Tiia treenireissussa

Fight Clubin tytöistä yksi jos toinenkin on ulkomailla ollessaan vieraillut paikallisilla bjj-saleilla. Ulkomailla treenaaminen antaa uutta perspektiiviä lajiin, ja tuo usein kaivattua virkistystä omiin treeneihin. Yksikätinen rosvo Tiia palasi juuri treenilomaltaan Thaimaasta, ja kirjoitti blogin lukijoiden iloksi reissukertomuksen:

"Käväisin kuukauden verran reissussa Thaimaassa, siellä treenasin Phuketin Topteamilla maailmanluokan opettajan Olavo Abreun opissa. Jo ensimmäisistä treeneistä huomasin, että salilla treenataan tosissaan, ja hyvällä fiiliksellä. Aion palata salille aivan varmasti, ja viipyä pitempään!

Syy miksi halusin lähteä hakemaan oppia oman salin ulkopuolelta, oli se että pitkän tauon jälkeen mikään ei oikein sujunut, ja en ole koskaan ollut mitenkään varma “omasta pelistä” tai siitä mitkä ovat olleet itselle vahvoja tekniikoita, koska Clubilla kaikki painii hyvin pitkälle samalla tavalla ja onnistumisen elämyksiä tulee todella harvoin. Muualla treenaaminen on mielestäni yhtä opettavaista ja tärkeää, kuin kisaaminenkin. Omat vahvuudet ja heikkoudet huomaa todella nopeasti, ja jos omalta salilta ei ole itselle sopivaa tekniikkaa löytynyt saattaa sen löytää muualta. Myös välillä tuntuu että on jumiutunut omalle mukavuusasteelle, jolla voi treenata hieman puolivaloilla. Ulkomailla treenatessa joutuu väkisinkin pois omalta mukavuusasteelta, kun toisella salilla on eri käytännöt ja joutuu skarppaamaan aivan erilailla jo alkulämmittelyissä,kun ei nyt olekaan aivan täysin varma, mitä se sensei siellä keskellä kehää huutelee.

Gin kerkesi kuivattaa treenien välissä.

Miksi sitten lähteä maailman ääriin, kun meillä täällä Suomessa on niin hyvä taso? On euroopan mestareita, on maailman mestareita ja nyt kotisaliltakin löytyy mustavöitä, jotka ovat huippuopettajia. Pakko myöntää, että helpommallahan olisin päässyt hyppäämällä bussiin, ja ajelemalla Lahteen tai Tampereelle, jossa olisin varmasti saanut laadukasta treeniä, uusia tekniikoita ja selvästi itseäni parempaa seuraa. Totuus on kuitenkin se, että Suomessa on hankalaa treenata BJJtä samalla tavalla miten ulkomailla treenataan. Ohjatut treenit ovat kahdesta neljään kertaan päivässä, ja siihen päälle kuntosali tai crossfit treeni, joihin myös on mahdollisuus osallistua.

Laskin, että viidessä päivässä minulle tuli 10 BJJ treeniä, kaksi lukkopainitreeniä ja neljä kuntosalitreeniä ja vaikka joka treenissä laittoi kaiken likoon, kroppa palautui paljon nopeammin ilman yhden yhtä proteiinilisää ja kehonhuollosta tuli pidettyä enemmän huolta. Ainoa mikä vähän jäi reissussa harmittamaan, oli ettei saanut kovaa sparria toisilta tytöiltä, salilla treenasi samaan aikaan pari sinivöistä tyttöä samoissa painoissa pyöriviä (selkeästi lyhyempiä) tyttöjä, mutta en tiedä johtuiko omasta hellästä painityylistäni huomasin istuvani prinsessana kasan päällimmäisenä.

Päivän jälkeen vaaterekki näytti tältä.

Opiskelijana olisi kyllä aikaa moiselle treenimäärälle Suomessakin, mutta luultavasti olisin kuollut jo parin päivän jälkeen, jos treenaisin samalla intensiteetillä. Myös stressitasot laskivat huomattavasti, kun ei tarvinnut miettiä missä välissä kerkeän treenata ja rekrytä treenikaverit, onko ok ja muistanko tehdä kaiken jajajajaja. Ulkomailla treenaaminen tuo myös kaivattua breikkiä arkeen, ja reissussa tuleekin tehtyä kaikkea mitä kotona ei koskaan tekisi, esim. ajaisi kolme päällä skootterilla rannalle suoraan treeneistä, tai voikkarikaupan kautta katsomaan elefantteja ja pikkuisia apinan poikasia. Myös pienet päikkärit altaalla toisten kamppailijoiden kanssa ei ole huono vaihtoehto.

Lisää kuvateksti

Ja ollaanhan me suomalaiset vähän sellaisia introvertti-perttejä, jos mennään muille saleille seminaareihin tai leireilemään, pysytään kuitenkin suht pitkälle omissa porukoissa eikä turhaan lähdetä vieraisiin jengeihin huutelemaan. Reissussa treenatessa uusia kavereita saa helposti ja on hauska nähdä, että BJJ aiheuttaa nolife-lifestyleä globaalisti. Yksi britti tuumasi, että on karkoittanut kaikki kaverinsa kotimaassa pelkillä treenipuheillaan. “Ensin alat vähän tykkäämään ja kohta huomaatkin, että olet täysin rakastunut ja paluuta ei ole!” Moni oli sitä mieltä, että oli heidän elämänsä paras päätös ikinä tulla muutamaksi kuukaudeksi Topteamille treenaamaan, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset ymmärtää, jos sanoo ettei guardi oikein aukea ja kaikki jaksaa puhua lajista vaikka viikko tolkulla jos niikseen tulee, eikä kyllästy ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Onhan se myös kivaa vertailla kukkakaalikorvia ja rupisia, tatamin polttamia jalkoja.

Tiistain aamutreenit ja tulipallot! http://instagram.com/gabbecool

Reissussa oli huikeaa, nyt vähän aikaa parannellaan ja sitten tositoimiin kotimatolle. Katseet kohti Finnish Openeita ja seuraavaa reissua!"

Tiia

Sunnuntai 23.2. de la riva guard

Kävimme läpi yhdenlaista tapaa pelata avointa guardia nimeltään De La Riva guard. Lähdettiin liikkeelle avoimesta guardista niin, että käsillä on otteet kaverin hihansuista ja jalat on aktiivisina hookkeina kaverin polvitaipeissa. Vaihdetaan toinen käsiote toiseen, eli ristikkäiseen, hihaan ja toinen käsi siirretään kaverin nilkan taakse. Nilkkaotteen puoleinen jalka kiepsautetaan kaverin jalan ulkokautta kaverin reiden taakse. Oma jalka on taas aktiivisena hookkina, niin että varpaat ovat sisäreidellä. Toinen jalka siirretään polvitaipeesta kontrolloimaan joko kaverin lantiolle tai kaverin sisäreiteen. Tällä jalalla voi testailla, mistä kohdasta on itselle mukavin kontrolloida ja liikuttaa kaveria. Hihaotteen sijaan voidaan ottaa ote myös kaverin kauluksesta.  Lähtötilanteeseen verrattuna, jossa ollaan suoraan kaverin edessä, de la rivassa ollaan hieman kaverin sivulla

De la rivaan päästyä, lähdettiin etenemään selkään. Työnnetään reidellä olevalla jalalla omaa lantiota ylöspäin ja itseä hieman enemmän kyljelle. Samalla työnnetään kiepsautettua jalkaa syvemmälle, kohti kaverin toista jalkaa/lantiota. Vaihdetaan hihaote kaverin vyöhön, tai jos ei yltä vyöhön, niin esim. kaverin housuissa vyötäröllä oleva reikäkohta on hyvä paikka ottaa ote. Tuodaan toinen, reidellä oleva jalka kaverin polvitaipeeseen, nilkalla olevalla kädellä otetaan ote toisesta nilkasta niin, että saadaan liikutettua itsemme suoraan kaverin taakse. Kiepsautettu jalka tiputetaan toisen polven taakse ja nilkalla oleva käsi siirretään kaverin vyölle. Jaloilla työnnetään ja vyöllä olevilla käsillä vedetään kaveria syliin. Kun saadaan kaveri alas, muistetaan puristaa omia polvia ja jos vaan mahdollista, otetaan heti selkä, eli laitetaan hookit sisään.

Monesti selkään meno ei onnistu esim. jos kaveri astuu toista jalkaa kauemmas, jolloin oma hookki karkaa. Noustaan istumaan merenneitoasentoon halaamaan kaverin jalkaa, jalat kaverin taka puolella. Vaihdetaan hihaote toiseen käteen niin, että oma käsi menee kaverin jalkojen välistä. Pää tulee kiinni kaverin reiteen ja sillä työnnetään. Toinen käsi tulee maahan tukipisteeksi. Noustaan ylös ja kaadetaan kaveri kumoon. Jos kaveri ei kaadu, voidaan auttaa vapaalla kädellä ottamalla kaverin nilkasta kiinni. Sweepissä tärkeintä on yhtenäinen liike, eli istumaan noususta lähtien liikutaan eteenpäin, eikä pysähdytä esim. halailemaan jalkaa. Myös päällä työntäminen on tärkeää.

Venlalle musta vyö!

Suomeen saatiin ensimmäinen brasilialaisen jiu-jitsun mustavöinen nainen, kun Venla Luukkonen graduoitiin Pedro Duarten toimesta Hiltin suurleirillä Turussa 22.02.

Venla kuuluu Suomen lajipioneerien joukkoon. Alusta saakka aktiivisesti kisannut Venla on  voittanut lukuisia EM-mitaleja sekä brasilialaisessa jiu-jitsussa että lukkopainissa. Brasilialaisessa jiu-jitsussa Venla toi mitalin kotiin kaikista värivöisten sarjoista. Tähän astisen painiuran huippuna vuoden 2013 MM-kilpailuista kotiin palattiin kultamitali kaulassa.

Venla on paitsi kisannut aktiivisesti, osallistunut myös Suomen brasilialaisen jiu-jitsun liiton toimintaan ensimmäisenä naistuomarina sekä toimimalla liiton hallituksessa. Kotiseurassaan Venla vetää säännöllisesti harjoituksia. Kaikinpuolin esimerkillinen ja ahkera toiminta lajin parissa palkittiin hienoimmalla mahdollisella tavalla, ja Venla pääsee nyt kokeilemaan siipiään brasilialaisen jiu-jitsun kovimmalla tasolla. Isot onnittelut Venla!

Fight Clubin jengi pääsi todistamaan hienoa hetkeä, kun sekä Ville Kotiniemi että Venla graduoitiin mustille vöille :)

Tiistai 18.2. Saksi ja kukka

Ensimmäisissä peruskurssin jälkeisissä treeneissä teimme kahta hyvin yleistä sweeppiä suljetusta guardista. Kuten kaikissa sweepeissä, ajoitus on tärkeää. Sweeppiä on hankala saada onnistumaan jos toinen istuu tukevasti guardissa päällä. Pitää siis yrittää liikuttaa kaveria niin, että saadaan sweepille vaste, jota käyttää hyväksi. Onnistunut sweeppi yhdistyy yleensä lukotusyritykseen tai jonkun toisen sweepin yritykseen.

Ensimmäisenä tekniikkana katsottiin saksisweep suljetusta guardista. Otetaan ristikkäisestä kauluksesta kädellä kiinni, tuodaan käsi syvälle kaulukseen. Toisella kädellä otetaan ote kaverin saman puolen hihansuusta (tai ojentajan takaa). Samalla noustaan oman kyynärvarren varaan.  Avataan guardi, työnnetään omaa persusta ja lantiota taaksepäin ja samalla käännytään enemmän kyljelleen, sille kyljelle jolla puolella on otteet kiinni. Otteiden puoleinen jalka tulee maata vasten kaverin jalan viereen. Toinen jalka tulee sääriluu kaverin rintakehää vasten. Sweeppi tehdään niin, että samaan aikaan vedetään käsillä, rintakehällä olevalla jalalla työnnetään ja maassa oleva jalka liukuu maata pitkin. Jaloilla tehdään siis saksaava liike, tästä nimitys saksiweep. Sweepin jälkeen päädytään yleensä suoraan mountiin. Tärkeää sweepissä on, että otetaan tarpeeksi tilaa ja käännytään kunnolla kyljelleen, jotta jalat pystyvät tekemään mahdollisimman suuren saksaavan liikkeen.

Toisena sweeppinä oli kukkaissweep. Set upina lähdettiin tekemään suoraa käsilukkoa suljetusta guardista. Sweeppi toimii erityisesti jos toinen lähtee puolustamaan käsilukkoa tuomalla painoa päälle. Pidetään lukotettavan käden puoleisella kädellä ote, joko kädestä tai kaverin kauluksesta. Sukelletaan toinen käsi mahdollisimman syvälle kaverin jalan alle, takareiden kohdalta. Tuodaan saman puolen jalkaa kaverin yläselän päälle ja nostetaan omaa lantiota, jolloin kaveri kevenee. Jalalla työnnetään kaveria etuviistoon (jossa ei ole tukipistettä) ja samalla kädellä nostetaan. Vapaalla jalalla autetaan sweeppiä tekemällä heiluriliike. Tämäkin sweeppi päätyy mountiin.

Sunnuntai 16.2. - Peruskurssi: viimeinen kerta

Peruskurssin viimeisellä kerralla keskityttiin painiin sekä kerrattiin muutamia asioita toiveiden mukaisesti. Samalla käytiin läpi lisää vinkkejä puvun kanssa painimisseen ja otteiden ottamiseen. Guardin ohittamiseen lisättiin housuista kontrollointi polvien sisäpuolelta ja tehtiin ns. torreador-ohitusta. Kaverin jalat painetaan tämän rintaa vasten/maata vasten ja samalla painetta koko ajan pitäen liikutaan kaverin sivulle ja aina sivusidontaan tai north-south -positioon saakka.

Pekun viimeisellä viikolla tehtiin mm. jalkalukkoja

Viimeisestä kerrasta ei oikeastaan sen enempää... :) Kurssi on nyt ohi ja peruskurssilaiset valmiita siirtymään normitreeneihin. Hauskaa on ollut, vanhat kiittää. Nähdään treeneissä!

Perjantai 14.2. - Peruskurssi: kauluskuristuksia

Peruskurssin toiseksi viimeisellä kerralla päästiin käyttämään pukua, hakemaan otteita ja hakemaan kauluskursituksia. Ensimmäisenä tehtiin ristikuristusta sekä alta guardista että päältä mountista: Alta haetaan ensin toinen käsi ristiin kaverin kaulukseen, lähes "niskalapun" kohdalta. Ote otetaan siten, että peukalo jää päälle ja loput sormet kaverin gi:n sisäpuolelle. Samalla käännetään kyynärvarren terävä puoli vasten kaverin kaulaa. Tässä vaiheessa vedetään kaveri lähelle jalkoja ja lantiota apuna käyttäen. Toisella kädellä haetaan samanlainen ote vastakkaisesta kauluksesta siten, että toinen käsi viedään ensin laitetun käden alta. Kiristetään rutistamalla omia kyynerpäitä kohti toisiaan. Toisen käden voi hakea paikoilleen myös toista kautta: käsi viedään kaverin pään takaa ympäri ja otetaan kiinni puvusta kaverin olkapään tienoilta. Tämän jälkeen kiepautetaan käsi etupuolelle ja kiristetään edellisen tavoin.

Ristikuristuksen voi hakea siis myös samalla tapaa mountista. Nyt mennään itse kaverin lähelle ja ensimmäisellä kädellä otetaan ote edelleen mahdollisimman syvältä. Kiristys toimii periaatteessa samalla tavalla, mutta nyt voi ajatella vievänsä päälimmäisen käden kyynerpäätä suoraan kohti lattiaa.

Kauluskuristuksen lisäksi katsottiin mountista myös ezekiel -kuristus, jossa käytetään apuna omia hihoja. Toinen käsi viedään kaverin niskan takaa ja otetaan ote toisen käden omasta hihasta. Päälle jääneellä kädellä puolestaa aurataan kaverin leuan alta tämän kaulan yli siten, että saadaan ote omasta hihasta kyynertaipeen kohdalta. Kiristetään viemällä toista kyynerpäätä ylös ja toista alas.

Lopuksi siirryttiin selkään, josta katsottiin sekä ristikuristus että ns. banaanikuristus (bow-and-arrow choke). Liikkeelle lähdettiin turvavyöotteesta: kuristavalla kädellä haetaan ote kaverin leuan ali ristikkäisestä kauluksesta, toinen käsi pysyy kainalossa ja hakee otteen niin ikään ristikkäisestä kauluksesta. Kaadutaan kuristavan käden puoleiselle kyynerpäälle ja kiristetään ns. moporanteella ja viemällä omaa ylävartaloa eteenpäin.

Banaanikuristuksessa kuristava käsi hakee edelleen kiinni ristikkäisestä kauluksesta ja toisella kädellä haetaan ote kaverin housuista suurin piirtein polven korkeudelta. Lähdetään viemään omat jalat selkäkontrollista tämän sivulle ja samalla viedään kuristavaa kättä kohti omaa kylkeä ja mattoa, samalla kiristäen kuristusta.

Kauluskuristuksia löytyy myös monesta muusta positiosta, niitä oppii pikkuhiljaa lisää. Ylipäätään puvun käyttäminen tuo mukanaan ison liudan erilaisia kontrollivaihtoehtoja ja lopetuksia.

Tiistai 11.2. - Peruskurssi: jalkalukkoja

Peruskurssin viimeisellä viikolla keskityttiin lopetuksiin. Tiistaina aiheena oli jalkalukot - toisin sanoen paljon asiaa yhdellä kertaa. Jalkalukot painottuvat ADCC -säännöillä käytävässä lukkopainissa, sillä BJJ:ssä (ja sen lukkopainiversio No Gi:ssä) jalkalukot ovat rajoitetumpia. Treeneissä kukin jalkalukko haettiin jostain positiosta, mutta jalkalukoilla voi tosiaan hyökätä niin alta kuin päältäkin.

Aloitimme jalkalukottelun molemmissa lajeissa sallitulla suoralla nilkkalukolla. Lukotettava jalka haetaan kainaloon siten, että kyynärvarren terävä puoli on akillesjännettä vasten. Omat jalat voi "piilottaa" esimerkiksi viemällä toisen jalan aivan kaverin takapuolen viereen tämän jalkojen väliin ja toinen jalka vasten kaverin lantiota/lonkkaa, samalla puristetaan lukotettavan jalan reisi omien jalkojen väliin. BJJ-säännöilllä oteltaessa voi kääntyä kyljelleen ainoastaan lukotettavan jalan puolelle, eikä ns. ulompi jalka saa ylittää kaverin reittä sisäpuolelle. Tämä siksi, että polven ylitys tai toiselle kyljelle kääntyminen voi tehdä lukosta kiertävän polvilukon. ADCC -säännöillä puolestaan kyljelleenkääntymissuunnalla tai reiden ylittämisellä ei ole väliä. Lukko kiristetään kyljellään siten, että lähdetään taivuttamaan omaa selkää/lantiota kaarelle ja samalla voidaan kääntää vatsaa kohti mattoa. Alla video suorasta nilkkalukosta:

Seuraavaksi katsoimme heel hook - sekä toe hold -lopetukset. Nämä katsoimme ns. ADCC -säännöillä, vaikka jälkimmäinen on sallittu BJJ:ssä ruskea- ja mustavöisillä tietyin rajoituksin. Lähdimme tekemään molempia päältä avoimesta guardista. Toinen kaverin jalka hookataan omalla jalalla ja toinen otetaan reiden kohdalta haltuun omaan kainaloon. Lähdetään kaatumaan taakse päin ja samalla viedään ulompi jalka lukotettavan jalan reiden yli. Jalka piilotetaan oman jalan polvitaipeeseen. Kaatuessa pyritään samaan jo kaverin jalka ns. kulmaan. Suljetaan kaverin varpaat kainaloon ja otetaan tämän kantapää haltuun omalla kyynärtaipeella. Lähdetään kiristämään heel hook kääntämällä vartaloa toiselle kyljelle päin. Alla olevalla videolla lukottaja ei vie omaa jalkaansa (oikea jalka) pitkälle kaverin reiden yli. Tällöin oma jalka jää avoimeksi kaverin vastahyökkäykselle. Treeneissä tuo jalka piilotettiin siis toisen (videolla vasen) jalan polvitaipeeseen triangelin kuristuksen tavoin.

Toe hold -lopetus haettiin siis samasta positiosta. Nyt kaverin kantapään sijaan otetaan kiinni tämän jalkapöydästä siten, että pikkurilli ja kaverin pikkuvarvas ovat päällekäin. Työnnetään oma käsi suoraksi, jolloin kaverin kantapää saadaan lähemmäksi tämän takamusta. Samalla noustaan kyljelleen ja otetaan kiinni omasta ranteesta kaverin jalan ympäri. Kiristetään samalla tavalla kuin kimura. Alla olevalla videolla "toukkaria" haetaan eri paikoista.

Lopuksi katsottiin suora polvilukko, joka on sallittu BJJ-säännöillä ruskea- ja mustavöisille ja ADCC-lukkopainissa kaikille. (Tämä katsottiin itseasiassa vasta sunnuntaina, mutta kirjoitan sen tähän "aihepiiriin"). Suora polvilukko muistuttaa mekaniikaltaan suoraa käsilukkoa, nyt käden tilalla on vain jalka. Päältä halfguardista pyörähdetään siten, että kaverin reisi halataan omien reisien väliin ja ns. käännetään selkä kaverille. Haetaan kaverin nilkka "kenkäpuhelimeksi" korvalle ja pidetään jalka hallussa rnc-kuristuksen kaltaisella otteella. Lukko kiristetään lantiota eteenpäin tuomalla.

Jalkalukoista vielä muutama sananen: Monesti varsinkin polveen kohdistuvat lukot eivät varoita yhtä kovalla kivulla kuin esim. käsiin tehdyt lukot. Varsinkin alkuvaiheessa kannattaa mielummin taputtaa liian aikaisin kuin myöhään, ja sen jälkeen pyytää treenikaveria kertomaan, miten lukosta tulisi paeta. Jos esim. heel hookissa valitsee väärän pakosuunnan, niin saattaa se itsessään kiristää lukkoa. Pysyy jalka ehjänä ja voi sitten treenata enemmän. Sama tietysti koskee myös muita lopetuksia, mutta tuo kipuaistimus jalkalukkojen kohdalla tulee tosiaan melko myöhään.

perjantai 07.02. ja sunnuntai 09.02.2014 peruskurssi: Pystypaini

Perjantaina ja sunnuntaina keskityttiin pystypainin saloihin. Perjantaina opeteltiin shoottaamaan kahteen jalkaan ja sunnuntaina hyökättiin yhteen jalkaan.

Shootista ja kahden jalan alasviennistä löytyy teksti täältä, ja yhden jalan alasvienneistä (sekä muista pystypainijutuista) täältä.

Päivän alasvienti oli samantyylinen, kuin oheisen videon toinen alasvienti (n. 1 minuutin kohdalta). Yksityiskohdat olivat taas hieman erilaisia, mutta idea sama. Huomatkaa kiertosuunta.

Venla jatkaa tästä…

Pystypainin lisäksi treenattiin myös yksi lopetus lisää lopetusarsenaaliin, giljotiinikuristus. Katsotiin kuristusta kaverin ollessa kilpparissa, mutta giljotiini on myös hyvin tavallinen pystystä haettu lopetus, jos pystyasento on huono: etenkin jos katse on alaspäin ja kaula pitkänä, niin päähän on helppo tarttua. Giljotiinissa kaverin pää haetaan ns. kainaloon, eli oma käsivarsi viedään tämän niskan takaa kaulalle ja siitä ohi. Oma rintakehä pidetään kaverin pään päällä, jotta tämä ei saa vedettyä päätä vapaaksi.Kiristystapoja on monia, treeneissä käytettiin tapaa, jossa toisen käden avulla työnnetään kuristus tiukaksi kaverin verisuonia vasten. Giljotiinin suhteen saa olla tarkkana, ettei lähde kääntämään kaverin päätä tämän leuasta sivulle; tämä tuo kovan paineen kaverin niskaan, eikä enää niinkään kurista vaan käy niskalle. Kisatilanteesta tästä seuraa suora hylkäys. Alla olevalla videolla kiristellään hieman eri tavalla, ja viedään kuristus myös guardiin saakka, mutta siitä saanee paremman käsityksen kun yllä olevasta tekstistä.

Tiistai 4.2. - Peruskurssi: Käsilukon puolustaminen, triangeli ja omoplata

Peruskurssista on jäljellä kolmasosa: tällä kertaa katsottiin lisää lopetuksia sekä opeteltiin yksi tapa puolustaa suoraa käsilukkoa. Lähdettiin liikkeelle suoran käsilukon kertaamisesta alta guardista. Kun lopettaja on saanut käden haltuun, hakenut kulman ja saanut jalat oikealle puolelle päätä, niin puolustamisella alkaa olla jo kiire. Tarkoitus on ensin viedä paino kunnolla kaverin päälle siten, että tämä joutuu olemaan kaksinkerroin alla. Toisen polven voi pitää maassa ja toinen jalka työntää apuna, jotta paino saadaan hyvin kaverin päälle. Tämän jälkeen pidetään paine ja nytkytellään lukotettava käsi vapaaksi lukosta kyynerpää edellä.

Tämä peruspuolustus saattaa jättää alttiiksi toiselle lopetukselle, triangelille eli kolmiokuristukselle. Nimi tulee siitä, että lopettaja laittaa jalkansa kolmion muotoiseen otteeseen. Triangelia voi hakea monestakin paikasta, mutta tyypillisimmillään sitä haetaan alta guardista. Tarvitaan vain kaverin yksi käsi ja yksi pää, ja voilà!

Triangelikuristus

Lähdettiin siis rakentamaan triangelia vastauksena käsilukon puolustukseen. Kaverin vapauttaessa käsilukotettavan käden pidetään huolta, että toinen käsi pidetään hallussa edelleen ja lantio pysyy ylhäällä. Samalla viedään jalka takaisin kaverin pään toiselle puolelle ja kainalossa olevalla jalalla voidaan vielä työntää vähän vauhtia, jolloin päästään parempaan kulmaan. Jalat voi tässä vaiheessa ristiä tai viedä alla olevan kuvan tavoin toinen nilkka omaan polvitaipeeseen.

Sinipukuinen ottelija on ristinyt jalat triangelikuristukseen

Jos jalat eivät tässä vaiheessa yletä hyvin kuvan mukaiseen asentoon, voi triangelia vielä tässä vaiheessa kiristää entisestään: haetaan omalla kädellä kiinni omasta nilkassa (yllä olevassa kuvassa olevassa tilanteessa sinipukuinen ottelija voisi hakea vasemmalla kädellä kiinni oikean jalkansa nilkasta), päällijalalla (kuvassa vasen) voi ottaa tukea maasta ja työntää itseä vielä parempaan kulmaan (pää liikkuu oikealle) ja sulkea jalat uudelleen. Jotta kuristus toimisi, täytyy kaverin triangelissa oleva käsi myös viedä ristiin oman kropan yli, sillä tämän oman olkapää luo paineen kaulalle toiselta puolelta.

Vielä kerran triangeli uudesta kulmasta.

Päällä olijan yksi mahdollisuus on puolustaa triangelia viemällä triangelissa oleva käsi "piiloon" kääntämällä se turvaan alla olijan lantion taakse. Tämä luo alla olijalle paikan lähteä hyökkäämään omoplata -lopetuksella, joka muistuttaa aiemmin kurssilla opetettua kimura -lopetusta: molemmat lopetukset tähtäävät hartiaan. Omoplatalla hyökätessä vaihdetaan jälleen kulmaa, kaverin kainalossa oleva jalka viedään ensin tämän selän päälle ja sieltä aina tämän pään yli toiselle puolelle. Samalla käännytään n. 180 astetta ympäro kaverin kyljen puolelle. Molemmat jalat käännetään pois päin kaverista ja kaverin puoleisella kädellä kontrolloidaan tätä lantiolta. Noustaan istumaan, polvella on tarkoitus painaa kaverin hartia maahan ja lähdetään tuomaan omaa lantiota eteenpäin kunnes kaveri taputtaa. Poistuminen lukosta hoidetaan "peruuttamalla" samaan suuntaan mistä tultiin. Ei eteenpäin, niin säilyy paikat ehjänä.

Iloinen omplatan tekijä, jalat vielä poispäin kaverista "merenneitoasentoon".

BJJ European Open - Lauran fiiliksiä

Aloitin kisaamisen vuosi sitten, ja naisporukkamme yllyttämänä harkitsin lähtöä Lissabonin kisoihin 2013. Päätin olla tuolloin lähtemättä, mutta samaan aikaan mietin, että ensi vuonna kyllä lähden. Keväällä vaihtopaikkani varmistuessa naapurimaahan Espanjaan löinkin jo sitten tämän vuoden lähtöpäätökseni lukkoon, joten olin henkisesti valmistautunut kisoihin jo pitkän aikaa.

Syyskuusta lähtien olen asunut siis Espanjan Granadassa, minkä vuoksi kisavalmistautumiseni on ollut hieman erilainen kuin normaalisti. Tapahtumarikkaan ja tuskastuttavan etsimisen jälkeen olen löytänyt täältä treeniporukan, jonka kanssa pääsee harjoittelemaan suhteellisen säännöllisesti, parhaimmillaan kuutena päivänä viikossa. Muita tyttöjä treeneissä ei tällä hetkellä käy, mikä on pienen kokoni kannalta harmillista, mutta onneksi espanjalaiset ovat keskimäärin suomalaisia pienempiä. Treenikaverini kuvittelevat kaikki suomalaiset vahvoina viikinkeinä, enkä ole tähän mielikuvaan viitsinyt puuttua. Mieluummin viikinki kuin kääpiö.

Kisoihin valmistauduin treenaamalla Granadassa niin paljon kuin pystyin ja ottamalla viikon verran omaa lomaa koulusta, jotta pääsisin pidennetylle treeni(joulu)lomalle. Venla Luukkosen pitämä painiseminaari laittoi hyvin treenikoneen pyörimään ja tyttöjen kanssa treenailu jatkui Jyväskylässä. Espanjassa treeneissä käydyt jutut olivat jääneet hieman hajanaisiksi, ja itsellä valkovöisenä tuntui vain että tärkeintä olisi saada joku mielenrauha ja suunnitelma omaa kisaa varten. Tähän Suomen naisista, erityisesti meitä fiksusti ohjaavista Hannasta ja Venlasta, oli suuri apu. Koin, että olosuhteisiin nähden olin valmistautunut Lissabonia varten ainakin tyydyttävästi.

Harkitsin painonpudotusta kisoihin, mutta päätettiin, että sitä ei lähdetä nyt näihin kisoihin stressaamaan. Reissuturvotusta oli kertynyt mukavasti ja viime kisoista (NLO 2013) oli sen verran kauan, että päätös tuntui lopulta vain mieltä rauhoittavalta. Yksi stressattava asia vähemmän. Vaikka en painoa pudottanutkaan, tykkään orientoitua kisoihin syömällä terveellisesti, ja kisapäivää kohti kroppa tuntuikin terveeltä ja vahvalta.

Pääsimme nauttimaan paikallisista kalaherkuista päivittäin.

Saavuin Lissaboniin Jyväskylän tyttöjen tapaan jo tiistaina, mikä matkustusväsymyksen kannalta oli hyvä päätös. Kaksi päivää jäi latautumiseen ja keskittymiseen. Kisapäivän koittaessa jännitti tosi paljon. Oma sarjani alkoi vasta illalla, ja oli mukavaa, että paikalle tarvitsi mennä vasta paria tuntia ennen ensimmäistä matsia, kiireettä ja hyvin latautuneena. Purin ylimääräistä jännitystä nostamalla sykettä useaan otteeseen mm. spurttailemalla ja yleisliikkeillä niin, että sai nopeasti hien pintaan. Hyvä musiikki auttoi myös keskittymään omaan suoritukseen. Etukäteen ei voida kovin tarkasti ennustaa, milloin omat matsit oikeasti alkaa, joten on hyvä jättää energiaa kunnolla varastoon ennen odotustilaan menemistä.

Punnituksen ja puvuntarkastuksen jälkeisessä odotustilassa meitä oli kolme suomalaista tyttöä, joiden kanssa yhdessä jännitettiin ja kannustettiin toisiamme. Vielä oman matsin alkaessa jännitti tosi paljon, mutta heti ensimmäisten sekuntien jälkeen oman matsin alettua jännitys alkoi laueta. Pienestä adrenaliinikohmelosta huolimatta pystyin jo keskittymäänkin siihen mitä tein. Kulmaaminen oli noissa kisoissa meidän tiimin osalta lähes mahdotonta, mutta kaikkien yhteen ääneen huutaessa pystyin erottamaan joitakin neuvoja. Ensimmäisen matsin voitettuani tuli ihan sellainen fiilis, että nythän tää lähti hyvin, kyllä mä voitan seuraavankin. Tällä kertaa toinen vastustaja oli kuitenkin parempi, vei pisteillä, ja pettymys oli suuri. Matsieni kulut ruodittiin jo aiemmassa kisaa koskevassa postauksessa, joten ei niistä tässä sen tarkemmin.

Ensimmäinen ottelu alkamaisillaan.

Otin tämän kisan paljon raskaammin kuin aiemmat kisani. Jyväskylän naiset antoivat puoli tuntia aikaa murjottaa, jonka käytin mm. pukukaapin satuttamiseen, kun huoneessa ei ollut muita. Myöhemmin muiden kisaajien rohkaisevat kommentit pukuhuoneessa nostattivat mieltä kuitenkin mukavasti. Ekalla kierroksella tippui jo puolet, mä pääsin kuitenkin ottamaan kaksi matsia. Myöhemmin selvisi myös, että oma vastustaja voitti koko painoluokan. Hyvin paini, mutta ensi kerralla mä painin paremmin.

Vasta viime aikoina olen alkanut sisäistää sen, kuinka tärkeää psyykkinen lataus on kisoissa. Erityisesti se, että pitää oikeasti haluta voittaa ja uskoa siihen mitä tekee. Minulla on aiempaa kisakokemusta muista lajeista, ja lähes olen aina lähtenyt asenteella ”teen parhaani, ja katsotaan mihin se riittää”. Omat liikunnanopettajaideologiat saa heittää pitkälti kisatilanteessa romukoppaan. Osallistuminenontärkeäintäeikäainavoivoittaablaablaa, mutta jos samaan aikaan joku saa kultamitalin niin miksen lähtisi tavoittelemaan sitä? Näissä kisoissa halusin kyllä voittaa, mutta kieltämättä ehkä toisessa matsissa kävi jo turhan aikaisin mielessä, että voi ei, nyt mä en kyllä ehkä pääsekään täältä alta mihinkään. En ehkä uskonut tarpeeksi olevani paras, mutta jäi kuitenkin fiilis, että kyllä mä olisin voinut voittaa. Kisakokemusta olisi ollut hyvä olla enemmän, ja nyt aionkin päästä kisailemaan täällä Espanjassa, jossa vietän vielä tämän kevään.

Kaiken kaikkiaan kisareissu oli hieno kokemus. Tappiosta huolimatta koin painivani paremmin kuin aiemmin, kisapäivä oli kiireettömyyden ja joukkuekavereiden tuen myötä todella miellyttävä ja lämmitys kämpässä toimi paljon paremmin kuin Espanjan-kodissa. Pääsin näkemään kun meidän omat huippunaiset laittoivat käytäntöön juuri niitä juttuja, joita me ollaan treenattu omalla treenisalilla, ja niillä keinoin voittivat matsin toisensa jälkeen. Varsinkin sunnuntaina tunnelma kisakatsomossa oli ahtaudesta huolimatta mahtava. Lissabon on kaunis kaupunki. En viitsinyt kierrellä kaikkia nähtävyyksiä, sillä pitäähän tulevia vuosia varten jättää huippujiujitsun ohelle jotain muutakin nähtävää.

Teksti by Laura, kuvat, video ja kuvatekstit by Hanna.

Sunnuntai 2.2. - Peruskurssi: half guard

Kävimme läpi positioista "viimeisen" eli half guardin. Half guardissa eli "halffissa" ollaan aina, kun alla olija on saanut vangittua päällä olijan toisen jalan guardiin. Katsoimme muutaman vaihtoehdon hyökkäämiseen niin päältä kuin altakin. Ensimmäinen taistelu käydään aina kainalosta, tästä tarkemmin alla.

halffissa

Alta: Alta täytyy hallita etäisyyttä - jos päällä olija pääsee prässäämään, muuttuu tilanne vaikeaksi. Painovoima on aina päällä olijan puolella. Etäisyyden pitämistä helpottaa, jos on kyljellään kohti kaveria. Parasta olisi, jos pystyy olemaan kyynervarren tai kämmenen varassa, tällöin liikkuminen helpottuu. Toinen käsi ns. päällikäsi on vapaa pitämään etäisyyttä kaveriin: kyynervarsi asetetaan kaverin hartialinjan suuntaisesti ns. raamiksi estämään kaverin prässäämisyritykset.

Kun alta haluaa lähteä hyökkäämään, on tärkeää tehdä ensimmäinen liike ja mentävä ihan kiinni kaveriin. Etäisyyden hallintaa siis tämäkin. Tavoitteena on saada raamina toiminut päällikäsi kaverin kainaloon, tai tarkemmin sanottuna viedä se tämän lantion yli. Samalla oma pää viedään kiinni kaverin rintakehään. Jos reitti on vapaa, niin tästä voi kiertää suoraan kaverin selkään. Jos kaveri puolustaa, niin voi lähteä tekemään ns. old-school sweeppiä. Alla olevalla videolla näkyvät molemmat vaihtoehdot:

Päältä: Tavoitteena on päästä prässäämään kaverin selkä mattoon. Tätä varten haetaa perinteinen pää-käsikontrolli, eli tässäkin tapauksessa tavoitteena on saada toinen käsi kaverin kainaloon. Tämän jälkeen vapautetaan polvi: kaverille käännetään ns. selkä, kuten alla olevassa kuvassa. Paine säilyy kaverin päällä. Halffissa oleva jalka vedetään lähelle kaverin takamusta, samalla toinen jalka on kuvan mukaisesti koukussa estämässä kaverin sweeppiyritykset. Kun polvi on vapaa, haetaan jälleen kainalo haltuun ja liu'utetaan se ristiin kaverin yli ja vapaaksi halffista.

Elina vapauttaa halffijalkaa

Tiistain treeneissä katsotaan vielä yksi vaihtoehto alle, mikä varsinkin alkuvaiheessa voi olla hyvä suunnitelma: guardin palautus. :)

Perjantai 31.01.2014 - Peruskurssi: Avoin guardi alta

Tänään kävimme läpi avointa guardia alla olevan näkökulmasta. Aloitimme liikkumisharjoituksilla, joiden tarkoitus oli opettaa hyvää guardissaoloasentoa. Alla oleva istuu siten, ettei hän nojaa liikaa taaksepäin, eikä myöskään liikaa eteen omien jalkojen päälle. Toista kättä käytettiin liikuttaessa tukikätenä lattia vasten, ja toinen käsi pidetään jalkojen suojana valmiina blokkaamaan päällä olevan hyökkäysyrityksiä. Ideana ei tokikaan ole vain liikkua karkuun ja puolustaa.

Ida Hansson demonstroi avoimen guardin istuma- ja liikkuma-asentoa.

Jo aiemmin kurssilla kävimme läpi yhden avoimen guardin perussweepin, Hessu Hopon. Tuota sweeppiä voi kerrata tästä linkistä. Tällä kertaa kävimme läpi kaksi sweeppiä, joita voi käyttää tilanteessa, jossa guardin ohittaja ohittaa niin sanotusti alhaalta eli polviltaan.

Ensimmäisenä opettelimme perhossweepin. Perhossweeppi suoritetaan perhosguardista eli tilanteesta, jossa ohittaja istuu alhaalla, ja guardin pelaajan molemmat jalat ovat hookkeina ohittajan jalkojen sisäpuolella.

Toisena sweeppinä käsiteltiin arm dragia, joka tehtiin niin ikään perhosguardista. Oheisessa videossa on hieman eri yksityiskohtia, kuin treeneissä tehdyssä käsivedossa, mutta idea on sama.

Sunnuntaina pelataan halfguardia päältä ja alta.