tiistai 27.3. - lopetuksia avoimesta guardista

Avoimeen guardiin päädytään tyypillisesti suljetusta guardista päälläolijan yrittäessä avata guardia. Sen sijaan, että alla tyytyisi odottamaan päällä olijan ratkaisuja, on hyödyllistä tehdä itse aloitteita. Erittäin hyödylliseksi olen kokenut tämän tavan etenkin, jos kaveri päättää avata guardin nousemalla seisomaan. Yleensä en jää odottamaan, että kaveri painaa jalat auki ja täten saa suoraan kontrollin, vaan avaan guardin itse pyrkien samalla joko heti sviippaamaan tai vähintäänkin ottamaan hyvän kontrollin kaverista.

Treeneissä keskityttiin muutaman lopetuksen hakemiseen avoimesta guardista: triangeliin ja suoraan käsilukkoon. Molemmat edellyttävät kaverilta huonoa postuuraa tai vaihtoehtoisesti kaverin postuuran rikkomista. Itse pidän otteista, joissa minulla on hallussa kaverin toinen käsi sekä toisella kädellä ote saman puolen kauluksesta. Riippuen siitä, "tarjoaako" kaveri yhtä vai kahta kättä, lähdettiin tekemään triangelia (yksi käsi:) tai jujia (kaksi kättä).

Triangeli: avoimesta guardista triangelia tavoitellessa korostuu lantion rooli entisestään. Oma lantio täytyy ampua mahdollisimman ylös - pelkillä jaloilla kiipeäminen ei tässä tapauksessa toimi. Jos samalla saa triangelin jo kiinni, niin hyvä niin, mutta aluksi pelkkä jalkojenkin ristiminen voi riittää, jos lantio viedään tarpeeksi ylös. Kaveri nykäistään maahan ja kiristetään itse triangeli ottamalla niskan yli menevän jalan nilkasta kiinni, työntämällä toisella jalalla lopetusta parempaan kulmaan ja sulkemalla triangeli tiukasti. Viimeistelynä puristetaan polvia yhteen. Huom: kaverin käden tulee mennä ristiin.

Juju: myös suora käsilukko vaatii lantion ylös heittämistä. Jo tässä vaiheessa voi hakea hieman kulmaa kaveriin nähden, jotta tätä on helpompi kontrolloida. Lantiota ei saa missään vaiheessa päästä laskemaan, sillä tämä on myös kaverin suunta puolustautua jujilta. Käsilukkoon kannattaa lähteä lähinnä, jos kaverin molemmat kädet jäävät lukon sisään, sillä muutoin edistyneempi kaveri reagoi usein lukkoyritykseen kiertämällä guardin ohi.

sunnuntai 25.3. - de la riva

Avoimen guardin teemalla jatkettiin, ja käytiin tarkemmin de la Riva -guardia.

lähde: http://thejiujitsulab.files.wordpress.com/2011/06/dlr1.jpg

Katsottiin kaksi aika perussweeppiä kyseisestä guardista. Ylläolevasta kuvasta poiketen lähdimme hakemaan guardia otteille, jossa otetaan kiinni kaverin ristikkäinen käsi, ja toisella kädellä de la Riva -hookin hookkaaman jalan nilka takaa. Toinen jalka sijoitetaan kaverin lantiolle/reidelle tarpeen mukaan.

Ensin lähdettiin hakemaan tilaa selkään kiertämiselle. Lantiolla olevalla jalalla työnnetään kaveria siten, että tämän rintamasuunta kääntyy jonkin verran sivuttain. De la Riva -hookkia työnnetään tässä koko ajan syvemmälle kaverin kauempaa jalkaa tavoitellen, ja samalla pyritään kääntymään itse melkeinpä 180 kulmaan kaveriin nähden. Heti tilaisuuden tullessa tuodaan toinenkin jalka kaverin takapuolelle hookiksi. Kaveria voi tässä vaiheessa kontrolloida ottamalla ote tämän vyöstä tai takista selkäpuolelta. Hookit pidetään aktiivisena, ja tavoitellaan molemmin käsin ote kaverin selän puolelta. Hookkien avulla levitetään kaverin jalkoja ja vedetään tämä suoraan syliin/otetaan selkä haltuun. Lukkopainiversiossa tämä korvataan otteilla molemmista nilkoista ja työntämällä kaveria jaloilla tämän polvitaipeista/takareisistä polvilleen ja noustaan itse päälle kontrolloimaan.

Toinen sweep lähti samaisesta tilanteesta, jossa lantiolla olevalla jalalla työnnetään tilaa. Nyt kaveri kuitenkin korjaa tasapainopisteensä eli toisen jalkansa niin taakse, ettei selkäpuolelle pääse järkevästi kiertämään. Tällöin noustaan itse perässä istumaan, kaverin jalkaa halaten. Omat jalat kääntyvät istumaannousussa kaverin selkäpuolelle. Oman asennon pitäisi olla eteenpäin vievä, kaverin jalkaa työntävä. Oma lantio pidetään edessä ja myös pää toimii kropan jatkona kaverin jalkaa vasten. Työnnetään kaveria jalasta maahan ja tarvittaessa tavoitellaan toisella kädellä kiinni tämän tukijalan nilkan takaa, jotta sweeppi saadaan vietyä loppuun.

Näin tänään.

Tiistai 13.03.2012 - Avoimen guardin ohitus

Tällä kertaa kävimme läpi yhtä guardin ohitusta, joka on omiaan lukkopainissa vastustajan pelatessa butterflyhookeilla. Molempien hookkien ollessa paikoillaan haetaan omat kädet kaverin lantiolle siten, että kyynärpäät pysyvät jalkojen sisäpuolella turvassa. Tämän jälkeen lähdetään avaamaan toista puolta painamalla kyynärpään avulla jalkaa auki. Samaan aikaan eliminoidaan toisen puolen hookki joko potkaisemalla taakse päin tai windshieldwiperilla. Vapaaksi saatua jalkaa lähdetään tuomaan ristiin kaverin yli polvi edellä. Polven puolen käsi liutetaan lantiolta kohti kainaloa samaan aikaan kun liutaan polvella lantion toiselle puolelle. Suorituksen onnitumisen kannalta on tärkeää pitää pää melko alhaalla, jotta asento säilyy tiiviinä. Jos mittasuhteet sallivat voi pään painaa kaverin leuan alle ja käyttää sitä tuki pisteenä.
Toinen käsi liukuu siis perinteiseen kainalokontrolliin samaan aikaan kun polvi liukuu lantion toiselle puolelle. On tärkeää muistaa tuoda lantio alas heti kun polvi on saatu kaverin jalan yli. Tällöin vastustajalle ei jää tilaa palauttaa guardia. Toisella kädellä voi lähteä sitomaan vastustajan ohituspuolen kättä.

Lyhykäisyydessään siis:

- Kädet lantiolle, kyynärpäät reisien sisäpuolella, hartiat suojaamassa niskaa.
- Avataan toisen kyynärpään avulla toista hookkia ja eliminoidaan toinen hookki jalkaa siirtämällä.
- Tuodaan hookista vapatunut jalka ristiin kaverin lantion yli mattoon.
- Liutetaan toinen käsi lantiolta kainaloon.
- Pää pysyy koko ajan alhaalla ja lantio seuraa polvea mattoon saakka -> hyvä, voimakas ja tasapainoinen asento
- Toisella kädellä haetaan haltuun vastustajan ohituspuolen kättä.

Tehkää hyvin.

Teidän
Hanna

tiistai 20.3. - pari swiippiä avoimesta guardista

Käytiin läpi ensin hieman yleisiä pointteja avoimen guardin pelaamisesta alta: kaverista täytyy saada otteet, ennen kuin heittäytyy selälleen. Parasta olisi, jos käytössä olisi ns. kolme pistettä, eli kaveria kontrolloidaan vähintään kolmella raajalla. Päivän tekniikat harjoiteltiin tilanteesta, jossa ollaan istuallaan, kaverin ollessa seisaaltaa, eikä kummallakaan ole otteita. Alla olevan liike tapahtuu ns. istumakatkaravun avulla, jossa pyritään hyökkäämään aktiivisesti kuitenkin omia jalkoja suojellen. Tästä haetaan ensin ote kaverin ristikkäisestä hihasta ja samalla "ammutaan" lantio alle ja omat jalat kiinni kaveriin.

1. vaihtoehto: Otetaan vasemmalla kädellä ote kaverin vasemmasta kädestä, oikea jalka heiteään kontrolloimaan kaverin lantion vasenta puolta, oikealla kädellä otetaan ote kaverin vasemman jalan kantapään takaa - nyt on hallussa "kolme pistettä". Vasemmalla jalalla blokataan kaverin oikea jalka aivan kantapään takaa ja työnnetään lantiolla olevalla jalalla samalla kuin molemmilla käsillä vedetään. Kaverin kaatuessa seurataan perässä päälle.

2. vaihtoehto: Jos kaverin balanssi on hyvä, ja tämä jättää oikean jalkansa paremmin ulottumattomiin. Kädet pysyvät paikallaan, mutta jalat vaihtavat paikkaa: vasen jalka siirtyy lantiolle ja oikealla jalalla saksataan kaverin oikean jalan takaa. Oma lantio kannattaa kääntää sivuttain, jolloin saksiliike on voimakkaampi sekä helpompi toteuttaa. Seurataan perässä päälle kaverin kaatuessa.

Tykkään taputtaa

On parikin syytä, miksi ajattelin kyseisen asian aukikirjoittamisen olevan paikallaan. Kun kyseessä on urheilulaji, tapahtuu lajissa loukkaantumisia silloin tällöin. Vahinkoja tietty aina sattuu, mutta loukkaantumisia voi yrittää estää mm. lajia tukevalla oheisharjoittelulla, hyvällä lämmittelyllä ja oikealla lajitekniikalla. Tuntuu kuitenkin, että yksi iso ennaltaehkäisytapa on asenne: tässä lajissa siihen kuuluu ajoissa taputtaminen.

Harva suomalainen treenaa jiu-jitsua tai lukkopainia ammatikseen. Vaikka kyse on itselle vakavasta harrastukselta, menee oma terveyteni etusijalle. Ei kai siinä ole mitään järkeä, jos on jatkuvasti telakalla treeneistä, ja sen lisäksi ehkä sairaslomalla. Kisoissa voi ja täytyykin tähdätä voittamiseen, mutta jonkinlainen itsesuojeluvaisto olisi hyvä olla olemassa. Kivempi sitten vanhana elellä kun niveliä ei ole vedetty yli liian montaa kertaa. Saati sitten, että voisin treenailla vielä kymmenen, kahden-, kolmen- tai neljänkinkymmenen vuoden päästä.

Häviäminen kuuluu kamppailulajiin siinä missä voittaminen. Yksi klubin miehistä totesikin, että loukkaantumiset vähenivät olemattomiin ja painiminen muuttui kivaksi siinä vaiheessa, kun oppi tietämään milloin on voittanut ja milloin hävinnyt. Jos treeneissä on mukana liian iso ego, eikä häviäminen ole vaihtoehto, rikkoo itsensä melko nopeasti. Jos aina taistelee tilanteet loppuun kivun äärirajoille saakka, niin ennemmin tai myöhemmin napsahtaa. Seuraa tauko ja kuntoutus, joka voi viedä viikosta kuukausiin. Ajoissa taputtamalla voi saman ajan käyttää treenaamiseen, vaikkapa nimenomaisen lopetuksen puolustamisen tai koko tilanteen välttämisen harjoitteluun. Tämä pätee etenkin treeneissä, ja ainakin omalla kohdallani myös kisoissa.

Tuntuu, että tyttöjen kohdalla ajoissa taputtaminen on vielä tärkeämpää. Ensinnäkin tyttöjen nivelet ovat usein yliojentuvia, mutta kuluvat silti joka kerta kun niitä vedetään tietyn pisteen yli. Toiseksi treenikaverina on usein mies, ja on vaan fyysinen fakta, että miehet ovat voimakkaampia ja räjähtävämpiä. Vaikka itse olen melko isokokoinen tyttö, treenannut nelisen vuotta (eli jonkin verran kokenut), niin loukkaantumisriski on suuri etenkin vasta aloittaneiden miesten kanssa painiessa. Neljän vuoden treenihistoriani aikana en ole pahemmin loukkaantunut (koputan puuta), ja luulen, että se johtuu omasta itsesuojeluvaistosta. Alussa olin suht tyhmä, ja taisi käsikin olla muutaman treenin jälkeen kipeä, mutta aika nopeasti oma asenne muuttui. Taputan ajoissa ja taputan paljon. Joissakin treeneissä en ehdi muuta tehdäkään. Toisaalta olen saanut treenailla tauoitta - tai ainakaan tauot eivät ole olleet loukkaantumisista johtuvia - eikä minun ole tarvinnut liiemmin taputella kisoissa.

Klubilla on kiva treenailla sekä naisten että miesten kanssa. Painikaverit on keskimäärin järkeviä, ja jos vauhti tuntuu liian kovalta, niin siitä kannattaa sanoa kaverille. Ja sitten voi tietty taputtaa.

Olen Venla ja tykkään taputtaa.  

sunnuntai 4.3. sekä tiistai 6.3. - valmistautumista ekaan kertaan

Joka tytön elämässä koittaa se hetki, kun mennään ekaa kertaa kisaamaan. Tulevana sunnuntaina Tytti ja Annika Fight Clubin tyttöporukasta on lähdössä lukkopainin amatöörien SM-kisoihin. Treeneissä ollaankin siis otettu kisamaista sparria: lyhyitä eriä eri tehtävillä. Varsinkin kun kyseessä on tyttöjen ensimmäinen kisa, ollaan treeneissä keskitytty hyvinkin yksinkertaisiin asioihin, kuten "en tahdo istua alas". Tahto ja periksiantamattomuus voi joskus auttaa pysymään päällä tai pääsemään sinne, vaikkei erillisiä tekniikoita itse kisatilanteessa muistaisikaan. Aloittelijan suunnitelmaksi voi riittää yksi alasvienti/guardiin veto, ja sieltä lopetuksen hakeminen tai positioissa eteneminen. Jälkimmäisessä voi auttaa, jos tavoitteeksi ottaa esim. päästä istumaan kaverin päälle. Liian yksityiskohtaisella suunnitelmalla ei mielestäni kannata lähteä, etenkään ensimmäisiin kisoihin.

Kamppailu-urheilussa matolla on aina kaksi kisaajaa, joista toinen voittaa ja toinen häviää. Ennen kisaamista ei yleensä tiedä, miten kisaamisen loppujen lopuksi suhtautuu ja kuinka itse kisatilanne vaikuttaa suoritukseen. Kisaamaan oppii kisaamalla, ja rutiinin syntymiseen matseja täytyy jo olla takana useampi kymmenen. Eli jos kisaaminen kokeilun jälkeen tuntuu omalta jutulta, kannattaa sitä jatkaa mahdollisimman säännöllisesti.

Vaikka matolla on aina vaan kaksi kamppailijaa kerrallan, on menossa mukana monta

Vähän tällaista ympäripyöreää pohdintaa, mutta tällä mennään tänään.

tiistai 28.2. - jalkalukkoja avoimesta guardista

Viikon teemana on avoin guard päältä. Useinhan tästä etsitään lähinnä keinoja guardin ohittamiseen, sillä lopetuksia on käytössä varsin vähän. Jos kaveri alla kuitenkin "tarjoaa" jalkojaan, on niihin mahdollista hyökätä jalkalukolla - etenkin lukkopainissa, sillä sallittujen jalkalukkojen määrä nousee. Lukkopainissa jalkalukolla hyökkääminen on siinäkin mielessä riskittömämpää, että lukon epäonnistuessa ja kaverin noustessa mahdollisesti päälle ei tämä kuitenkaan saa sweeppipisteitä. BJJ:ssä puolestaan kaveri voi saada pisteet, ja ainoa mahdollinen lukko alemmilla vöillä on suora nilkkalukko, ja siihenkin liittyy omat sääntönsä kiristämisen suhteen.

Treeneissä keskityttiin varsinaisen jalkalukon sijaan hyvän kontrollin hakemiseen. Ainakin allekirjoittaneella muodostuu usein ongelmaksi se, että vaikka jalkalukot ovat tekniikkana tuttuja, niin niiden hakemiseen menee yhä liian paljon aikaa. Kuitenkin hyvällä haulla pääsee heti ottamaan kaverin jalan haltuun kontrolloidusti, jolloin tämän paot vaikeutuvat ja itse lukon kiristäminen on enää viimeinen silaus.

Lähdettiin liikkeelle tilanteesta, jossa alla oleva ns. tarjoaa jalkojaan eli pelaa avointa guardia selällään ja pyrkii käyttämään hookkeja kontrollointiin. Lähtipä sitten tekemään suoraa nilkkalukkoa tai muita mahdollisia jalkalukkoja, on lähtöajatus sama: jalka haltuun esim. nilkan kohdalta kainaloon napaten, polvesta voi toisella kädellä ohjata jalkaa paremmin haltuun ja samalla liikutaan itse lähemmäksi kaveria. Kontrolloinnin kannalta tärkeintä on saada kaverin jalka haltuun reiden kohdalta. Tämän jälkeen voi hyökätä melkeinpä millä tahansa jalkalukolla ja vaihtaa lukkoyrityksiä, jos kaveri puolustaa jonkun. Treeneissä ei keskitytty niinkään siihen, kumpaan kainaloon jalka laitetaan tai heittääkö mahdollisesti toisen jalan kaverin jalan yli suorassa nilkkalukossa (muissahan ulompi jalka yleensä heitetään yli, ja pyritään samalla saamaan omat jalat turvaan), vaan siihen, että omalle sisääntulolle tulee tehtyä toistoja toiston perään.

Ihan loppuun katsottiin myös pakosuunnat suoraan nilkkalukkoon (jalkapohja maahan!) sekä kiertäviin polvilukkoihin (heel hook ja toe hold). Kiertävien lukkojen kanssa oikeaan pakosuuntaan kiertäminen on tärkeää, sillä muuten lukko kiristyy entistä pahemmin. Jos lukkoa tehdään vasempaan jalkaan, on pakokierto oikealle ja toisin päin. Treeneissä suosittelen alussa vaikka taputtamaan ja sitten pyytää kaveria neuvomaan pakosuunta ja kokeilla sitä. Pakokierähdys kun täytyy tehdä melko räjähtävästi onnistuakseen, niin ei sitten polvet pauku treenilöissä.