Joka tytön elämässä koittaa se hetki, kun mennään ekaa kertaa kisaamaan. Tulevana sunnuntaina Tytti ja Annika Fight Clubin tyttöporukasta on lähdössä lukkopainin amatöörien SM-kisoihin. Treeneissä ollaankin siis otettu kisamaista sparria: lyhyitä eriä eri tehtävillä. Varsinkin kun kyseessä on tyttöjen ensimmäinen kisa, ollaan treeneissä keskitytty hyvinkin yksinkertaisiin asioihin, kuten "en tahdo istua alas". Tahto ja periksiantamattomuus voi joskus auttaa pysymään päällä tai pääsemään sinne, vaikkei erillisiä tekniikoita itse kisatilanteessa muistaisikaan. Aloittelijan suunnitelmaksi voi riittää yksi alasvienti/guardiin veto, ja sieltä lopetuksen hakeminen tai positioissa eteneminen. Jälkimmäisessä voi auttaa, jos tavoitteeksi ottaa esim. päästä istumaan kaverin päälle. Liian yksityiskohtaisella suunnitelmalla ei mielestäni kannata lähteä, etenkään ensimmäisiin kisoihin.
Kamppailu-urheilussa matolla on aina kaksi kisaajaa, joista toinen voittaa ja toinen häviää. Ennen kisaamista ei yleensä tiedä, miten kisaamisen loppujen lopuksi suhtautuu ja kuinka itse kisatilanne vaikuttaa suoritukseen. Kisaamaan oppii kisaamalla, ja rutiinin syntymiseen matseja täytyy jo olla takana useampi kymmenen. Eli jos kisaaminen kokeilun jälkeen tuntuu omalta jutulta, kannattaa sitä jatkaa mahdollisimman säännöllisesti.
 |
| Vaikka matolla on aina vaan kaksi kamppailijaa kerrallan, on menossa mukana monta |
Vähän tällaista ympäripyöreää pohdintaa, mutta tällä mennään tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti