkun lajin oheistreeniksi päälajin rinnalle. Capoeira vaatii kokonaisvaltaista kehonhallintaa, aivan kuten painikin. Maton sijaan liikkuminen tapahtuu lattialla, yhden tai useamman raajan varassa (capoeiristan selkä tai takamus ei koske maahan), musiikin tahdissa ja improvisoiden. Pääideana vaihdossa oli kuitenkin erityyppisen liikkumisen kokeilu ja hauskan pito, niin painijoille kuin capoeiristoillekin.

gingaa muodostelmassa

pelailun harjoittelua

Sunnuntai 14.08.2011 - Kuntopiiri

Koska paikalla oli ainoastaan vaivaisia painijoita, päädyimme tekemään kevyen kuntopiirin. Lämmittelimme alkuun juoksenteluin ja lajinomaisin drillein. The kuntopiiri sisälsi neljä liikettä:

Tempaus kahvakuulalla
Etuheilautus
Vatsarutistus
Kiekonkierto pään ympäri

Kierros kesti neljä minuuttia eli minuutti per liike. Teimme viisi kierrosta. Lopuksi venyttelimma.

Tiistai 09.08.2011 - Sivusidonta

Kävimme läpi sivusidontaa drillaten. Teknisiä yksityiskohtia ei tullut kovinkaan montaa, vaan keskityimme enemmän painopisteen löytämiseen ja kaverin liikkeen neutralointiin oman liikkumisen avulla. Lähtökohtana kontrolliin on ylä- ja/tai alalinjan kontrollointi. Alalinjalla tarkoitan lantiolinjaa ja ylälinjalla hartialinjaa.

Lähdimme liikkeelle tuottamalla painetta ylälinjalle oman hartian avulla: oma käsi viedään kaverin pään takaa ja haetaan ote vaikkapa hartiasta tai hihasta. Pidetään oma painopiste alhaalla ja olkapää kaverin kaulalla. Toisen käden voi pitää lantion vieressä ja halutessaan voi myös kontrolloida lantiota napakalla otteella ystävän housuista.

Yksityiskohtina tähän lisättiin northsouthiin kiertäminen ja puolen vaihtaminen. Kävimme myös läpi sitä, miten neutraloida kaverin käsi, jonka avulla hän pyrkii tekemään väliin lisää tilaa. Käsi pelattiin takaisin paikoilleen omien jalkojen avulla eli noustamalla sääri brutaalisti käden päälle ja työntämällä se takaisin paikoilleen. Toinen vaihtoehto oli uida sidechokeen.

Tärkeää oli ymmärtää se, kuinka paljon omalla liikkeellä ja oikealla painon sijoittelulla voi vaikuttaa sivusidonnan toimivuuteen. Tarkoitus ei ollut siis puristaa kaveria mattoa vasten vaan elää tämän liikkeen mukana oma positio säilyttäen ja lopetuksia hakien. Liikkumisen avulla pyrittiin tehokkaasti välttämään halffiin tai guardiin takaisin joutuminen. Guardin ohitus kun on kovin raskasta ja aikaavievää puuhaa, eikä sitä siten ole mukava toistaa montaa kertaa peräjälkeen. Varsinkaan otteluissa.

Painetta ja liikettä siis. Tehkää hyvin

Sunnuntai 31.7. / Tiistai 2.8. Leppoisaa painiskelua

Täysin epäitsekkäistä syistä - en ole itse paininut kahteen kuukauteen - teimme alkulämmittelyn ja cross fit -henkisen kuntoilun jälkeen erilaisia leppoisia sparriharjoituksia.

Kahden minuutin eriä.
* paini ilman käsiä: omat kädet pidetään vartalossa kiinni, kontrolloidaan kropalla ja jaloilla.
* paini ilman otteita: ei tule roikuttua liikaa puvussa.
* paini silmät kiinni: on pakko mennä rauhassa ja ajatuksen kanssa

Näissä kaikissa on ensisijaisena tarkoituksena saada omaan peruspainiin uusia juttuja. Kun yksi osa-alue esim. käsien käyttö poistetaan, voi oma paini viedä uusiin suuntiin ja toisten osa-alueiden harjoittelu korostuu. Lisäksi noi on hauskoja.

Näiden jälkeen otettiin vielä loppuun kevyitä eriä normaalia sparria.

Hyvin leppoisa sunnuntaipaini siis.

EDIT: Tiistain paineissa oli eri kokoonpano läsnä, joten melko samanhenkinen treeni myös tiistaina. Etenkin ilman käsiä ja silmät kiinni paini osoittautuivat hyväksi treeniksi. Ja kaipa se on hauskaakin.

Tiistai 26.7.2011 Sweepejä spider guardista

Spider guardissa otetaan molemmat hihat haltuun ja kontrolloidaan jaloilla kaverin hauiksista. Ensimmäisessä tilanteessa kaverilla on molemmat polvet maassa. Tuodaan toinen jalka kaverin hauikselta lantiolle. Vedetään samasta kädestä kaveria ja samalla työnnetään toisella jalalla toisesta hauiksesta. Näin siis saadaan kaverin postuura rikki. Jalalla, joka on lantiolla, potkaistaan kaveria polveen, samalla työnnetään toisella jalalla hauiksesta. Seurataan itse perässä, todennäköisesti mountiin.

Toisessa tilanteessa kaveri nostaa toisen polven ylös. Näin ollen taas kontrolloidaan toisella jalalla hauikselta. Toinen jalka tuodaan pois hauikselta ja samaa kättä vedetään tällä kertaa ristiin, toiselle puolelle omaa kroppaa. Näin saadaan itselle hieman liikkumatilaan. Jalalla, joka on vapaana, tehdään jujimainen heilautusliike ja heilautetaan jalalla kaverin jalkaan (nilkkaan). Samalla työnnetään taas hauisjalalla. Seurataan itse perässä, todennäköisimmin päädytään halfiin. Tässä sweepissä ei ole väliä kumpi polvi kaverilla on maassa ja kumpi ylhäällä, toimii periaatteessa molempiin suuntiin. Tärkeintä on saada heilautusliike jalalla toimimaan.

Kolmannessa tilanteessa kaveri nousee kokonaan ylös. Taas toinen jalka pidetään hauiksella, toinen lantiolla. Päästetään hihaote jalkahauiskädestä ja vaihdetaan ote toiseen hihaan. Siirretään nyt vapautuva toinen käsi kiinni kaverin nilkkaan. Samalla tiputetaan jalka hauikselta kaverin toiseen nilkkaan hookiksi. Toinen jalka pysyy siis koko ajan lantiolla. Työnnetään kaveria jalalla lantiolta ja samalla vedetään molemmista nilkoista (siis kädellä ja toisella jalalla). Seurataan perässä. Ote kaverin toisesta hihasta ei ole välttämätön, mutta helpottaa perässä seuraamista.

Neljäntenä tekniikkana hieman erilainen paketti lähtien hämisguardista kun kaveri on pystyssä. Tiputetaan toinen jalka pois hauikselta ja kiepsautetaan se kaverin jalan ali (sisäpuolelta) takaisin hauikselle. Näin saamme kaverin todella tiiviiseen pakettiin, josta on vaikea päästä pois. Tästä sitten voi kaverin sweepata haluamallaan tavalla (esim. toisella jalalla työnnetään lantiosta ja kädellä vedetään nilkasta), tai riippuen siitä mihin päin kaveri yrittää liikkua. Kaverilla on paketissa todella huono tasapaino ja vähän liikkumatilaa, joten sweepaaminen on helppoa.