IBJJF European Open 2016 - Venlan fiiliksiä

Elina jo kirjoitti kisaraporttia omasta näkökulmastaan, ja taisi samalla luvata, että minä kirjoitan omasta reissusta erikseen. Samalla Elina ehti kirjoitella uudesta kisapaikasta ja kisajärjestelyistä, joten en kirjoita niistä nyt erikseen. Lukekaa siis Elinan juttu tuosta yllä olevan linkin takaa.

Kaksi viikkoa kisoista takana, ja vihdoin olen päässyt lepäämään kisojen jälkeen. Normaalisti haluan ottaa kisojen jälkeen viikon tauon treeneistä ja treeninvedosta, mutta tällä kertaa tämä ei ollut mahdollista. Palasin Ruotsiin kisojen jälkeen maanantai-iltana ja tiistaina koitti paluu töihin. Viime viikonloppu oli myös täyteen pakattu, ja nyt vihdoin tämän työviikon jälkeen on saanut nukkua kunnon yöunet sekä lauantaina että sunnuntaina.

Arlandan aamussa lentoa odottelemassa

Itse kisoihin. Meitä lähti siis Fight Clubilta viiden hengen taistelutiimi, tytöistä minä ja Elina, ja jätkistä Tommi, Aleksi ja Lauri. Ja tietysti myös Martin, joka matkusti erikseen kisapaikalle. Omat kisat sijoittuivat lauantaille ja sunnuntaille, joten otin töistä vapaaksi torstaista maanantaihin. Matkustin paikan päälle siten, että ehdin suoraan lentokentältä kulmaamaan Elinaa. Harmittavasti jäi Aleksin ja Laurin matsit näkemättä, kun omat lennot olivat vasta torstai-iltapäivänä perillä. Loppu ilta ja perjantaipäivä kuluivat reissusta toipuessa, eli lepoa sekä unen että oleilun parissa.

Lauantaina oli vuorossa avoin sarja. Mustavöiset pääsevät kaikki halutessaan avoimeen (tai 2 per tiimi), ja avoimet kisataan isoimmissa kisoissa ennen omia sarjoja. Oma tavoite on ollut jo pitkään avoimessa sarjassa, sillä painoluokkani jää usein melko pieneksi osallistujamäärissä. Hoidin ilmoittautumisen lauantaina yhdentoista maissa, jonka jälkeen jäin odottelemaan puoli kolmeksi ennakoidun avoimen sarjan alkamista. Valmistautuminen on omaa sarjaa jännittävämpää, sillä kaaviot tulivat näkyville vasta puolisen tuntia ennen sarjan alkua. Vastustajiakaan ei voi kuin arvailla etukäteen, eikä voi keskittyä kuin omaan tekemiseen.

Kun kaaviot vihdoin tulivat, oli mahtavaa huomata, että peräti 16 naista kisasi avoimen kruunusta. Muutama vuosi sitten kun naistenkin sarjoissa erotettiin ruskeat ja mustat omiksi sarjoikseen, jäivät molempien vyöluokkien avoimet melko tyngiksi. Nyt joutuu kunnolla kisaamaan mitalisijoista ja voitosta. Ensimmäiselle kierrokselle sain vastaani Sarah Blackin, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin että tämän oma painoluokka on kevytsarja. Hanna ehti kotipuolessa hieman googlettaa vastusta, ja muutama tuttu kisapaikalla täydensi tietoja. Melko avoimin mielin kuitenkin matsiin, vastustajan ollessa minulle uusi.

Omat lämmittelyt olivat hyvät, kroppa tuntui hyvälle, ja itse matsikin sujui melko hyvin. Sarah oli vastuksena melkoisen ärhäkkä, ja huomasin omien otteiden olevan välillä hieman liiankin jännittyneitä. Tämä sai kroppaa pikkuisen liikaa hapoille, mutta toisaalta pää pelasi hyvin ja sain oteltua melko turvallisesti pistevoiton ensimmäiseltä kierrokselta. Matsin jälkeen oli hyvin aikaa palautua, ja saada ylimääräiset hapotukset taas pois. Seuraavaan otteluun lähtiessä olo kropassa oli edelleen hyvä. Toisella kierroksella vastaan tuli sitten Mackenzie Dern, joka on tämän hetken nr. 1 maailmassa. Sain varsin nopeasti huomata miksi, sillä Mackenzie lähti alusta saakka ärhäkästi hyökkäämään minun ollessa enemmän puolustuskannalla. Matsi päättyi nopeasti lopetukseen, Dern haki hyvin omoplatan, jossa pystyin hieman aikaa sitkuttelemaan, mutta pakko oli kuitenkin luovuttaa. Tähän matsiin olisin tarvinnut paremman suunnitelman, sillä kuten jo jonnekin taisin kirjoittaa, lähti Dern alusta saakka lopettamaan matsia kun itse olin vasta aloittamassa ottelemista.

Kisamatkan toinen puoli: lepo

Avoimessa matka päättyi siis tähän, ja edessä oli paluu hotellille ja valmistautuminen sunnuntain omaan sarjaan. Sunnuntaiaamuna olin hyvissä ajoin paikalla, ehdin päästä katsomaan myös meidän Tommin matsin ja pari muuta suomalaissuoritusta. Omassa sarjassa minulla oli vain yksi vastustaja, brasilialainen Ewelyn Arruda, joka muiden viikonlopun vastustajien tavoin oli minulle ennestään tuntematon vastustajana.

Sain taas ajoitettua lämmöt hyvin, kiitos kisajärjestelmän, joka mahdollistaa ottelujen etenemisen seuraamista, ja matolle mentäessä olo oli hyvä. Itse matsi ei mennyt sitten suunnitelmien mukaan. Alun pystytunnustelun jälkeen huomasin, että pystyssä Ewelyniä oli vaikea saada mattoon. Oma pysty on edelleen melko lailla hakusessa, varsinkin jos kyseessä on saman kokoinen vastustaja. Saimme molemmat passiivisuusvaroituksen, jonka jälkeen otin aloitteen käsiini ja päädyin alle mattoon. X-guardipeli toimi melko hyvin, mutta en saanut sviippiä pisteiden arvoisesti viimeisteltyä, ja päädyimme maton ulkopuolelle, mistä ottelu jatkui taas pystyssä.  Tässä vaiheessa olisi pitänyt muuttaa suunnitelmaa pystyottelusta ja lähteä vetämään agressiivisesti x-guardiin sieltä sviippiä hakien. Kuitenkin pää ei nyt ollut niin terävästi mukana, ja kaveri sai poimittua alasvientipisteet guardiin vedosta. Kahden pisteen johdon turvin Ewelyn vei matsin lopulta 4-2, muiden pistesuoritusten tullessa varoitusten kertymisestä. Ei siis mikään huippumatsi itseltä.

Saldona näistä kisoista siis 1 voitto ja 2 tappiota. Kroppa toimi hyvin, ja lämmittelyt auttoivat siinä, mutta ennen kaikkea olisin kaivannut lisää ärhäkkyyttä pään avuksi. Hannan mukana olo olisi tuonut varmasti lisää, sillä Hannan ääni on se, joka matsin aikana herättää pään. Valitettavasti koulu tuli nyt tielle, ja emme päässeet molemmat matkaan. Kisavalmistautuminen ei ole ollut kaikkein optimaallisinta, mutta sinänsä otteleminen tuntui hyvältä. Koska treeniolosuhteet ovat nyt erilaiset, täytyy kisaamisessa panostaa henkiseen puoleen. Emme ole Örebrossa vielä onnistuneet luomaan ideaalia kisavalmistautumisseuraa, vaikka onhan meillä tietty toisemme koko ajan. Sen lisäksi päivätyöni ja Hannan opinnot vievät ison osan viikosta. Nämä ovat reaaliteetteja, joita ei voi jättää huomiotta kisoihin valmistautuessa. Ne ovat meidän tämän hetken treenipuitteet, ja koska tosiaan sopivia treeniaikoja ja -pareja on nyt vaikeampaa järjestää, on kisoissa satsattava hyvän pä(iv)än löytämiseen. Maailman kärki on saavutettavissa, nyt tehdään sitten töitä sitä varten. Kai tähän voi kirjoittaa myös, että Jyväskylään on kova ikävä.

Kisahoodeilla, hiki tuli :)

Kiitos Jyväskylän Fight Clubille sekä yhteistyökumppaneille JorKe Ky:lle ja Tatami Fightwearille! Seuraavia kisoja kohti!