maanantai 26. lokakuuta 2015

Naisten treenit - uhka vai mahdollisuus

Kun Fight Clubilla aloitettiin naisten omat treenit vuonna 2009 oli tämä aika uusi ilmiö Suomen bjj-kentällä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin Suomesta löytyy useita saleja, joissa on kerran tai pari viikossa ainoastaan naisille suunnattuja treenejä. Samalla naisille on omia "women only" -leirejä, ja muutenkin melkoisen tiiviin bjj-yhteisön sisällä löytyy tiivis naisyhteisö. Muutettuamme Hannan kanssa (väliaikaisesti) Ruotsiin olemme jääneet kaipaan Jyväskylän tyttöpaineja. Osittain tiiviin kaveriporukan vuoksi, mutta etenkin loistavan treeniseuran vuoksi. Senkin vuoksi olemme yrittäneet käynnistää jonkinlaista naisten toimintaa myös tänne. Sinänsä ilmiö ei Ruotsissa ole sen uudempi kuin Suomessakaan, ensimmäiset "tjejpass" -treenini olenkin käynyt keväällä 2009 Tukholmassa asuessani. Silloin Hiltitjicks -treeneissä keskiviikkoisin kävi kolmesta viiteen naista. Saman vuoden lokakuussa pidettiin sitten Jyväskylän ekat naisten painit, jossa taisi olla seitsemän naista paikalla. Oman aikansa ennätyksiä. Ruotsissa olemme kuitenkin törmänneet naisten omien painivuorojen vastustukseen, joten ajattelin kirjoittaa tähän hieman siitä keskustelusta, jota parhaillaan käymme aiheen tiimoilta.

Naisten treenit joulukuussa 2010, kuulemma sen hetkinen ennätysmäärä, 8 osallistujaa
Kokoan ensin tähän omat perusteluni naisten treeneille. Tiedän, että löytyy myös naisia, jotka eivät halua treenata toisten naisten kanssa, mutta pointtina alla olevissa kohdissa on ne hyödyt, joita itse koen näistä treeneistä saavani. Ei niinkään ajatus siitä, että kaikkien naisten tulee treenata naisryhmissä. Perusteluja naisten treeneille voi katsoa sekä harrastusta aloittavan naisen  että vakavan kisaajan/harrastajan näkökulmasta.

  • Jiu-jitsussa ollaan lähikontaktissa, joka ei ole kaikille niin luontevaa. Monelle naiselle kynnys ylipäätään lajin kokeilemiseen on liian korkea, jos treenikaverina on mies. Sen sijaan naisryhmässä kokeilu saattaa auttaa madaltamaan kynnystä, saa naisen kokeilemaan nujuamista ja mahdollisesti ihastumaan siihen. Kun kynnys itse lajin suhteen on ylitetty, on sinne miestenkin joukkoon helpompi mennä vääntämään.
  • Miesten ja naisten fyysiset erot ovat tosiasia. Naisten keskinäisissä treeneissä fyysiset erot pienenevät, tekniikka ja voima tasoittuvat sekä loukkaantumisriski pienenee. Etenkin alussa, kun yleensä kukaan peruskurssilaisista ei ymmärrä oman kehonsa voimankäytöstä ja vääntymisestä yhtään mitään, saati sitten että voisi keskittyä mahdollisesti treenikaverin huomioimiseeen.
  • Henkinen puoli, minkä katson tärkeäksi sekä aloittavalle että jatkavalle harrastajalle. Viihdyn itse erittäin hyvin myös miesten kanssa treeneissä. Kuitenkin miesvaltaisessa lajissa olen kokenut naisten treenien porukan omalla salilla sekä ylipäätään lajin parissa yhdeksi ehdoksi sille, että olen halunnut harrastaa lajia näin pitkään. Oman salin naisporukka on ollut minulle henkinen koti. Kaikki naiset eivät löydä tätä samaa tunnetta naisporukasta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että monelle muut naisharrastajat saattavat olla treenaamisen kannalta tärkeä ehto.
  • Kisaaminen ja kisatreeni. Kyseessä on kamppailu-urheilu, joten kisoissa vastustajani ovat muita naisia. En ole koskaan kokenut saavani minkäänlaista etua miesten kanssa treenaamisesta, sillä kaikki naiset treenaavat miesten kanssa. Sen sijaan koen, että säännöllinen treeni nimenomaan naisryhmässä on tuonut etua kisatilanteeseen. Naisten voimankäyttö ja liike on hyvin erilaista verrattuna miehiin, ja vaikka nainen on yleensä tietyin mittarein mitattuna miestä heikompi, saattaa tämä olla huomattavasti vaikeampi vastus kisamatolla. Kyse on ennen kaikkea erilaisesta tavasta käyttää voimaa ja liikettä hyödyksi.
  • Kova treeni vuodesta toiseen. On välillä vaikeaa selostaa, mikä ero on treenata kovaa miesten kanssa ja kovaa naisten kanssa. Tässä kyse vähän samasta asiasta kuin tuossa kisoihin valmistautumisessa. Kun painin kovaa naisten kanssa, pystyn käyttämään voimiani ja liikettäni hyvin eri tavoin hyödyksi kuin miesten kanssa. Samalla rasitus on erilaista. Miesten kanssa painiminen on naiselle aina fyysisesti kovempi treeni. Oma tavoitteeni on sekä kisata korkealla tasolla että pystyä treenaamaan lajia vielä useita vuosia. Tämä vaatii jatkuvaa tasapainottelua kovan treenin ja kropan fyysisen kuormituksen välillä. Minulla ei ole takanani tieteellisiä todisteita, mutta omaan kokemukseen pohjautuen voisin sanoa, että kahdeksan vuotta kisaamista ja treeniä ilman pahempia loukkaantumisia kertoo jotain molempien tavoitteiden onnistumisesta. Samalla se, että Jyväskylässä naisia riittää joka vyöasteelle kertoo myös osaltaan pitkäjänteisen työn tuloksesta. Kisamenestystäkin on tullut ihan mukavasti vuosien mittaan.
Jyväskylän Fight Like a Girl Club 2015 joukkue-SM
Tässä pääpointtini, josta siirryn varsinaisiin tarinoihin: Syyskuussa pidimme Ruotsin salillamme naisille suunnatun kokeilupäivän, jonka ohjelmassa oli yhdet bjj/lukkopainitreenit, lounas, luento ja vaparitreenit. Olimme saaneet tämän järjestämiseen apurahan, jonka myönnön perusteena on naisten liikuntaharrastuksen tukeminen, erityisesti uusien harrastajien muodossa. Kokeilupäivään tuli 26 naista, ja päivä oli kaikin puolin menestys. Paini- ja vaparitreenien lisäksi saimme paikalle puhujaksi thainyrkkeilyn maailmanmestarin Magdalena Kowalczykin, joka osoittautui erittäin loistavaksi puhujaksi aiheenaan naiset kamppailu-urheilun maailmassa. Kokeilupäivän jälkeen tarjosimme mahdollisuutta kuuden kerran intensiivikurssiin, jotta meidän seuran tarjoamista lajeista innostuneet saivat vielä kokeilla useamman kerran lajeja. Kahdeksan naista innostui tästä ja treenasi kanssamme kolme viikoa. Nyt muutama on jatkanut edelleen mukana, ja useampi kysynyt mahdollisuudesta jatkaa myös tyttötreeneissä treenamista kerran viikkoon.

Tjejdag - naisten kokeilupäivä
Jyväskylän Fight Like a Girl Clubin syntymistä auttoi erityisesti kaksi asiaa: naisten treenien vetämisestä innostuneet vetäjät sekä koko seuran tuki toiminnan aloittamiselle. Sen jälkeen toiminta lähti pyörimään, ja sitä kehitettiin aina tarpeen mukaan. Varsinkin alkuvaiheessa voi olla väliin raskasta, kun naisten treenit eivät kerää heti kahtakymmentä uutta naisharrastajaa. Harrastajamäärät eivät myöskään välttämättä kasva koskaan äärettömän suuriksi, sillä aivan kuten yleensäkin bjj:n parissa, jotkut lopettavat tai muuttavat toiselle paikkakunnalle vuoden parin harrastamisen jälkeen. Kuitenkin vuosien työ on tuottanut tulosta, ja vaikka harrastajat ovat osa kadonneet maailmalle, on ydinjoukko vienyt koko ajan laivaa eteenpäin.

Nyt meillä olisi Ruotsissa tarjota innostuneet vetäjät, mutta tämä laiva ei ole saanut vielä lähtölupaa satamasta. Naisten treenien myötä uhkana on kuulemma epätasa-arvo ja erottelevuus. Uhkana on, että naisista tulee oma ryhmänsä ja miehistä omansa, eikä seura ole enää yhtenäinen. Uhkana on, että seuraan saattaa tulla naisharrastajia, jotka eivät käy muissa kuin naisten treeneissä. Ja uhkana on myös se, että miehet jäävät ilman opetusta. Vaarana on, ettei ole enää yhtä seuraa, vaan on naisten seura ja miesten seura. Vaikka ymmärrän tiettyyn tasoon saakka tämän logiikan, en siltikään näe siinä pohjimmiltaan järkeä. Kyseessä on yli sadan hengen seura, joka tarjoaa tällä hetkellä bjjtreenejä, lukkopainitreenejä, painitreenejä ja vaparitreenejä, minkä lisäksi on erikseen bjj-ryhmät lapsille ja nuorille. Treenitarjonta varmasti jakaa porukkaa pienempiin ryhmiin seuran sisällä, muttei ainakaan minusta erottele näitä ryhmiä omiksi seuroikseen.

FINNHITS 2013 - Suomen naisten yhteistyö on voimaa
Toisena vasta-argumenttina on meille on sanottu, että jos nainen ei pysty aloittamaan ja treenaamaan sekaryhmässä, niin kyseisen naisen ei sitten varmaan kannata treenata kamppailulajia. Nyt syksyn aikana lajia kokeilemassa olleista naisista osa kokee, ettei vielä ole valmis siirtymään sekaryhmään. Nämä haluaisivat ensin päästä parempaan kuntoon, ja kokevat fyysisen rasituksen olevan jo todella kovaa naisten kanssa nujutessa. Kyse ei ole pelkästään siitä, osaako treenikaveri ottaa tarvittaessa kevyemmin. Kyse on myös siitä, miten paljon itse kunkin kroppa kestää alkuun vääntöä ja puristusta. Tähän vaikuttavaa muunmuassa itse kunkin sen hetkinen kunto, aiempi urheilutausta, ikä ja perimä. Nuoren hyvässä kunnossa olevan atleetin - olipa kyseessä mies tai nainen - on joskus vaikea ymmärtää millaista on aloittaa painiminen erilaisista lähtökohdista käsin. Itse kuitenkin toivon, että laji avaa ovensa kaikille, ja jos kynnystä lajin kokeiluun, aloittamiseen ja jatkamiseen voidaan alentaa yhdellä naisten omalla treenivuorolla viikkoon, ja samalla saadaan lajin pariin joku, joka "ei koskaan voinut kuvitella aloittavansa kamppailu-urheilua", niin se vaan on sen arvoista.

Tässä siis yksi tarina Suomen maalta ja toinen tarinan alku Ruotsin puolelta. Molemmat tarinat elävät omaa elämäänsä ja jatkoa varmasti seuraa. Itse haluan treenata sekä naisten että miesten kanssa. Sehän tässä lajissa on parasta, että löytyy niin erilaisia treenikavereita, joilta kaikilta voi oppia jotain. Mutta samalla tämä oli oma puheenvuoroni naisten omien treenien ja leirien puolesta. Itse näen tässä lähinnä mahdollisuuksia lajin kehittymiselle. Fight Like A Girl!

Jyväskylän Fight Club - kaikesta naisten toiminnasta huolimatta ihan yhtä seuraa

1 kommentti: