BJJ Finnish Open - Venlan lintusähköpohdinnat

Loukkaantumisten ja muiden menojen vuoksi olin harmittavasti ainoa naisedustaja Fight Clubilta tämän vuoden Finnish Openeissa. Onneksi tiimi oli kuitenkin mukana, kun Hanna koutsasi, ja Elina ja Laura oli muuten vain henkisenä tukena matkassa. Lauantaina oli painoluokat ja sunnuntaina avoin sarja.

Tatami Fightwear (kuva Hanna Hirvonen)

Finnish Open on hyvällä paikalla ennen mm-kisoja, jolloin kisasta on tullut opittua aiempina vuosina yhtä sun toista sopivasti Kalifornian reissua ajatellen. Tämä vuosi oli kyllä vertaansa vailla. Kisamotivaationi on ollut pitkään hukassa, ei niinkään sen kannalta, ettenkö haluaisi mennä kisoihin, mutta itse kisoissa suoritus on ollut pitkään hengetön. Hanna kuvaili tilaa sanalla flatline, mikä näkyy matseissa tasaisena suorittamisena. Tasaisuus on kuitenkin iso ongelma, sillä tempon vaihtelut tuovat yleensä sen tarvittavan hengen kiperiin matseihin. Matsiin mennessä minulla ei ole ollut voitonhalua, mikä on näkynyt suorituksessa. Se on samanlainen, hävisin tai voitin, aika varman päälle jiujitsua kunnes ei ole enää varman päälle. Ja juuri sellainen oli lauantain kisasuoritukseni.

Minulla oli kaksi matsia, kahta ruotsalaista vastaan. Ensimmäisessä Prana jiu-jitsun Maria kaatui 3-0 "varman päälle" ohituspisteisiin. Finaalivastus oli tuttu Sophia Hilti Uppsalasta. Matsi oli lähes toisinto semarista, kunnes "varman päälle" etujohtoni kaatui Sophian päästessä muuttamaan pelin itselleen ja tämän kerättyä ensin sweeppi- ja sitten selkäpisteet. Voitto naapuriin, ja pitkästä aikaa todella iso pettymys itselle.

Kun "varman päälle" ei riitä (kuva Mirva Vainio)

Kun ei ole voitontahtoa, niin ei ole ollut tappion karvauttakaan. Mutta viime lauantain jälkeen oli. Olin itkuinen, sain palautetta Hannalta, olin enemmän itkuinen. Ruoka ja sauna auttoivat jonkin verran, etenkin kun saunassa käytiin pitkät keskustelut mun jiujitsun henkisestä tilasta matseissa. Jotenkin kaiken kruunasi saunomisen lomassa katsottu Billy Elliot -elokuva, ja erityisesti kohtaus, jossa Billyn täytyy kuninkaallisen balettikoulun pääsykokeissa kertoa, miltä se tuntuu, kun tämä tanssii. "Like a bird...electricity."

Sunnuntaina lintu ja sähkö olivat mukana. Aamusta saakka oli jo erilainen, terävämpi olo. Vaikka pää yritti puhua tätä oloa vastaan, niin lintu ja sähkö pysyivät. Ja se näkyi matolla. Avoimessa sarjassa meitä oli 11, ja rankingpisteiden vuoksi pääsin aloittamaan toiselta kierrokselta. Ekassa matsissa vastassa oli tuttu - tosin ei kisavastustajana - Ylipaunun Kaisa. Oma voitontahto vei nyt kunnolla. Kaisa puolusti lopetukset tiiviisti, mutta vaikka matsi meni positiopainilla ja pistevoitolla, oli se aivan eri näköistä kuin lauantaina. Semarissa vastassa oli tuttu BJJ Centerin Senka, jonka sain lopetettua ja finaalissa sain revanssin Sophiasta, joka niin ikään jäi lopetukseen. Pitkästä aikaa voitto tuntui hyvältä.

Lintu ja sähkö = ilo ja voitto (kuva Hanna Hirvonen)

Jo se, että ylipäätään sain haettua lopetuksia kertoi hyvästä kisapäivästä, sillä olen perinteisesti juuri se "varman päälle" position pelaaja. Fakta on, etten pysty, enkä tahdo treenata jiujitsua ammatiksi. Kuukauden päästä mm-kisoissa moni vastustajistani on ammattilaisia tai ammattimaisesti treenaavia. En pysty opehommien ohella vetämään samanlaista treenirutiinia, joten suurin panostus on kisapäässä. En tähtää Ronda Rouseyn tavoin siihen, että olisin maailman paras huonoimpana päivänäni. Tähtään siihen, että olen maailman paras parhaimpana päivänäni, ja siksi henkinen puoli matsissa on se tavoiteltava tila. Tulen tarvitsemaan sen parhaan päivän kuukauden päästä.

Finnish Open lauantai oli normipäivä, mutta sunnuntai oli jotain maagista, lintusähköä. Siihen tähtään nyt.

(jutun kuvista kiitos menee osoitteisiin hannahirvonen.kuvat.fi ja voikukkavainio.kuvat.fi)