Tiistai 22.12. - Joulutoiveita

Joulu on jo ovella, joten treenienvetäjä otti toiveita vastaan. Koska ihan kaikkia toivottuja perustekniikoita ei ehtinyt katsomaan yhdellä kertaa, katsottiin peruskurssilta tuttua pystyynnousuavausta vaihtoehtona suljetun guardin avaamiseen. Tämä on erittäin tehokas tapa avata guardi, mutta vaatii vähän uskallusta. Pystyynnoustessa on tärkeä muistaa suunnata liike suoraan ylöspäin sekä pystyyn päästessä tuoda lantio eteen.


Lisäksi katsottiin allekirjoittaneen suosikkitapa siirtyä sivusidonnasta mounttiin. Liikkeelle lähdettiin sivusidonnasta, jossa ollaan naama kohti kaverin naamaa. Käännetään oma kroppa normaaliin sivusidontaa, mutta mahdollisimman pienellä liikkeellä ja lantio alhaalla niin, että kaverin olka pysyy edelleen ilmassa ja tila on mahdollisimman hyvin pois. Siirretään olkavarresta kontrolloiva käsi kaverin pään viereen ja otetaan ote olan alitse kainalosta. Käännetään edelleen omaa kroppaa, niin että katse osoittaa vastakkaiseen suuntaan kuin alkutilanteessa. Tuodaan omaa persausta taaksepäin, tarkoituksena aiheuttaa kaverille tukala olo ja avata kyljestä tilaa mountaamiselle. Omalla vapaalla kädellä otetaan kiinni omasta jalkapöydästä, jonka avulla liutetaan jalka kaverin mahan ylitse toiselle puolelle. Pidettäessä kiinni omasta jalasta mountatessa, ei jalka jää niin helposti kiinni kaverin jalkojen väliin ja jouduta half guardiin. Tammikuussa alkavalla naisten peruskurssilla katsotaan sitten vähän erilaisia tapoja siirtyä mounttiin.


Muutaman perustekniikan lisäksi painittiin ei niin vakavasti: sokkopainia ja yksikätispainia. Rauhallista joulua kaikille!

Sunnuntai 20.12. Kimura

Katsottiin half guardista päältä kimuraa. Kyseessä ei ole mikään suurimman onnistumisprosentin tekniikka, mutta hyvä tapa hyökätä jos esim. aika on vähissä tai kaveri ei varo ylempää kättään (esim. sukeltaessaan deep halffiin). Vaikka kaverilla olisi halfissa polvi edessä, se ei haittaa. Otetaan lähemmällä kädellä kaverin ylemmän käden ranteesta ote ja kiepautetaan toinen käsi kaverin käden alitse omaan ranteeseen. Pidetään kimuraote tiukkana eli tehdään ranneliike ns. kaasutus ja vedetään omia kyynärpäitä kylkiin. Hypätään vapaana oleva jalka kaverin pään yli, polvi tulee mattoon ja oma pohje useasti kaverin niskan taakse. Ollaan oman kyynärpään varassa ja kiristetään kimura. Mikäli kaveri lähtee liikkumaan johonkin suuntaan, tärkeintä on että pidetään kimuraote koko ajan tiukkana, seurataan liikkeessä perässä ja kiristetään kimura loppuun heti kun vaan mahdollista.

Sunnuntai 13.12. ja tiistai 15.12. - Berimbolon puolustusta ja kääntöjuji

Sunnuntaina katsottiin Annan johdolla muutama tapa puolustaa berimboloa. 

Tiistaina lähdettiin tekemään suljetusta guardista normaalia käsilukkoa. Kun kaveri puolustaa tuomalla painoa päälle, otetaan ulommalla kädellä tiukka ote lukotettavasta kädestä. Toisella kädellä lähdetään sukeltamaan kaverin ali ja tuodaan lantio toiselle puolelle. Samalla kiepautetaan ulompi sääri mahdollisimman läheltä kaverin naamaa kontrolloimaan kaverin niskaa. Samalla pidetään käsi koko ajan hallussa ja oma lantio ylhäällä. Päädytään yleensä tilanteeseen, että kaveri on kontallaan. Kääntöjuji kiristetään niin, että polvia puristetaan yhteen, niskalla olevalla säärellä painetaan alaspäin (ettei kaveri pääse nousemaan), lukotettavan käden peukun tulee osoittaa ulospäin ja lähdetään nostamaan lantiota. Yleinen puolustus tähän on, että kaveri lähtee kävelemään jalkoja päätä kohti. Toisella kädellä kaveria voi estää lantiolta/reideltä ja kiristetään lukko. Jos kaveri hönkii agressiivisesti päälle, otetaan kaverin jalasta kiinni (lahkeesta jos on puku päällä). Työnnetään omilla jaloilla ja vedetään jalasta kaveri yli. Kaveri päätyy selälleen ja itse ollaan perusjujissa kiinni. Taas on tärkeää koko liikkeen ajan, että käsi pidetään koko ajan hyvin hallussa. Toisen jalan voi siirtää niskalta pään yli ja kiristetään juji normaaliin tapaan.

Lukkopainin ja BJJ:n peruskurssi naisille tammikuussa 2016

Jyväskylän Fight Club tarjoaa jälleen naisille suunnatun lukkopainin ja brasilialaisen jiu-jitsun peruskurssin!

Kurssi alkaa tiistaina tammikuun 5. päivä ja kestää seitsemän viikkoa. Kurssin jälkeen voi osallistua kaikkiin Fight Clubin treeneihin, eli lukkopainin ja brasilialaisen jiu-jitsun lisäksi myös vapaaottelu kuuluu kurssin jälkeiseen treenivalikoimaan.

Peruskurssin tavoitteena on opetella lajin perustaitoja eikä hyvää kuntoa tai aikaisempaa kamppailulajitaustaa edellytetä. Lajia voi harrastaa sekä harratus- että kilpailumielessä, ja se sopii kaiken kokoisille, niin naisille kuin miehillekin. Kurssin alaikäraja on 15 vuotta, ja tämä kurssi on tietysti nimensä mukaisesti vain ja ainoastaan tytöille ja naisille.

Varusteiksi käy t-paita ja sortsit/verrytteluhousut, suosituksena on hartiat peittävä paitamalli. Myös bjj-, judo tms. budopukua voi käyttää halutessaan. Kenkiä emme matolla käytä. Varaa mukaasi sisätossut, joilla kuljet eteisestä pukuhuoneeseen ja pukuhuoneesta saliin sekä pyyhe, jolla voit kuivata jalkasi pestyäsi ne alakerran suihkussa ennen harjoituksia.

Kurssin päävetäjinä toimivat BJJ:n purppuravyöt Elina Tolonen ja Heli Siltala. Myös apuvetäjät ovat kokeneita treenaajia, joten laadukas opetus on taattua alusta saakka. Treenipaikkana toimii Fight Clubin uusi upea treenisali, joka sijaitsee Jyväskylän Kypärämäessä osoitteessa Erämiehenkatu 14.

Harjoitusajat:

tiistaisin kello 18:00-19:30
perjantaisin kello 18:30-20:00
sunnuntaisin kello 13:00-14:30

Kurssin hinta: 120 €, maksetaan kurssin alussa. Kaksi ensimmäistä kertaa voi käydä kokeilemassa ilmaiseksi ja kurssimaksu on mahdollista suorittaa kahdessa osassa.

Ilmoittautuminen: Jyväskylän fight clubin kotisivuilla (lomake ilmoituksen lopussa) 

Lisätietoja: heli.siltala[at]gmail.com tai 044-5140861 (Heli Siltala)

Tapahtuma löytyy myös facebookista.

Tervetuloa kurssille!

Sunnuntai 6.12. ja tiistai 8.12. - Käsilukottelua high guardista ja berimbolo

Sunnuntain treeneissä katsottiin itsenäisyyspäivän ja 612-haasteen inspiroimana käsilukkoja high guardista. High guard on suljetun guardin muoto, jossa kaverin posturea on rikottu, ja kun posture saadaan rikki nostetaan suljettua guardia ylemmäs niin, että jalat ovat kaverin yläselän ympäri. Yleensä toinen jalka kontrolloi hartian etupuolelta ja toinen jalka toisen olkapään alapuolelta. High guardissa erityisen tärkeää on muistaa puristaa omia polvia yhteen, että kaveri saadaan pidettyä nipussa. Lähdettiin lukottamaan sen puoleista kättä, jolta jalka kontrolloi hartian edestä. Normaali käsilukko tästä voi olla hieman hankala toteuttaa ja kaveri pystyy yleensä aika helposti tuomaan painoa päälle ja blokkaamaan jalan siirtämisen käsilukottaessa pään toiselle puolelle. Tässä tapauksessa otetaan vastakkaisella kädellä kädestä hyvä kontrolli forkun kohdalta. Toisella kädellä otetaan lukotettavan käden ranteesta kiinni. Puristetaan polvia yhteen, työnnetään jalkoja suoraksi, nostetaan lantiota ja vedetään ranteesta kättä sivulle. Lukko tuntuu yleensä kyynärpäässä tai olkapäässä.

Jos kaveri puolustaa ja yrittää vetää kättä pois, pidetään käsi edelleen hallussa ja käännytään normaaliin käsilukkoon. Jos ensimmäinen lukko ei jostain syystä tule (esim. kaverilla on ylitaipuvat nivelet), käännetään rannetta kontrolloiva käsi ja tehdään rannelukko. Myös rannelukottaessa pitää muistaa jalkojen puristus ja suoristus.

Tiistain treeneissä katsottiin yleisön pyynnöstä berimboloa ja mietittiin sen puolustamista.

Tiistai 1.12. - Jujin ja triangelin puolustamista

Tiistain treeneissä kertasimme suljetusta guardista tehtäviä lopetuksia eli jujia sekä triangelia ja katsoimme näihin myös puolustuksia.

Suoraa käsilukkoa lähdetään puolustamaan tuomalla mahdollisimman paljon painoa kaverin päälle. Tarkoituksena on prässätä kaveri niin tiukasti suppuun, että tämä ei saisi lantiotaan ojennettua ja lukkoa kiristettyä. Hyvän tasapainon ja maksimaalisen paineen saavuttamiseksi kannattaa tulla hieman kaverin jaloista sivulle, pitää kaverin päätä lähellä oleva polvi matossa ja nostaa toinen polvi pystyyn kaverin reittä/takapuolta vasten. Tästä lähdetään sitten kitkuttamaan omaa kyynärpäätä vapaaksi kaverin jalkojen välistä paine koko ajan kaverin päällä säilyttäen. Kun käsi on saatu vapaaksi, pidetään paino edelleen matalana ja kierretään sivukontrolliin.

Triangelissa ensimmäisen puolustusreaktion tulisi puolestaan olla päinvastainen: pitää oma posture mahdollisimman hyvänä ja päästä kauas kaverista. Selkä tuodaan mahdollisimman suoraksi ja liikettä tehostetaan työntämällä lantiota eteen. Samalla kaverin jalkoja lähdetään purkamaan auki vetämällä kaveria reidestä alaspäin. Tämä puolustus toimii silloin, kun oman posturen saa oikaistua tarpeeksi ajoissa. Mikäli kaveri on kuitenkin jo saanut kiskottua yläkropan matalalle eikä selän oikaisu enää onnistu, voi triangelia lähteä purkamaan myös esim. oheisella videolla näkyvällä prässiohituksella (kohdasta 2:54 alkaen).

Yleisesti ottaen lopetuksia puolustaessa kannattaa aina olla ajoissa liikkeellä - mitä aiemmin lopetusyritykseen reagoi, sitä todennäköisemmin siitä pääsee pakenemaan. Ja tietysti vielä parempi on, jos omat kädet muistaa pitää jemmassa kylkiä vasten ettei joudu lopetukseen laisinkaan. :)

28.-29.11. - BJJ SM-kisat 2015

Marraskuun viimeisen viikonlopun vietimme siis Vantaalla Bjj:n SM-kisojen merkeissä. Loukkaantumisten takia kisaporukkamme jäi suunniteltua pienemmäksi, mutta Vantaalle lähtivät siis Jyväskylästä kisaamaan Heli ja Anna sekä kulmaamaan Elina. Lisäksi Hanna ja Venla tulivat Ruotsista edustamaan Jyväskylän Fight like a girl -klubia.

Pystytaistelua. (Photo by Mirva Vainio)

Värivöisten painoluokat kisattiin siis lauantaina ja ensimmäisenä kisavuorossa oli allekirjoittanut. Vastaan ensimmäiselle kierrokselle sain Keski-Suomesta tutun, joka asuu ja treenaa nykyään Tampereella. Lyhyen otetaistelun jälkeen Liisa pääsi hyppäämään suljettuun guardiin ja veti tästä näppärästi käteni samalla vauhdilla suoraksi. Ensimmäisistä kisoistani purppuralla jäi siis saldoksi nopea tappio jujilla. Hieman myöhemmin vuorossa oli samassa sarjassa kisannut Anna, joka sai puolestaan vastustajakseen turkulaisen Kaisan. Anna taisteli tiukasti, mutta joutui kuitenkin taputtamaan Kaisan kiinni kaivamaan kuristukseen. Myöhemmin vuorossa olivat eliten ylemmässä painoluokassa kisanneet Hanna ja Venla, jotka eivät valitettavasti saaneet sarjaansa muita vastustajia. He kohtasivat siis finaalissa toisensa ja voittajaksi selviytyi tasaisen kamppailun jälkeen Venla yhden edun turvin. Sunnuntaina kamppailusta saatiin uusinta Hannan ja Venlan molempien selvitettyä tiensä avoimen sarjan ensimmäisistä otteluista finaaliin. Tällä kertaa voiton vei niin ikään yhdellä edulla Hanna. Ruotsiin lähti siis viemisiksi tuplakultaa ja -hopeaa!

Fight for your wife. (Photo by Mirva Vainio)

Myös Jyväskylän miehet menestyivät otteluissaan siinä määrin, että Jyväskylän Fight Club oli lopulta viikonlopun jälkeen kisojen toiseksi paras seura. Hyvä, me! Tämän lisäksi kisoissa oli ilahduttavaa jälleen kerran huomata, kuinka paljon kilpailevia naisia Suomesta alkaa löytymään. Tällä kertaa naisia oli ilmoittautunut kisaamaan yhteensä 67, joista elitessäkin peräti 12. Homma on siis ihan eri lukemissa kuin vielä pari vuotta sitten ja toivon mukaan kehitys tulee myös jatkumaan samanlaisena!

Tiistai 24.11. - Pystyottelua

Viimeiset tyttöpainit ennen SM-kisoja ja aiheena oli pystyottelu sekä alasviennit. Drillasimme mm. käsivedosta kaverin lantiolla kiinni menoa ja tästä alasvientiä sekä guardiin vetoa. Viikonloppuna sitten tositoimiin Vantaalle!

Sunnuntai 22.11. - Sweeppejä avoimesta

Sunnuntaina jatkettiin kisatreenien merkeissä ja tällä kertaa drillasimme sweeppejä avoimesta guardista. Viikon päästä edustetaankin sitten jo Vantaalla viiden naisen voimin (poikia tietenkään unohtamatta)!

Tiistai 17.11. - Guardin ohittamista

Kisavalmistautumiset jatkuivat ja päivän treeneissä drillattin vuorostaan avoimen guardin ohittamista. Tyyli oli vapaa, mutta katsoimme hieman perusperiaatteita mm. jalkavedosta sekä toreador-ohituksesta.

Sunnuntai 15.11. - Avoin guard alta

Sunnuntain treeneissä jatkoimme drillasimme sweeppejä avoimesta guardista sekä sparrasimme. Treenien osallistujamäärä oli pieni, mutta sitäkin laadukkaampi, sillä saimme vieraaksemme mustavöisen judokan, Annin, Jyväskylän Jigotailta. Toivottavasti vierailut jatkuvat (puolin ja toisin) myös tulevaisuudessa!

Blogin päivittäminen on viime viikkoina laahannut hieman jäljessä, mutta yritämme nyt skarpata asian suhteen. :)

Tiistai 10.11. - Huonot positiot

Marraskuun lopussa järjestettävät Bjj:n SM-kisat kolkuttelevat jo ovella, joten loppukuun tyttöpaineissa keskitymme niihin valmistautumiseen. Tulevien viikkojen aikana emme käy läpi uusia tekniikoita, vaan tarkoituksena on tehdä positiodrillejä, jolloin jokainen voi harjoitella oman pelinsä kehittämistä. Tänään aloitimme urakan harjoittelemalla pakoja huonoista positioista. Treeneissä tuli paljon toistoja hyvällä sykkeellä ja loppuun myös sparrasimme.

Sunnuntai 8.11. - Isänpäivä

Suurin osa tytöistä oli sunnuntaina muilla mailla isänpäivää viettämässä, joten tyttötreeneissä pidettiin välipäivä.

Tiistai 3.11. - Kontrollit päältä

Treeneissä harjoiteltiin Elinan johdolla liikkumista ja kontrollointia päältä. Sivukontrollista lähdettiin siirtymään mountiin ja tästä taas takaisin sideen koko ajan kaverin liikkeessä mukana eläen. Tämä liikkuva tapa kontrolloida kaveria voi olla tehokkaampi sekä itselle kevyempi tapa kontrolloida positiota, kuin "perinteinen" tapa naulata kaveri paineen avulla mattoon. Etenkin kisoissa position rauhoittaminen on kuitenkin välttämätöntä pisteiden saamiseksi. Tämän takia treeneissä käytiin läpi myös ns. grapevine-mountia, jossa jalat tuodaan hookeiksi kaverin jalkojen alle ja oma lantio painetaan tiukasti kohti mattoa. Asento on tällöin hyvin matala. Käsien avulla tuetaan omaa tasapainoa, mikäli kaveri yrittää sillata tai muuten liikkua alla.

Tiistai 27.10. - X-guard

Tiistaina harjoittelimme pitkästä aikaa x-guardia, joka on oikein käyttökelpoinen positio sekä puku- että lukkopainiin. Treenasimme x-guardiin menoa, kaverin tasapainon horjuttamista sekä kahta perussweeppiä. Oheiselta videolta näkyy sekä positio että käyttämämme ylösnousu-sweep.

Toinen sweeppi lähtee perus x-guardista siten, että alempi polvitaipeessa oleva hookki tiputetaan kaverin kantapään taakse. Kaveri kaadetaan taaksepäin työntämällä lantiolla olevalla hookilla sekä vetämällä kantapäähookilla.

Tarkoitus oli jatkaa x-guardin harjoittelua sunnuntain treeneissä, mutta ne jouduttiin valitettavasti perumaan vetäjien ollessa kipeinä.

Sunnuntai 25.10. Drillailua

Treenien osallistujamäärän vähäisyydestä johtuen drillattiin kevyellä vastuksella sweeppejä avoimesta guardista ja sparrattiin. Yksinkertainen mutta hyvä treeni.

Tiistai 20.10. - RNC ja käsilukko selästä

Kerrattiin kuinka selkäkontrolli pidetään hyvänä ja katsottiin selästä RNC ja käsilukko.

Tiistai 13.10. - Paineella ohi

Käytiin läpi pari tapaa ohittaa guardi. Lähdettiin liikkeelle perhosguardista. Sen sijaan, että ollaan polvillaan perhosguardissa "rennosti", puristetaan polvia yhteen. Mikäli kaveri alla ei ole hereillä, saadaan puristettua kaverin jalat yhteen. Valitaan puoli, jonne halutaan ohittaa. Otetaan ohitettavan puolen kädellä ote kaverin reiden alitse, olkapää tulee reiden sivuun. Annetaan olkapäällä painetta ja "ajetaan" jalat mattoon. Heitetään omat jalat taakse, eli sprawlataan hyvä paine, jolloin kaveri ei saa lantiotaan liikutettua. Voidaan lähteä ohittamaan joko samalle puolelle tai kiertää toiselle puolelle. Tärkeintä on saada paine oikealle kohdalle ja tehdä ohitus rauhassa.

Kun lähdetään liikkeelle perhosesta ja puristetaan polvia yhteen, usein kaverin reaktio on aukaista polviaan. Tällöin saadaan hyvin tilaa lähteä knee slide -ohitukseen.

Naisten treenit - uhka vai mahdollisuus

Kun Fight Clubilla aloitettiin naisten omat treenit vuonna 2009 oli tämä aika uusi ilmiö Suomen bjj-kentällä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin Suomesta löytyy useita saleja, joissa on kerran tai pari viikossa ainoastaan naisille suunnattuja treenejä. Samalla naisille on omia "women only" -leirejä, ja muutenkin melkoisen tiiviin bjj-yhteisön sisällä löytyy tiivis naisyhteisö. Muutettuamme Hannan kanssa (väliaikaisesti) Ruotsiin olemme jääneet kaipaan Jyväskylän tyttöpaineja. Osittain tiiviin kaveriporukan vuoksi, mutta etenkin loistavan treeniseuran vuoksi. Senkin vuoksi olemme yrittäneet käynnistää jonkinlaista naisten toimintaa myös tänne. Sinänsä ilmiö ei Ruotsissa ole sen uudempi kuin Suomessakaan, ensimmäiset "tjejpass" -treenini olenkin käynyt keväällä 2009 Tukholmassa asuessani. Silloin Hiltitjicks -treeneissä keskiviikkoisin kävi kolmesta viiteen naista. Saman vuoden lokakuussa pidettiin sitten Jyväskylän ekat naisten painit, jossa taisi olla seitsemän naista paikalla. Oman aikansa ennätyksiä. Ruotsissa olemme kuitenkin törmänneet naisten omien painivuorojen vastustukseen, joten ajattelin kirjoittaa tähän hieman siitä keskustelusta, jota parhaillaan käymme aiheen tiimoilta.

Naisten treenit joulukuussa 2010, kuulemma sen hetkinen ennätysmäärä, 8 osallistujaa

Kokoan ensin tähän omat perusteluni naisten treeneille. Tiedän, että löytyy myös naisia, jotka eivät halua treenata toisten naisten kanssa, mutta pointtina alla olevissa kohdissa on ne hyödyt, joita itse koen näistä treeneistä saavani. Ei niinkään ajatus siitä, että kaikkien naisten tulee treenata naisryhmissä. Perusteluja naisten treeneille voi katsoa sekä harrastusta aloittavan naisen  että vakavan kisaajan/harrastajan näkökulmasta.

• Jiu-jitsussa ollaan lähikontaktissa, joka ei ole kaikille niin luontevaa. Monelle naiselle kynnys ylipäätään lajin kokeilemiseen on liian korkea, jos treenikaverina on mies. Sen sijaan naisryhmässä kokeilu saattaa auttaa madaltamaan kynnystä, saa naisen kokeilemaan nujuamista ja mahdollisesti ihastumaan siihen. Kun kynnys itse lajin suhteen on ylitetty, on sinne miestenkin joukkoon helpompi mennä vääntämään.
• Miesten ja naisten fyysiset erot ovat tosiasia. Naisten keskinäisissä treeneissä fyysiset erot pienenevät, tekniikka ja voima tasoittuvat sekä loukkaantumisriski pienenee. Etenkin alussa, kun yleensä kukaan peruskurssilaisista ei ymmärrä oman kehonsa voimankäytöstä ja vääntymisestä yhtään mitään, saati sitten että voisi keskittyä mahdollisesti treenikaverin huomioimiseeen.
• Henkinen puoli, minkä katson tärkeäksi sekä aloittavalle että jatkavalle harrastajalle. Viihdyn itse erittäin hyvin myös miesten kanssa treeneissä. Kuitenkin miesvaltaisessa lajissa olen kokenut naisten treenien porukan omalla salilla sekä ylipäätään lajin parissa yhdeksi ehdoksi sille, että olen halunnut harrastaa lajia näin pitkään. Oman salin naisporukka on ollut minulle henkinen koti. Kaikki naiset eivät löydä tätä samaa tunnetta naisporukasta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että monelle muut naisharrastajat saattavat olla treenaamisen kannalta tärkeä ehto.
• Kisaaminen ja kisatreeni. Kyseessä on kamppailu-urheilu, joten kisoissa vastustajani ovat muita naisia. En ole koskaan kokenut saavani minkäänlaista etua miesten kanssa treenaamisesta, sillä kaikki naiset treenaavat miesten kanssa. Sen sijaan koen, että säännöllinen treeni nimenomaan naisryhmässä on tuonut etua kisatilanteeseen. Naisten voimankäyttö ja liike on hyvin erilaista verrattuna miehiin, ja vaikka nainen on yleensä tietyin mittarein mitattuna miestä heikompi, saattaa tämä olla huomattavasti vaikeampi vastus kisamatolla. Kyse on ennen kaikkea erilaisesta tavasta käyttää voimaa ja liikettä hyödyksi.
• Kova treeni vuodesta toiseen. On välillä vaikeaa selostaa, mikä ero on treenata kovaa miesten kanssa ja kovaa naisten kanssa. Tässä kyse vähän samasta asiasta kuin tuossa kisoihin valmistautumisessa. Kun painin kovaa naisten kanssa, pystyn käyttämään voimiani ja liikettäni hyvin eri tavoin hyödyksi kuin miesten kanssa. Samalla rasitus on erilaista. Miesten kanssa painiminen on naiselle aina fyysisesti kovempi treeni. Oma tavoitteeni on sekä kisata korkealla tasolla että pystyä treenaamaan lajia vielä useita vuosia. Tämä vaatii jatkuvaa tasapainottelua kovan treenin ja kropan fyysisen kuormituksen välillä. Minulla ei ole takanani tieteellisiä todisteita, mutta omaan kokemukseen pohjautuen voisin sanoa, että kahdeksan vuotta kisaamista ja treeniä ilman pahempia loukkaantumisia kertoo jotain molempien tavoitteiden onnistumisesta. Samalla se, että Jyväskylässä naisia riittää joka vyöasteelle kertoo myös osaltaan pitkäjänteisen työn tuloksesta. Kisamenestystäkin on tullut ihan mukavasti vuosien mittaan.

Jyväskylän Fight Like a Girl Club 2015 joukkue-SM

Tässä pääpointtini, josta siirryn varsinaisiin tarinoihin: Syyskuussa pidimme Ruotsin salillamme naisille suunnatun kokeilupäivän, jonka ohjelmassa oli yhdet bjj/lukkopainitreenit, lounas, luento ja vaparitreenit. Olimme saaneet tämän järjestämiseen apurahan, jonka myönnön perusteena on naisten liikuntaharrastuksen tukeminen, erityisesti uusien harrastajien muodossa. Kokeilupäivään tuli 26 naista, ja päivä oli kaikin puolin menestys. Paini- ja vaparitreenien lisäksi saimme paikalle puhujaksi thainyrkkeilyn maailmanmestarin Magdalena Kowalczykin, joka osoittautui erittäin loistavaksi puhujaksi aiheenaan naiset kamppailu-urheilun maailmassa. Kokeilupäivän jälkeen tarjosimme mahdollisuutta kuuden kerran intensiivikurssiin, jotta meidän seuran tarjoamista lajeista innostuneet saivat vielä kokeilla useamman kerran lajeja. Kahdeksan naista innostui tästä ja treenasi kanssamme kolme viikoa. Nyt muutama on jatkanut edelleen mukana, ja useampi kysynyt mahdollisuudesta jatkaa myös tyttötreeneissä treenamista kerran viikkoon.

Tjejdag - naisten kokeilupäivä

Jyväskylän Fight Like a Girl Clubin syntymistä auttoi erityisesti kaksi asiaa: naisten treenien vetämisestä innostuneet vetäjät sekä koko seuran tuki toiminnan aloittamiselle. Sen jälkeen toiminta lähti pyörimään, ja sitä kehitettiin aina tarpeen mukaan. Varsinkin alkuvaiheessa voi olla väliin raskasta, kun naisten treenit eivät kerää heti kahtakymmentä uutta naisharrastajaa. Harrastajamäärät eivät myöskään välttämättä kasva koskaan äärettömän suuriksi, sillä aivan kuten yleensäkin bjj:n parissa, jotkut lopettavat tai muuttavat toiselle paikkakunnalle vuoden parin harrastamisen jälkeen. Kuitenkin vuosien työ on tuottanut tulosta, ja vaikka harrastajat ovat osa kadonneet maailmalle, on ydinjoukko vienyt koko ajan laivaa eteenpäin.

Nyt meillä olisi Ruotsissa tarjota innostuneet vetäjät, mutta tämä laiva ei ole saanut vielä lähtölupaa satamasta. Naisten treenien myötä uhkana on kuulemma epätasa-arvo ja erottelevuus. Uhkana on, että naisista tulee oma ryhmänsä ja miehistä omansa, eikä seura ole enää yhtenäinen. Uhkana on, että seuraan saattaa tulla naisharrastajia, jotka eivät käy muissa kuin naisten treeneissä. Ja uhkana on myös se, että miehet jäävät ilman opetusta. Vaarana on, ettei ole enää yhtä seuraa, vaan on naisten seura ja miesten seura. Vaikka ymmärrän tiettyyn tasoon saakka tämän logiikan, en siltikään näe siinä pohjimmiltaan järkeä. Kyseessä on yli sadan hengen seura, joka tarjoaa tällä hetkellä bjjtreenejä, lukkopainitreenejä, painitreenejä ja vaparitreenejä, minkä lisäksi on erikseen bjj-ryhmät lapsille ja nuorille. Treenitarjonta varmasti jakaa porukkaa pienempiin ryhmiin seuran sisällä, muttei ainakaan minusta erottele näitä ryhmiä omiksi seuroikseen.

FINNHITS 2013 - Suomen naisten yhteistyö on voimaa

Toisena vasta-argumenttina on meille on sanottu, että jos nainen ei pysty aloittamaan ja treenaamaan sekaryhmässä, niin kyseisen naisen ei sitten varmaan kannata treenata kamppailulajia. Nyt syksyn aikana lajia kokeilemassa olleista naisista osa kokee, ettei vielä ole valmis siirtymään sekaryhmään. Nämä haluaisivat ensin päästä parempaan kuntoon, ja kokevat fyysisen rasituksen olevan jo todella kovaa naisten kanssa nujutessa. Kyse ei ole pelkästään siitä, osaako treenikaveri ottaa tarvittaessa kevyemmin. Kyse on myös siitä, miten paljon itse kunkin kroppa kestää alkuun vääntöä ja puristusta. Tähän vaikuttavaa muunmuassa itse kunkin sen hetkinen kunto, aiempi urheilutausta, ikä ja perimä. Nuoren hyvässä kunnossa olevan atleetin - olipa kyseessä mies tai nainen - on joskus vaikea ymmärtää millaista on aloittaa painiminen erilaisista lähtökohdista käsin. Itse kuitenkin toivon, että laji avaa ovensa kaikille, ja jos kynnystä lajin kokeiluun, aloittamiseen ja jatkamiseen voidaan alentaa yhdellä naisten omalla treenivuorolla viikkoon, ja samalla saadaan lajin pariin joku, joka "ei koskaan voinut kuvitella aloittavansa kamppailu-urheilua", niin se vaan on sen arvoista.

Tässä siis yksi tarina Suomen maalta ja toinen tarinan alku Ruotsin puolelta. Molemmat tarinat elävät omaa elämäänsä ja jatkoa varmasti seuraa. Itse haluan treenata sekä naisten että miesten kanssa. Sehän tässä lajissa on parasta, että löytyy niin erilaisia treenikavereita, joilta kaikilta voi oppia jotain. Mutta samalla tämä oli oma puheenvuoroni naisten omien treenien ja leirien puolesta. Itse näen tässä lähinnä mahdollisuuksia lajin kehittymiselle. Fight Like A Girl!

Jyväskylän Fight Club - kaikesta naisten toiminnasta huolimatta ihan yhtä seuraa

Sunnuntai 11.10. Half guard -kontrolli ja Marcelo half guard

Kerrattiin perus half guard -kontrollia. Otetaan kainalo ja pää haltuun ja ajetaan kaveri selälleen. Tuodaan olkapäällä painetta kaverin kaulalle: työnnetään ensin olkapäätä suoraan kiinni kaveriin ja sen jälkeen ylöspäin kaverin kaulalle. Kokeiltiin tätä kaverin antaessa pientä vastusta. Kontrolloidessa tulee myös pitää lantio tiukkana, jottei kaveri saa palautettua guardia.

Tiukka half guard -kontrolli on hyvä osata, mutta jotta päästiin etenemään halffista katsottiin tarkemmin Marcelo half guardia. Marcelossa käännetään rintamasuunta 180 astetta toiseen suuntaan, eli kohti kaverin jalkoja. Toinen käsi tuodaan kiinni kaverin kylkeen. Jos kaverin käsi jää ulkopuolelle, työnnetään omaa persausta ylöspäin ja ajetaan kyljellä olevaa kyynärpäätä kaverin kainaloon. Saadaan hyvä paine kaverin yläkropalle. Samalla tuodaan vapaana olevan jalan polvi lantioluun päälle ja työnnetään siitä painetta lantiolle. Tehtiin tästä guardin ohitus niin, että toinen käsi sukelletaan päällä olevan jalan alle ja vedetään siitä. Jotta saadaan jalkaa tarpeeksi auki pitää tuoda painetta sekä yläkropalle että lantiolle. Kun saadaan jalkojen väliin tarpeeksi tilaa, nostetaan jalka vapaaksi ja siirrytään esim. sivusidontaan.

Jos Marceloon kääntyessä kaverin käsi jää käden alle nalkkiin, tuodaan itsemme lähelle lantiota. Nostetaan toisella kädellä kaverin lantiota ilmaan ja työnnetään oma polvi alle. Näin saadaan kaverin lantio hyvin pois pelistä. Tästä tehtiin sama ohitus, eli työnnettiin käsi jalan ali vedetään kädellä ja työnnetään jalalla. Kun saadaan tarpeeksi tilaa, nostetaan jalka vapaaksi. Kun käsi on nalkissa, hyvä vaihtoehto on myös edetä lopetukseen. Yksinkertaisin lopetus, jolla voi joskus saada kaverin yllätettyä on rannelukko. Eli pidetään kädellä kontrolli ja toisella kädellä käännetään rannelukko. Toisena vaihtoehtona katsottiin käsilukko. Otetaan toisella kädellä ranteen kohdalta kiinni, liutetaan toinen käsi (luun terävä kohta vasten kättä) kyynärpään yläpuolelle, painetaan ranteen yläpuolelta alaspäin ja muistetaan, että kaverin peukku on ylöspäin. Tässä joudutaan hiemaan tuomaan omaa painoa kaverin yläkroppaa kohti, jotta saadaan käsi ojennettua.

Sunnuntai 4.10. ja tiistai 6.10. - Polvilukko ja jalkalukkojen puolustaminen

Käytiin sunnuntain ja tiistain treeneissä läpi suoraa polvilukkoa. Lähdettiin liikkeelle half guardista päältä. Oma käsi sukelletaan takareiden puolelta niin, että kämmen ottaa otteen reiden sivulta, suht läheltä lantiota. Tuodaan kyynärpäätä kohti omaa kylkeä, jolloin saadaan ote saadaan tiukaksi. Liutetaan polvi mahdollisimman lähellä kaverin lantiolinjaa suoraan toiselle puolelle. Samalla pidetään käsiote tiukkana, jotta toisella puolella lantion vieressä saadaan pysymään tilaa. Työnnetään polvi tuohon vapaaseen tilaa ja samalla oma lantio kääntyy. Puristetaan omia polvia koko ajan yhteen. Liutetaan kättä jalkaa pitkin ylöspäin. Kiristetään polvilukko samaan tapaan kuin suora käsilukko, eli puristetaan polvia ja tuodaan lantiota eteenpäin. Tehtiin samaa polvilukkoa myös lähtien liikkeelle avoimesta guardista. Erityisesti jos kaveri työntää jalkojaan lantiolle, on hyvä lähteä hyökkäämään jalkalukoilla. Avoimesta guardista sukellettiin samalla tavalla jalka haltuun. Toista jalkaa voi joutua hieman työntämään pois edestä toisella kädellä. Loppu menee samaan malliin kuin edellisessä polvilukossa. Alla olevan videon alussa avoimesta guardista polvilukon haku hieman eri yksityiskohdilla. Valaisee ehkä selostusta paremmin.

Tiistaina polvilukon hiomisen lisäksi katsottiin muutamia helppoja tapoja puolustaa sekä polvilukkoa että edellisenä tiistaina läpikäytyä suoraa nilkkalukkoa. Yksinkertaisin tapa polvilukon puolustamiseen on tuoda toinen jalka persaukselle/takareidelle, työntää ja samalla vetää lukotettava jalka vapaaksi. Jos jalkaa ei saada tuotua suoraan työntämään, voidaan ensin työntää kädellä. Tämä puolustus onnistuu vain jos toinen tekee polvilukkoa huolimattomasti ja unohtaa puristaa polviaan yhteen.

Toinen päivän polvilukon puolustus selostuksen sijaan videon muodossa:

Katsottiin myös suoraan nilkkalukkoon kaksi tapaa puolustaa. Ensimmäinen videon muodossa:

Toisessa puolustuksessa on hyvä käyttää hyödyksi liikettä kun kaveri kaatuu tekemään lukkoa. Samalla liikkeellä noustaan ylös kaverin päälle. Sukelletaan toinen käsi lukottavan käden kainaloon, sprawlataan ja päädytään siis mountiin päälle. Jos ei saada käytettyä liikettä hyödyksi, puolustuksen voi silti tehdä, toisella kädellä otetaan kiinni kaverin reidestä (tai jos on puku niin esim. kauluksesta) ja autetaan näin itsemme ylös. Hyvänä hätäpuolustuksena ja lukon hidastajana on myös hyvä muistaa, että tuodaan jalkaa suoraksi ja nilkkaa koukkuun.

Tiistai 29.9. - Suora nilkkalukko

Tiistain treeneissä aiheena oli suora nilkkalukko, joka näkyy tämän videon alussa.

Nilkkalukon tekemisessä on tärkeää pitää omat polvet koko ajan tiukasti yhdessä ja pitää ranteen terävä luu ylöspäin kaverin nilkkaa vasten. Lukon kiristämisessä auttaa oman hartialinjan suoristaminen, ranteen nostaminen ylöspäin nilkkaa vasten sekä tarpeen vaatiessa  kääntyminen kohti mattoa.

Sunnuntai 27.9. - Lopetuksia suljetusta guardista

Parin viime viikon de la riva ja berimbolo-kikkailujen jälkeen sunnuntain treeneissä palattiin perusasioiden äärelle. Kokeneet treenaajat pääsivät kertaamaan ja uudet opettelemaan suljetusta guardista tehtäviä "pyhän kolminaisuuden" lopetuksia eli jujia, triangelia sekä omoplataa. Näiden lopetusten ketjuttamisesta löytyy aiempi kuvaus täältä. Treenin ideana oli siis, että kun lähdetään hakemaan lopetusta ja kaveri puolustaakin sitä, ei tilannetta tarvitse luovuttaa, vaan voidaan siirtyä sujuvasti seuraavaan lopetukseen. Jotta tämä onnistuisi, on kaverista kuitenkin pidettävä koko ajan hyvä kontrolli, missä olennaisessa roolissa on omien polvien puristaminen yhteen sekä aktiivinen lantion käyttö (nosto ja suunnan vaihdot).

Tiistai 22.9. - Deep half guard

Päivän aiheesta aikaisempi teksti täällä.

Sunnuntai 20.9. - Emilian leirin kertausta

Kerrattiin edellisen sunnuntain ja tiistain treenien tekniikoita. Erityisesti allekirjoittaneelle berimbolo ei ole se kaikista luonnollisin tekniikka, joten oli hyvä kerrata ja hioa parin edellisen kerran asioita.

Tiistai 15.9. - Emilian leirin juttuja, osa 2

Tiistain treeneissä jatkettiin de la riva -guardin ja siitä sweeppaamisen harjoittelua sekä tehtiin liikkeeseen jatkoksi berimboloa.

De la riva -sweepin jälkeen ollaan ylösalaisin niskojen päällä, toinen käsi vyöllä ja toinen nilkalla, toinen jalka kaverin lantiolla ja toinen tämän jalkojen välissä. Tästä vaihdetaan nilkassa oleva ote kaverin toiseen jalkaan ja jatketaan sivuttaiskuperkeikkamaista pyörähdystä samalla työntäen kaverin jalkojen välissä oleva jalka/sääri kaverin polvitaipeeseen. Tämän pyörähdyksen seurauksena on tavoitteena päästä kaverin selän puolelle. Kaverin jalka on tärkeää pitää tiukasti hallussa nilkasta vetämällä sekä jalalla työntämällä ja tästä kaveria lähdetään "nitkuttamaan" siten, että tämä liukuisi reiden yli syliin. Tämän jälkeen voi vyössä kiinni olevan käden vaihtaa hakemaan oteen kaverin kauluksesta, kiepauttaa alemman hookin paikalleen ja lopuksi viimeistellä selkäkontrollin tuomalla myös toisen käden turvavyöksi ja jalan hookiksi. Oheisella videolla näkyy heti alussa, miltä koko suorituksen pitäisi näyttää, mutta tämän suhteellisen haastavan modernin ju-jutsun ihmelapsen oppii tietysti kunnolla vain itse harjoittelemalla. :)

Varsinaisen berimbolon lisäksi treeneissä harjoiteltiin myös "melkein-boloa" vaihtoehtoisena tapana päästä päälle de la riva -sweepin jälkeen. Periaatteessa kyseessä on yksinkertainen takaperin kuperkeikka sweepin jälkeisestä tilanteesta, jolloin päästään prässäämään oma lantio kaverin jalkojen päälle. Tilanteesta riippuen tästä voi jatkaa matkaa joko sivukontrolliin tai mountiin.

Tulevan sunnuntain treeneissä jatketaan vielä de la rivan, berimbolojen ja melkein-bolojen hiomista!

Sunnuntai 13.9. - Emilian leirin juttuja

Lähdettiin liikkeelle de la riva -guardista, eli ulompi jalka kiepautetaan ulkokautta kaverin reiden "ympäri". Jalka on tärkeä pitää aktiivisena hookkina, niin ettei se missään vaiheessa tipu pois. Hookin saa pidettyä parhaiten, kun löytää itselle sopivan kulman, ei olla suoraan kaverin edessä eikä toisaalta liian sivussakaan. Samanpuolen käsi tulee nilkalle. Toinen jalka tulee kaverin toisen reiden yläosaan. Työnnetään tällä reidellä olevalla jalalla ja samalla otetaan kiinni kaverin vyöstä. Käytetään takaisinpäin suuntautuvaa liikettä hyödyksi, siirretään reidellä oleva jalka kaverin toisen reiden yläosaan/lantiolle, tehdään pieni siltausliike/sivuttaiskuperkeikka, jolla saadaan kaveri kaatumaan. Toinen vaihtoehto on tehdä ponnistava liike ponnistamalla maasta. Kuitenkin erityisesti lyhyemmillä toimii paremmin ensimmäinen vaihtoehto. Kun kaveri kaatuu, itse päädytään ylösalaisin suoraan kaverin sivulle. Toinen käsi on edelleen kiinni kaverin vyössä ja toinen nilkassa. Toinen jalka tulee aktiivisena hookkina kaverin lantion kohdalle.

Selventävä kuva epäselvään De La Riva -guardin selitykseen. Toinen jalka siis kiepautettu ja kädellä nilkasta kiinni.

Yleinen puolustus tehtyyn swiippiin on, että astutaan taaksepäin. Pidetään edelleen ote vyöstä kiinni. Pidetään toinen hookki ylhäällä, toisen jalan avulla siirretään lantiota hieman kauemmas. Näin saadaan tilaa tuoda jalka kaverin polvitaipeeseen ja siirretään toinen hookki toiseen polvitaipeeseen. Otetaan toisellakin kädellä ote kaverin vyöstä. Työnnetään jaloilla kaveria eteenpäin ja samalla levitetään jalkoja hieman. Samalla vedetään kaveria vyöstä. Näin saadaan kaveri tippumaan pehmeästi eteen. Laitetaan hookit sisään ja otetaan kunnon kontrolli.

Ensi viikolla jatketaan eteenpäin samalla teemalla!

Tiistai 8.9. - Tonin salaiset tekniikat

Tyttötreenien vierailevana vetäjänä kävi Tervolan Toni. Tähän saatamme kirjoittaa jossain vaiheessa mitä Toni treeneissä veti tai sitten se jää ikuiseksi salaisuudeksi.

Tiistai 1.9. - Taistelutilanteet

Vedettiin clubin viikon teeman mukaisesti taistelutilanteita. Erityisesti kisoihin valmistautuessa on hyvä treenata tilanteita, joissa tekniikalla ei välttämättä ole niin suuri rooli, tärkeintä on kumpi haluaa voittaa enemmän. Tehtiin drillejä avoimesta guardista. Kaveri antaa sviipata, mutta kun sviipin on saanut tehtyä molemmat taistelee päällä olijan paikasta. Tehtiin niin, että päällä olija nosti hiukan vastusta sviipin paikan antamiseen joka kierroksella, mutta kuitenkin niin, että pääasia olisi se sviipin jälkeinen tilanne.

Sunnuntai 30.8. - De la rivaa ja berimboloja

Syyskauden ensimmäisissä sunnuntaitreeneissä jatkoimme Emilian leiriltä opittujen temppujen kertaamista, tällä kertaa puvut päällä ja guardista alta. Teimme runsaasti tekniikkatoistoja kaverin horjuttamisesta ja sweeppaamisesta de la riva -hookin avulla sekä tähän jatkona erilaisia berimbolo-variaatioita.

Tiistai 25.8. - Guardin ohittamista

Katsottiin hieman viikonloppuna Emilian leirillä käytyjä ohitusjuttuja. Osa tehtiin lämmittelymielessä. Esim. jalkaveto, jota on tyttötreeneissä käytykin aika paljon läpi. Keskityttiin erityisesti lantion liikkeeseen ja kun saadaan jalka pois edestä, otetaan tila heti pois ja tiputtaudutaan lantion päälle hyvään kyykkyasentoon. Jos kaveri puolustaa jalkavetoa tuomalla toisen jalan yli, sukelletaan kaveria lähempi käsi kaverin jalan ympäri ja liimataan jää kiinni jalkaan. Toisella kädellä voidaan työntää toinen jalka mattoon, tuodaan polvi jalan yli ja tuulinlasipyyhkijämäisellä liikkeellä liikutetaan omat jalat kaverin jalan yli.

Päivän varsinainen ohitustekniikka lähti liikkeelle kun kaveri on hakenut de la rivan. Tärkeintä ylipäätään de la rivan purkamisessa on, että lähdetään kuorimaan otteita ylhäältä päin, eli ensimmäisenä pitää saada lantiolla oleva jalka pois. Otetaan otteet polvien kohdalta ja potkaistaan taaksepäin, jolloin saadaan lantiolla oleva jalka pois. Samaa liikettä jatketaan, eli liikutaan sivulle päin, ja samalla litataan kaverin jalat. Päädytään siis oma pakara/lantio vasten kaverin jalkoja/lantiota. Otetaan kaverin kainalo haltuun, liutetaan omaa polvea suoraan sivulle päin ja lantiota mattoon. Kun saadaan lantio mattoon asti, työnnetään taaksepäin persauksella, joten kaverille ei jää tilaa työntää jalkaa väliin.

Naisten BJJ-leiri Emilia Tuukkasen johdolla

Kävimme Helin kanssa lauantaina 22.8. Lahdessa naisten leirillä, jonka oli tullut vetämään nykyään Espanjassa asuva ruskeavöinen Emilia Tuukkanen. Leiri sisälsi kahdet kahden tunnin BJJ-treenit. Ensimmäinen treeni keskittyi de la rivaan ja berimboloon, ja toinen treeni guardin ohittamiseen. Leirin tekniikoita tullaan kertaamaan lähiviikkoina tyttötreeneissä, joten kannattaa tulla paikalle. Hienointa leirissä oli, että naisia oli saapunut paikalle reilu 50! Vaikka salissa oli ahdasta ja hiki virtasi, tunnelma oli (kuten aina naisten leireillä) mahtava. Allekirjoittanut nautti myös siitä, että Emilia oli rakentanut treenit niin, että koko ajan oli yllä hyvä tekemisen meininki. Jyväskylän fight like a girl club kiittää Emiliaa ja kaikkia paikalla olleita naisia!



Jyväskylän edustus Emilian kainalossa

Tiistai 18.8. - Lopetuksia päältä

Tällä viikolla treeneissä tehtiin lopetuksia sidesta sekä mountista. Aloitettiin käsitriangelin hakemisella sivukontrollista: kaverin käsi kiilataan oman pään avulla kaulaa vasten, haetaan omalla olkapäällä tiukka paine leuan alle ja viimeistellään kuristus kiertämällä mountin kautta toiselle sivulle makuuasentoon. Mikäli kaveri saa kuristuksen puolustettua ("puhelimeen puhuminen"), pidetään kontrolli edelleen kiinni ja palataan takaisin mountiin. Mountissa aurataan kaverin kättä edelleen tiukasti tämän päätä vasten ja lähdetään nousemaan high-mountiin tuomalla oma polvi kaverin hartian/pään alle. Toinen jalka pyöräytetään 90-asteen kulmaan, jolloin päädytään s-mountiin. Pidetään kontrolli koko ajan tiukkana ja lähdetään eristämään kaverin kättä jujia varten. Kaverin käsi napataan tiukasti omaa rintaa vasten, lähdetään nojaamaan eteenpäin samalla tuoden polvi kaverin naaman yli toiselle puolelle. Viimeistellään käsilukko istumalla taaksepäin.

Tiistai 11.8. - Lopetusten ketjuttamista

Katsottiin suljetusta guardista lopetuksia ja erityisesti niiden ketjuttamista. Vaikka kaveri puolustaisi, vaihdetaan aina uuteen lopetukseen. Kun hyökätään, kaveri joutuu puolustamaan eikä saa pelattua omaa peliään. Tehtiin ensin jujia suljetusta guardista. Kaverin puolustaessa tuomalla painoa päälle, käännyttiin omoplataan. Kun kaveri puolustaa omoplataa suoristamalla selkää, käännyttiin triangeliin. Jos kaveri puolustaa triangelia suoristamalla selkäänsä, pidetään käsi hallussa, käännetään vähän lantion kulmaa, vaihdetaan jalat toisinpäin, suoristetaan omia jalkoja, nostetaan lantiota ja näin kiristetään käsilukko. Kun vaihdellaan lopetuksia ja kaveri puolustaa, on hyvä pitää mielessä, että aina voi myös palata takaisin guardiin ja lähteä rakentamaan lopetuksia sitä kautta.

Tiistai 4.8. - Giljotiini

Elokuun tyttöpainit mennään lukkopainien No-gi Finnish Openeita ajatellen. Lukkopainikuukausi aloitettiin tekemällä giljotiinia tilanteesta, jossa kaveri on lähtenyt pystystä shoottaamaan jalkoihin.

Tilanteessa on tärkeää reagoida tarpeeksi ajoissa, jotta kaveri ei pääsisi laittamaan päätään tukevasti vartaloa vasten, mistä sitä on vaikea enää saada kaivettua lopetukseen. Toisella kädellä työnnetään kaveria takaraivosta samalla kun kuristava käsi nappaa pään tiukasti kainaloon. Kuristava käsi työnnetään mahdollisimman syvälle ja samalla tuodaan painoa kaverin yläselän päälle, ettei tämä pääse nousemaan pakoon. Kiristysvaihtoehtoja on olemassa useampia: omista sormista voi tarttua kiinni vastaotteella ja kiepauttaa "tukikäden" kaverin selän päälle, tai sitten toisella kädellä voi yksinkertaisesti työnntää kuristavaa kättä kireämmälle. Kiristysliike tapahtuu joka tapauksessa puristamalla kuristavaa kättä tiiviimääksi ja nostamalla sitä samalla vähän ylöspäin. Liike on vahvempi, kun sen tekee selällä ei vain käsien avulla. Kannattaa myös pitää huolta siitä, että kyynärvarsi pysyy koko ajan kaverin kaulalla oikeassa asennossa, eli luun terävä osa kaulaa vasten. Kiristäessä pidetään tarkasti huolta siitä, että kaverin päätä ei lähetä vääntämään sivulle, koska tällöin paine kohdistuu niskaan ja muuttuu vaaralliseksi.

Pystytilanteen lisäksi giljotiinia voi hakea myös lukuisista muista positioista (kuten esim. guardista alta tai kilpparista), jos kaverin pää vain sattuu ojentumaan tarjolle.

Helille purppuraa

Perjantain treenit kruunattiin parilla graduoinnilla, ja Heli solmii tästä lähtien takkinsa purppuralla vyöllä. Heli aloitti bjj:n aikanaan historiallisella Fight Clubin ensimmäisellä naisten peruskurssilla, ja onkin naisten kurssien ensimmäinen purppuralle saakka edennyt. Heli on treenivuosiensa aikana ehtinyt kisata niin jiujitsussa kuin myös lukkopainissa ja vapaaottelussa, eli kyseessä on monen lajin taituri. Elinan ohella Heli on ottanut vetovastuuta vakkarivuorolta, ja kyseinen tehokaksikko vastaakin nykyään naisten toiminnasta. Onnittelut Helille! Ja samalla onnittelut myös Mikaelille, joka sai perjantaina sinisen vyön!

Purppura sopii hyvin Helin faboulous -gi:hin

Perjantain treenien naiset - Pose Like a Girl

Tiistait 21. ja 28.7. - lisää hämähäkkeilyä

Jatkettiin lupausten mukaisesti spiderguardin pelailua, ja yhdisteltiin sitä sääriguardiin. Lähdettiin jälleen liikkeelle suljetusta puolispiderin kautta hakemaan toista hookkia spiderhookiksi, ja toista kaverin säärelle. Tämä on hyvä vaihtoehto tilanteessa, jossa kaveri nostaa toisen jalan pystyyn tai jopa seisoo. Sääriguardin täytyy osua kaverin nilkalle, ja jalkaa on syytä koko ajan kääntää ulospäin. Toinen jalka pysyy spiderhookkina ja itse sweeppi lähtee nimenomaan spiderhookin suuntaan (päin vastoin kuin edellisten kertojen saksisweepissä). Spiderhookkijalka on oltava täysin suora, ja sääriguardi jalalla voi tarvittaessa lapioida kaverin jalkaa vielä enemmän ylös. Päälle nousussa pidetään kaverin hihat hallussa ja noustaan liikkeen avulla päälle.

Tämän viikon tiistaina käytiin sitten läpi lisää lopetuksia spiderista kaverin seistessä. Toki samat lopetukset toimivat myös kaverin ollessa polvillaan. Käytiin läpi triangeli ja omoplata. Molemmissa on tärkeää muistaa, että kaverin lantiolta voi ponnistaa jalalla, ja lantio pitää saada nousemaan ylös.

Näiden lisäksi testailtiin vielä yleisesti spiderissa "roikkumista" myös jalkojen avulla sekä hihahallinnan tehokkuutta kaverin hallintaan sweepin jälkeen.

Heinäkuu oli hämähäkin kuukausi ja elokuu mennään lukitellen, eli No Gi Finnish Open on jo kulman takana.

Tiistait 7. ja 14. heinäkuuta - Spiderguard

Spiderguard

 Heinäkuu on hämähäkkikuukausi, ja tiistain tyttöpainit on omistettu spiderguardin pelaamiselle. Aloitettiin kaverin ollessa polvillaan suljetussa guardissa. Tästä siirryttiin puolispiderin kautta kokospideriin. Tärkeinä pointteina hihaotteet sekä jatkuva työntö/veto kaverin kroppaan käsillä ja jaloilla. Aluksi katsottiin perus horjuttamista spiderhookilla ja saksaamisen avulla sweeppausta. Kaverin tukikäsi on syytä muistaa painaa lähelle omaa kroppaa, jotta vauhti ei pysähdy. Hihaotteita ei irroteta sweepin jälkeenkään, ei ennen kuin on oikeasti päästy päälle.

Jos kaveri sitten pönkääkin takaisin päälle, voidaan hihaotteet hyödyntää joko vastakkaiselle puolelle horjuttamiseen tai lopetuksiin. Triangeli aukeaa spiderista todella luonnollisesti, sillä spiderhookkien avulla saadaan kaverilta eristettyä yksi käsi ulos, ja jäljelle jää yksi käsi ja pää. Näitä sitten voi kalastella missä vaiheessa vain, ja yksi hyvä tilaisuus aukeaa nimenomaan tuossa kaverin pyrkiessä takaisin päälle sweepin jälkeen. Hyvää settiä. Jatketaan vielä pari viikkoa tällä.

Pätsit paikoilleen

Erityismainintana tämän viikon treenien lisäksi täytyy huomioda keskiviikkoinen ompelukerhon kokoontuminen, kun laitettiin pätsit pukuihin kiinni porukalla. Viikonloppuna kisataan myös perinteinen Hangon Summer Fight, jonne klubilta lähtee mukavasti porukkaa. Naisiamme edustavat lauantaina Laura, Tytti ja Henna. Tsemppiä ja aurinkoa Hankoon!

Pätsit paikallaan - kotiin jäävät toivottaa tsemppiä Hankoon lähtijöille!

Down under BJJ stories part I

Hennariikka kirjoitti muutaman sanan Down Under:

Hennariikka edustaa Down Under

Jo suunnitellessani hakevani vaihtoon tarkistin ensimmäisenä, että vaihtokohteestani löytyisi klubi, jossa voisin treenata Jiujitsua vaihdon aikana. Klubi onneksi löytyi kohteesta johon eniten halusin, josta huojentuneena päätin laittaa hakupaperit menemään Australian Charles Sturt Univeristyn Albury-Wodonga kampukselle. Hieman yli vuoden päästä tästä sain vihdoin pakata gin rinkkaani ja aloittaa matkani kohti Australiaa. Saapuessani Alburyyn jouduin ikäväkseni toteamaan, että matkaa kampukselta salille on päälle kymmenen kilometriä, eikä kaupungin sisäinen julkinen liikenne todellakaan toimi. Tiedustelin vaihtoehtojani kulkuvälineen suhteen yliopiston henkilökunnalta, ja vaihtoehdoikseni paljastuivat joko auton ostaminen tai polkupyörä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tietysti tullut hieman turhan hintavaksi, puhumattakaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen totuttelusta, joka olisi aiheuttanut minun kuskintaidoillani vieraassa kaupungissa välittömän turvallisuusriskin. Päädyin siis jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja löysinkin sattumalta lainaksi ilmaisen ja toimivan polkupyörän. Australian helmikuiset loppukesän helteet tekivät tästä matkustusmuodosta aluksi hieman tukalan, etenkin kun sen yhdisti treenaamiseen salilla jossa ei ole ilmastointia. Mutta treeneihin oli päästävä, nesteytyksestä huolehdittava ja melko nopeasti myös kroppani alkoi tottumaan lämpöön ja lämpötilakin syksyn tullen viilenemään.

My ride

 Albury-Wodonga Brazilian Jiujitsu on pieni klubi joka toimii Alburyn Synergy Training Centren tiloissa Etelä-Alburyssä. Klubin pääohjaaja on Tony Morris, joka on aloittanut Jiujitsun treenaamisen vuonna 1995 ja saavuttanut mustan vyön vuonna 2008. Tonyn lisäksi klubilla on kaksi muuta mustavyötä, Luke ja Nick, joista Luke osallistuu myös treenien vetämiseen melko aktiivisesti. Ensimmäisenä kysymyksenä salille saapuessani Tony kysyi minulta, että treenataanko kotisalillani Gracie jiujitsua vai Machado jiujitsua. Kysymyksestä kovin hämmästyneenä vastasin epävarmaan sävyyn, että luultavasti se on sitä Gracie jiujitsua, kun en minkään sortin Machadosta ollut siihen mennessä kuullutkaan, mutta Gracie kuulosti tutulta. Klubilla treenaa noin 25 aktiivista jäsentä, ja treeneissä osallistujamäärä vaihtelee 5-20 välillä. Ohjatut treenit ovat kahdesti viikossa, joiden lisäksi lauantaiaamuisin on open mat, jossa onneksi on myös yleensä kiitettävän paljon porukkaa. Minun lisäkseni salilla treenaa aktiivisesti vain yksi tyttö, Anne, joka on myös sinivöinen ja vieläpä samassa painoluokassakin kanssani. Melko hyvä sattuma, tai niin kuin Anne sanoi, jiujitsu jumalat vastasivat hänen rukouksiinsa.

Treenien vähäinen määrä viikossa harmitti minua aluksi kovasti, ja harmittaa se kyllä edelleen. Tutustuttuani paremmin salin jannuihin olemme käyneet myös silloin tällöin pienellä porukalla ylimääräisissä treeneissä tekemässä omia tekniikkadrillejä ja sparria, aina kun vain saamme salin ovet auki ja pojat omilta elämänkiireiltään kerkeävät kanssani treenaamaan. Treenaaminen täällä on kovin erilaista kaikin puolin. Treenit eivät ole kovin organisoituja tai etukäteen suunniteltuja, mutta peruskaavalla alkulämmöt-tekniikka-sparraaminen mennään lähestulkoon joka treeneissä. Opetuksen laadussa sinänsä ei ole mitään vikaa, tekniikat ovat toimivia ja niitä hiotaan jokaiselle sopivaksi ohjaajan avustuksella niin kauan, että tekniikka toimii. Se tietynlainen tekniikoiden drillaaminen ja toistaminen kuitenkin uupuu, minkä vuoksi hyvätkin tekniikat pääsevät unohtumaan ennen kuin niitä varsinaisesti kykenee omaksumaan. Tunnelma salilla on kuitenkin mahtava ja onneksi myös rennonletkeä, jonka vuoksi olen salilla alusta asti tuntenut oloni kotoisaksi. Annen työn liikkuvan luonteen vuoksi hän joutuu matkustelemaan melko paljon, jonka vuoksi olenkin siis suurimman osan ajastani täällä treenannut ja sparrannut miesten kanssa. Salin jannut ovat uskomattoman mukavia tyyppejä, ja ainakin omien kokemusteni perusteella se vaikuttaisi maailmanlaajuiselta ilmiöltä, että tämän lajin pariin löytävät mitä erikoisimmat, huumorintajuisimmat ja mahtavimmat persoonat. Koko- ja voimaero minun ja melkein kaikkien klubin miesten välillä on kuitenkin huomattava. Etenkin valkovöisillä on tapana sparrata melko lujaa ja kompensoida tekniikan puutetta voimalla. Tämä onkin myös osittain itsepäisen luonteeni vuoksi kostautunut jatkuvina selkävaivoina ja pieninä ärsyttävinä vammoina. Tietynlaista iloahan se kuitenkin tuottaa, kun sparrin jälkeen huomaa, että itseään isompi ja vahvempi mies puuskuttaa ja on aivan poikki, kun itseltä virtaa vielä löytyy. Ikinä enää en aio valittaa lämpötilasta Erämiehenkadulla ja jos näin teen, minua saa lyödä. Salillamme täällä ei ole ilmastointia eikä myöskään lämmitystä, mikä tarkoittaa sitä, että kesällä treenatessa olin jatkuvasti lämpöhalvauksen partaalla, kun lämpötila kipuaa pahimmillaan yli 40. Talvella taas treenataan varpaat tunnottomina, kun iltaisin lämpö laskee nollan ja viiden välille. Kylmässä treenaamisesta on seurannut myös useita vammoja pienimpiin niveliin käsiin ja jalkoihin, joista ikävimpänä todella pahoin murtunut pikkuvarvas, joka ei ilmeisesti enää ikinä tule näyttämään samalta kuin ennen saati toimimaan normaalisti.

Takapihan elämää

Alusta asti tänne saapumiseni jälkeen tiesin myös, että haluan ehdottomasti päästä kisaamaan. Pienempiä klubikisoja tuntuisi olevan tarjolla suuremmissa kaupungeissa Melbournessa ja Sydneyssä kohtalaisen usein ja näiden lisäksi jokaisessa osavaltiossa on omat mestaruuskisansa. Matkustaminen täällä kuitenkin on melko kallista, jonka lisäksi kisamaksut ovat samaa luokkaa kuin Suomessa, mikä onkin aiheuttanut pientä pulmaa budjetoimisen kanssa. Tämän vuoksi päätinkin panostaa mieluummin isompiin kisoihin, joissa luulisi olevan myös enemmän tyttöjä. Klubin porukassa ei tuntuisi olevan varsin suurta innostusta kisaamiseen tai edes kisareissuille mukaan lähtemiseen huoltojoukkojen muodossa. Ensimmäiset kisat joihin ilmoittauduin täällä olivat South Australia State BJJ Championship –kisat Adelaidessa. Kävi kuitenkin niin, että kisoja edeltävällä viikolla sain puhelun kisojen järjestäjältä joka kertoi, että kisoihin ei ole ilmoittautunut yhtään sinivöistä naista, eikä sen puoleen muutakaan värivyötä omaavaa naista. Kisoihin oli ilmoittautunut 27 valkovöistä naista, mutta heidän kanssaan minua ei kuitenkaan voitu laittaa kisaamaan, joten minun osaltani nämä kisat jäisivät väliin. Lennot oli jo hankittu, reissu suunniteltu ja näin matkustimme Annen kanssa Adelaideen katsomaan kisoja. Muistoksi epäonnisesta ilmoittautumisestani sain T-paidan, mikä tietysti lämmitti sydäntä, vaikka kisojen seuraaminen pelkästään katsojan ominaisuudessa muuten raastavaa olikin. Samaisen viikonlopun sunnuntaina Adelaidessa järjestetyt UFC ottelut tekivät reissusta kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoisen.

Jatkoin kuitenkin aikatauluuni ja budjettiini sopivien kisojen metsästämistä ja löysinkin AFBJJ:n sivuilta Australian Capital Territory State BJJ Championship kisat Canberrassa, joihin aloin porukkaa salilta mukaani kannustamaan. Anne innostui ajatuksesta ja muutama jannuistakin pohti asiaa ihan ilmoittautumisajan viimeisille päiville asti, mutta ties mihin tekosyihin (kuten lapset, vaimon syöpä, rahahuolet ja työt) nojaten kuitenkin jättivät ilmoittautumatta. Näihin kisoihin valmistautuminen ei osaltani aivan parhaalla mahdollisella tavalla sujunut. Kaksi viikkoa ennen kisoja jouduin matkustamaan Canberraan uusimaan passini, koska vanhasta passistani alkoi voimassaoloaika uhkaavasti hiipumaan, mikä ei sopinut oikein tulevaisuuden suunnitelmieni kanssa yksiin. Samalla reissulla vierailin ystäväni vanhempien maatilalla Canberran lähistöllä Goulburnissa ja reissuni venähtikin viisipäiväiseksi joka tarkoitti sitä, että jo ennestään vähäiset treenimahdollisuuteni ennen kisoja vähenivät entisestään. Goulburn ja Canberra sijaitsevat sisämaassa, ja ikinähän sitä ei uskoisi kun Australiasta puhutaan, mutta lämpötila tuolla seudulla voi laskea yllättävän alas. Pakkasta ei öisin ollut kuin -7, mutta talot Australiassa eivät todellakaan ole eristettyjä. Jos talossa on lämmitin, se sijaitsee olohuoneessa jolloin makuuhuoneiden lämpötila on sitä luokkaa, että hengitys huuruaa. Kylmyyttä ei pääse pakoon mihinkään. Tämä yhdistettynä orastavaan köhääni sai aikaan melko pahan keuhkoputkea korventavan flunssan, joka ei ole parantunut kunnolla edelleenkään, ja esti minua myös treenaamasta muutamaan päivään Alburyyn palatessani.

Pakkasaamu Goulburnissa

Heikko kuntoni sai minut epäröimään hetkeksi kisoihin osallistumista. Niinä muutamina mahdollisuuksinani treenata ennen kisoja kävin läpi alasvientejäni ja drillasin omia tekniikoitani salin värivöisten jannujen ja Annen kanssa. Kuten aina ennen kisoja, tunne omasta osaamisesta oli todella heikko ja myös henkeäni ahdisti jo muutaman alasviennin ja drillin jälkeen. Salin porukan, etenkin Annen, kannustamana päätin kuitenkin osallistua ja tiesin myös, että tämä olisi luultavasti viimeinen mahdollisuuteni kisaamiseen tämän Australian vierailuni aikana. Näin suuntasimme Annen kanssa Canberraan, joka on noin neljän tunnin ajomatkan päässä Alburysta.

Heti kisapaikalle saapuessani huomasin, että käytännön järjestelyt kisoissa olivat hieman erilaiset kuin kotona. Ennen kisoja meille oli annettu alustava aikataulu kisojen etenemisestä ja eri sarjojen etenemisjärjestyksestä ja oletetuista aloitusajoista. Matseja ei kuitenkaan täällä numeroida, mikä teki kisojen etenemisen seuraamisesta ja oman matsin ajoittumisen arvioimisesta todella vaikeaa. Valmistauduin matsiini hyvissä ajoin ja pidin kropan lämpöä yllä pysymällä jatkuvasti liikkeessä välillä nostaen sykkeitä ylös. Mielialaani pidin yllä ja virkeänä kuuntelemalla laadukasta suomalaista trashmetallia (kiitos Stam1na ja Lost Society). Tunnelma naisharrastajien välillä on täällä avoin sekä Australialaisittain äärimmäisen ystävällinen ja rento, ja kisaaminen tuntuukin naisille olevan enimmäkseen sosiaalinen tapahtuma. Annoin Annen hoitaa tämän sosiaalisen puolen minunkin puolestani, se kun tuntuisi häneltä hieman paremmin luonnostaan käyvän, ja yritin itse keskittyä lähinnä tuleviin matseihini.

Matkalla Canberraan

Sainkin odotella vuoroani tunnin pidempään kun alustavassa aikataulussa oli arvioitu. Sarjassamme oli minun lisäkseni vain kaksi tyttöä, joista toinen oli siis Anne. Olin ensimmäisenä vuorossa ja vastaani asettui paikallinen Bronwyn. Kulmaajaa minulla ei matsissani ollut, eikä aikaakaan mistään matsin aikana voinut seurata, koska matoilla ei ollut kelloa näkyvissä. Olo oli matsin aikana melko orpo ja sokea. Lyhyen pystykamppailun jälkeen lähdin viemään Bronwyniä alas uhrautumisheitolla, joka ei kuitenkaan aivan onnistunut ja päädyimme alas suljettuun guardiin. Bronwyn alkoi päättäväisesti avaamaan guardiani ja hetken kamppailun jälkeen päästinkin hänet suosiolla pystyyn, ja lähdin hakemaan avoimesta guardista sweeppiä. Onnistuin tekemään Sickle sweepin ja pääsin päälle. Muutaman todella huolimattoman guardin ohitusyrityksen seurauksena Bronwyn pääsi kääntymään kilppariin pariinkin otteeseen, josta päätin lopulta hakea selkäkontrollia. En kuitenkaan saanut hookkeja kohdilleen ja Bronwyn pääsi kääntymään, jolloin hän oli taas suljetussa guardissani. Tässä vaiheessa aloin kärsimään myös melko vakavista hengitysvaikeuksista ja koko kroppani alkoi mennä voimattomaksi. Minulla ei ollut mitään hajua kuinka kauan matsia oli jäljellä ja Bronwynin päättäväisesti avatessa guardiani yritin vain kiskoa häntä alas ja hakea paikkaa lopetuksille, jotta saisin matsin päätökseen. Lopulta Bronwyn sai guardini auki, jolloin yritin sweepata hänet, mutta voimani eivät yksinkertaisesti riittäneet eikä momentti ollut kohdillaan. Viime hetkillä hän ohitti guardini, mennen näin pistejohtoon 3-2. Sain guardini takaisin kohtalaisen nopeasti, mutta en kuitenkaan tarpeeksi nopeasti, sillä aika loppui. Itku kävi kurkussa, kun Anne kertoi minulle matsin jälkeen, että Bronwynin ohittaessa guardini, oli aikaa jäljellä enää alle kymmenen sekuntia.

Sain onneksi toisen mahdollisuuden semifinaalin kautta, joka käytiin siis minun ja Annen välillä. En todellakaan nauti treenikavereitani vastaan ottelusta, etenkään kun Annesta oli juuri edellisenä päivänä tullut myös uusi kämppikseni. Tein parhaani unohtaakseni ketä vastaan olin ottelemassa ja myös edellisen matsin tuottaman pettymyksen. Annella on taustaa painissa joten tiesin myös, että pystyssä minun olisi todella oltava varuillani. Tovin pystykamppailun jälkeen Anne lähti yrittämään yhden jalan alasvientiä, jonka sain kuitenkin käännettyä edukseni ja pyöräytettyä hänet selälleen ja päädyimme half guardiin minä päällä. Jostain syystä en taaskaan muistanut miten guardia ohitetaan, ja videomateriaalia jälkeenpäin katsottuani voin vain todeta, että mitä…? Käytännössä käänsin Annen kilppariin, jossa vietimmekin suurimman osan matsista minun yrittäessä hakea selkää ja lopetuksia kahden edun arvoisesti. Erään huolimattoman selänotto yrityksen jälkeen Anne sai otteen jalastani ja kippasi minut selälleen. Päädyimme half guardiin minä alla ja voimani alkoivat tässä vaiheessa olemaan jälleen lopussa. Muutaman guardin palauttamisyrityksen jälkeen päätin vain puristaa jaloillani ja pitää kiinni hänen jalastaan niin, että hän ei saisi ohitettua guardiani ja toivoin, että matsia ei olisi enää paljoa jäljellä ja että olisin edelleen eduilla johdossa. Kuten kaikki matsit, tämäkin lopulta päättyi, ja voitin yhdellä edulla saaden näin paikan finaalissa.

Finaalissa vastaani asettui taas Bronwyn ja edelliskerrasta viisastuneena tiesin, että hän on minua huomattavasti painavampi, ja että hänen sweeppaamisensa alta olisi todella raskasta joten päätin tehdä kaikkeni, jotta pysyisin päällä ja liikkeessä, ennemmin kuin kuluttaisin voimiani yrittäessäni kontrolloida häntä alta. Tovin kestänyt mattokamppailumme päättyi minun tekemään todella erikoiseen alasvientiyritykseen jonka kautta päädyin hetkeksi mounttiin, mutta ennen kuin sain tasapainoni kohdalleen, Bronwyn sai käännettyä itsensä päälle ja päädyimme jälleen suljettuun guardiin. Tällä kertaa en jäänyt roikkumaan guardiin vaan irroitin otteeni, jolloin hän nousi ja yritti ohittaa guardini minun kääntyessä kilppariin. Pian kilppariin kääntymiseni jälkeen sain hänen jalastaan otteen ja sain käännettyä itseni päälle kilppariin. Tätä seurasi erinäisiä vaihtoja kilpparista suljettuun ja taas takaisin kilppariin, minun ollessa välillä pakan päällä ja välillä alla. Ottelu päättyi kummankaan saamatta pisteitä, mutta selänottoyritykseni poikivat minulle yhteensä neljä etua, joilla voitin matsin ja otin näin myös kultaa painoluokastamme.

Tuomarin nostaessa käteni haukoin happea jo melko äänekkäästi, koko kroppani tärisi ja minua oksetti. En edes tajunnut olla iloinen voitostani, keskityin vain pysymään tolpillani. Australiassa kaikki halukkaat saavat osallistua avoimeen sarjaan ja siihen ilmoittaudutaan etukäteen samalla kun omaankin painoluokkaan ja olin avoimeen myös ilmoittautunut. Heikon olotilani ja myös sen vuoksi, että avoimeen oli ilmoittautunut vain me kolme tyttöä, eikä uusia vastuksia olisi näin ollen ollut tiedossa, päätin perua osallistumiseni avoimeen. Anne otteli avoimessa Bronwyniä vastaan voitokkaasti, lopettaen matsin upeasti kuristuksella. Kotiin tuotavaksi meille päätyi näin kaksi kultamitalia, reissu oli siis kaikin puolin kannattava ja hauskaakin oli. Tärkeimpänä asiana omalla kohdallani pidän sitä, että pääsin kisaamaan pitkästä aikaa, vasta toisen kerran sinisellä vyöllä ja ensimmäisen kerran muualla kuin Suomessa. Halu kisata ja treenata kasvoi jälleen kerran valtavasti ja tiedän kyllä mihin tulen reissubudjetistani jatkossa suuren osan sijoittamaan. Ilmoittauduin kisojen jälkihuumassa Australian Girls In Gin järjestämälle naisten leirille, joka pidetään tammikuussa 2016 Melbournessa, ja johon odotetaan osallistuvaksi ainakin 100 naista. Tämä tarkoittaa siis sitä, että palaan Australiaan viimeistään tammikuussa.

Podiumilla

Australia on kuuluisa tiukoista maahanmuuttoviranomaisistaan ja laeistaan. Kaikista yrityksistäni huolimatta joudun siis lähtemään Australiasta heinäkuun loppuun mennessä, jotta voin anoa tänne uutta viisumia maan ulkopuolelta käsin. Tonyn yrityksistä huolimatta kukaan salin jannuista ei tuntuisi olevan myöskään tarpeeksi hullu mennäkseen kanssani naimisiin, joten kansalaisuuttakaan ei ole valitettavasti tiedossa. Alburysta ja etenkin klubista täällä on tullut viimeisen 4,5 kuukauden aikana toinen kotini, treenikavereista toinen jiujitsuperheeni, ja ajatus lähtemisestä ilman tietoa takaisinpaluusta tuntuu paljon pahemmalta kuin olisin ikinä osannut odottaa. Olen kokenut viime aikoina melko valtavaa motivaatiopulaa opintojeni suhteen joka on myös yksi syy siihen, että koen tämän hetken olevan hyvä pienelle hengähdystauolle elämästäni ja opinnoistani Suomessa sekä myös oikea aika jatkaa reissaamista. Suunnitelmissani on matkata toviksi Uuteen-Seelantiin työskentelemään ja paikkailemaan budjettiani. Vielä en tarkalleen tiedä mihin päin Uutta-Seelantia sijoitun, mutta teen kaikkeni ainakin sen eteen, että pääsen myös siellä jatkamaan treenaamista. Kotia ja etenkin Fight Clubia on ajoittain todella valtava ikävä, mutta ihan vielä en kuitenkaan taida olla valmis tulemaan takaisin.


Cheers mates!
Hen Hen

Tiistai 30.6. - over under -ohitus

Katsottiin over under -otteella ohittamista. Alla Bernardo Farian video aiheesta, vaikka yksityiskohdat ovat osittain poikkeavia, niin periaate on sama.

Tiistait 16.6. ja 23.6. - Paineohituksia

Kesän alottajaisiksi opiskelimme Norjan tuliaisina half-guardin ohittamista tilantessa, missä guardinpelaaja on saanut underhookin tai liepeen haltuun. Olemme aiemmin opetelleen guardin ohittamista vastaavissa tilanteissa ottamalla hieman takapakkia ja hakemalla underhookin tai purkamalla lieveotteen. Frontline Academyn pääohjaaja Teta opetti keväällä vastaavien tilanteiden ohittamista paineen avulla, ja koska paineohituksia ei ole ihan äskettäin tyttöporukalla kerrattu, niin ajattelimme katsastaa nämä uudet temput.

Ajatus molemmissa tilanteissa oli sama: kun kaveri saa underhookin/liepeen, niin lähedetään hakemaan jalkojen puoleista kättä kaverin housunkaulukselle tai lahkeeseen ja ns. ulkopuolen käsi lähtee hakeutumaan mahdollisimman syvälle alla olevan kaulukseen. Oma painopiste viedään guardin pelaajan kyynärpään tienoille eli tarkoituksena on eliminoida underhook tuomalla mahdollisimman painoa sen päälle. Housuote varmistaa että ohittaja on riittävän "alhaalla" laittamassa painoa päälle: jos ohittaja ottaa otteen vyöstä tai takista, tulee ohitusasennosta helposti liian korkea ja guardinpelaaja pääsee hyödyntämään underhookkiaan. Painopiste on matala ja painoa lasketaan kaverin torson päälle. Kauluksella oleva käsi lähtee kääntämään guardinpelaajan päätä pois päin ohituksesta (mitä syvemmällä ote on, sitä voimakkaampi kääntö saadaan aikaiseksi). On tärkeää että polvea tuodaan läpi pois päin guardinpelaajasta, ei niinkään suoraan ylöspäin, kohti kaverin kainaloa/päätä. Sprawl suuntautuu siis niin sanotusti ulospäin ja oma lantio tulee koko ajan mattoa kohti. Näin saadaan pidettyä paine oikeassa kohdassa.

Tärkeää paineohituksissa on se, että ohittaja ei lähde hötkyilemään ennen aikaisesti. Paine on saatava kunnolla kaverin päälle ennen kuin ohitus voidaan tehdä. Hätäilemällä mahdollistetaan useimmiten guardinpelaajan tilanteen hyödyntäminen.

Painetta ja malttia, niistä on piinallisen puristavat ja toimivat paineohitukset tehty.

Kreikasta kajahtaa - Annalle ruskea vyö!

Uutta vyötä päälle - ja samalla Kreikan eka ruskeavöinen nainen

Pari viikkoa sitten saimme iloisia uutisia maailmalta kun meidän ikiomalle Annalle myönnettiin ruskea vyö. Annahan on yksi aidoista ja alkuperäisistä Jyväskylän Fight Like A Girl -tyttöpainien perustajajäsenistä. Aikoinaan vaihtoon tullut kreikkalainen judoka kävi bjj-treeneissä kokeilumielessä, hakemassa inspiraatiota judon mattopainiin. Vuosi oli 2006, ja Fight Club sijaitsi yhä Sammonkadulla. Vuotta myöhemmin Annan palatessa Jyväskylään maisteriopintoihin tämä aloitti säännöllisemmän bjj-treenin, ja 2008 Anna kilpaili jiujitsussa ensimmäistä kertaa osallistuen sen syksyn Naamalukkoon. Kuulemma nimenomaan kisaamisen kautta Anna koukuttui brassilajiin, ja pikku hiljaa judo muuttui oheislajiksi. Suomen kilpakentillä Anna on otellut useampaankin kertaan ja kansainvälistä menestystä tuli viimeksi Abu Dhabin World Pro -kisoista Annan sijoittuessa purppuravöisissä sarjassaan hopealle.

Vielä purppuralla pari vuotta sitten

Viimeiset pari vuotta Anna on vaikuttanut Suomen ulkopuolella - toki vieraillut klubilla useaan kertaan - ja nyt lanteille kiedottiin vihdoin ruskea vyö. On meidän hyvää onnea, että näillä näkymin kreikkalaisvahvistuksemme palaa Jyväskylään syksyllä ainakin muutamaksi kuukaudeksi töiden vuoksi. Luvassa on siis kovaa vääntöä ja oppaa!

Onnittelut Annalle vyöstä ja (meille Annan) työstä!

King of The Hill, ADCC EM, IBJJF MM - kisoja kahdella mantereella toukokuussa 2015

Nyt seuraa useampi kisaraportti putkeen, kun toimitus on juossut ympäri maailmaa ja kyliä. Aloitetaan toukokuun 23. päivä kisatuista Pieksämäen salikisoista, King of the Hill -salikisoista, joissa Henna pääsi tekemään kisadebyyttinsä. Ja hienosti Henna hoitikin debytantin roolinsa: ensimmäisessä matsissa valkovöisten naisten sarjassa vastaan asettui Forssan kamppailijoiden Carita, joka tiukan kamppailun jälkeen joutui luovuttamaan Hennan americanaan. Finaalissa Tampereen jujutsukoulun Sanna veti pidemmän korren, ja Hennalle päivän saldona hopeaa. Olisiko tämä siis sitten Princess of the Hill -titteli Jyväskylään.

Henna podiumilla - Princess of the Hill

Seuraavaksi kisattiinkin sitten viikkoa myöhemmin. Tänä vuonna erittäin harmittavasti päällekäin osuneet lukkopainin EM-kisat ja bjj:n MM-kisat aiheuttivat meille päänvaivaa: kumman sitä valitsee? Turun ADCC EM -kisoihin päätyivät lopulta Hanna, Elina ja pitkän tauon jälkeen kisamatoille palannut Lintsi, kun taas Venlan suuntasi rapakon taakse mundiaaleihin. Samana viikonloppuna oteltiin siis kahdella rintamalla neljän naisen voimin.

Turussa Lintsi edusti -60kg sarjassa, ja Hanna ja Elina ottelivat +60kg sarjan karkeloissa. Valitettavasti kaikilla tie katkesi ensimmäisellä kierroksella tiukkojen ottelujen jälkeen. Linnea joutui taipumaan ruotsalaiselle Sara Svensonille, Hanna kohtasi suomalaisen Suotaman Maijun pystypainotteisessa väännössä, ja Elina väänsi niin ikään suomalaisen Voutilaisen Siljan kanssa. Toisella puolella palloa Venlan päivä katkesi niin ikään lyhyeen, kun ensin tuli tappio mustavöisten avoimessa sarjassa Tammi Musumecille ja muutamaa tuntia myöhemmin +79,3kg sarjassa Fernanda Mazzellille. Mundiaaleista mainittakoon myös forssalaistunut keskisuomalainen Riina, joka otteli ensimmäisissä MM-kisoissaan sinivöisten +74kg sarjassa, mutta joutui myös taipumaan Courtney Mackenzielle ensimmäisessä ottelussaan.

Koska Turun ja Long Beachin kuvausporukka oli vähän hiljaisempi, laitetaan tähän meidän uusi pätsi.

Tämä kisakevään huipennus ei siis valitettavasti mennyt meidän naisilta aivan suunnitelmien mukaan, mutta tästähän urheilussa on kyse: sekä voiton että tappion jälkeen palataan treenimatolle hiomaan taitoja kohti seuraavaa koitosta. Kesä on hyvä aika ladata akkuja - etenkin niitä henkisiä, mutta myös fyysisiä - nauttia nujuamisen iloista ja muusta mukavasta. Muutama flagilainen on suunnitellut Hangon Summerfightia, 4.-5. heinäkuuta painitaan Jyväskylässä naisten kanssa open mat -hengessä, ja muutakin mukavaa on jo suunniteltu.

Kaikkien kesän päätavoitehan on elokuun 8. järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma Sparrimaraton II, jossa jälleen tehdään hyvää koko kamppailukansan voimin!

- - -

ps. Hanna on kirjoittanut ADCC -kisoista omassa blogissaan ja Venla puolestaan omalla tahollaan MM-kisareissusta ja sen tunnelmista.

Tiistai 9.6. - Pakopäivä

Katsottiin kaksi pakoa sivusidonnasta ja yksi mountista. Ylipäätään on hyvä muistaa olla ajoissa liikkeellä, mutta jos on päässyt käymään huonosti, pitää tehdä tosissaan töitä, että alta pääsee pois. Kerrattiin jo peruskurssiltakin tuttua katkarapupakoa sivusidonnasta. Toisena pakona sivusidonnasta katsottiin kääntö, jossa käytetään omaa jalkaa apuna. Tämä ei ole kovin suuren prosentin tekniikka ja vaatii yleensä sen, että kaveri on hieman liian pystyssä asennossa huivisidonnassa ts. kasvot kohti. Työnnetään kädellä kaverin naamasta, tehdään pieni katkarapu, jotta saadaan omalle lantiolle tilaa ja heitetään oma jalka naamasta työntävän käden tilalle ja käännetään kaveri päätyen sivusidontaan. Mountista katsottiin ns. laiskan naisen pako, jossa napataan nilkka haltuun ja edetään halffiin. Parhaiten tekniikka onnistuu päästään kääntymään hieman kyljelleen. Jos vaan yltää, voi omalla kädellä nostaa kaverin nilkkaa. Kättä ei kuitenkaan kannata jättää nilkalle, vaan tehdää nopea liike ja nostetaan nilkkaa oman jalan päälle. Toisella jalalla koukataan ja vedetään jalkaa, että saadaan nilkka nalkkiin omien jalkojen väliin. Työnnetään kaveria polvesta ja käännytään halffiin. Tästä saatetaan saadaan myös hyvin kaverin kainalo haltuun, joten voidaan edetä suoraan esim. old school sweepiin tai selkään.

Tiistai 2.6. - Kellokuristus ja loop choke

Oltiin pitkästä aikaa tyttötreeneissä puvut päällä, joten käytettiin niitä hyödyksi kahden kuristuksen muodossa. Alla videot molemmista tekniikoista. Ensimmäisenä kellokuristus ja toisena loop choke.

Tiistai 26.5. - Kisavalmistautumista ja hauislukko

Vedettiin treenit lauantaina Turussa oteltavia ADCC-lukkopainin EM-kisoja silmällä pitäen. Kisaviikolla treeneissä on hyvä pitää mielessä rentous ja että tekeminen on hauskaa. Välikevennyksenä katsottiin hauikseen kohdistuva painelukko, joka on ADCC:ssä sallittu tekniikka ja BJJ:ssä ruskeavöisistä eteenpäin. Alla video painelukosta.

Sunnuntai 24.5. - Anakonda-kuristus

Tehtiin pystystä sisäänmenoja ja varsinaisena tekniikkana anakonda-kuristus. Epämääräisen selostuksen sijasta tekniikka alla videon muodossa.

Kuristusta on hyvä lähteä tekemään esim. tilanteessa, jossa kaveri on shootannut ja saadaan sprawlattua hyvin päälle.

Tiistai 19.5. - Jalkaveto ja toreador

Katsottiin otteluasentoa avoimesta guardista päältä. Oman pään pitäisi olla samalla tasolla allaolijan kanssa, joustetaan polvista. Tavoittena oli kipata kaveri selälleen. Hyviä paikkoja työntää kaveria on suoraan käsistä, olkapäästä tai päästä. Pienellä työnnöllä kaverin tasapaino saadaan yleensä rikki, jolloin avautuu tilaa ottaa nilkasta kiinni ja kipata kaveri. Ohituksina käytiin läpi jalkaveto ja toreador.

Tiistai 12.5. - Käsiveto avoimesta guardista

Kerrattiin jo parilta edelliseltä viikolta tuttua perhossweepiä ja katsottiin käsiveto perhosguardista lähtien. Perhossweeppi on hyvä erityisesti kun kaveri lähtee hönkimään päälle, mutta jos kaveri pitää painon hyvin takana ei sweeppiä saa pakotettua. Tähän tilanteeseen hyvä vaihtoehto on käsiveto. Heli onkin kirjoittanut aiheesta jo aiemmin.