Kamppailulajien erikoisseurassa

Tämän päivän Suur-Jyväskylän Lehden naisten sivulla oli juttu Fight Clubin tyttöpaineista. Jyväskyläläisille lehti ilmestyy postiluukkuun, mutta jutun voi lukea myös verkossa näköislehden kautta:
*Ensimmäinen sivu
*Toinen sivu

Hanna ja Heidi edustaa (kuva Minna Vilkuna)

Tiistai 25.03.2014 - Avoin guardi alta: sickle sweep

Tänään jatkoimme sunnuntaina aloitetusta avoimen guardin teemasta, ja lisäsimme hyökkäysvarastoon uuden sweepin. Aloitimme sunnuntain tapaan otetaistelusta ja guardin rakentamisesta. Jos emme saa guardia rakennettua, on kovin vaikea lähteä toteuttamaan sweeppejä, vaikka niitä olisi tekniikka-arsenaalissa kuinka monta.

Guardin rakentamisen ja pelaamisen tärkeät yksityiskohdat vielä kertauksena:

- voita otetaistelu: suojaa omat lahkeet, ja lähde tavoittelemaan päällä olevalta vähintään yhtä hihaotetta.

- pura vastustajan otteet: jos päällä oleva pääsee lahkeisiin kiinni, pura nämä otteet aina ennen kuin lähdet etenemään kohti guardia.

- aktiiviset hookit. Käytät sitten spiderhookkia, perhoshookkia tai delarivaa, pidä hookit aktiivisina. Jalkojen täytyy olla valmiina liikuttamaan päällä olevaa, ja pysyä liikkeessä. Paikallaan pysyvät "laiskat" hookit on helppo ohittaa.

- sinnikkyys ja määrätietoisuus. Kun pelaat guardia, ole valmis hakemaan haluaamaasi sweeppiä, mutta valmistaudu myös siihen, että ensimmäinen yritys ei välttämättä onnistu. Hookkeja pitää vaihdella aktiivisesti, jotta saadaan päällä oleva liikkumaan haluttuun suuntaan. Epäonnistuneen sweeppiyrityksen jälkeen tulee olla heti valmiudessa jatkamaan guardin pelaamista.

Otetaisteluharjoituksen jälkeen kertasimme sunnuntaina opetellun sweepin, ja katsoimme miten jatkamme peliä, jos päällä oleva puolustaa ensimmäisen sweeppiyrityksemme. Oheisessa videossa tähän sickle sweeppiin päädytään samaan tapaan, kuin mitä me treeneissä kävimme läpi. Videosta poiketen me vedimme lantiolla olevan jalan pois, kun kaveri lähti kaatumaan. Oman kokemuksen mukaan lantiolle jätetty jalka aiheuttaa ongelmia päälle tultaessa, kun alla oleva laittaakin vastaan. Useimmiten tästä päädytään päälle yhden jalan x-guardiin tai pahimmillaan sweeppattava pääsee kiertämään selkään. Eli kun saadaan kaveri kaatumaan, vedetään lantiolla oleva jalka pois, ja tullaan teknisellä ylösnousulla päälle hyvään posturaan eli muistetaan tuoda lantiota eteen eikä kurkotella käsillä.

Sunnuntaina katsotaan vielä lisää tapoja käyttää hookkeja, ja opetellaan yksi samankaltainen sweeppi lisää. Kaikki paikalle siis.

Sunnuntai 23.03.2014 - Avoin guardi alta

Sunnuntaina aloitimme kolmen treenin mittaisen putken, jonka teemana on avoin guardi alta. Keskitymme paitsi sweeppeihin, myös siihen millaisia otteita alla oleva voi käyttää, kuinka ohittajan otteita rikotaan ja miten ohittaja saadaan liikkumaan haluttuun suuntaan.

Aloitimme tilanteesta, missä kummallakaan ei ole otteita, ja päällä oleva haluaa ohittaa pystystä. Jotta guardin rakentaminen olisi "turvallista", tulee alla ollessa huolehtia siitä, että ennen guardin rakentamista ollaan saatu ohittajan kädet (tai käsi) haltuun. Tällöin voidaan lähteä tuomaan jalkoja erilaisiksi hookeiksi ilman pelkoa siitä, että päällä oleva pääse välittömästi rakentamaan otteita lahkeista. Päällä olevan tehtävänä oli hakea juurikin noita arvokkaita lahjeotteita. Omien otteiden hakemisen lisäksi guardin pelaajan pitää keksittyä myös siihen, että ohittajan mahdolliset gripit rikotaan välittömästi. Jos päällä oleva siis saa lahkeet haltuunsa, puretaan hänen otteensa pois ennen kuin tehdään mitään muuta.

Otetaistelua avoimessa guardissa.

Toinen tärkeä teema tänään oli se, että päällä oleva täytyy saada liikkumaan. Guardia pelatessa hookit täytyy pitää aktiivisena siten, että päällä oleva ei pääse rauhassa rakentamaan ohituksiaan, vaan joutuu jatkuvasti huolehtimaan tasapainostaan ja lopetusten puolustamisesta. Kun guardi rakennetaan, tulee sitä lähteä työstämään välittömästi eli hookit täytyy saada liikkeelle. Käytimme paljon aikaa hookkien käytön opetteluun, ja liikkeen luomiseen. Kävimme läpi yhden sweepin, josta video alla.

Tärkeänä yksityiskohtana kävimme läpi sitä, että päälle noustessa tulee varoa joutumista lopetuksiin. Tässä sweepissä riski triangeliin joutumisesta on olemassa, jos hihaote pidetään loppuun asti kiinni, ja unohdetaan hyvä posture heti päälle nousemisen jälkeen. Siispä kiinnitämme huomiota siihen, että lantio tulee eteen ja käsi pysyy lähellä omaa kroppaa. Muistisääntönä: "Supermies joutuu triangeliin, Supernainen käsilukkoon."

Matkalla triangeliin!

Kohti käsilukkoa!

Tiistain tyttötreeneissä jatketaan samaa sweeppisarjaa.

Lauantai 22.3. - Sparripäivä

Ryhmäkuva treenien jälkeen - tosin puolet JKL:n porukasta olivat jo poistuneet

Lauantaina saatiin kunnia emännöidä Jyväskylässä naisten avointa sparripäivää kahden treenin verran. Mentiin tällä kertaa sekä gi päällä että no gi -varustuksessa, sillä osa vierailijoista valmistautui parin viikon päästä kisattaviin no gi -Euroopan avoimiin. Porukka vaihtoi asua parin mukaan, mikä ei menoa haitannut. Näissä treeneissä ei siis keskitytty uusien tekniikoiden opetteluun, sillä uusien painikavereiden kyläillessä halusimme panostaa sparreihin. Ensimmäisten treenien teema oli ns. huonot positiot eli sivusidonta, mount ja back mount alta. Toisissa treeneissä keskityttiin puolestaan neutraaleihin positioihin, toisin sanoen (avoimeen) guardiin. Näitä treenattiin tarkemmin tekniikkasparreissa tällä kertaa rivisparrina: kukin pääsi vuorollaan keskelle hiomaan pakoja ja hyökkäyksiä parin vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Hyvin ehdittiin myös ottaa normisparria rivisparrin päälle, joten painia sai koko "rahan" edestä.

Painin parissa (kuva © Minna Vilkuna)

Iso kiitos kaikille vierailijoille - Katjusa, Maria, Katja, Laura, Iida ja Emma - meillä ainakin oli hauskaa! Kiitos myös Minna Vilkunalle kuvista! Jyväskyläläisten kannattaa keskiviikkona selata Suur-Jyväskylän lehti, sieltäkin saattaa löytyä muutama tuttu kasvo.

Hammassuojahymy herkässä (kuva © Minna Vilkuna)

Tiistai 18.3. Pois kilpikonnasta

Monessa tilanteessa kilppariin kääntyminen on järkevä tapa puolustautua, esim. kaverin ohittaessa, kilppariin kääntymällä estetään kaveria saamasta ohituspisteet. Kilppariin ei ole kuitenkaan järkevä jäädä asumaan. Toki ihan sykkyrälle meno neutralisoi kaverin yrityksiä aika hyvin, mutta pidemmän päälle tällöin annetaan vaan toiselle aikaa rakentaa hyökkäystä. Kilppariin kääntyminen tulisikin olla vain lyhyt välietappi matkalla toiseen positioon. Kilpparissa on tärkeää olla ajoissa liikkeellä, jottei toinen pääse prässäämään ja ottamaan kunnon kontrollia.

Kaveria ei ole hyvä päästää kiertämään kontrolloimaan kilpparia takaapäin. Kun on käännytty kilppariin ja kaveri lähtee kiertämään etupuolelta taakse, tuodaan oma käsi vasten omaa kylkeä ja liikutaan poispäin kaverista. Käsiä ei kannata työntää eteenpäin, koska tällöin avataan paikkoja lopetuksille.

Sen sijaan, että kilpparissa mentäisiin ihan sykkyrään, tulisi kilppari pitää aktiivisena. Tämä tehdään köyristämällä selkää ja pitämällä lantio vahvana, tuomalla sitä vähän eteenpäin. Jos kaveri uhkaa edestä kuristuksella tuomalla kättä kaulalle, tulee kuristava käsi hoitaa aina ensin pois.

Kun kaveri kontrolloi kilpparia edestä, on yhtenä kilpparista poistumisen keinona peruuttaminen. Pidetään selkä köyristettynä ja lantio vahvana, noustaan pystyyn ja peruutetaan pois. Tämä ei ole mikään maailman toimivin tekniikka, mutta saattaa onnistua kun kaveri ei vielä ole päässyt ottamaan kunnon kontrollia.

Jos kaveri on ottanut pää-käsikontrollin edestä, lähdetään auraamaan kainalossa olevalla kädellä tilaa kyynärpää edellä. Astutaan saman puolen jalkaa ulospäin ja ammutaan lantio pois kaverin alta. Toista kättä tähdätään kaverin jalkaan, sille puolelle mille ollaan menossa. Liikkeen ajan kontrolloidaan myös päällä kaverin kyljestä. Tästä käännytään kaverin takapuolelle ja voidaan lähteä hakemaan selkäkontrollia.

Hyvä keino päästä pois kilpparista on myös guardin palauttaminen. Kun kaveri kontrolloi edestä, yksinkertaisuudessaan istutaan alas ja palautetaan perhosguard tai mahdollisesti suljettu guard. Toisella kädellä voidaan kontrolloida ja työntää kaveria hartialinjalta kohdalta kauemmas, jolloin saadaan vähän enemmän tilaa. Alussa on taas tärkeää, että pidetään selkä hyvin köyristettynä ja lantio vahvana. Muuten guardin palautus on vaikea toteuttaa.

Jos kaveri on päässyt kiertämään taakse ja kontrolloi sivulta, voidaan palauttaa guardi heittämällä kuperkeikka sen puoleisen hartian yli, jolla kaveri kontrolloi. Kuperkeikassa on tärkeintä pitää taas lantio vahvana ja hyvin liikkeessä. Päästään taas joko perhosguardiin tai suljettuun. Kuperkeikkapalautus voidaan tehdä myös jos kaveri on kiertänyt kokonaan taakse, mutta tällöin se on yleensä hieman hankalampi saada onnistumaan.

Tärkeintä kilpparissa on olla aina ajoissa liikkeellä. Eli ei päästetä kaveria kunnon kontrolliin! Jos kaveri kuitenkin pääsee prässäämään päältä, pitää muistaa pitää selkä köyryssä ja lantio vahvana.

Sunnuntai 16.3. - pysty: Kouchi Gari ja Ouchi Gari

Kisaamisen ja tuomaroinnin lisäksi sunnuntaina riitti myös jonkin verran porukkaa treeneihin Jyväskylässä. Treeneistä vastasi jälleen Anna, joka tutustutti porukkaa lisää judotyyppisiin pystyhommiin. Alkuun kerrattiin pari viikkoa sitten Annan treeneissä läpikäydyt alasviennit. Tämän päivän varsinaisen treenin aiheena oli kuitenkin Kouchi Gari ja Ouchi Gari -pyyhkäisyt. Alla Annan linkittämät videot kyseisistä tekniikoista.

Kouchi Gari

Ouchi Gari

No-Gi SM-kilpailut 16.3.

Hämeenlinnassa oteltiin sunnuntaina No-Gi SM-mestaruuksista ja samalla BJJ -liiton sponsoroimista lentolipuista huhtikuun Rooman Euroopan avoimiin No-Gi -kisoihin. Fight Clubin tyttöjen kisaedustuksen muodostivat Hennariikka, Heli ja Hanna. Alla hieman tuloksia kolmikon matseista, valitettavasti en aivan kaikkia päässyt näkemään tuomaroinnin vuoksi, ja kuvaukset ovat siten hieman vajaat ja osittain liiton ottelukaavioihin perustuvat. Myös kuvamateriaali puuttuu sunnuntain oltua melko hektinen päivä.

Hennariikka otteli valkopaitaisten +66,5kg sarjassa: ensimmäisenä vastaan asettui Lahden Gentain Mona Lindfors. Hennariikka pääsi aloittamaan suunnitelman mukaisesti guardiin vedolla ja teki töitä sweepin eteen. Monan hyvä posture päältä kuitenkin torppasi yritykset ja tämä vei ottelun lopulta kahdella edulla. Hennariikalle näin ollen pronssia ja samalla pääsy avoimeen sarjaan.

Avoimessa Hennariikka sai vastaansa Lohjan Kamppailukeskuksen Leia Frenchin. Tällä kertaa Hennariikka pääsi hyvin käyntiin ja sai kaivettua itselleen 9-0 voiton lohjalaisesta. Semifinaalissa vastaan tuli BJJ Centerin Silja Voutilainen, joka sai haettua hienosti selkäpisteet ja voitti matsin 4-0. Avoimen lopuksi Hennariikalle siis kaulaan päivän toinen pronssimitali!

Valkopaitaisten naisten avoin sarja.

Heli otteli sinipaitaisten -56,5kg sarjassa. Ensimmäisessä matsissa vastaan asteli Vantaan Kamppailukeskuksen Krista Latvala. Ottelu käynnistyi pystykamppailulla, josta Krista sai vietyä matsin mattoon alasviennin arvoisesti. Heli pyrki hakemaan niin sweeppejä kuin lopetuksia, mutta Krista sai puolustettua yritykset ja haki hienosti myös ohituksia. Ottelu päättyi täyden ajan jälkeen Kristan voittoon pistein 2-0. Kolmen naisen sarjassa Heli pääsi tappiosta huolimatta ottelemaan Turun jujutsuseuran Kaisa Yli-Paunua vastaan, mutta Kaisa vei ottelun tällä kertaa lopetuksella. Helille sarjassa pronssia ja niin ikään lippu avoimeen.

Sinivöisten naisten avoin kutistui tällä kertaa kahden naisen kamppailuksi, liekö syy ollut melkoisen pitkässä odotusajassa. Heli ja BJJ Centerin Maria Liuska ottelivat sinivöisten naisten korkeimmasta kruunusta, ja kokenut Maria vei tällä kertaa ottelun 15-0. Helille siis hopeamitali kaulaan ja kaksi hyvää matsia päivän saldona.

Sinipaitaisten naisten avoin.

Tänä vuonna myös eliten naisille on lisätty painoluokat ja Hanna pääsikin ottamaan +61,5kg sarjassa matsin Forssan Kamppailijoiden Päivi Aittamaata vastaan. Hanna aloitti matsin suunnitelman mukaisesti guardiin vedolla. Päivi pääsi kuitenkin hyvin mukaan peliin ja haki ohituksen siirtyen pistejohtoon. Tämän jälkeen matsissa nähtiin molempien taholta sekä sweeppejä että lopetusyrityksiä, ja täyden otteluajan jälkeen Päivi vei matsin pistein 7-2. Hannalle siis hopeaa ja lippu avoimeen.

Poolisysteemillä otellussa avoimessa sarjassa Hanna pääsi ottelemaan kahdesti Tampereen jujutsukoulun Katjusa Hörmanin kanssa. Molemmat matsit alkoivat pystykamppailulla, jossa Hanna veti tällä kertaa pidemmän korren vieden Katjusan mattoon. Semifinaalimatsi päättyi Hannan saadessa käsitriangelin kiinni. Finaalissa Katjusa otteli entistä ärhäkämmin, ja sai tasoitettua tilanteen sweeppaamalla itsensä päälle. Hanna sai kuitenkin kaivettua Katjusan triangeliotteeseen, josta sai kaivettua rannelukon. Päivän viimeisestä matsista tytöt pääsivätkin palkintopallille, jossa Hannalle ripustettiin kulta kaulaan.

Purppura-/ruskea-/mustapaitaisten naisten avoin.

Michelle Nicolinin leirillä Forssassa 8.-9.3.

Syrän Michelle ja leirin naiset ja tytöt (kuva by Pirita Hipp-Koskenoja)

Tässä on ollut sen verran haipakkaa kaikenlaisten kisavalmistautumisten, kisojen (raporttia tulossa niistäkin) ja muiden jiu-jitsujuttujen kanssa, että ei ole vielä ehtinyt kirjoittaa viikon takaisesta vierailustamme Forssaan Michelle Nicolinin leirille. Forssan Kamppailijoiden Päivi Aittamaa kutsui pitkän linjan mustanvyön Michellen jälleen kerran Suomeen vetämään seminaaria. Viikonloppu oli omistettu naisille ja paikalla taisikin kaksipäiväisen leirin aikana olla reilu nelisenkymmentä naista treenaamaassa, ikähaitarilla junnuista äiteihin edustettuna. Jyväskylästä matkaan lähti viime hetken sairastumisien ja perumisten jälkeen luottokolmikko, eli allekirjoittanut, Hanna ja Elina. 

OTA OTE! Jyväskylän luchadorat ottivat Michellen heti lauantaina kainaloon

Jälleen kerran täytyy kehua naisten leirin hyvää henkeä ja loistavaa opetusta. Sparrille olisin toivonut lisääkin aikaa, mutta ehkäpä ensi kerralla. Joka tapauksessa viikonlopun aikana painittiin sekä gi päällä että ilman. Varsinaisina tekniikoina katsotiin lähinnä sweeppejä ja lopetuksia spiderguardista, chinguardista ja suljetusta. Tullaan käymään niitä läpi kevään mittaan treeneissä ja säästän tarkemmat kuvaukset niihin treeneihin. Omalla kohdalla tärkeimmät havainnot liittyivät hookkien aktiivisen käyttöön (nilkka on todella flexissä koko ajan!). Lisäksi oli mukavaa päästä sparraamaan niin Michellen kuin muidenkin leirin naisten kanssa. Erityishuomio niille muutamalle junnulle ja juniorille, jotka painivat menemään aikuisten seassa - tällaiselle aikuisiällä lajin aloittaneelle on hienoa nähdä ja kuulla, kuinka yli kaksi kertaa nuoremmat ovat ehtineet harrastaa lajia jo melkeinpä yhtä kauan. Siellä se tulevaisuus odottaa.

Lopuksi linkin takaa löytyy vielä klassista ryhmäkuvasekoilua.

Kisoihin valmistautuminen

Olemme saaneet kysymyksiä siitä, miten valmistaudumme kisoihin. Päätin kirjoittaa siis tällaisen tajunnanvirtaisen pohdinnan kisavalmistautumiskulttuuristamme.

Brasilialaisessa jiu-jitsussa ja lukkopainissa ei ole vielä kovin pitkälle kehittynyttä valmennuskulttuuria, ja monet harrastajat ainakin Suomessa joutuvat suunnittelemaan treeninsä omatoimisesti tai yhdessä treeniporukan kanssa. Jyväskylässä on melko aktiivinen ryhmä kilpailevia naisia, ja olemme vuosien saatossa kokeilleet erilaisia tapoja valmistautua kisoihin. Syksyllä 2013 perustettu kisaryhmä on helpottanut kisoihin valmistautumista, sillä kisaryhmällä on kaksi vakiovuoroa viikossa, ja täten kisatreeneille ei tarvitse yrittää löytää aikaa treenikalenterin ulkopuolelta. Vakiovuoro on tuonut mukanaan myös uusia treenaajia, ja mitä enemmän eri sparrikavereita kisatreeneissä on, sitä parempaa treeniä on tarjolla.

Mitään kovin spesifejä jaksotuksia emme ole kisaryhmän harjoitusten kohdalla toteuttaneet, sillä kyse on kuitenkin kaikille harrasteurheilusta, ja kaikki harrastajat ovat sen verran tuoreita lajin parissa, että tärkeintä on saada paljon lajiharjoitusta. Liiallinen kikkailu tuntuu ainakin itselle vaivalloiselta ja se vie ajatuksia liikaa pois itse asiasta eli painimisesta.

Treenin tiimellyksessä.

Ensimmäinen ja tärkein periaate kisaryhmän harjoittelussa on se, että kaikki kilpailijat pysyvät ehjinä, mutta saavat silti kovaa treeniä. Huonoin mahdollinen kisavalmistautuminen on liian kova harjoittelu, jonka seurauksena pahimmillaan loukkaannutaan eikä päästä lainkaan kisaamaan tai vaihtoehtoisesti ollaan niin piipussa, ettei kisapäivänä saada parhaita mahdollisia tehoja irti kropasta. Toisena tärkeänä periaatteena on ollut periksiantamattomuuden ja kovuuden harjoittaminen.

Kovaa sparraaminen/treenaaminen on mielestäni lajin parissa kovin väärinymmärretty käsite. Kovaa sparraamisen ei kuulu olla päätöntä, raivokasta vouhkaamista, jossa ainoana tavoitteena on vääntää nopea kuristus tai lukko. Meille kovaa sparraaminen tarkoittaa sitä, että voimaa ja nopeutta käytetään, mutta tämä tehdään ajatuksen kanssa siten, että positioissa eteneminen ja lopetusten tavoitteleminen ovat samalla viivalla. Kovaa voi painia myös niin, että ajattelee sitä mitä tekee ja pyrkii maksimoimaan hyödyn kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Ylivoima positiopainissa johtaa siihen, että lopetuksia voi hakea rauhassa siten, että on itse hyvässä ja turvallisessa asemassa. Kovaa voi painia myös rikkomatta harjoituskaveria, ja nuo edellämainitut järjenkäyttö ja positionhallinta ovat avaimet turvalliseen ja kovaan sparriin. Onnistuneet, nopeat lopetuksetkin perustuvat usein hyvään positionhallintaan. Hyvällä positionhallinnalla vältetään myös turhat pisteiden menetykset lopetuksen jostain syystä epäonnistuessa.

Kisaryhmässä miehet ja naiset treenaavat keskenään, ja kaikilla on lupa ja velvollisuus sparrata ns. kovaa (kts. edellinen kappale). Kisatreeneissä harjoittelijoiden ei tarvitse tai kuulu miettiä sitä, miten opettaa jokin tekniikka painiparille verbaalisesti, vaan oppiminen tapahtuu erilaisten positioharjoitteiden ja sparrien kautta. Kisaryhmän harjoituksissa parasta oppia harjoituskavereille tarjoaa painimalla heidän kanssaan mahdollisimman tarkasti ja hyvin, sillä tällä tavalla saa osoitettua mahdollisia aukkopaikkoja toisen pelissä. Ketään ei siis tarvitse ryhmän treeneissä "sääliä", vaan kaikkien kanssa saa lähteä painimaan sitä omaa kisapeliään. Järjenkäyttö on kuitenkin ehdoton vaatimus, ja kaikki ovat tähän mennessä ymmärtäneet sen, että jos on itse fyysisesti ylivoimainen suhteessa sparrikaveriin, tulee keskittyä äärimmäisen tarkkaan kontrolliin ja huolellisiin lopetusyrityksiin. Reilun 6 kk:n aikana kisaryhmässä on sattunut yksi lievä loukkaantuminen harrastajan nilkan jäätyä lahkeeseen jumiin, ja tästä seurasi nilkan nyrjähdys. Mennään siis kovaa, mutta ajatuksella.

Mitä me sitten konkreettisesti kisaryhmässä teemme? 1,5 tunnin kisaryhmäharjoituksessa aloitamme yhteisillä lämmittelyillä, joissa on tarkoitus lämmittää koko kroppa, käyttää sykkeet ylhäällä ja saada täten kone kunnolla käyntii ja pää orientoitumaan intensiiviseen harjoitukseen. Lämmittelyssä käytämme paljon perinteisiä juoksentelu-, hyppely- ja pyörittelyharjoitteita. Kun kroppaa on saatu lämpenemään, teemme ns. dynaamisia venytyksiä, joissa siis aktivoidaan niveliä, lihaksia ja keskivartaloa ilman että lihasta "venytetään väsyksiin".

Dynaamiset venyttelyt käynnissä.

Mikäli jotkut isot kisat on juuri oteltu (BJJ SM/FO/EM, No-gi/ADCC SM/FO) olemme tehneet kisaryhmässä ns. worst-case sparreja eli lähdemme pakenemaan sivusidonnasta, mountista tai selkäkontrollista. Tämä on itselle ollut hyvää nollausta isojen kisojen jälkeen, sillä pakeneminen huonoista positioista on melko raakaa työntekoa, eikä hyökkäysmahdollisuuksia juuri ole. Mitä pidemmälle harrastuksessa etenee, sitä vähemmän huonoihin positioihin omissa harjoituksissa usein joutuu. Kisoissa voi siis tulla yllätyksenä se, kuinka työlästä on paeta kovaa painivan vastustajan puristuksesta. Lämmittelyiden jälkeen tällaista worst-case-sparria on toteutettu esim. seuraavalla tavalla:

- Parin kanssa 2-3 min eriä siten, että toinen lähtee koko erän ajan hallitsevasta positiosta, ja sparri jatkuu niin pitkään kunnes pakenija on päässyt päälle tai saanut palautettua kunnollisen guardin. Jokainen tilanne jatketaan huolellisesti loppuun saakka siten, että pakenijan täytyy todella saada kunnollinen guardi, josta hyökkääminen olisi mahdollista. Paremmasta positiosta lähtevän tulee pystyä pysymään hallitsevassa positiossa (side, mount, selkä)
TAI
- Kolmen hengen ryhmissä keskellä oleva lähtee 3 minuutin ajan sovitusta huonosta positiosta, ja pari vaihtuu kun keskellä oleva on päässyt pakoon. Tässä harjoituksessa keskellä oleva joutuu työskentelemään hieman kovempaa, ja jatkuvasti vaihtuva pari tuo haastetta myös isommalle/taitavammalle harjoittelijalle.

1,5 tunnin harjoituksessa koko aikaa ei yleensä käytetä näihin pakenemisharjoitteisiin, vaan lopussa sparraamme 5-8 minuutin eriä aina pystystä aloittaen.

Pahassa paikassa kisoissa.

Worst-case-painotteista treeniä tehdään yleensä maksimissaan neljässä treenissä isojen kisojen jälkeen. Tästä siirrytään tasaväkiseen positiopainiin mikä tarkoittaa siis käytännössä joko avoimesta tai suljetusta guardista lähteviä sparreja. Yleensä teemme niin, että joka toisella viikolla treenaamme alta aloittavaa ja joka toisella viikolla päältä aloittavaa. Jos seuraaviin isoihin kilpailuihin on vielä aikaa, saatamme harjoitella esimerkiksi perusohitusten ketjuttamista tai tiettyjen sweeppisarjojen toteuttamista. Spesifimpiä ohitus/sweeppiketjutuksia tehdään yleensä siinä vaiheessa, kun kisoihin on enemmän aikaa. Kisaryhmässä ei koskaan tehdä pelkkiä tekniikkatoistoja, vaan tekniikoita lähdetään tekemään vastaan laittavalle parille. Treenien alussa pari vastustaa siten, että iso osa kaverin suorituksista päättyy onnistumiseen, mutta treenin edetessä vastusta aletaan kasvattaa siten, että viimeisessä tekniikkasparrissa mennään jo normaalilla sparri-intensiteetillä.

Tärkeitä seikkoja näissä tasaväkisissä positiosparreissa ovat paitsi itse suoritukset, myös se että asennetta työstetään koko harjoituksen ajan. On tärkeää, että sweeppaaja nousee tosissaan päälle sweepin jälkeen eikä tyydy vaan kippaamaan päällä olevaa. Samoin päältä pelattaessa on tärkeää haluta pysyä päällä siitä huolimatta, että sweeppiyritykset ovat lähellä onnistua ja horjahduksia tulee. Määrätietoisuus ja periksiantamattomuus ovat kisoissa menestymisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä, ja niitä tulee treenata jo salilla. Mikään kisasuoritus ei ole koskaan täydellinen ja virheitä tulee, mutta se kumpi ottelija jatkaa työntekoa ja etenemistä virheitä huolimatta usein voittaa otteluita. Tämän vuoksi painotamme kisatreeneissä kunnollatekemistä sekä sitä, että virheen sattuessa korjataan tilanne välittömästi ja jatketaan työntekoa. Jos näissä positioharjoituksissa vaikkapa päällä olevan treenivuorolla tulee sweepatuksi, voidaan antaa sweeppaajalle tehtäväksi antaa kaksi sekuntia aikaa toiselle nousta ylös ja jatkaa peliä. Virheet tulee merkata, mutta harjoituskaveria tulee myös auttaa näiden virheiden korjaamisessa.

Tasaväkisiä positioita sisältävä treeni voi olla esimerkiksi tällainen:
- Lämmittelyt (keho lämpimäksi, dynaamiset venyttelyt, sykkeennostot)
- Ensimmäinen positiosparri 5 minuuttia. Vastusta annetaan, mutta suurinosa tekijän suorituksista päättyy onnistumiseen. Molemmat parista tekevät oman 5 minuuttisensa.
- Toinen positiosparri 5 minuuttia. Vastus kovenee, tekijän on edelleen saatava suorituksia läpi, mutta virheitä aletaan merkata tarkemmin. Molemmat tekevät vuorollaan.
- Kolmas positiosparri 5 minuuttia. Vastus normaalilla sparri-intensiteetillä. Jos parin koko tai taitotaso eroaa paljon, voi hieman höllätä. Sparri jatkuu ohitukseen/sweeppiin/selkään menoon/lopetukseen saakka ja sitten palataan guardiin.
- Sparria pystystä lähtien 4-8 minuutin eriä.
- Loppuun n. 5 minuutin jäähdyttely, jossa hölkätään kevyesti tms.

Treenin kestosta riippuen positiosparrieriä on joko tuo kaksi tai kolme paria. Normaalille sparrille jätetään kuitenkin yleensä 30 minuuttia aikaa. Sparratessa on tärkeää, että harjoittelijat pystyisivät pitämään ajatuksen mukana tekemisessä, ja toteuttaisivat jonkinlaista gameplania. Tämä on paljon harjoittelijoista itsestään kiinni, sillä varsinaista valmennusta meillä ei ole, ja treenien vetäjä harjoittelee itse muiden mukana. Löysin erinomaisen videon, missä judon ja bjj:n mustavyö Travis Stevens puhuu psyykkeen merkityksestä lajin harjoittelussa ja oppimisessa. Itse en osaisi tai voisi näitä asioita yhtään paremmin tiivistää, joten katsokaa video.

Mitä lähemmäs kisoja mennään, sitä lyhyemmäksi muuttuvat sparrierät. Kisojen lähestyessä pyrimme löytämään suorituksiin terävyyttä, ja painotamme sitä, että kilpailijoiden gameplan olisi selvä ja sitä lähdettäisiin toteuttamaan suoraviivaisesti heti ottelun alusta alkaen. Paria viikkoa ennen kisoja painimme yleensä 3 minuutin eriä, ja viimeisellä viikolla ennen kisoja siirrymme usein 2 minuutin eriin. Samalla palautukset erien välillä kasvavat, jotta kaikilla olisi aikaa koota itsensä sekä henkisesti että fyysisesti jokaisen erän jälkeen. Tarkoitus on pystyä suorittamaan jokainen lyhyt 2 minuutin erä täydellä intesiteetillä ja keskittyen. Esimerkkinä tämän viikon viimeistely no-gi -kisoja varten:
- Aluksi lyhyt positiosparrierä 3-5 minuuttia per naama.
- Vuorotelle toistoja omaan ottelun avaukseen kevyesti vastustavalle parille: alasviejät valitsevat yhden alasviennin mitä hiovat, ja tämä tehdään kunnolliseen mattokontrolliin saakka. Guardiinvetäjät vievät tilanteen guardiinvedon jälkeen siihen pisteeseen saakka, että ovat hyvässä asemassa hyökkäämään.
- Sparria 2-3 minuutin erissä 1-1,5 minuutin palautuksella.
- Loppuun n. 5 minuutin jäähdyttely.

Silloin tällöin käytämme yhden treenin ns. hapotusharjoituksiin, joissa pyrimme simuloimaan otteluväsymystä ja harjoittamaan periksiantamattomuutta. Hapotusharjoituksessa 3-4 hengen ryhmissä yksi on keskellä 3-4 minuuttia ja pari vaihtuu 30-45 sekunnin välein. Vaihtuvien vastustajien tehtävänä on pitää sparrin vauhti nopeana, ja laittaa keskellä oleva liikkumaan. Ideana ei siis ole mennä 30 sekunniksi puristamaan väsynyttä kaveria kiinni mattoon. Nämä harjoitukset ovat olleet "mukavaa" vaihtelua normaaliin treeniin, ja omaa päätä ja kroppaa joutuu tosissaan haastamaan pysyäkseen mukana koko treenin ajan. Hapotusharjoituksia ei tehdä kisojen lähellä.

Kisaharjoittelumme periaatteet:
- Pysytään ehjänä, pidetään kaveri ehjänä, ei ylitreenata kroppaa väsyksiin
- Treenataan kovaa, mutta fiksusti
- Keskitytään treeniin ja omaan tekemiseen
- Ei anneta periksi vaikka tilanne olisi itselle epäedullinen
- Tehdään töitä

Kisaharjoittelussa olen pyrkinyt ammentamaan aiemmista kilpaurheiluharrastuksistani, kirjallisuudesta, omista kokemuksista sekä osaavammilta harrastajilta. Kiitoksia vaan Tampereen jiu-jitsu mestareille Janne-Pekka Pietiläiselle ja Tero Pyylammelle ajatusten jakamisesta ja ohjauksesta kisaharjoitteluasioissa! Tällä tavalla me Jyväskylässä treenaamme tällä hetkellä. Kisatreenikonsepti on koko ajan työn alla, ja pyrimme kehittämään toimintaa parempaan suuntaan. BJJ ja lukkopaini ovat lajeja, joissa voi pärjätä kovin monella eri tavalla, joten myös treenaamiseen ja valmistautumiseen löytyy takuulla monen monta toimivaa kaavaa, jotka poikkeavat toisistaan paljonkin.

Treeni-iloa!

Tiistai 11.03.2014 - Kästriangeli ja brabo/darce

Tiistaina kävimme läpi muutamaa etenkin lukkopainissa paljon käytettyä kuristusta.

Teimme kuristukset sivusidonnasta, sillä tästä positiosta aukeaa usein paikka hakea kuristuksia ilman pakottamista. Lähdimme siis hyödyntämään sivusidonnasta pakenevan osapuolen tavallisia virheitä. Ensimmäisenä teimme käsitriangelin (Jyväskylässä tunnetaan myös nimellä kästriangeli) tilanteesta, jossa alla oleva on tuonut "kauemman" kätensä päällä olevan pään ohi oman päänsä puolelle.

Tärkeät yksityiskohdat tiivistettynä kirjalliseen muotoon:
- Pää kiinni! Sekä kaverin olkapäähän, että kohti lattia.
- Lantio alhaalla: myös ennen siirtymistä toiselle puolelle on tärkeää muistaa pitää lantio mahdollisimman alhaalla, jottei alla oleva saa palautettua jalkoja väliin. Kiristysvaiheessa lantio pysyy matossa, ja olkapää liikkuu.
- Olkapääpaine: olkapää ei purista suoraan leualta, vaan liikkuu rintakehästä kohti kaulaa. Kiristysvaiheessa pää ja lantio pysyvät alhaalla, ja olkapää liikkuu.
- Malttia! Varsinkin ohutkaulaisille henkilöille (ns. kynäniskat) kuristus uppoaa hitaammin. Kontrolli tässä kuristuksessa on kuitenkin oikein tehtynä hyvä, ja kiristyksen kanssa kannattaakin olla kärsivällinen.

Toinen kuristus oli nimeltään brabo, joka tunnetaan myös nimellä darce. Jotkut ovat herkkiä siitä, mitä nimeä käytetään, mutta koska allekirjoittava ei tiedä mikä on nimitysten ero, niin heittelen huolettomasti molempia sekaisin sinne tänne.

Tärkeitä seikkoja:
- Painopiste alhaalla: vaikka joudumme avaamaan tilaa kuristuksen hakemiseen, tulee meidän pysyä riittävän lähellä alla olevaa, jottei tämä saa liikaa tilaa ja palauta guardia.
- Kädet: ns. kuristava käsi syötetään niin syvälle kuin mahdollista, ja toinen käsi auttaa tässä asiassa painamalla kaverin päätä kohti tämän omaa rintakehää.
- Paine: tuodaan rintakehällä reilusti painetta kaverin olkapään päälle, ja pidetään näin huolta siitä, että kuristus pysyy tiukkana. Pidetään tässäkin kuristuksessa lantio alhaalla, jotta saadaan maksimoitua paine.

Sivusidonnasta pakenevan näkökulmasta tärkeää on siis pitää kädet lähellä omaa kroppaa eli käyttää tilan luomiseen niitä kuuluisia raameja. Käsien ojentelu villisti kauas kropasta johtaa usein paineen tunteeseen kaulalla sekä kyynärnivelessä.

Kädet nätisti turvassa lähellä omaa kroppaa.

Musta tuli musta

Olen nyt ollut vajaan kuukauden mustalla vyöllä, ja sinä aikana olen pohtinut vyöarvoa ja sen merkitystä monelta eri kantilta. Yritän tässä purkaa päälimmäisiä ajatuksia jonkinnäköisen puheen muodossa, sellainen kun on tapana.

Edelleen on outoa nähdä vyö roikkumassa makuuhuoneen oven päällä, oman vanhan ruskean ja Hannan purppuran vieressä. Vielä oudompaa on pukea vyö lanteille ja mennä pyörimään matolle. Olihan tämä itselle valtavan iso juttu, mustan vyön saavuttaminen. Yllättävämpää onkin ollut, miten iso juttu se on muille. Tämän voi aistia sosiaalisen median kommenteista, mutta ehkä isoin kolahdus tuli postiluukun muodossa, kun posti toi onnittelukortin toiselta naisharrastajalta: ”Kiitos kun teit historiaa!”

"You Can Do It" -kortti kolahti luukusta

Ensimmäinen nainen Suomessa. Se on outoa. Kun aloitin bjj:n kuusi vuotta sitten, oli Suomessa tasan yksi mustavyö ja korkein naisharrastaja purppuralla. Nyt mustia vöitä on Suomessa 39, ruskea ja purppuravöisiä naisia löytyy kymmenkunta, sekä monen monta sini- ja valkovöistä naista. Lajin harrastajamäärähän on suorastaan räjähtänyt. Ja minusta on tullut kai jonkinlainen esikuva naisille. ”Jos sä voit saada mustan vyön, niin mäkin joku päivä.” Tulevaisuudessa meidän kotisalilla treenavat naiset (ja miehet) näkevät heti ensimmäisistä treeneistä lähtien koko vyökirjon. Musta vyö ei ole enää niin mystistä.

Vielä valkoisella vyöllä, 2009. (kuva: Karin Gren)

Sain vyöni verrattain nopeasti. Minulle se on ennen kaikkea kisavyö. Kun aiemmilla vyöarvoilla on mennyt hyvin, niin on mahtavaa päästä ottelemaan niiden kaikista kovimpien kanssa. Samalla tajuan, kuinka alussa olen. Vastassa on kilpasiskoja, jotka ovat olleet mustavöisiä pidempään kuin itse olen lajia harrastanut. Nopea eteneminen vöissä ei korvaa lajin parissa käytettyjä vuosia. Pelissäni on paljon aukkoja, enkä omasta mielestäni tiedä melkeinpä mitään, mitä mustavöisenä ”kuuluu tietää”. On pakko olla röyhkeä, niin sanotusti nälkäinen nuori haastaja, jos aikoo jollain kisata kokemusta vastaan. Vähän kuin olisi uudestaan valkovöinen, matkalla ekoihin kisoihin. Luotan silti omiin mahdollisuuksini, että vyö on tullut ajallaan, ja minulla on mahdollisuus pärjätä.

Girls Only -leiri Tukholmassa 2010

Kisaaminen on ollut mukana kuvioissa melkeinpä alusta saakka. Tosin ensimmäinen kisa sai odotuttaa itseään kymmenen kuukautta Pohjois-Norjassa vietetyn kesän vuoksi. Sen jälkeen kisaaminen on ollut säännöllinen tapa käydä testaamassa itseään ja taitojaan. Voin nimetä matseja, jotka ovat olleet käännekohtia tiettyjen asioiden kehittymiseen. Nämä matsit ovat melkeinpä poikkeuksetta olleet hävittyjä matseja. Voittoja on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin. Kisaamisen ja kisoissa menestymisen salaisuus on kohdallani ilmeisesti hyvä pää ja iso koko. Hyvä pää näkyy siinä, ettei jännitys tai pelko syö kisasuoritusta. Minulle kisamatolla oleminen on samantapainen kokemus kuin aktiivisina muusikkoaikoinani esiintymistilanne. Sitä varten on harjoiteltu, tehty virheitä ja pyritty petraamaan suoritusta, jotta itse esiintyessä olisi mahdollisimman rento olo. Ja vaikka kuinka olisi harjoitellut, niin välillä niitä virheitä tulee itse esityksessä. Joskus ne vaan pystyy paikkaamaan siten, ettei kukaan huomaa niiden olemassa oloa. Ison koon hyöty on myös pakko tuoda esille, kun kyse on painoluokkaurheilusta. Kyllähän sitä isompana on usein etulyöntiasemassa ainakin voimatasojen, jos ei muun suhteen.

Jkl Fight Like a Girl Club ja joukkuekisakulta 2011

Treeneissä olen yleensä lauhkea lammas, iso kiltti jätti. Tämä asenne seuraa välillä kisoihinkin, joskin viimeisen vuoden aikana olen pikkuisen onnistunut tuomaan kaivattua ”kovuutta” kisasuoritukseen. On lempeästä asenteesta kuitenkin ollut hyötyäkin. Luulen, että sen vuoksi en ole oikeastaan loukkantunut missään vaiheessa uraani pahemmin. Olen melkoisen hyvä luovuttamaan ajoissa ja lepäämään tarvittaessa. Sosiaalisessa mediassa eteen tulee lähes päivittäin ”no excuses” ja muita vastaavia treenisloganeja. Kipu nähdään synonyymina kovalle treenille ja tuloksille. Oma mottoni taitaa olla päinvastainen ”kipuu, ei hyötyy”. Itsestä, niin mielestä kuin kropasta on pidettävä huolta. Joskus väsyneenä on parempi jättää treenit väliin, nukkua ja syödä hyvin, ja ottaa seuraavista treeneistä täysi hyöty levänneenä. Mielestäni lajin parissa vallitsee välillä hieman vääristynytkin käsitys siitä, että kaikki pitäisi saavuttaa heti. Kun alusta saakka voi kisata niin sanotusti suomen-, euroopan- tai maailmanmestaruudesta, niin se luo painetta menestyä koko ajan ja kaikkialla, joskus hinnalla millä hyvänsä. Tavoiteet olisi kuitenkin hyvä asettaa kauemmaksi ja olla valmis tekemään töitä niiden saavuttamiseksi. Olisihan se mahtavaa olla treeni- ja kisakunnossa vielä kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Iloisena finaalin jälkeen, Mundials 2012

Minulle tämä laji on harrastus – vaikkakin vakava sellainen. Minulle tämä ei ole ammattiurheilua, ja lajikin on melko marginaalinen siihen hommaan. Se, että iso osa viikosta kuluu tatamilla pyörien, on täysin oma valinta. Se, että iso osa palkasta menee harrastukseni rahoittamiseen on niin ikään oma valinta. Vastineeksi ajalle ja rahalle vaadin ennen kaikkea hyvää mieltä ja oloa. Se ei tarkoita, että jokainen treeni olisi aina ruusuilla tanssimista ja mahtavaa, eikä sitä, etteikö pitäisi treenata kovaa. Mutta nautinnon vuoksi tätä tehdään.

Varsovassa 2013

Kaikista pelottavinta mustassa vyössä on sen tuoma vastuu: nyt on mahdollisuus, mutta samalla myös velvollisuus seurata kanssatreenaajia ja auttaa näitä etenemään lajissa ja vyöarvoissa. Meillä on toki aiemminkin ruskeavöisenä saanut antaa sinisiä vöitä, mutta nämä vyöt merkitään kirjoissa ja kansissa muiden nimien alle. Vaikka alussa kirjoitin mustan vyön mystisyyden hälvenemisestä, niin siihen liittyy yhä eräänlainen totuuden aura. Se ei kuitenkaan saisi olla itsestään selvyys, vyön väri ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Omissa opeopinnoissa esiin on tullut ajatus, jonka pitäisi päteä myös kamppailulajeissa ja vyöhierarkiassa: ylemmän on aina ensin kunnioitettava alempaa, jotta kunnioituksesta voi tulla molemmin puolista. Kiitos siis Hiltin mustille vöille ja Pedro Duartelle, joka vyön minulle myönsi!

Turussa 22.2.2014, myös Ville sai mustan vyön

Vyön saannin jälkeisenä maanantaina kisatreeneissä myös totuus löi vahvasti vasten kasvoja. Vyö ei tuonut taikavoimia, jäin edelleen lopetuksiin ja löysin itseni puolustavista positioista. Näin sen pitääkin mennä. Treenikaverien tehtävänä on osoittaa niitä aukkoja ja paikkoja, joihin minun täytyy kiinnittää huomiota. Ettei kaikkia niitä tarvitsisi löytää kisamatolla. Treenikavereiden ansiosta minulla on nyt tuo outo vyö makuuhuoneen oven päällä. Tämän lisäksi Jyväskylän Fight Club on ennen kaikkea mukava paikka treenata: sinne saa mennä sellaisena kuin on. Siksipä koko porukka ansaitsee suuren kiitoksen!

Jyväskylän Fight Like a Girl Club ja tiistain tyttöpainit 26.2.2014

Erikseen tahdon kiittää Jyväskylän Fight Like a Girl Clubin naisporukkaa. Miestenkin kanssa on mahtavaa treenata, mutta henkisesti oma naisporukka Fight Clubin sisällä on ollut tärkeä paikka kasvaa ja olla. Kiitos klubin tytöt ja naiset ja Elina!

Rakkaimmat kiitokset menevät tietenkin Hannalle: Jos jota kuta pitää kutsua valmentajakseni, niin se olet sinä. Yhdessä ollaan löydetty uusia juttuja niin jiu-jitsussa kuin elämässä. Tästä mennään eteenpäin!

Sunnuntai 9.3. - Sweeppejä avoimesta

Sunnuntain treeneissä tehtiin kahta sweeppiä tilanteesta, jossa kaveri on avoimessa guardissa ”alhaalla” eli polvillaan. Itse istutaan lähtötilanteessa nk. perhosguardissa eli jalat kaverin jalkojen välissä polvet ulospäin kääntyneenä. Tämä on hyvin yleinen tilanne, josta lähdetään taistelemaan otteista ja pistesuorituksista.

Ensimmäiseksi tehtiin perhossweeppiä, jolle avautuu hyvä paikka, jos kaveri tuo painopistettään hieman ylös ja eteen ohitusta hakiessaan. Kaverin yläkropasta lähdetään hakemaan otetta viemällä toista kättä kaverin kainaloon. Samalla käännytään istumaan toiselle kankulle siten, että kainaloon menevän käden puoleinen polvi jää pystyyn ja toinen kääntyy vasten mattoa. Näin saadaan oma yläkroppa tiukasti kaveria vasten: kädellä haetaan tiukka ote kaverin selkäpuolelta ja hartia & pää tulevat kiinni kaverin rintakehää vasten. Samalla omaa lantiota liikutetaan kuitenkin hieman etäämmälle pois kaverin jalkojen välistä. Kaverin toinen käsi haetaan tiukasti omaan kainaloon, jotta sitä ei voisi käyttää tukipisteenä. Sweeppi tehdään lähtemällä keikahtamaan tämän saman käden puoleiselle hartialle ja nostamalla samalla omaa lantiota ylöspäin. Pystyssä oleva hookkijalka pysyy koko ajan samassa asennossa kaveri reittä vasten ja viimeistelee kaverin käännöksen selälleen. Sweepin onnistumiseksi on tärkeää muistaa pitää tarpeeksi tiukka ote kaverista, tuoda oma lantio tarpeeksi (mutta ei liian) kauas sekä kääntyä kunnolla hartian päälle.

Perhossweep toimii hyvin, jos sen onnistuu tekemään reaktiona kaverin liikkeeseen, mutta sitä on vaikea pakottaa, mikäli kaveri pitää guardissa painopisteen hyvin takana. Tässä tilanteessa on parempi tehdä päivän toista sweeppiä eli käsivetoa. Sen sijaan, että lähdettäisiin suoraan kiskomaan kaveria käsivarresta, haetaan aluksi ote kaverin samanpuoleisesta ranteesta ja painetaan se kiinni kaverin lantioon. Tällöin kaverin käsi on heikompi ja kyynärpää kääntyy usein ulos sen verran, että päästään hakemaan ote ojentajasta. Nopealla liikkeellä kiskaistaan kaveria ojentajasta eteenpäin ja samalla liikutaan itse pois alta sivulle, kaverin jalkojen ulkopuolelle. Samalla liikkeellä voi päästä suoraan kaverin selkäpuolellekin. Usein kaveri kuitenkin blokkaa tätä nostamalla toisen polvensa eteen. Tällöin haetaan ote kaverin reidestä, pusketaan tämä kumoon takaviistoon ja hakeudutaan sivusidontaan.

Tiistai 4.3. Half guardia alta

Käytiin läpi ainakin allekirjoittaneelle kisoissa todella tutuksi käynyttä positiota eli half guardia alta. Halfissa on tärkeää, että ollaan ajoissa liikkeellä eikä päästetä kaveria painamaan selkää mattoon ja ottamaan pää-käsikontrollia. Jos kuitenkin näin on päässyt käymään, lähdetään rauhassa tekemään tilaa ja laittamaan raameja väliin. Kiepsautetaan kaverin pään vieressä oleva käsi naaman edestä kaulaa/hartiaa vasten. Toinen käsi vedetään itsen ja kaverin väliin. Käsiä hieman työntämällä saadaan poistettua pahin paine, jota kaveri tuo olkapäällä. Kädet toimivat raameina. Tehdään katkarapua kaverista poispäin, näin saadaan tehtyä tilaa ja tuotua polvi väliin. Polvi tulee hieman lantiota korkeammalle polvi hieman ylöspäin. On tärkeää ettei jalkaa tuoda liian pitkälle niin että sääri on mahaa vasten tai toisaalta ettei polvi on liian alhaalla, lähellä omaa toista polvea. Tällöin kaverin on helppo srawlata jalat lyttyyn. Kun polvi on saatu oikeaa paikkaan, työnnetään sen avulla itseä kauemmaksi ja pidetään saman puolen käsi hartialinjalla raamina. Noustaan toisen käden kyynärvarren varaan. Tästä positiosta voidaan sitten lähteä taistelemaan uudestaan kainalosta ja kiertää selkää tms. Voidaan myös palauttaa guardi, joko perhos- tai suljettu guard.

Katsottiin myös tilanne, jossa kaveri lähtee etenemään Marcelo half guardilla eli kääntämällä selän. Myös tässä tilanteessa tulee olla hereillä ja ajoissa. Kun huomataan, että kaveri kääntyy, työnnetään oma käsi suoraksi kaverin kainaloon. Jalkojen puoleisella kädellä otetaan ote kaverin nilkasta. Liikutetaan omaa lantiota poispäin (kaverin jalkojen puoleiseen suuntaan). Työnnetään kainalossa olevalla kädellä ja nilkassa olevalla kädellä kaveri itsensä yli. Tämän jälkeen rymistellään kaverin päälle. Tässä tekniikka ei ole tärkein, kunhan taistellaan itsemme kasan päällimmäiseksi. Useasti kaveri tajuaa, viimeistään kun tarraudutaan nilkasta kiinni, että jotain on tapahtumassa ja kääntyy takaisin perushalfiiin. Tässä vaiheessa on yleensä tilaa työntää itselle lisää tilaa ja saadaan palautettua esim. perhosguard.

Sunnuntai 2.3. - pysty: osoto gari ja tani otochi

Eiliset treenit veti kreikkalaisvahvistuksemme Anna, teemana oli pysty. Anna kirjoitteli muutaman sanan englanniksi treeneistä, mukana myös videolinkit treenattuihin heittoihin: osoto gari sekä tani otochi.

"During the warm up we worked on the correct way way of falling (to all directions) and the correct way of moving in stand up and breaking the opponent's balance. And in the main part of the training, we practiced two throws: osoto gari and tani otochi. Then we trying to find the right moment to do this techniques with a moving (but not resisting ) opponent."

Osoto gari:

Tani Otochi:

Thank you Anna!

Tiistai 25.2. - Spiderguard

Tiistaina treenailtiin spiderguardia kaverin ohittaessa alhaalta/lähtötilanteen ollessa suljettu guardi. Kaverin hihat haettiin ensin haltuun, jonka jälkeen lähdettiin tuomaan jalkoja kaverin lantiolle ja otettiin ns. puolispiderhookkien avulla kaverin kädet haltuun ja irti tämän kropasta. Samalla oma lantio siirrettiin kauemmas kaverista. Toinen jalka haettiin kaverin kyynertaipeseen ja kiertävällä liikkeellä vietiin kaverin käsi ylös samalla tämän tasapainoa horjuttaen.

Alla olija hakee spiderhookkia

Ensimmäisenä vaihtoehtona katsottiin saksisweep, joka toimii samalla tavalla kuin perinteinenkin saksisweeppi suljetusta guardista. Lantio on käännettävä sivuttain, jotta saksaaminen onnistuu, ja myös oman kyynervarren varaan nouseminen tehostaa sweeppiä. Saksaamisen sijaan vaihtoehtona on työntää jalkapohjalla kaverin tukijalkaa polvesta taakse päin.

Toisena vaihtoehtona haettiin samaisesta tilanteesta triangeli. Puolispiderjalka ponnistaa kaverin lantiolta spiderhookki jalan ampuessa ylös kaverin niskan yli, samalla työnnetään jalan avulla jo itsemme parempaan kulmaan. Puolispiderin puoleinen käsi otetaan haltuun ja suljetaan jalat triangeliin. Tarvittaessa kiristetään triangeli ja haetaan kulma vielä paremmaksi ottamalla omasta säärestä kiinni ja käyttämällä toista jalkaa apuna kääntämisessä.