Tiistai 30.12. - Giljotiini

Kerrattiin edellisellä kerralla opeteltua ezekiel-kuristusta ja uutena kuristuksena käytiin giljotiini. Giljotiinille avautuu usein paikka jos kaveri lähtee shoottamaan huonosti kaula pitkällä. Toinen yleinen paikka giljotiinin hakuun on suljettu guard. Katsottiin tällä kertaa tilannetta kun kaveri on kilpparissa ja itse ollaan suoraan edessä. Tuodaan toinen käsi kaverin pään ympäri mahdollisimman pitkälle. Kaverin pää tulee siis kainaloon. Pidetään omalla rintakehällä painoa kaverin päällä. Otetaan toisella kädellä kiinni kuristavasta kädesta, sormet vastakkain, ja kiepautetaan käsi kaverin yläselän päälle. Viimeistellään kuristus puristamalla ja vetämällä hieman taaksepäin. Kuristusta tehdessä on tärkeä pitää huoli, että kaulalla oleva käsi ei käänny vaan kaulasuonille osuu luun terävä puoli. Tulee olla myös tarkkana ettei väännä kaverin niskaa, eli kun kuristus on kiinni, ei väännetä päätä sivulle. Alla video giljotiinista hieman erilaisilla otteilla.

Sunnuntai 28.12. - Saksisweep spider guardista ja ezekiel-kuristus

Jatkettiin tiistaina aloitettua spider guardin treenailua. Tällä kertaa katsottiin tilannetta, jossa kaveri on alhaalla. Tehtiin tästä saksisweep. Spider guardia käytettiin sweepin hakuun kaveria horjuttamalla. Sweeppi tehdään samalla tavalla kuin peruskurssillakin suljetusta guardista käyty versio.

Saksisweepin lisäksi katsottiin ezekiel-kuristus, jonka toteuttamiseen tarvitaan pukua.

Yllä video kuristuksesta Hennariikan tulevan Australian-matkan kunniaksi ihanalla aussiaksentilla.

Tiistai 23.12. - Spider guard, triangeli ja omoplata

Katsottiin spider guardia ja kerrattiin tästä positiosta peruskurssilta tuttuja lopetuksia; triangelia ja omoplataa. Aiheesta löytyy aiempi blogikirjoitus täältä.

Sunnuntai 21.12. - Peruskurssi: ristikuristus ja banaani

Peruskurssin viimeisissä treeneissä opeteltiin kaksi uutta kuristusta, joissa molemmissa tarvitaan pukua.

Ristikuristus tehtiin suljetusta guardista. Otetaan ristikkäisestä kauluksesta ote mahdollisimman syvältä, peukalo jää ulkopuolelle ts. peukalon sivu osuu kaverin kaulalle. Ote on hyvä tähdätä kaverin puvun niskalapun kohdille. Nykäistään kaveria alaspäin ja autetaan jaloilla. Tuodaan jalkoja hieman ylemmäs kaverin selkää, ettei kaveri pääse nousemaan takaisin. Tuodaan toinen käsi kämmen alaspäin toiselle puolelle kaverin kaulaa. Käsi tuodaan mahdollisimman pitkälle ja liimataan kiinni kaverin kaulaan. Lähdetään auraamaan kädellä alaspäin eli silitetään kaverin kaulaa. Useasti kaveri kuristuu jo tähän. Jos ei kuristu, otetaan kiinni kaverin hartialle puvusta jäävästä rypystä ja kiristetään kuristus tuomalla käsiä alaspäin ja kyynärpäitä yhteen.

Toisena kuristuksena katsottiin banaanikuristus (bow and arrow choke). Lähdettiin liikkeelle selkäkontrollista kun turvavyöote on kiinni. Kuristava käsi tuodaan kaverin kaulukseen mahdollisimman syvälle, tällä kertaa vain peukalo menee kauluksen sisään. Samalla kainalossa olevalla kädellä vedetään kauluksesta alaspäin, jolloin saadaan ns. löysät pois ja kuristava käsi mahdollisimman syvälle. Siirretään kainalossa oleva käsi kaverin jalalle, hyvä paikka ottaa kiinni on pöksyistä polven kohdalta. Tuodaan toisen puolen hookki pois ja jalka tulee siis mattoon. Käännetään omaa rintamasuuntaa niin, että saadaan tuotua toinen jalka kaverin mahan yli. Kiristetään kuristus tekemällä kuristavalla kädellä taakse ja alaspäin suuntautuva liike, samalla vedetään jalalla olevalla kädellä ja suoristetaan omaa selkää. Kuristusta voi tehostaa tuomalla matolla oleva jalka kaverin olkapään päälle.

Perjantai 19.12. - Peruskurssi: Puvut päälle ja saksisweep

Peruskurssin toiseksi viimeisellä kerralla laitettiin vihdoin puvut päälle. Katsottiin millaisia otteita puvusta voi ottaa. Aiheesta löytyy Venlan aiemmin kirjoittama juttu täältä, hienoin kuvin höystettynä.

Otteiden lisäksi katsoimme saksisweepin suljetusta guardista. Otetaan ote syvältä ristikkäisestä kauluksesta. Ote tulee niin, että sormet menevät kauluksen sisään, mutta peukalo jää ulkopuolelle. Toisella kädellä otetaan kiinni saman puolen hihasta (hihansuulta tai ojentajan takaa) ja noustaan kyynärvarren varaan. Avataan guardi, tuodaan omaa lantiota reilusti taaksepäin ja samalla tullaan kyljelleen. Toinen jalka tuodaan sääri kaverin rintakehän päälle, jalkapöytä jää kaverin kainaloon. Toinen jalka tulee kaverin polven viereen makaamaan lattiaa vasten. Vedetään kaveria hieman eteenpäin, jolloin sweeppi onnistuu helpommin. Vedetään hihalla olevalla kädellä ja työnnetään kauluksella olevalla kädellä. Samalla työnnetään rintakehällä olevalla jalalla ja toinen jalka liukuu lattiaa pitkin. Jaloilla tehdään siis saksaava liike, josta sweepin nimi tulee. Saksisweepistä päädytään yleensä mountiin päälle.

Tiistai 16.12. - Peruskurssi: half guard

Käytiin läpi peruskurssin viimeinen varsinainen positio, half guard. Half guard on nimensä mukaan puolikas guardi eli tilanne jossa allaolijalla on päälläolijan toinen jalka omien jalkojensa välissä.

Halffissa alla ollessa tärkeintä on muistaa pysyä kyljellään, tämä on helpointa kun ollaan toisen kyynärvarren varassa. Toisella kädellä voidaan pitää kaverista etäisyyttä tuomalla kättä raamiksi esim. kaverin hartialinjalle. Tärkeintä olisi kuitenkin toisella kädellä pyrkiä ottamaan kaverin kainalo haltuun. Lähdettiin tekemään tästä nimensä mukaisesti hyvin perinteinen swiippi eli old school sweep. Tähdätään käsi kainalon kautta aina kaverin lantiolle saakka. Samalla tuodaan pää kiinni kaveriin ja noustaan toisen käden varaan. Vaihdetaan jalat niin, että päällimmäinen jalka nappaa kaverin jalan haltuun, jolloin alempi jalka jää vapaaksi. Näin ollen pystytään nousemaan helpommin pois kaverin alta. Työnnetään noustessa kaveria omalla kropalla ja lantiolla olevalla kädellä kumoon. Samalla voi toisella kädellä vetää kaveria polvesta.

Toisena vaihtoehtona samalle alulle katsottiin selkäänmeno. Eli ensin kainalo haltuun. Kainalossa olevalla kädellä tehdään eteenpäin suuntautuva liike ja samalla "potkaistaan" reidellä kaveria takareidestä. Näin ollen saadaan kaveria liikahtamaan eteenpäin ja saadaan hieman tilaa kainaloon. Tuosta tilasta puikautetaan oma pää selän puolelle. Otetaan kaverin lantiolta ote, vaihdetaan taas omat jalat niin, että alajalka vapautuu. Kivutaan kaverin selkään, lattiassa oleva käsi tulee kaulalle ja lantiolla ollut käsi kainaloon, joten saadaan suoraan turvavyöote kiinni. Viimeistellään ottamalla selkä kokonaan haltuun.

Halffissa päällä halutaan saada kaverin selkä mattoon ja kainalo haltuun. Otetaan kainalo haltuun ja toisella kädellä pään takaa kontrolli. Saadaan siis samanlainen pää-käsikontrolli kuin sivusidonnasta. Myös tästä positiosta on hyvä antaa kaverin kaulalle painetta olkapäällä. Käännetään lantio toiseen suuntaan, vapaana oleva jalka tulee polvi kiinni kaverin lantioon ja sääri 90 asteen kulmaan kaveriin nähden. Liikutetaan halffissa olevan jalan jalkapohja lähelle kaverin takamusta. Yleensä jo tällä liikkellä saadaan oma polvi pois kaverin jalkojen välistä. Jos polvi on kuitenkin vielä nalkissa, työnnetään kaverin polvesta niin, että polvi vapautuu. Tämän jälkeen vaihdetaan taas lantio toiseen suuntaan. Otetaan kainalo haltuun, noustetaan jalat suoraan ja samalla tuodaan oma pää kaverin pään viereen samalle puolelle missä oma loppukroppakin on. Liutetaan oma polvi mattoon ja vapautetaan loput jalasta tuomalla lantiota mattoon. Samalla kontrolloidaan kaverin kättä ojentajalta.

Perjantai 12.12. & Sunnuntai 14.12. - Peruskurssi: Pystyä ja alasvientejä

Perjantaina ja sunnuntaina otettiin peruskurssilla haltuun uusi ulottuvuus eli pystykamppailu. Sekä lukkopaini- että BJJ-kisoissa ottelut lähtevät aina pystyasennosta ilman otteita, joten pystykamppailun sekä alasvientien harjoittelu on olennainen osa lajia.

Pystykamppailun perusteita on hyvä perusasento: toinen jalka pidetään edempänä, paino on molemmilla jaloilla, polvista joustetaan, selkä pysyy suorassa, keskikroppa tiukkana, takamus hieman takana sekä kädet edessä hartiat rentoina. Kun pystyssä lähdetään liikkumaan ja hakemaan otteita kaverista, on tärkeää, että jalat eivät missään vaiheessa mene samaan linjaan, koska tällöin oma tasapaino on hyvin heikko.

Perjantaina aloitimme alasvientien harjoittelun yhteen jalkaan tehdyllä shootilla. Pystypainietäisyydellä ollessa etummaisen jalan polvi tuodaan mattoon kaverin etujalan viereen tai siitä vielä vähän syvemmälle. Toinen jalka ojentuu taakse tukijalaksi, jolloin tasapaino pysyy hyvänä ja liike eteenpäin menevänä. Oma selkä pysyy suorana ja hartia sekä pää tulevat vasten kaverin lantiota/yläkroppaa. Käsillä napataan kaverin jalka tiukkaan halausotteeseen. Seuraavaksi takana oleva tukijalka tuodaan kaverin jalan taakse siten, että jalkapöytä tulee mattoa vasten. Tämä estää kaveria ottamasta tukiaskelta, jolloin kaveri voidaan viedä mattoon työntämällä tätä takaviistoon blokatun jalan suuntaan. Tässä vaiheessa oma menosuunta on siis muuttunut siten, että kaveria ei pusketa enää suoraan taaksepäin. Halausote jalasta säilytetään kunnes kaveri on kaatunut mattoon ja alasvienti viimeistellään ohituksella sideen.

Seuraava alasvienti tehtiin seisoma-asennosta, josta kaverin etujalka on napattu haltuun joko saman shootin kautta tai suoraan ulkokautta koukkaamalla. Tällöin kaverin reisi on taas halausotteessa ja sääri omien reisien välissä puristuksissa. Oma selkä pidetään mahdollisimman pystyssä ja pää on jälleen tiukasti kiinni kaverin rintakehää vasten. Kaveri viedään mattoon tekemällä yhtä aikaa kolme asiaa: päällä työnnetään kaverin yläkroppaa takaviistoon, käsillä nykäistään reidestä ja oma ulommainen jalka astuu kaaressa taakse pois kaverin alta. Kaveri kaatuu maahan ja itse päästään toivon mukaan polvi pakille -kontrolliin tai suoraan sideen.

Sunnuntaina katsottiin vähän enemmän pystykamppailua mm. pummeloinnin muodossa. Pystypainissa molempien kamppailijoiden perustavoitteena olisi siis saada ote kaverin kainaloiden alta, sillä tämä on erittäin hyvä tilanne horjuttamiseen ja alasvienteihin. Tekniikkaosuudessa lähdettiin hakemaan paikkaa alasviennille käsivedon avulla. Käsivedolle avautuu hyvä paikka kaverin ojentaessa toisen kätensä hieman eteen. Tällöin omalla saman puolen kädellä tönäistään kaveria ranteen ulkopuolelta siten, että käsi tulee hieman keskelle. Samalla ristikäisellä kädellä tartutaan kaverin ojentajasta ja jatketaan käden sivuun ohjaamista. Tällöin kaverin kylkeen avautuu tilaa, joka otetaan kiinni astumalla oma lantio ja yläkroppa vasten kaveria. Oma paino pudotetaan alas, käsillä otetaan tiukka ote kaverin lantion ympäriltä ja jalat puristuvat kaverin jalan ympärille. Tästä tehdään alasvienti ojentamalla oma jalka kaverin jalkojen taakse siten, että kantapää on mattoa vasten ja varpaat osoittavat ylöspäin. Sitten yksinkertaisesti istutaan oman kankun päälle hyvin samaan tapaan kuin sivulle tehtävässä ukemi-kaatumisessa. Kun ote kaverin lantion ympäriltä on tarpeeksi tiukka, tulee kaveri kevyesti perässä ja liukuu mattoa vasten viedyn jalan yli. Itse käännytään heti tämän jälkeen polville ja otetaan jälleen hyvä sivukontrolli.

Tiistai 9.12. - Peruskurssi: jalkalukot

Viime viikon tiistaina kävimme läpi jalkalukkoja: suora nilkkalukko, heel hook ja toe hold. Näistä ensimmäinen on sallittu aina aloittelijoista ja valkovöisistä saakka, kahteen muuhun liittyy laji- ja liittokohtaisia erityissääntöjä. Tärkeintä heel hookin ja toe holdin kohdalla on alkuun oppia tunnistamaan ne, jotta osaa reagoida ajoissa (taputtamalla) kaverin lukotusyrityksiin.

Suora nilkkalukko.
Kaverin jalka haetaan omaan kainaloon siten, että oman käden niin sanottu terävä puoli painautuu kaverin akillesjännettä vasten. Kaverin reisi otetaan omien jalkojen väliin siten, että ulompi jalkaterä on kaverin lantion kohdalla kontrolloimassa ja sisempi jalkaterä tämän lantion alla. Lukko kiristetään kyljellään taivuttamalla yläkroppaa taakse ja tuomalla lantiota eteenpäin. BJJ-säännöillä (ja no gi) ulompi jalka ei saa mennä kaverin reiden yli, ja lopetus tulee kiristää aina sille kyljelle, jonka puolen jalka kaverita on hallussa.

Heel hook.
Tässä ulomman jalan saa viedä kaverin reiden yli, ns. knee reaping -position kautta. Kyseinen lopetus on sallittu ADCC-lukkopainisäännöillä painittaessa. Lukotettava jalka viedään omien jalkojen väliin ja tällä kertaa vain kaverin jalkaterä viedään omaan kainaloon. Näkyville jää kaverin kantapää, jota lähdetään vääntämään ylös päin. Lopetus tulee kiertävänä polvilukkona, eikä aina varoita itsestään kovin aikaisin. Toisin sanoen ei kannata odottaa kovaa kipuaistimusta taputtamiseen, etenkään alussa lukon ollessa tuntemattomampi, sillä tässä rikkoo itsensä helposti.

Toe Hold.
Lähdettiin tekemään samasta paikasta kuin heel hook. Kaverin jalkaterästä otetaan ote jalkapöydän puolelta omalla saman puolen kädellä ja toisella kädellä haetaan kimuraote omasta ranteesta kaverin jalan ympäri. Lukko kiristetään viemällä kaverin kantapäätä kohti tämän takapuolta, samalla nilkkaa sisään päin kääntäen.

Alla havainnollistava video heel hookista ja toe holdista. Videolla on alkuun muuta, mutta noin 44 sekunnin kohdalla tulee vielä nuo. Yrittäkää saada jaloista selvää, mikä kuuluu kenellekin...

Sunnuntai 7.12. - Peruskurssi: käsilukko - triangeli - omoplata

Tällä kertaa käytiin kertauksena käsilukkoa guardista alta ja saatiin lopetusarsenaaliin kaksi uutta lopetusta. Käsilukon kuvaus löytyy täältä. Eli käsi haltuun, kaveria hartiasta alaspäin, haetaan kulmaa, tuodaan jalka yli, puristetaan polvia yhteen ja kiristetään lukko. Käsilukkoa puolustetaan niin, että omaa painoa tuodaan päälle: lukotettavan käden puoleinen jalka tuodaan kaverin takamuksen taakse (jalkapohja matossa, polvi ylhäällä), toisen jalan polvi pidetään matossa, nojataan kunnolla eteenpäin, että saadaan kaveri nippuun. Tämän jälkeen lähdetään hitaasti nytkyttämällä tuomaan lukotettava käsi vapaaksi.

Kun kaveri lähtee puolustamaan käsilukkoa, voi jatkona tehdä triangeli-kuristuksen. Kuristukseen tarvitaan aina yksi pää ja yksi käsi. Kun kaveri puolustaa käsilukon ja vetää lukotettavan käden pois, pidetään toinen käsi hallussa ja oma lantio koko ajan ylhäällä. Käännetään toinen jalka kaverin niskan taakse. Otetaan vastakkaisen puolen kädellä omasta säärestä kiinni (huom. ei nilkasta!), tuodaan toinen jalka mattoon ja lähdetään kääntämään itselle oikeaa kulmaa. Tähtäimenä olisi saada oma jalka samansuuntaisesti kaverin hartialinjan kanssa.  Kun on saatu oikea kulma, nostetaan matossa oleva jalka niskan takana olevan jalan päälle, polvitaive tulee siis jalan päälle ja laitetaan jalka koukkuun. Nyt kaverin pää ja käsi ovat kauniisti omien jalkojen välissä. Jotta kuristus onnistuu, tulee kaverin käden olla ristikkäisellä puolella, eli jos ei vielä näin ole siirretään käsi. Kuristus tapahtuu puristamalla jalkoja yhteen. Jos kuristus ei tahdo tulla, vaikka kulma on haettu kunnolla, voidaan viimeisenä viimeistelynä painaa kaverin päästä alaspäin. Tällä kertaa katsottiin triangeli reaktiona puolustukseen, mutta triangelia voi toki lähteä hakemaan myös suoraan esim. suljetusta guardista. Eli aina kun näet kaverin yhden käden ja yhden pään, niin triangeli on lähellä!

Kaveri puolustaa triangelia useasti niin, että tuo käden toiselle puolelle ja kiepauttaa sen reittä vasten. Tähän puolustukseen tehtiin jatkona omoplata-lukko. Pidetään oma jalka kaverin selän/hartialinjan päällä, tuodaan toinen jalka mattoon ja lähdetään kääntämään kulmaa, tällä kertaa tavoitteena on päästä kaverin vierelle samaan linjaan. Samalla käännetään yläselän päällä oleva jalka kaverin käden yli. Kääntyessä voidaan ottaa esim. kaverin nilkasta kiinni, jolloin kääntyminen helpottuu. Kun saadaan käännyttyä, noustaan kylki kylkeä vasten nojaamaan kaveriin. Toisella kädellä on hyvä ottaa kiinni kaverin lantioluun kohdalta, jolloin saadaan lantio haltuun. Käännetään omat jalat ”merenneitoistuntaan” eli polvet osoittaa kaveriin päin ja jalkapohjat poispäin. Lukko kiristetään nojaamalla lantiota eteenpäin. Jos kaveri kääntyessä joutuu kokonaan mahalleen, ei tämä haittaa, vaan lukko voidaan kiristää aivan samalla tavalla. Mekaniikaltaan kyseessä on samanlainen olkapäähän kohdistuva lukko kuin aiemmin kurssilla opetettu kimura, tällä kertaa lukko tehdään vain jaloilla. Myös omoplataa voi lopetuksena hakea käsilukon ja triangelin tapaan suoraan esim. suljetusta tai avoimesta guardista, mutta tällä kertaa kuitenkin tehtiin reaktiona triangelin puolustukseen.

Tiistai 2.12. - Peruskurssi: Avoin guard ja sweeppejä

Aiemmin peruskurssilla ollaan katsottu avointa guardia päälläolijan näkökulmasta, jonka tarkoituksena on guardin ohittaminen ja esim. sivusidontaan pääseminen. Tällä kertaa harjoittelimme vuorostaan allaolijan asemasta guardin pelaamista.

Lähdimme tilanteesta, jossa itse ollaan matossa istumassa ja kaveri on seisaallaan edessä. Ihan ensimmäisenä täytyy estää kaveria hakemasta otteita tai ohittamasta guardia, mikä tapahtuu ns. perskatkaravun avulla liikkumalla. Loputtomiin ei kuitenkaan voi paeta, vaan allaolijan on heti tilaisuuden tullen joko noustava ylös tai haettava itse aktiivisesti tilaisuutta hyökkäämiselle. Ehkä yksinkertaisin tapa päästä pelaamaan avointa guardia on tarttua kaveria kiinni molemmista ranteista ja nykäistä itsensä kaverin alle. Jalat tuodaan hookeiksi kaverin reisien tai polvitaipeen sisälle. Kaverin tasapainoa horjutetaan käyttämällä hookkeja sekä käsiotteita vetämiseen ja työntämiseen. Otteita voi ja kannattaa myös vaihdella: käsillä voi pitää kiinni kaverin ranteista, nilkoista tai Bjj:ssä myös puvusta ja jalat voivat olla hookkeina tai niillä voi työntää kaveria lantiosta. Hakemalla molemmat kädet kiinni nilkkojen taakse avautuu tilaisuus aiemmin läpi käydylle hessu hopo -sweepille. Kaveria voi horjuttaa ja sweepata myös monilla muilla tavoilla ja usein käykin niin, että kaveri muksahtaa mattoon "vahingossa", jos omilla raajoilla vain jaksaa tehdä aktiivisesti töitä.

Elina pelaa avointa guardia vanhalla salilla

Sweeppejä voi yhtä hyvin tehdä myös silloin, kun kaveri on avoimessa guardissa maan tasalla. Tilannetta, jossa omat jalat ovat hookkeina polvi-istunnassa olevan kaverin reisien sisäpuolella kutsutaan perhosguardiksi (butterfly guard). Tästä katsoimme vastaavasti perhossweepin, josta on hyvä video ohessa. Sweepin onnistumiseksi on tärkeää muistaa:
- tuoda oma yläkroppa tiukasti kaveria vasten ja tarpeeksi matalalle (oma pää mieluiten vasten kaverin rintakehää)
- viedä lantio tarpeeksi kauas ja tuoda toinen polvi maata vasten
- kaatua oman hartian päälle ja pitää hookkina oleva jalka sekä lantio aktiivisena

Vielä loppusanana, että onnistuneet sweepit viimeistellään aina hyvään kontrolliin, eli kaveria ei päästetä pyörähtämään heti pakoon käännön onnistuttua. Ja jos samalla pääsee guardin ohi sivusidontaan tai suoraan mountiin niin aina parempi!

Sunnuntai 30.11. - Peruskurssi: pako alta sekä lopetuksia päältä sivusidonnasta

Sunnuntain treeneissä keskityttiin sivusidontaan sekä alta että päältä. Aluksi katsottiin pakenemista, eli alla olijan näkökulmaa. Alta paetessa on jälleen kerran muistettava, että pakeneminen on työtä, ja yleensä ei hirveän kaunista. Ensin  täytyy hakea omat kädet itsen ja kaverin väliin: ne vähentävät kaverin painetta sekä tuovat ns. raamit myös työntämiseen. Jos kaveri sitoo perinteisellä pää-käsi -otteella, tuodaan päänpuoleinen käsi kaverin naaman edestä tämän kaulalle hartiallinjan suuntaisesti. Toinen käsi haetaan itsen ja kaverin väliin ensin siltaamalla kaveria kohti, jolloin käden saa vedettyä väliin. Tämän jälkeen tehdään katkarapuliike kaverista pois päin siten, että käännytään samalla kyljelleen kaveria kohti. Alempi jalka tuodaan väliin polvi edellä ja päälimmäinen jalka varpaat edellä. Tästä vedetän kaveri guardiin, näissä treeneissä suljettuun. Joku kontrolli täytyy aina olla, sillä muutoin kaveri pääsee helposti takaisin guardin ohi sivusidontaan, ja koko työ on tehty turhaan.

Sivusidontaa, kaverin puoleinen polvi estää tätä menemästä mounttiin

Toisena pakona katsottiin ns. testokääntö. Siinä halataan kaveri kiinni itseen omalla pää-käsi -kontrollilla. Ensin haetaan kaverilta työntöreaktio siltaamalla tätä kohti, jonka jälkeen sillataan kaverista pois päin. Jos ja kun kaveri työntää takaisin ensimmäiseen siltaan, lähtee tätä melko helposti toisella sillalla tilanteessa ympäri. Jos kaveri ei työnnä vastaan, voi tilanteesta pyrkiä yksinkertaisesti vain nousemaan päälle.

Sivusidonnassa alla kannattaa pitää kädet suojassa lähellä omaa vartaloa, sillä muuten ne ovat alttiina lopetuksille. Katsoimme päällä olijan näkökulmasta kaksi lopetusta, americanan ja kimuran. Periaatteessa kyseessä on sama tekniikka, mutta kaverin käsi on eri suuntaan. Americanassa kaverin käsivarsi osoittaa ylöspäin. Haetaan ote kaverin ranteesta tämän pään puoleisella kädellä ja paineitaan käsi kiinni mattoon. Oma käsi on tiiviisti kyynärpää kaverin päätä vasten, ja toisella kädellä haetaan ote omasta ranteesta. Kiristetään lopetus kääntämällä kaveria olkavarresta ylös päin.

Kimura on periaatteessa sama lopetus, mutta nyt kaverin käsi osoittaa alaspäin. Haetaan ote kaverin ranteesta tämän jalkojen puoleisella kädellä ja sen jälkeen omasta ranteesta toisella kädellä. Lukon voi yrittää kiristää tästä, mutta yleensä se ei onnistu. Säilytetään otteet käsillä. Pään puoleinen jalka astutaan kaverin pään toiselle puolelle, puristetaan kaverin vartalo jalkojen väliin ja vedetään kaverin olkavarsi vatsaa vasten. Tästä lähdetään kääntämään kaverin kyynervartta tämän selkäpuolelle.

Alla olevalta videolta ymmärtää ehkä paremmin kuin tekstistä.

Perjantai 28.11. peruskurssi: selkäpako

Tällä kertaa opeteltiin, kuinka päästä pakoon, jos kaveri on päässyt selkäkontrolliin. Kuten selkäkontrollia edellisenä sunnuntaina läpikäydessä todettiin, on se parhaita mahdollisia positioita johon päästä. Pakeneminen selkäkontrollista ei ole (kuten ei pakeneminen yleensäkään) kovin kaunista vaan vaatii töitä.

Kun kaveri on päässyt selkään, tärkeintä on muistaa tuoda leukaa rintaan. Jo pelkästään tämä pieni liike hidastaa kaverin kuristusyrityksiä huomattavasti. Jos kaverilla on kuristusote kiinni, pitää ensin saada aina tilaa, että saadaan tuotua oma leuka rintaan. Tuodaan molemmat kädet kiinni kaverin kuristavaan käteen ja vedetään, jotta saadaan vähän tilaa. Toisena asiana voi aina ”kilauttaa kaverille” eli tuoda kämmentä vasten korvaa; näin suojataan kaulaa.Lisäksi käsiä ei kannata tässäkään positiossa ojennella liikaa, eli muista pitää kyynärpäät lähellä omaa kroppaa. Nämä asiat on hyvä pitää siis mielessä koko ajan jos kaveri on selässä!

Yleensä kaveri lähtee RNC:tä tehdessään kaatumaan kuristavan käden puolelle, eli sille kyljelle, jossa käsi on kaulalla. Pakenijalle on luonnollisesti parempi, että oltaisiin juuri vastakkaisella kyljellä. Jos kaveri on saanut käännettyä kuristavan käden puolella, kannattaa yrittää kääntää paketti toiselle kyljelle. Kun on päästy sille kyljelle, jolla kaverin käsi on kainalossa, lähdetään tiputtamaan itseä hieman alaspäin. Tämän jälkeen tehdään maton puoleisella potkaisuliike, niin että saadaan kaverin hookki purettua. Hookki lähtee helpommin irti, kun tuodaan omaa jalkaa ensin kunnolla ylöspäin ja vasta tämän jälkeen potkaistaan alaspäin. Kun saadaan hookki purettua lähdetään tuomaan omaa selkää ja päätä vasten mattoa kaverin viereen. Kun päästään möyrimään selkää vasten mattoa, kaveri yleensä kääntyy päälle, koska tajuaa menettäneensä selkäkontrollin. Tästä päädytään aika usein esim. half guardiin, jota tullaan käymään läpi peruskurssilla piakkoin. Jos kaveri ei kuitenkaan käänny päälle, kannattaa kääntää itsensä päälle.

Jos ei millään saada käännettyä pakettia vaan ollaan kaverin kuristavan käden puoleisella kyljellä, pako on miltei sama kuin aiemmassakin tapauksessa. Tässä pitää kuitenkin ensin saada purettua kuristusote. Lähdetään tiputtamaan taas omaa painoa alaspäin, muistetaan pitää leuka rinnassa. Työnnetään molemmilla käsillä kaverin kuristavaa kättä ylöspäin, esim. kyynärpään kohdalta käden saa yleensä liikkumaan hyvin. Kun saadaan kuristava käsi purettua, kontrolloidaan omalla päällä kaverin kättä. Eli liimataan pää kiinni kaverin käteen. Tämän jälkeen tehdään hookin purku ja selän tuominen mattoon kuten edellisessäkin tapauksessa.

BJJ SM 15.-16.11.

Onkin jäänyt tänne päivittämättä parin viikon takaiset SM-kisojen tuntemukset ja kuulumiset. Tässä on ollut paljon hässkkää, ja mm. käynnissä oleva peruskurssi vie paljon energiaa muulta blogikirjoittelulta. SM-kisojen edustus koostui tällä kertaa sinivyödebytanteista Laurasta ja Hennariikasta, konkari-sinivyö Helistä sekä konkari-purppura Elinasta. Porukan voitokkain oli näissä kisoissa Heli, joka kukisti ensimmäisessä matsissaan FFG:n Riinan ja taipui finaalissa Vantaan kamppailukeskuksen Kristalle. Helille siis hopeaa ja paikka myös avoimeen.

Laura ja Hennariikka korkkasivat siniset kisavyönsä kovien matsien kautta, ja hyvän taistelun jälkeen Laura joutui taipumaan BJJ Centerin Siljan ja Hennariikka GB Gymin Miian viedessä otteluvoitot tällä kertaa Helsinkiin päin. Hennariikka pääsi kuitenkin sarjassaan pronssille ja sitä kautta niin ikään sinivöisten avoimeen sarjaan. Elina sai vastaansa Forssan Kamppailijoiden Päivin, ja kaksikko piti huolta naisten eliten +sarjan ottelusta näissä karkeloissa. Matsi meni Päiville ja kulta sarjasta Forssaan.

Avoimissa sarjoissa vastukset olivat vahvempia, mutta helpolla nämä eivät päässeet. Hennariikka otti tiukan matsin Proeliator jii-jitsun Riinan kanssa, Heli kohtasi BJJ Centerin Siljan ja Elinalla oli vastassaan Oulun Kamppailuklubin Outi. Vaikkei voittoja meidän suuntaan näistä matseista irronnut, päästään tästä suunnittelemaan uusia juonia seuraavia karkeloita varten.

Valitettavasti kuvamateriaalia meidän osalta ei kisoista tällä kertaa irronnut, mutta fiilistellään Hannan satamakuvalla, jossa Hennariikkaa lukuunottamatta tämän reissun edustus, ja pari tuomaria päälle.

Tiistai 25.11. - Peruskurssi: suora käsilukko

Tiistain treeneissä jatkettiin lopetuksilla, ja tällä kertaa aiheena oli nivellukko, suora käsilukko. Tunnetaan myös nimellä juji. Nimensä mukaisesti lopetus tehdään "suoraan käteen", tai oikeastaan tavoitteena on saada kaveri luovuttamaan kyynerpäähän tulevan paineen vuoksi. Katsoimme saman lopetuksen sekä mount -positiosta lähtien että suljetusta guardista: käytännössä lopetus on sama, kontrollikeinot vaan hieman erilaiset. Sunnuntaina treenatun RNC-kuristuksen kanssa suora käsilukko lienee tavallisimpia lajissa käytettyjä lopetuksia.

Hanna hakee käsilukkoa päältä

Mountista: Istutaan kaverin päällä ja lähdetään liikkumaan ns. ylöspäin positiossa. Tavoitteena on päästä kaverin kainaloihin ja saada tämän kyynerpäät irtoamaan kropasta. Tämän jälkeen otetaan lukotettava käsi kiinni ristikkäisellä kädellä omaa vatsaa vasten. Sovitaan, että halutaan lukottaa kaverin vasen käsi, jolloin haetaan siis ristiotteen omalla vasemmalla kädellä. Oikea käsi voi olla tukikätenä maata vasten. Samalla tiivistetään "pakettia" ja liu'utetaan oikea polvi tiiviisti kaverin korvan viereen, koko ajan polvia yhteen puristaen. Lähdetään kiertämään omaa kroppaa vasemmalle, koko ajan tiiviisti kaverin päällä istuen ja samalla vasen jalka käännetään ns. risti-istuntaan. Oikea jalka viedään kaverin pään yli, lukotettava käsi pidetään tiukasti omaa vartaloa vasten ja lähdetään kaatumaan alas selälleen. Polvia tulee puristaa koko ajan yhteen, kaverin peukalo kääntää itsestä pois päin, ja tarvittaessa lopetus viimeistellään vielä nostamalla lantiota. Mitä tiiviimmin lukko rakennetaan alusta saakka, sitä todennäköisemmin se tulee jo ennen hartioiden mattoon osumista, jolloin ei ehditä lantionnosto vaiheeseen.

Emmi rakentaa käsilukkoa alta

Guardista: Positio on periaatteessa sama suhteessa kaveriin, mutta paketti on käännetty toisin päin. Haetaan kaverin ristikkäinen käsi, esim. vasen käsi, omalla vasemmalla kädellä haltuun ja painetaan omaa vatsaa vasten. Toisella kädellä voi vetää kaveria ristikkäisestä hartiasta alas, ja samalla kiivetä omia jalkoja guardissa ylös päin. Pidetään kaverin kontrollissa, koko ajan reisiä yhteen puristaen. Oikea jalka otetaan avuksi, laitetaan jalkapohja kaverin lantiolle ja työnnetään jalan avulla kropan rintamasuunta 90 astetta vasemmalle. Samalla vasen sääri kääntyy kaverin selän päälle painamaan tätä alas päin ja oikea jalka viedään kaverin pään yli niin ikään alas päin painaen. Puristetaan polvet yhteen, pidetään lukotettava käsi itseä vasten, kaverin peukalo ylös päin, ja viimeistellään lopetus nostamalla lantiota ylös.

Lopetuksista yleensä: alussa varsinkin kannattaa taputtaa mielummin liian aikaisin kuin myöhään. Hiljalleen oppii tuntemaan omat rajansa (ja kaverin rajat), ja myös oikeat pakosuunnat lopetuksista. Sitä ennen sekä lopetusten kiristäminen tehdään huolella että taputetaan niihin ajoissa.

Sunnuntai 23.11. - Peruskurssi: selkäkontrolli ja RNC

Sunnuntain treeneissä aiheena oli peruskurssilaisille uusi positio: selkäkontrolli eli selkä eli back mount/back grab. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja selkäkontrolliin kannattaakin rakastua, sillä se on kenties paras positio, mihin BJJ:ssä/lukkopainissa voi päätyä. Position hakemista ei vielä tarkemmin katsottu, mutta selkäkontrollia kannattaa tavoitella aina, kun kaverin selkä on sopivasti näkyvillä. Selkäkontrolli muistuttaa reppuselkäkantoa: omat kädet tuodaan rintakehän puolelle ns. turvavyöotteeseen eli toinen kaverin kaulalta ja toinen kainalosta  ja jalat ovat puolestaan hookkeina kaverin reisien sisäpuolella. Selässä pyritään olemaan mahdollisimman tiukkana pakettina eli kyynerpäitä vedetään kohti omia kylkiä, pää tuodaan vasten kaveria ja polvilla puristetaan kaveria kyljistä. Tärkeintä kontrollin pitämisessä on oman rintakehän sekä kaverin yläselän välisen yhteyden säilyttäminen.

Venla on hakemassa selkäkontrollia kaverin ollessa ns. kilpparissa

Selkä on paitsi erittäin hyvä kaverin kontrolloimiseen, myös loistava paikka hakea lopetuksia. Yleisimmin selästä haettu lopetus RNC eli rear naked choke. Turvavyökontrollin olleessa kiinni selässä, lähdetään kaverin kaulan puoleista kättä työntämään syvemmälle siten, että kyynärpää tulee suoraan kaverin leuan alle. Tämä on ns. kuristava käsi ja tarkoituksena on siis saada kaverin kaulan molemmille puolille niin kova paine, että verenkierto aivoihin estyy ja kaveri joutuu luovuttamaan. Onnistuakseen on kuristusotteen oltava hyvin tiivis ja kireyttä voi hakea tuomalla kuristavaa kättä kohti omaa hartiaa sekä pitämällä oman pään tiukasti kaveria vasten. Kun kyynärpää on kohdallaan kaverin leuan alla, liu'utetaan toinen käsi vuorostaan litteänä kaverin pään takaa kohti toista hartiaa. Kuristus viimeistellään painamalla omia kyynärpäitä yhteen ja tekemällä lavoilla töitä siten, että kädet painuvat suppuun.

Selkämytistelyä sekä edestä että takaa. Oikealla Hanna on hakemassa RNC:tä

Perjantai 21.11. - Peruskurssi: guardin ohitus

Perjantain treeneissä ohitettiin guardia. Samalla kerrattiin viikko sitten sunnuntain guardin avausta ja myös silloin tehty ohitus; viime sunnuntain kuvaus löytyy täältä. Tämän lisäksi käytiin kaksi muuta ohitusta ns. torreador -ohitus sekä double under -ohitus.

Torredorissa, eli härkätaistelijassa, haettiin otteet kaverin sääristä. Ohituksesta on eri versioita, treeneissä tehtiin versiota, jossa kaverin jalat painetaan koukkuun tämän vatsaa vasten, ja samalla lähdetään kiertämään jommalta kummalta puolelta ohi, paine koko ajan kaverin päällä pysyen (paine = lantio alhaalla, ns. lankussa). Ohitus päätetään hyvään sivusidontaan.

Double under -ohituksessa haetaan molemmat kädet kaverin jalkojen alle (kaksi kättä alla -> double under), ja halataan tämän jalat yhteen. Samalla vedetään kaveri syliin niin, että tämän lantio nousee ilmaan. Oma paine (=lantio alhalla, ns. lankussa) viedään kaverin päälle, ja lähdetään kiertämään ohi jommalta kummalta puolelta. Päällä ja hartialla ohjataan samalla kaverin jalat pois tieltä. Kierretään kunnolla ohi saakka aina sivusidontaan saakka.

Guardin ohituksia löytyy paljon enemmänkin, mutta alussa varsinkin kannattaa muistaa, että luovuus on sallittua. Alla video inspiraatioksi. Sieltä löytyy päivän ohitukset ja monta muuta. Myös guardin avaamista kerrataan monesta kuvakulmasta.

Tiistai 18.11. - Peruskurssi: suljettu guard, hip bump- ja Hessu Hopo -sweep

Tiistain treeneissä katsottiin suljettua guardia alla olijan näkökulmasta.

Sinipukuinen ottelija on saanut mustapukuisen ottelijan suljettuun guardiin

Alla olijan tavoitteena on joko hakea lopetus tai pyrkiä itse päälle. Tätä varten on hallittava etäisyyttä, saatava joko vedettyä kaveri alas tai vaihtoehtoisesti itse päästävä ylös. Kaverin tukikädet täytyy poistaa tieltä, ja tätä voi vetää alas pää takaa tai niin sanotuilla under/over hookeilla, eli hakemalla kaveri hartiasta saakka alas. Tiistain treeneissä keskityttiin päälle pyrkimiseen, eli sweeppaamiseen eli kääntöön. Kävimme läpi kaksi sweeppiä, alhaalla guardista ns. hip bump -sweepin, ja kaverin noustessa seisomaan ns. Hessu Hopo -sweepin (double ankle grab sweep). Alla molemmista videot, hieman eri yksityiskohdilla kuin treeneissä, mutta toivottavasti auttavat mieliin palauttelussa.

Ja koska sweepin tarkoituksena on nimenomaan tulla päälle, ei riitä, että saa kaverin kaatumaan. Sen lisäksi täytyy itse päästä päälle. Vasta silloin sweeppi on onnistunut.

Bonuksena tiistain treeneistä: harjoiteltiin ukemia taakse päin, eli toisin sanoen taakse kaatumista. Tärkeintä on muistaa, että leuka pysyy rinnassa (pää ei tällöin kolahda lattiaan), ja ettei käsillä kannata ottaa vastaan (ranteet/kyynärpäät/hartiat pysyvät ehjänä). Ukemia tarvittiin tiistain treeneissä jo ns. tosi toimissa, sillä molemmissa sweepeissä päällä olija kaadetaan selälleen.

Sunnuntai 16.11. - Peruskurssi: suljettu guard ja sen avaus sekä ohittamista

Guardi on positio, johon koko jiu-jitsun olemus perustuu: muista painilajeista poiketen jiu-jitsua voi pelata selältään ja hakea sieltä lopetuksia ja position parannuksia. Lähdimme tutustumaan perinteiseen suljettuun guardiin tällä kertaa päällä olijan näkökulmasta: miten siellä täytyy olla, ja miten sieltä pääsee pois.

Heli on hakenut suljetun guardin, eli kietonut jalat vastustajan ympärille

Päällä ollessa pitäisi ensisijaisesti säilyttää hyvä posture eli ryhdikäs asento. Voima tähän lähtee lantiosta, kädet voivat olla apuna ja katse suunnattu eteenpäin. Treeneissä katsottiin kaksi tapaa avata suljettu, niin sanotusti alhaalta ja pystyssä.

Alhaalla avatessa lähdetään siirtämään varovasti painoa toiselle säärelle, ja samalla viedään toinen polvi kaverin lantion alle. Kädet toimivat tukipisteinä kaverin pallean seudulla, ja halutessaan niillä voi ottaa vaikka kaverin käden haltuun ja painaa sen tiukasti kiinni alla olijan vatsaa vasten. Samalla vedetään omaa lantiota pois päin kaverista siten, että guardi aukeaa. Tässä vaiheessa olisi hyvä muistaa nostaa etumainen jalka pystyyn, jotta kaveri ei saa heti guardia takaisin kiinni.

Pystyynnousuavauksessa haetaan myös kaverin käsi haltuun ja painetaan kaverin kroppaan kiinni molemmin käsin. Tästä tulee samalla yksi tukipiste nousua varten. Tämän jälkeen nostetaan ensin toinen jalka ja sitten toinen jalka pystyyn ja noustaan seisomaan saakka. Katse on hyvä pitää horisontissa ja lantio tukevasti edessä. Viedään toista jalkaa hieman taakse ja painetaan kaverin guardi auki tämän polvesta.

Kahden avauksen lisäksi katsottiin yksi ohitus. Ohitukseen lähdetään kaverin jalkojen välistä liu'uttamalla oma etumainen polvi tämän reiden yli. Samalla voi hakea kaverin kainalon ja pään haltuun. Oma painopiste pysyy alhaalla ja toinenkin jalka siirretään lähelle kaverin lantiota. Varsinainen ohitus viimeistellään tuomalla ensin taaempi jalka ohi/yli, jonka jälkeen liu'utaan polven kanssa liike loppuun saakka.

Tässä ehkä alkaa huomata, miten vaikeaa positioita on joskus sanallisesti selvittää. Siksipä paras oppi tulee treeneissä! Tiistaina mennään taas.

Perjantai 14.11. - Peruskurssi: sivusidonta ja mount

Peruskurssin toiset treenit keskittyivät sivisidontaan positiona, sen hallintaan sekä siitä etenemiseen.

Elina on edennyt sivusidontaan

Sivusidonta ei niinkään perustu kaverin paikalleen "sitomiseen", vaan paineen antamiseen. Oman lantion tulee pysyä riittävän matalalla, ja tarkoitus ei ole painaa kaveria mattoa vasten vaan antaa painetta. Positiossa on hyvä oppia liikkumaan ja esimerkiksi vaihtamaan puolta lantion pysyessä alhaalla. Kaverista voi myös ottaa erinäisiä sidontaotteita, joista perinteisimmässä otetaan haltuun kaverin pää ja kainalo, ja oman polven avulla kontrolloidaan kaverin lantiota.

Ja sivusidontaa toisesta kuvakulmasta

Tästä lähdettiin etenemään mounttiin. Kaverin lantion lähellä oleva polvi liu'utetaan kaverin vatsan yli kainaloa kohti. Samalla aurataan kaverin kainalossa olevaa kättä irti tämän kropasta. Painopiste eli lantio on tässä pidettävä alhaalla. Tästä edetään hivuuttamalla mount-positioon.

Erilaisia sivusidontaotteita on tosiaan monta, ja niitä käydään läpi myös myöhemmin kurssin aikana. Tärkeintä on muistaa, ettei anna kaverin hakea guardia kiinni, eikä kääntää ympäri. Ja tämän jälkeen tarvitsee vain edetä rauhassa etiäpäin.

Tiistai 11.11. - Peruskurssi: pako mountista

On taas peruskurssin aika, ja tuttuun tapaan kaikki lähtee liikkeelle ns. pulaan joutumisen näkökulmasta, alta kaverin mountista. Mount on positio, jossa kiteytyy lajin perimmäinen tarkoitus position suhteen: istu kaverin päälle ja lopeta tämä. Back mount, tilanne, jossa kaveri on selkäpuolella, se tulee myöhemmin. Nyt keskityttiin mountiin, jossa itse on jouduttu selälleen ja kaveri istuu päällä. Mountissa päällä pitäisi joutua tekemään vähemmän töitä kuin alla, ja mounttipaossa kyseessä onkin ehkäpä koko lajin "raskain" liike.

Ihan alkuun voin taas todeta, että lajissa on todella monta eri tapaa tehdä eri tekniikoita, ja taitava googlaaja löytää useita videoita joka asiasta. Tärkeintä on, että löytää itselle sopivat tavat ja yksityiskohdat tehdä asioita. Yritetään aina mahdollisuuksien mukaan linkittää näihin teksteihin havainnollistavia kuvia ja videoita, ei kannata hämmentyä, jos niissä onkin pikkuisen erilaiset yksityiskohdat kuin treeneissä. Parhaiten oppii tekemällä, eli tulemalla paikalle. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin miään ei estä etsimästä ja katsomasta videoita.

Elina on päässyt kaverin mountiin

Mount -pakoa varten harjoiteltiin oikeastaan kahta jiu-jitsun perusliikettä, jotka toistuvat läpi lajin: katkarapua ja siltaa. Molemmissa liikkeissä korostuvat lantion ja jalkojen yhteistyö. Jalkojen tehtävänä on ponnistaa tukevasti maasta, ja lantio johtaa liikettä.

Katkarapu on liike, jonka tarkoituksena on saada lantio liikkeelle mattopainissa. Sitä harjoitellaan usein salin päästä päähän tehtävänä liikesarjana: lähtö tapahtuu selällään, jalat tuodaan lähelle omaa takamusta. Jaloilla ponnistetaan lantio ilmaan (silta) ja samalla käännytään toisen hartian varaan ja liikutetaan lantiota taakse. Mount -paossa tähän lisätään käsillä työntäminen, yleensä joko kaverin polven tai lantion kohdalta. Monesti katkarapuja joutuu tekemään useamman, jotta todella pääsee tilanteesta pois. Pako on onnistunut vasta kun koko kroppa on saatu kaverin alta pois, ja ollaan niin sanotusti guardissa (jalat itsen ja kaverin välissä). Alla video katkarapuliikkeestä.

Kun katkaravussa pyritään pois kaverin alta, siltaamalla pyritään pääsemään itse kaverin päälle. Ensin haetaan kaverin toinen käsi haltuun; tämä tehtiin treeneissä ensin siltaamalla voimakkaasti, jotta kaveri joutuu ottamaan tukea maasta. Kaverin toinen käsi, "tukikäsi", haetaan omaan kainaloon ja suljetaan tiukasti sinne. Tämän jälkeen sillataan uudestaan kaverin tukikäden puoleisen hartian yli, ja samalla käännetään koko paketti ympäri. Vapaalla kädellä voi auttaa työntämällä kaveria kainalon tienoilta. Liike päättyy usein siten, että kaveri jää alle ja ottaa suljetun guardin kiinni (kaverin jalat ovat kropan ympäri kiinni). Suljettu guard on neutraali positio, joten huonosta paikasta on päästy parempaan tilanteeseen. Alla video siltapaosta.

Hyvin oli tiistaina porukkaa treeneissä, toivottavasti laji oli mieleen, ja porukka jatkaa kurssilla. Jos et päässyt paikalle, ja yhä houkuttaisi lajin aloittaminen, niin vielä ehtii mukaan. Seuraavat treenit ovat huomenna perjantaina 14.11. kello 18.30. Tervetuloa!

Sunnuntai 9.11. - Pakoja kilpparista

Sunnuntaina käytiin läpi kilpparia sekä siitä pakenemista Finnhits -leirin tekniikoiden pohjalta.

Kilpparihommia Hangon Summer Fight -tapahtumassa

Kilpparissa tärkeintä on muistaa, että vaikka siinä täytyy suojata itseään, ja estää kaveria ottamasta selkäkontrollia, täytyy siinä olla aktiivinen, ja mielellään liikkua ajoissa. Olan yli kuperkeikalla pakeneminen on sitä vaikeampaa tehdä, mitä paremman paineen ja kontrollin päällä olija ottaa. Siksikin kilppari kannattaa usein ajatella enemmän siirtymänä positiosta toiseen kuin aktiivisena positiona. Kävimme treeneissä muutaman tavan paeta, mutta säästetään kuvaukset toiseen kertaan.

Tiistai 4.11. - Rannaripäivä, hannaripäivä

1) Ota kyynerpää haltuun. 2) Tee hannari

Viime tiistain treeni oli omistettu pienelleisolle lopetukselle, rannelukolle eli rannarille, tai kuten meillä päin välillä sanotaan: hannarille. Lukkopainissahan hannaria saa tehdä jo alusta alkaen, mutta bjj:ssä se tulee kisatekniikkana mukaan vasta sinisellä vyöllä. Jostain syystä hannari tuottaa erityisen paljon iloa, ainakin tekijälleen. Mennään siis itse asiaan.

Hannarin tekemisessä kaikkein tärkeintä ei ole hallita rannetta, vaan kyynerpäätä. Jos tämän lisäksi pystyy hallitsemaan vielä kaverin hartiaakin, niin lopputulos on yleensä parempi, mutta kyynerpään lukitseminen on rannelukon onnistumisen kannalta se olennaisin. Tästä johtuukin se, että yleensä rannelukko on helppo yhdistää muihin lopetuksiin, sillä silloin yleensä hallitsee kaverin liikkettä parhaiten. Yhdistimme treeneissä hannarin neljään peruslopetukseen, kimuraan, suoraan käsilukkoon, triangeliin ja omoplataan. Ranteeseen voi toki lähteä hyökkäämään ensisijaisesti, ja paikkoja rannelukolle aukeaa yllättävän monesta tilanteesta. Luovaa hulluutta tämäkin.

Ote ranteesta vaihtelee vähän toteutuspaikan mukaan, mutta samoin kuin toukkarissakin, niin sanottu figure-four (rnc -kädet) toimivat usein tässäkin yhteydessä. Toinen käsi lukitsee paikoilleen kaverin kyynerpään ja toinen viimeistelee lukon ranteeseen. Hannari toimii parhaiten kun rannetta käännetään kämmenen suuntaan, eli rannetta painava käsi sijoitetaan rystysten päälle ja sitten vain mennään.

Tämän tarkempaa kuvausta en nyt tiistain treenistä laita. Tärkeintä on siis muistaa 1) kyynerpää haltuun ja 2) hannari. Ja 3) ilo on taattu.

3) Iloitse.

Sunnuntai 2.11. Polvi pakilla - Finnhitseillä opittua

Päivän tekniikoiden hiomista sparrissa ja vähän poseerausta

Käytiin läpi muutamia Finnhits-leirillä opittuja tekniikoita. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle polvi pakilla -tilanteesta. Polvi pakilla on hyvä välietappi, josta edetä esim. mountiin tai lopetukseen. Positiossa tärkeää on olla niin, että itsellä on hyvä tasapaino. Polvi tulee kaverin pallean kohdille, hieman keskilinjan yli. Jalkapöytä tulee kaverin lantioon kiinni, jolloin pystytään seuraamaan kaverin liikkeitä. Varpaat ovat yleensä matossa aktiivisina. Toki jos alla on iso kaveri, ja itsellä lyhyet jalat, eivät varpaat välttämättä edes osu maahan. Tärkeintä onkin liimata jalka kaverin lantioon kiinni. Toinen jalka on hyvä olla suht suorassa, jalkapohja matossa. Allekirjoittaneesta tuntuu, että oma asento on tasapainoisin, kun toinen jalka on suurin piirtein kaverin hartialinjan kohdilla. Hyviä tapoja omalle yläkropalle on esim. perinteinen pää-käsikontrolli tai jos tykkää olla pystymmässä asennossa, niin ottaa päänpuoleisella kädellä kauluksesta ja ulommalla ottaa ote lation tienoilta. Testaamalla selviää, mikä on itselle toimivin tapa. Polvi pakilla on suhteellisen turvallinen positio, josta on helppo tarvittaessa palauttaa sivukontrolliin ja lähteä etenemään uudestaan. Kaikki läpikäydyt varsinaiset tekniikat olivat reaktioita alla olijan puolustusyrityksiin.

Kun kaveri puolustaa kääntymällä kohti, otetaan päänpuoleisella kädellä ote kaverin kauluksesta, peukalo kauluksen sisäpuolella. Ote on tärkeä saada oikealle kohdalle, ei liian syvälle mutta ei toisaalta liian löysällekään. Jos ote ei ole oikein, kuristus ei onnistu, vaan se vääntää niskaa. Tuodaan päänpuoleinen jalka kaverin pään yli. Tuodaan oma paino kaverin päälle. Toisella kädellä voi ottaa tukea lattiasta, kaverin vierestä. Vedetään kauluksella olevalla kädellä ja työnnetään pään vieressä olevalla jalalla. Oman pään ja katseen tulee suunnata kaverin jalkoihin. Näin saadaan kaveri kuristettua.

Myös toisessa tekniikassa kaveri lähti kääntymään kohti esim. työntäen polvesta. Sukelletaan ulompi käsi kaverin kainalosta olkapäälle ja nostetaan kaverin hartia irti matosta. Toisella kädellä työnnetään kaveria päästä, näin saadaan tilaa, johon päästään itse liikkumaan. Käännytään kaverin pään yli. Päätä lähempänä oleva jalka tulee kaverin hartian alle ja pakilla ollut jalka jää kontrolloimaan päältä. Puristetaan polvia yhteen ja kiristetään käsilukko. Käännyttäessä lukkoon on tärkeää pysyä kaverin lähellä. Koska hartia on ilmassa ja käsi hyvin hallussa, lukko tulee yleensä todella nopeasti.

Kolmantena tekniikkana katsottiin tilannetta, jossa kaveri lähtee kääntymään poispäin eli kilppariin. Otetaan tiukka turvavyöote kaverista ja tuokaan oma rintakehä tiukasti vasten kaverin yläselkää. Tuodaan alempi jalka kaverin kylkeen kiinni niin, että polvi tulee edellä ja tähtää ylös, lähemmäksi kaverin kainaloa kuin lantiota. myös toinen jalka liimautuu kaveriin kiinni toiseen kylkeen. Samalla liikkeellä saadaan kaveri kumottua, ja hookit saa yleensä helposti sujautettua sisään. Näin siis päästiin kaverin selkään.

Viikon päästä se alkaa: seuraava naisille suunnattu peruskurssi!

Koska kokeneet harrastajat ovat olleet erittäin hyviä keksimään mainoslauseita peruskurssia varten, kokosin tähän muutamia. Etsi niistä itsellesi hyvä syy, ja tule kokeilemaan tiistaina 11.11. kello 18!

Hyvän treenin jälkeen

"Hei jyväskyläläinen nainen! Haluaisitko kokeilla jotain uutta lajia? Jyväskylän Fight Club tarjoaa syksyn pimeneviin iltoihin naisille oman brasilialaisen jiu-jitsun ja lukkopainin peruskurssin. Meillä on uusi hieno sali ja mukavat treeniajat, mm. naisten painivuoro kaksi kertaa viikossa. Hiki- ja halitakuu."

"Jyväskylän naiset, tänne! Ja kyllä uskaltaa/jaksaa/kerkiää helposti!"

"Ihan hirveessä (ehkä peuraassakin) nosteessa olevien kamppailulajien peruskurssi naisille on taas käynnistymässä. Tule, kokeile, ihastu, rakastu ja menetä tylsä vapaa-aikasi."

"Tytsit, onko halipula tai puuttuu kainalo?"

"Jyväskylän naiset! Taas on tarjolla mitä mainioimman harrastuksen peruskurssi. Harrastuskaverit ovat huippuluokkaa, ja uusissa valoisissa tiloissa kelpaa nujuta! Tervetuloa!"

"Hallitsetko jujin tai kimuran? Tiedätkö, miten pyyhitään 90-kiloisella ukolla lattioita? Oletko aina haaveillut pyöräyttäväsi kakun sijasta onnistuneen perimbolon? Hanki itsellesi harrastus, josta löydät vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin! Jyväskylän Fight Clubin naisten peruskurssit on tunnetusti maailman parhautta syksyn pimeisiin iltoihin - Ilmoa sisään NYT!"

"Jos olet nainen ja Jyväskylässä mene tuonne "

"Naiset, ensi viikolla se alkaa! Nimittäin naisten bjj:n ja lukkopainin peruskurssi.
Ai miks?
- Paini on kovvaa hommaa ja kovikset pärjää aina. Silti me pidetään aina reenikaverista huolta
- Jyväskylän Fight Clubilla pojatkin tunnustaa tappelevansa niinku tytöt
- Liukkaalla kelillä toiset kaatuu, toiset heittää ukemin
- Kohta on joulu ja painin jälkeen kinkku maistuu paremmalta
Meidän porukkaan kaikki naiset on tervetulleita: iästä, koosta, aiemmasta liikuntataustasta tai sen puuttumisesta riippumatta."

"Kiinnostaako naiset jiu-jitsu? Nyt sitä taas löytyy Nykäskylästä huippu opettajien ja harjoituskaverien saattelemana."

"Kysymys ei enää liene kuulu "Kiinnostaako naiset jiu-jitsu?", vaan "NAINEN, miksi et ole ilmottautunut?". Taas alkaa naisille sunnattu pieni peruskurssi suurien lajien parissa. Suosittelen!"

Lisätietoja ja ilmoittautuminen löytyy täältä: www.jklfightclub.com
Tapahtuma myös Facebookissa.

FINNHITS - Suomineidot sparraa 2014: Ensihuumaa ja pyöritystä

Tämä blogi perustettiin alun alkaen tyttöpainien treenipäiväkirjaksi harrastajien toiveesta. Pääasiassa tänne postaillaan siis muistin virkistykseksi jonkinlaisia kuvauksia siitä, mitä milloinkin treeneissä on tehty. Treenien lisäksi kirjoitellaan raportteja myös meidän kisamatkoista, leireistä ja muista treenaamiseen liittyvistä asioista. Alusta saakka kirjoittajia on ollut useampi kuin yksi, ja pyrkimys onkin ollut, että kaikki jotka haluavat, saavat kirjoittaa. Tulee eri näkökulmia ja tunnelmia. Vaikka kyse on yksilölajista, niin ilman porukkaa tätä on hyvin vaikeaa treenata.

Tämän johdannon kirjoittelin lähinnä siksi, että nyt seuraa eri näkökulmia viikon takaisesta Finnhits - Suomineidot sparraa 2014 leiristä. Heli kuvailee ensin konkarin kokemuksella yleisesti leiriä ja reissua, jonka jälkeen sanaisen arkkunsa avaavat pari tuoreinta treenaajaa Emmi ja Henna. Kuvailusta vastasi tällä kertaa Laura. Tämän lisäksi Elina johti joukon sinne ja takaisin.

Finnhits 2015 järjestettiin Tampereella TJJK:n salilla

Heli tarinoi:

Jyväskylästä vuosi sitten alkunsa saanut naisten oma Finnihits-painileiri järjestettiin siis tänä vuonna Tampereella 25.-26. lokakuuta, jonne meitä lähti Jyväskylästä autollinen vanhoja ja uusia naispainijoita. Leirin ohjelmassa oli yhteensä kolmet BJJ-treenit ja yhdet lukkopainitreenit ruskeavöisten Päivi Aittamaan ja Outi Järvilehdon vetäminä ja paikalle oli saapunut jälleen kymmenittäin tyttöjä ja naisia ympäri Suomea. Tarjolla oli siis runsaasti sekä uusia että jo tutuksi tulleita painikavereita, mikä olikin leirin päätarkoitus. Meillä Jyväskylässä on harvinaisen paljon aktiivisia naistreenaajia ja omankokoista painiseuraa löytää siis kotoakin, mutta leireille on aina hauska lähteä haistelemaan vähän uusia tuulia. Oman salin vetäjät sekä treenikaverit tulevat vuosien saatossa varsin tutuiksi, joten leireiltä saa erilaista näkökulmaa sekä tekniikoiden hiomiseen että sparrailuun. Runsaan osallistujamäärän takia kahden päivän aikana riittikin uusi pari lähes joka harjoitukseen ja sparriin. Tekniikoitakin treenailtiin aika drillipainotteisesti, mikä on ainakin omasta mielestäni hyvä ja tehokas tapa treenata. (Varsinaisia tekniikkakuvauksia en tähän kirjaa, mutta leirin tekniikoita tullaan käymään läpi tulevissa tyttötreeneissä ja sitä kautta ne päätyvät kyllä blogiinkin.) Painimisen ohessa leirillä kerettiin myös juttelemaan turvalliseen treenaamiseen sekä miesten kanssa painimiseen liittyvistä kokemuksista, mikä oli hienoa, sillä näistä asioista ei välttämättä kauheasti pääse keskustelemaan, jos omalla salilla ei ole hirveästi muita naisia.

Heli ja Emmi nohevana

Emmi: Painileirillä ensimmäistä kertaa

Henna ehdotti, että lähdettäisiin mukaan Suomineidot sparraa –tapahtumaan, koska Elina oli sitä hänelle ehdottanut. Ajattelin, että olisikohan liian aikaista, mutta oli puhetta, että leirillä olisi muitakin vasta alottaneita. Onneksi tuli lähdettyä.

Leirillä oli mukavaa ja oppi ainakin hetkellisesti paljon kaikkea uutta. Leirillä ei jaettu mitenkään taitotason mukaan ryhmiin, mutta se ei haitannut. Kun avasi suunsa ja kertoi, että painimista on takana pari kuukautta, niin ymmärrystä löytyi jo pidempään harrastaneilta. Aina joukkoon toki mahtuu joku, joka painii niin täysiä, että itse ei pääse ollenkaan mukaan, mutta onneksi näitä oli vain muutama. Yhteishenki oli avoin ja ihmiset ystävällisiä. Oikeasti. Entisissä harrastuksissa tällaista tunnelmaa ei ole ollut.

Mustelmia tuli ja niskat kiittivät leiristä vielä muutaman päivän jälkeenkin, mutta se taitaa kuulua aloittelijan arkipäivään. Osallistuminen Fight clubin tyttötreeneihin jo kesken peruskurssin, auttoi leirillä, koska oli jo joku kokemus painimisesta pidempään harrastaneen kanssa. Matkaseura oli myös kannustavaa koko leirin ajan. Kiitos Elina, Heli, Laura ja Henna! :)

FINNHITS - Suomineidot sparraa 2015

Henna: Alkeiskurssin aikana ekalle BJJ-leirille osallistuminen

Aloitin syyskuussa Jyväskylän Fight Clubin bjj/lukkopainin peruskurssin sekaryhmässä. Meitä tyttöjä n. 30 hengen ryhmästä kurssilla on neljä, joten tulimme aika nopeasti keskenämme tutuiksi, luonnostaan kun sitä hakeutuu mieluiten ensisijaisesti tytön pariksi. Melko pian kurssin alkamisen jälkeen tiedotettiin, että myös nk. tyttöpaineille olisi tervetullut jo kurssin aikana. Se kuulosti tosi kivalle, mutta itse lykkäsin jännityksen vuoksi tyttövuoroille menoa. Niinkään oma kokemattomuuteni ei aiheuttanut jännitystä vaan pieneen ja tiiviiltä vaikuttavaan ryhmään lompsiminen kylmiltään kun en ketään heistä tuntenut ennestään.

Kun sitten lopulta uskaltauduin eräänä sunnuntaina treeneihin, oli jää murrettu. Ei sinne ollut vaikeaa mennä, mutta kun sitä lykkäsin niin se tuntui muka vaikealta. Sain treenin jälkeen ohjaajalta, Elinalta, tietoa erilaisista tulevista leireistä ja mm. bjj-naisten valtakunnallisesta keskusteluryhmästä. Elina kannusti osallistumaan pian järjestettävälle naisille suunnatulle leirille ja vakuutti että se soveltuisi aivan hyvin vasta-alkajillekin. Samalla seisomalla hän liitti minut Jyväskylän tyttöjen omaan keskusteluryhmään mainiten samalla, että varmasti muitakin olisi täältä lähdössä sinne, mennään porukoissa. Olin lukenut aiemmin Fight Sport -lehdestä kuinka lajia harrastavilla naisilla vaikuttaa olevan hyvä yhteishenki, joten minun oli helppo vakuuttua siitä, että tämä leiri olisi varmasti hyvä kokemus.

Henna ja melkein jyväskyläläinen Liisa

Houkuttelin muitakin meidän pekun tyttöjä lähtemään ja heistä Emmi intoutui ilmoittautumaan myös. Pian olimmekin sopineet yhteisen autokyydin leirille keskusteluryhmän kautta ja ensimmäisen leiripäivän aamuna meitä tyttöjä lähti matkaan viisi, joista minä ja Emmi vasta-alkajina. Itse en osannut jännätä missään vaiheessa niinkään leiriä, olin vain mielissäni lähdössä katsomaan mikä tämä homma on ja saamaan hyvää oppia. Leirille kannustamisella oman seuran puolelta ja treenikaverin mukaan lähtemisellä oli merkittävä vaikutus osallistumisintooni, pelkkä oma motivaatio ei ehkä olisi riittänyt sytykkeeksi tässä vaiheessa. Myös ajatus siitä, että leirillä on vain naisia rentoutti; se sopi hyvin ekaksi leirikseni.

Ajattelin että naisleiri ei olisi varmastikaan kovin raakaa suorittamista ja siellä saisi hyviä vinkkejä juuri naisnäkökulmasta. Näin oli. Leirin ohjaajat olivat mielestäni todella hyviä ja kannustavia, selkeitä kuvailemaan tekniikoita ja tekemisen tahti oli sopiva. Kävimme läpi keskustelumuotoisesti turvallisuusasioita monipuolisesti ja etenkin miesten kanssa treenaamiseen liittyen. Omassa seurassamme ohjaajat ovat näitä asioita hyvin korostaneet treeneissä, mutta harrastamisen turvallisuustekijöistä muistuttaminen ei todellakaan ollut pahitteeksi. Sen tähdentäminen, että avaa suunsa jos pari tekee omasta mielestä liian kovalla voimalla tai mitä tahansa sellaista mikä ei tunnu itsestä hyvälle tai tuntuu aiheuttavan vaaratilanteita. Olen pannut merkille itsekin aiemmassa harrastustaustassani, että naiset eivät usein kerro jos jokin painaa mieltä tai uskalla sanoa jos toinen tekee liian kovaa ja saattavat pahimmassa tapauksessa jättäytyä kokonaan pois harrastuksen parista tai sitten treenataan vain ”luottoparien” kanssa ja se taas ei vie eteenpäin. Varsinkin vasta-alkaja naiset epäröivät sparrata kokeneemman kanssa, varsinkaan miehen, kun pelätään toisen tekevän liian kovaa tai että oma osaamattomuus olisi jotenkin hävettävä asia. Hyvin harvoin kokenut harrastaja tahallisesti käyttää liikaa voimaa tai hämmentää näyttämisvimmaisena teknisellä taituruudellaan kokemattomampaa, joten suu kannattaa todellakin avata niin treeni ja happi kulkee. Voi myös vahingossa tutustuakin uuteen ihmiseen kun sanoo sille jotain :)

Treenien lomassa

Sparrasimme mielestäni todella paljon leirin aikana, paria pyydettiin vaihtamaan joka tekniikan välissä. Näin tuli hierottua uutta asiaa moneen kertaan ja tavattua uusia ihmisiä, kaikki toisistaan erilaisempia painijoita. Toki vasta-alkajana minulla ei ollut kovin vahvaa perustaa jonka päälle rakentaa uutta tietoa, joten käydyistä tekniikoista leirin jälkeen pyöri päässäni vain pätkiä eikä ne nimetkään päähäni oikein jääneet, mutta en huolestunut siitä, sillä jokainen treenimahdollisuus vie kuitenkin jollain tavalla eteenpäin. Tämä pätkien päässä pyöriminen kun on ollut koko pekun kantava teema itselläni: Minulla on järjettömän kokoinen palapelilaatikko ja pala paloja vaan tulee ja tulee, sen koko kuvan rakentaminen tulee vielä kestämään aikansa. Pitää vaan koittaa malttaa, vaikka malttamaton luonne taidankin olla.

Sain hyvin palautetta pareiltani harjoitellessamme tekniikoita ja sparratessa, opin paljon pieniä, mutta jatkon kannalta olennaisia asioita. Kuten, että asentoni on tällä hetkellä usein liian pysty enkä hakeudu tarpeeksi syvään ja leveään kyykkyyn, tukijalkani jäi usein vastustajan otteiden tavoitteluetäisyydelle ja minun tulee kiinnittää kyykistyessäni tarkemmin huomiota polven kulmaan, etten riko sitä. Jotain mainitakseni. Poimin hyviä puolustautumisvinkkejä, oikein ilahduin kun eräskin parinani ollut pieni nainen pyöri selällään kuin palloksi käpertynyt siili jäällä niin etten saanut mitään otetta hänestä yhtään mistään. En yhtään mitään otetta. Se oli paketti oli kuin laminoitu. Minusta oli erittäin mahtavaa, että osallistumaan oli tullut Jyväskylästä kaksi ohjaajaamme, Heli ja Elina, joten näitä leirin tekniikoita treenattaisiin kuulemma vielä kotiseurallakin, mikäs sen parempaa kuin voida kerrata näitä juttuja vielä kotonakin.

Jyväskylän Fight Like a Girl Club, Päivin ja Outin kainalossa

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli leiristä, osallistujat ja ohjaajat olivat avoimia ja kivoja tyyppejä. Suosittelen lähtemään leireilemään jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa harrastusta, jotta tutustuu ihmisiin, se motivoi myös jatkamaan harrastusta pidemmälle kun tulee tutuksi porukoiden kanssa ja tietää vähän mitä missäkin lajin puitteissa tapahtuu. Leirin päätteeksi kannustettiin käymään treenivierailuilla muissa seuroissa eri paikkakunnilla käydessään. Kynnys vierailla on madaltunut kun olet jo jonkun kohdesaliltasi tavannut ennenkin, siksikin tällaiset leirit ovat hyväksi lajin kasvamiselle ja kehittymiselle. Itse ainakin ajattelin Oulun Kamppailuklubilla käydä sitten kun lähden Pohjoseen sukuloimaan.

Olen ollut kovin ilahtunut siitä kuinka paljon mahdollisuuksia kehittyä jo tässä vaiheessa lajiharrastusta olen saanut sekä tutustua muihin harrastajiin muualtakin kuin Jyväskylästä. Vastaanotto ja sisäänajo lajiin ovat siten onnistuneet. Asioiden ollessa näin, joudun jatkamaan tätä lajia. Alunperinhän minä tulin vain hakemaan hieman lisämotivaatiota toiseen lajiin käymällä katsomassa toisen tyyppistä tekemistä. Kannatti lähteä kokeilemaan!

Lauralle sininen vyö!

Eilen Jyväskylän Fight Club sai uuden sinivyön, kun Laura korotettiin treenien lomassa uudelle vyöarvolle. Kova työ palkittiin taas, ja Lauraa odottavat uudet haasteet. Lauran vyönannossa korostuu erityisesti se, kuinka tämä on alusta saakka tehnyt töitä paitsi oman oppimisen eteen, myös auttanut ja kannustanut kanssatreenaajia näiden harjoittelussa. Espanjan vaihtovuosi ei tuonut treeni- tai kisataukoa, ja Suomeen paluun jälkeen Laura on jatkanut samalla luotettavalla linjalla. Parasta on myös, kuinka tämä on ottanut vastuuta myös treenien ohjaamisen suhteen - aivan kuten muutkin "tehonelikon" naiset. Tästä taas suunta eteenpäin. Jyväskylän Fight Club onnittelee Lauraa!

Yllättynyt vyönsaaja

Laura ja (paikalla olleet) tytöt

Tiistai 28.10. - perhos- eli hookkiguardin pelailua

Perhosguardia vanhalla salilla

Eilisten tyttöpainien teemana oli perhosguardin tai tarkemmin ns. hookkiguardin ajoitus. Testailtiin positiota ensin pelkillä hookeilla:

* hookit seuraavat koko ajan kaverin liikkeitä, oli tämä polvillaan eli ns. perhosguardissa tai nousemassa seisomaan
* keskivartalo ja lantio johtavat liikettä

Tämän jälkeen otettiin kädet apuun ja kerrattiin perinteinen perhosguardisweeppi. Lukkopainissa tämä on huomattavasti helpompi hakea kuin puku päällä. Puku päällä on myös enemmän vaihtoehtoja, sillä mukaan tulevat hiha- ja kaulusotteet. Perusperhosen kertaamisen jälkeen päällä olijan tehtäväksi tuli ns. lähteä eteenpäin. Tämä on hyvä ajoitus hookkisweepille. Käytettiin otteena hihaa ja kaulusta, mutta sparrissa kädet hakeutuvat sinne, minne ehtivät/missä jo ovat. Ideana on reagoida kaverin liikkeeseen, ottaa tämän tukikäsi haltuun hihaotteella, horjuttaa samalla kaulus- ja hihaotteen avulla ja sweeppi viimeistellään hookkien työskentelyllä.

* hookit edelleen seuraavat kaverin liikkeitä
* horjutus tehdään kaverin liikkeeseen (voi toki yrittää paikallaan pysyvään kaveriin, mutta huomattavasti hankalampaa)
* sweeppi viedään loppuun saakka, eli päälle menosta on taisteltava.

Testattiin perhos/hookkisweeppiä myös ottamalla kaverin kädet ja yläkroppa haltuun overhookeilla molemmin puolin. Loppuun viimeisteltiin treenit Tuomas Tammilehdon katalalla käsilukolla. Siinä kaverin overhookattu käsi pysäytetään kyynerpään kohdalta, ja kaverin kämmen jätetään oman käsivarren ja vartalon väliin tiukasti. Kaverin olkanivel lukitaan molemmin puolin paikalleen polvia yhteen puristamalla, jolloin käsilukon viimeistelyyn vaaditaan enää pienen pieni lantion nosto. Katalaa.

Tiistai 21.10. - Käsilukottelua

Sunnuntaina 19.10. ei poikkeuksellisesti ollut tyttötreenejä salilla järjestetyn defendo-seminaarin takia, mutta tiistaina treenasimme taas ja aiheena oli juji mountista sekä selästä haettuna.

Mountissa omia polvia kannattaa tuoda lähelle kaverin kainaloita niin sanottuun high mountiin. Tällöin kaverin on vaikeampi päästä pakenemaan alta ja kädet ovat kivasti tarjolla lukotettavaksi. Pyrkimyksenä olisi esimerkiksi ojentajasta nostamalla saada kaverin hartiaa irtoamaan hieman matosta, jolloin oma polvi tuodaan tiukasti vapautuneeseen tilaan hartiaa & päätä vasten. Tämän jälkeen toinen jalka käännetään "risti-istunta-asentoon" ja oma rintamasuunta käännetään hieman sivuttain, jolloin päädytään tiukkaan s-mountiin kaverin rintakehän päälle. Käsilukon voi onnistua tekemään jo tästäkin, mikäli kaverin käsi on hyvin eristyksissä. Mikäli vipuvartta tarvitaan lisää, halataan kaverin käsi tiukasti vasten omaa ylävartaloa ja lähdetään nojaamaan eteenpäin. Toisella kädellä voi ottaa tukea ja kaverin hartian alla oleva polvi tuodaan päätä vasten toiselle puolelle. Tämän jälkeen juji voidaan viimeistellä istumalla taakse ja nostamalla lantiota.

Selästä jujin hakeminen ei ole ihan niin turvallista kuin mountista, sillä lopetusta hakiessa positio huononee. Käsilukkoa kannattaa kuitenkin hakea etenkin silloin, kun kaveri on päässyt purkamaan selkäkontrollia alaspäin valumalla eikä esimerkiksi kuristusten hakeminen enää onnistu. Tällöin tartutaan kaverin käteen "kimura-otteella", eli kaulan puoleinen käsi tarttuu kaverin ristikkäistä kättä ranteesta ja kainalossa oleva käsi tarttuu oman käden ranteeseen. Kaulalla oleva käsi tuodaan tiiviillä liikkeellä kaverin pään toiselle puolelle. Tästä lähdetään pyörähtämään sivuttain siten, että lukotettavan käden puoleinen jalka tulee poikittain kaverin vatsan päälle ja toinen tulee kaverin hartialle. Jalkojen tiukalla puristuksella huolehditaan, ettei kaveri pääse pakenemaan. Tuodaan jalka pään toiselle puolelle ja viimeistellään taas lukko samoin kuin aiemmin.

Haki jujia sitten mistä tahansa, on tärkeintä muistaa tiukka kontrolli. Kun polvia puristaa koko ajan yhteen, ei kaverille jää tilaa liikkumiselle ja juji kiristyy hyvinkin nopeasti. Tiiviys on tärkeää erityisesti silloin, kun raajoja liikutellaan kaverin pään yli, ettei kaveri pääse pakenemaan.

Ensimmäistä kertaa kisoihin ulkomaille

Meillä on jo pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa aiheesta. Pari vuotta sitten koottiin ensikertalaisen kisaajan ohjeita tänne, ja teksti "Ensimmäistä kertaa kisoihin? Mitä siellä tapahtuu ja miten siitä kaikesta selviää?" onkin ollut yksi blogin luetuimpia tekstejä. Tähän tekstiin ollaan pyritty kokoamaan lähinnä vinkkejä niin sanotusti käytännön asioihin, joita ulkomaan kisareissuihin kuuluu, ilmoittautumisesta ja matkustamisesta aina kisamatolle saakka. Erityisesti kirjoitellaan IBJJF:n alaisista kisoista, koska tuon järjestön alta löytyy useimmat bjj-harrastajan ulkomaiden kisakohteet. Myös esimerkiksi ADCC- tai WPJJC- turnauksia on melko paljon Euroopassa ja sen ulkopuolella. Ylipäätään suosittelen lukemaan kisakohtaisia ohjeita eli kisakutsun tarkkaan, sillä näissä yleensä selvitetään kisoihin kuuluvia käytännön asioita. Ja jos on epäselvää, niin kannattaa mahdollisuuksien mukaan kysyä kisajärjestäjältä tai jolta kulta, joka on joskus itse käynyt ko. järjestön kisoissa, ettei jää kaikki tieto satunaisen treenikaverin "kyllä mä luulen, et sä voit niin tehdä" -tiedon varaan. Paikkakohtaisia matkavinkkejä annetaan Euroopan (Lissabon) ja Amerikan (Long Beach) mantereen kisoihin, niissä kun on tullut vierailtua useampaankin kertaan. Itse kisavalmistautumiseen emme tässä postissa puutu, eli treenivinkkejä ei ole luvassa. Käytännön asioiden sujuminen helpottaa kuitenkin kummasti paikan päällä operointia, jolloin voi keskittyä itse ottelemiseen.

Lissabon, European Open 2012 ja jännityksen väreitä ilmassa

IBJJF - kiemurat

Kisoihin päästäkseen on tietysti sinne myös ilmoittauduttava, jolloin pääsee tutustumaan ns. ibjjf-kiemuroihin. Kyseisen järjestön nettisivuthan löytyvät osoitteesta http://ibjjf.org, ja ainakin periaatteessa sieltä pitäisi löytyä kaikki tarvittava tieto. Tietoa joutuu kuitenkin usein hakemaan varsin monen linkin kautta, joten tässä muutamia tsekattavia asioita.

* Milloin kisaan?

Sivuilta löytyy kisojen päivämäärät, ja jossain vaiheessa myös alustava aikataulu eli "pre-schedule". Päivämäärät pitävät oman kokemuksen perusteella paikkansa, mutta liian sokeasti ei kannata luottaa tuohon alustavaan aikatauluun. Kisajärjestäjä odottaa usein ilmoittautumisajan loppumiseen saakka, ennen kuin vahvistaa kunkin sarjan otteluajankohdan. Eli jos alustavassa aikataulussa (ja kaikkien kavereiden mukaan) sinivöiset naiset -69kg on AINA otellut vasta perjantaina, voikin ottelupäivä olla jo torstaina tai vasta lauantaina, osallistujamääristä riippuen. Eli jos kisat ovat keskiviikosta sunnuntaihin, kannattaa varautua olemaan paikalla koko aika. Tietysti valkovöiset yleensä kisaavat ensimmäisinä päivinä ja vyön väri tummenee loppua kohti.

* Tarvitsenko ibjjf-jäsenyyden?

Jos olet alle 18-vuotias tai sinulla on ruskea/musta vyö, niin sinun täytyy hankkia ibjjf:n jäsenyys. Muussa tapauksessa et tarvitse jäsenyyttä, ellet satu olemaan brasilialainen, portugalilainen jne. Tällöin riittää, että ilmoittaudut kisoihin kisakutsussa olevan linkin kautta. Jos taas olet junnu tai ruskea/mustavöinen, kannattaa jäsenprosessi hoitaa ajoissa kuntoon. Ennen sitä ei kisoihin pysty ilmoittautumaan, ainakaan omaan sarjaansa (periaatteessa ruskeavöinen voi ilmoittautua purppuravöiden sarjaan, mutta jos tummempi vyö on olemassa, niin jäsenyys tosiaan kannattaa hoitaa ajoissa). Jäsenyyttä haetaan täyttämällä ibjjf:n nettisivuilla jäsenhakemus sekä ns. beltrecords -lomake, johon kirjoitetaan kunkin saavutetun vyön tiedot. Nämä molemmat laput pitäisi saada allekirjoitettavaksi ibjjf-jäsenyyden omaavalle mustavyölle. Kannattaa kysyä omassa seurassa, kenen nimi milloinkin paperiin vaaditaan, sillä tässä kuvioon astuvat tiimit. Joka tapauksessa, kun allekirjoitukset on saatu, voi paperit lähettää skannattuna liitetiedostona ibjjf:lle. Tämän lisäksi pyydetään usein kopio passista sekä kasvokuva, joka painetaan ibjjf-jäsenkorttiin. Jäsenyys on voimassa aina kalenterivuoden kerrallaan, ja uusimisprosessin voi hoitaa jo marras-joulukuun puolella. Tällöin yleensä tarvitsee vain hoitaa jäsenmaksu netissä, ja uusi kortti lähetetään kotiin.

Long Beach, Worlds 2012, seura (ja tiimi) edustettuna

* Mitä seuraa edustan?

IBJJF:n kisoissa edustetaan useimiten seuran sijasta tiimiä. Tiimeillä on puolestaan hieman erilaisia käytäntöjä sen suhteen, minkälaisia vaihtoehtoja tiimi-kohtaan voi laittaa. Tässä vaiheessa kannattaakin kääntyä oman seuran vetäjien puoleen ja kysyä tarkempia ohjeita sieltä. Joskus seuran täytyy rekisteröityä ibjjf:n jäseneksi ennen kisaajan rekisteröitymistä. Esimerkiksi Jyväskylässä edustamme kotimaan kisoissa Jyväskylän Fight Clubia ja ulkomailla Hilti BJJ Jyvaskylaa. Tiimillä/seuralla on merkitystä mm. siinä, että samassa painosarjassa saa olla maksimissaan kaksi saman seuran edustajaa, ja avoimessa sarjassa maksimissaan kaksi saman tiimin edustajaa. Tämä voi siis tarkoittaa sitä, että kaikki samaa tiimiä edustavat eivät avoimeen pääse, vaikka omasta sarajsta olisikin tullut mitali.

* Milloin ilmoittaudun?

Suosittelen, että heti kun lähtö on varmistunut. European Open- ja Worlds- kisoissa ns. kapasiteetti ei ole vielä tähän mennessä tullut täyteen, mutta pienempien Euroopan kisojen kohdalla ilmoittautuminen on avoinna viimeiseen ilmoittautumispäivään saakka TAI siihen saakka, kunnes kapasiteetti on tullut täyteen. Ei tule sitten turhaan ostettua lentoja ja hotellia. Ja tuo kapasiteetti -käsite on hyvin hämärä, siinä ei seurata sarjakohtaisia ilmoittautumisia vaan kokonaiskisaajamäärää. Pahimmassa tapauksessa kisoissa on siis monta yhden ihmisen sarjaa. Silloin suosittelen, jos vain mahdollista, vaihtamaan painoluokkaa ylöspäin(alaspäin). Kisaamaan sinne mennään. Nykyään kisamaksun voi myös saada takaisin ja nimen pois listoilta, jos on ainoa osallistuja sarjassaan ja pyytää poistoa ennen ns. registeration check date -päivää. Tarkemmat ohjeet tähän löytyy jokaisen kisan kohdalta.

* Mihin sarjaan ilmoittaudun?

No siihen, mihin painoissa pääsee. Sarjaa voi vielä muuttaa tuohon "tarkistuspäivään" saakka, mutta sen jälkeen on painoluokkaan mahduttava. Muuten diskataan. Samoin kannattaa tarkistaa ilmoittautumisen yhteydessä, että oma nimi on tavattu oikein. Kisapaikalla pitää olla mukana kuvallinen henkilöllisyystodistus (tai se ibjjf-jäsenkortti), ja siinä olevan nimen pitää täsmätä ilmoittautumislapun kanssa. Joskus tuolla on ns. näppäilyvirheitä, jolloin kannattaa laittaa sähköpostia järjestäjälle.

Long Beach, Worlds 2012, käytännön asiat kunnossa, nyt tarttee vaan otella

* Milloin ja ketä vastaan ottelen?

Nyt ollaan päästy jo kisapäivään saakka. Kaaviot ilmestyvät nettiin yleensä muutamaa päivää ennen kisoja. Taas kannattaa tarkastaa, että oma nimi löytyy sieltä mistä pitääkin, kisapäivänä on turha yrittää saada muutoksia aikaan. Samoin paria päivää ennen pitäisi ilmestyä lopullinen aikataulu, jossa on mukana myös tarkemmat kellonajat kullekin sarjalle. Nämä ajat ovat arvioita, ja yleensä paikalla pyydetään olemaan varulta 30-60 min. ennen oman sarjan alkua. Kannattaa olla, esimerkiksi tämän vuoden MM-kisoissa ottelijoiden kuuluttaminen aloitettiin jopa 30 minuuttia ennen sarjan alkua. Joissakin pienemmissä IBJJF-turnauksissa matseja on myös laitettu pyörimään ennen sarjan ilmoitettua alkamisaikaa. Kannattaa myös varautua odottamaan, joskus jopa tunteja, sillä joskus aikataulut mättävät. Vuosi vuodelta tämä on mennyt eteenpäin, mutta erityisesti isoissa sarjoissa odotteluun voi varautua. Juomaa ja evästä on siis hyvä olla mukana, jos tuntee niitä tarvitsevansa. Myös jotain lämmintä päälle pantavaa on hyvä olla, sillä lämmittelylle/odottelulle varattu alue ei aina ole kovin suuri. Oman otteluajan lähestyessä kannattaa olla skarppina ja kuunnella kuulutuksia. Oman nimen kuullessasi pitää yleensä ottaa yhteys johon kuhun mattokordinaattoreista, yleensä näillä on numerot, ja kuullutuksessa kerrotaan, kuka on vastuussa mistäkin sarjasta. Tämän jälkeen koordinaattori on pelastava enkeli, joten kannattaa kysyä tältä, jos on yhtään epäselvää. Ja tässä en erikseen kirjoita sen kummemmin, mutta muistakaa tsekata etukäteen painot (kisapaikalta löytyy testivaaka) sekä puku ja vyö (molemmilla on tietyt mittastandardit, jotka täytyy täyttää).

ADCC, WPJJC yms. -kiemurat

Kisajärjestäjiä niin bjj:ssä kuin lukkopainissakin löytyy monia, ja ulkomailla kisat saattavat usein kuulua jonkun pääjärjestön alle. IBJJF-kisojen lisäksi suomalaisille tutuimpia lienevät ADCC -lukkopainikisat sekä World Pro Jiu-Jitsu Cup -turnaukset. Toistaiseksi ainakin ADCC -turnauksiin osallistuvilta ei ole vaadittu jäsenyyttä (lajissa kun ei ole vöitä, eikä näin ollen niiden rekisteröintiä), ja ainoa vaatimus lieneekin kansalaisuus "maaosakisojen" kohdalla, eli täytyy olla eurooppalainen kisatakseen Euroopan mestaruudesta jne. ADCC-karsintakisojen kohdalla kannattaa myös kiinittää huomiota siihen, mistä kaikista sarjoista MM-paikkoja on tarjolla. Esimerkiksi tällä hetkellä naiset karsivat ainoastaan yhden kerran per maanosa eli tämän syksyn EM-kisoista ei ollut naisille tarjolla MM-kisapaikkaa. World Pro Jiu-Jitsu Cup taas järjestäytyy jatkuvasti, ja kannattaa ilmoittautumisen yhteydessä tarkastaa mahdolliset jäsenliittymiskuviot yms. Eli ohjeita ajoissa lukemaan. Myöskään Suomen BJJ-liitto ei ole yhteydessä mihinkään isompaan kattojärjestöön, eli käytännössä jäsenyys-/linsenssiasiat ovat aina liittokohtaisia.

Matkustusvinkkejä: Eurooppa (Lissabon)

Tässä hieman Lissabonin matkavinkkejä, jotka pätevät kyllä hyvin myös monissa muissa Euroopan kohteissa.

Lissabon, European Open 2012, koneen vaihtoa odotellessa

* Lennot: Yleensä kohtuuhintaiset, jos varailee paria kuukautta ennen. Senkään jälkeen hinta ei älyttömästä nouse. Vertaa.fi on vallan hyvä paikka etsiä lentotarjouksia, ja muutamana päivänä viikossa löytyy myös suoria lentoja välillä Helsinki-Lissabon. Lissabonissa kenttä sijaitsee melkolailla keskustassa, ja taksilla on yleensä melko halpaa suunnata hotellia kohti.

* Majoitus: Lissabonissa löytyy varmasti majoitusvaihtoehtoja joka makuun. Ensimmäisinä vuosina olin hotellissa, mutta parina viime vuonna ollaan vuokrattu isommalla porukalla asunto. Viikon mittainen majoitus keskustassa on tullut maksamaan n. 70€ per pää, joten kallista lysti ei ole. Asunnon hyviä puolia on ollut ruoanvalmistusmahdollisuudet: sekä painonvetäjät että painonvartijat ovat pystyneet valmistamaan tarvittaessa oman ruokansa, jolloin on ollut helppoa saada juuri sitä itselle sopivaa tankkausruokaa. Ollaan oltu tyytyväisiä asuntoelämään, ja valitaan kyllä tämä vaihtoehto ensi vuodellekin. Myös esim. Roomassa kisareissulla oltiin pienessä asunnossa, samoin eduin. Asunnot/hotellit on löytänyt booking.com ja vastaavien yleishakupalvelujen kautta.

Lissabon, European Open 2014, oman asunnon olkkari

* Ruoka ja juoma: Lissabonissa löytyy kyllä ravintoloita ja hyvää perusruokaa melko halvalla. Ja jos tosiaan haluaa itse kokkailla ja siihen on mahdollisuus, on liha- ja kalakaupat hyviä paikkoja aloittaa ruokaostosten teko. Suosittelen varaamaan hieman aikaa kisojen jälkeen portugalilaiseen leivos- ja viinikulttuuriin tutustumiseen. Hyvää on.

* Liikkuminen: Taksit ovat halpoja, mutta julkinen liikenne toimii erittäin hyvin, joten ollaan jätetty taksimatkat vain lentokentälle ja sieltä kaupunkiin siirtymiseen. Majoituspaikkaa voi etsiä kisapaikan läheltä (ja vaihtoehtoja kyllä löytyy), mutta myös keskusta on oikein mukavaa aluetta. Itse ollaan majailtu nyt keskustassa päin Chiadon alueella, mistä vihreällä metrolinjalla on päässyt parissakymmenessä minuutissa kisapaikalla, kävelyt mukaan lukien. Keskustan alue on ollut mukava iltaisin ja niinä päivinä, kun ei itse kisapaikalla ole tekemistä. Netistä kannattaa jo etukäteen katsella kaupungin liikennejärjestelyitä ja suunnitella etenkin kisapäivän liikkuminen valmiiksi. Näin vältetään ikäviä myöhästymisiä.

* Jos miesystävä/naisystävä/koko perhe aikoo lähteä mukaan reissuun, niin Lissabonissa ja sen lähialueilla riittää kyllä nähtävää ja koettavaa. Jos ei siis kisapaikalla hengailu kiinnosta.

* Arvio matkabudjetista (ilman shoppailuja) yhdelle hengelle, porukassa matkustava, ajoissa ilmoittautuva ja lennot/hotellit varaava: kisamaksu 80€,  lennot HEL-LIS 200€, majoitus (viikko) 70€, ruoka ja juoma (superraskassarjalainen) 10-30€/päivä.

Matkustusvinkkejä: USA (Long Beach)

Long Beach, Worlds 2013, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon

* Lennot: Mitä aiemmin varaa, sitä halvemmalla saa, pätee useimiten tässäkin. Tämä matka on pitkä, joten aiemmin varaamalla saa yleensä myös hieman enemmän valinnanvaraa lentoaikatauluihin. USA:n puolelle matkustettaessa vaaditaan matkustajalta yleensä hieman enemmän tietoja, joten yleensä kannattaa kirjautua varsinaisen lentoyhtiön sivuille varausnumeronsa kanssa ja täydentää mahdolliset puuttuvat tiedot (esim. passinumero, jos tätä ei varausvaiheessa olla kysytty). Jotkut lentoyhtiöt saattavat nimittäin periä lisähintaa, jos näitä ei ole täytetty etukäteen. Ylipäätään varatessa kannattaa olla tarkkana nimien kanssa, jotta menevät niinkuin passissa. USA:n viranomaiset eivät ole joustavia. Ja passin tulee olla voimassa myös puolisen vuotta reissun jälkeen, kannattaa siis tarkastaa tämäkin. Lisäksi passin tulee olla fyysisesti kunnossa eli kannet eivät saa olla repeilleet tai muitakaan näkyviä vaurioita ei saa löytyä.

* ESTA eli Electronic System for Travel Authorization Application, USA:n hallituksen kehittämä matkustuslupasysteemi, joka suomalaisen täytyy hakea päästäkseen maihin. Tämä täytyy olla hankittuna viimeistään 72 tuntia ennen matkaa, ja se kannattaakin hankkia melkeinpä lentolippujen jälkeen. ESTA maksaa suurinpiirtein 14 dollaria ja on kerralla voimassa kaksi vuotta. Ainakin siis aikaisemmin on ollut näin. ESTA-hakemuksen voi tehtä täällä, ja sen voi halutessaan täyttää suomeksi. Yleensä hakemus menee läpi jo lähetysnappia painaessa, mutta viime tippaan tätä ei kannata jättää.

* Maahantulo: Jonossa joutuu seisomaan, mutta on hyvin ohjeistettu paikan päällä. Eli lähinnä odottelua tämä.

* Majoitus: Ollaan yritetty löytää täältäkin asuntotyyppistä majoitusta, mutta toistaiseksi tämä on ollut hankalaa. Ollaan siis oltu erinäisissä hotelleissa ja motelleissa, ja valintakriteereihin on kuulunut sijainti ja jääkaappi huoneessa. Long Beachilla ollaan tykästytty Long Beachin Downtown alueeseen, mutta Losin alue on niin suuri, että varmasti vaihtoehtoja löytyy. Downtownissa ruokapaikat/-kaupat ovat olleet muutaman korttelin sisällä, eikä liikkumiseen itse asuinalueella ole tarvinnut käyttää autoa. Paikka on myös sijainnut alle puolen tunnin ajomatkan päässä Worlds-kisojen pitopaikasta, joten siinäkin suhteessa se on ollut hyvä.

Long Beach, Worls 2013, Road trip kisojen jälkeen, omalla autolla

* Liikkuminen: Vuokraa auto. Melkeinpä pakollinen, vaikka ilmeisesti ilmankin on selvitty. Jos ei itsekseen halua vuokrata, niin kannattaa yrittää etsiä joku tuttu porukka, ja osallistua auton vuokraukseen. Ainakin kisapaikalle ja pois liikkuminen helpottuu huimasti, ja jos yhtään haluaa nähdä amerikkalaista unelmaa hieman enemmän, on auto välttämätön. Suosittelen myöskin hoitamaan varauksen etukäteen: säästää aikaa ja rahaa. Suurimmat yhtiöt sijaitsevat lentokentällä, ja niihin pääsee ilmaiseksi autoyhtiön shuttlebusseilla. Kun auto on varattu etukäteen, selviää yleensä nopeasti matkaan. Ja jos vielä haluaa muuttaa mallia, erityisesti kalliimpaan ja hienompaan, hoituu sekin paikan päällä myyntimiesten voimin. Luottokortti on myös yleensä oltava, ja kaikkien mahdollisten kuskien ajokortteineen paikan päällä. Meillä varaaminen on onnistunut hyvin www.rentalcars.com palvelun kautta, ja hinta on ollut halvempi kuin yhtiöiden omilla sivuilla. Yhdysvalloissa nuoreksi kuljettajaksi vuokrayhtiöt laskevat alle 25-vuotiaat. Nuori kuljettaja nostaa auton hintaa, joten kannattaa mahdollisuuksien mukaan delegoida ajohommat yli 25-vuotiaille.

* Ruoka ja juoma: Löytyy varmasti, jokaiselle ruokavaliolle ja paljon, paljon, paljon. Isot annokset. Ei muuta.

* Jet lag: Aikaerorasitus on hyvin yksilöllistä, joten tähän täytyy vähän hankkia omakohtaista kokemustakin. Long Beachin ja Jyväskylän välinen aikaero on 10 tuntia, joten melkolailla saa kellon kääntää ympäri. Omalla kohdalla tottumista ovat auttaneet mm. seuraavat asiat:
- Muutaman tunnin rytmin siirto jo Suomessa.
- Syöminen "oikeaan aikaan" eli paikallisen ajan mukaan.
- Päivällä nukkumisen välttely, vaikka väsyttäisi, ja öisin sängyssä pysyttely, vaikka olisi pirteä.
- Melatoniini ennen nukkumaan menoa, itsellä ainakin auttanut nukahtamista.
- Kevyt liikunta päivisin ns. kisa-aikaan, herättelee kroppaa.
- Ei liikaa turistirientoja ennen kisoja, enemmän syömistä ja lepäilyä.
- Liiallisen auringossa makoilun välttäminen.
- Ajoissa paikalle matkustaminen, vaikkakin viimeksi matkustettiin myöhemmin kuin koskaan ennen. Toisaalta nyt turistihommat saivat jäädä ja kaksi täyttä perilläolopäivää ennen kisoja meni oikeasti lepäillessä (ei päivisin nukkuessa) ja syödessä.

* Arvio matkabudjetista (ilman shoppailuja) yhdelle hengelle, porukassa matkustava, ajoissa ilmoittautuva ja lennot/hotellit/auto varaava: kisamaksu 80€, lennot HEL-LAX 600€, majoitus (reilu viikko) 300-400€, auto n. 70€ (kun porukassa on neljä henkeä jakamassa kuluja), ESTA 14€, ruoka&juoma 10-30€/päivä.

Long Beach, Worlds 2014, aikaeroon totuttelua ja lepäilyä

Matkustusvinkkejä *bonus*: Ruotsi

Jos Suomen kisat on jo "niin nähty", niin naapurimaasta löytyy melko paljon kisoja. Ruotsiin matkustaminen ei yleensä paljoa maksa, ja kisoissa yleensä riittää porukkaa. Näissä kisoissa ei tarvitse miettiä ibjjf-juttuja, vaan katsoa kunkin kisan kohdalla ohjeet ilmoittautumiseen. Tukholmaan ja lähialueille voi harkita lentojen ja laivan välillä, molemmat melko edullisia. Muualle Ruotsiin lennot ovat niin ikään suhteellisen halpoja. Ruotsin kisat tuovat siis yleensä vaihtelua vastuksiin, mutteivät ole kustannuksiltaan vielä järjettömän kalliita. Myös muita lähimaita, kuten Viro, kannattaa katsastaa mahdollisten ulkomaan kisareissujen kannalta.

Reissu on parasta seurassa

Tärkeää on myös olla sinut oman kisatavoitteen kanssa: toiselle se voi olla kirkkain mitali, toiselle ulkomaan kisareissu itsessään. BJJ-kisoissa on myös vyöluokat, eli taso on aina sen oman vyön mukainen. Jos kukkaro ja kello antaa myöten, niin kisaamaan voi ja kannattaa lähteä, vaikkei SM-kisoissa kultaa tullutkaan. (Ulkomaan) kisarutiinin saa kisaamalla (ulkomailla).

Ja ennen kaikkea, vaikka kisoihin voi lähteä tavoittelemaan sitä kultaa, niin kyllä niissä reissussa kannattaa myös nauttia ihan itse reissusta ja seurasta. Ellei nauti nimenomaan yksin matkailusta, niin kannattaa houkutella treenikavereita mukaan tai kysellä vaikka muilta suomalaisilta, josko nämä olisivat lähdössä. Vähintäänkin kisapaikalla voi yrittää etsiä suomalaisten tai muuten tutun poppoon, tämä saattaa auttaa mm. kisajännitykseen ja kivahan sitä on porukassa seurata kisoja.

Lissabon, European Open 2014, parasta seuraa

ps. Jos jolle kulle tulee mieleen muita "käytännön vinkkejä", niin kommentoikaa vapaasti.