Viikonloppuna kisattiin Jyväskylässä perinteinen Naamalukko sekä sen ohella myös lukkopainin SM-kisat. Lauantai oli pyhitetty lukkopainille, amatöörit kisasivat Naamalukossa ja ammattilaiset kilpailivat Suomenmestaruudesta. Sunnuntaina oli BJJ:n vuoro. Meiltä oli kisaamassa vain muutama tyttö, mutta suurin osa pyöri silti paikalla toimitsemassa, kannustamassa ja tuomaroimassa.
Venla edusti lauantaina naisten +60 sarjassa, jossa ainoa vastustaja oli Turun Eveliina Karelehto. Ottelu päättyi Venlan pistevoittoon.
Sunnuntaina tatamille astuivat Elina (valkovöiset -69) ja Heli (valkovöiset -58,5). Elinan matsi Viitasaaren Riina Minkkistä vastaan päättyi Riinan pistevoittoon, ja Elina sai sarjassaan pronssia. Helin sarjassa oli kolme osallistujaa, joista kaikki kisasivat kaikkia vastaan. Ensimmäinen Helin matsi Lahden Emiliaa vastaan päättyi Helin tappioon Emilian lopetuksella. Toisessa matsissa Heli kohtasi Vaasan Suvin, jonka saikin lopetettua ezekiel -kuristuksella. Helille sarjasta siis hopeaa.
Lukkopainipäivälle olisi toivonut enemmänkin naisosallistujia SM-kisoihin, mutta yhteenlaskettuna osallistujia oli kiitettävästi: amatööreissä taisi lopulta kisata seitsemän tyttöä (avoin sarja) ja ammattilaisissa viisi. Sunnuntain BJJ:ssä oli käytössä ensimmäistä kertaa naisten uudet painoluokat (-58,5, -69, +69), johon kaikkiin saatiin osallistujia valkovöisten sarjassa. Valitettavasti värivöiden sarjoja ei naisille riittänyt, vaikkakin valkovöisten sarjassa kisasi yksi sinivöinenkin tyttö. Alla vielä naisten sarjojen tulokset (kokonaiset tulokset löytyvät linkkien takaa):
NLO 2011
lukkopaini
1. Maria Liuska, Kamppailuklubi Oulu
2. Suvi Mansikkamäki, BJJ Vaasa
3. Iida Rimmi, Tampereen Kamppailu-urheilijat
BJJ
-58,5
1. Emilia Tuukkanen, Barreto Lahti
2. Heli Siltala, JKL Fight Club
3. Suvi Mansikkamäki, BJJ Vaasa
-69
1. Nanna Saadi, FFG
2. Riina Minkkinen, Proeliator Jiu-jitsu
3. Liisa Nurmivaara, Proeliator Jiu-jitsu
Elina Tolonen, JKL Fight Club
+69
1. Emma Metso, MMA Joensuu
2. Sini Salojärvi, Proeliator Jiu-jitsu
ADCC SM 2011
-60
1. Nanna Saadi, FFG
2. Katjusa Hörman, TJJK
3. Heli Willman, Grappling Team Joensuu
+60
1. Venla Luukkonen, JKL Fight Club
2. Eveliina Karelehto, FFG
Kuvia naisten otteluista löytyy BJJ Naisten kuvasivustolta (Hanna Hirvonen).
tiistai 30. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Shooto Chicago Collision 17.08.2011
Viitasaaren Proeliator Jiu-jitsua edustava Liisa Nurmivaara otteli toisen amatöörivapariottelunsa Lahdessa käydyssä Shooto Chicago Collisionissa. Fight Clubin tytöt ovat silloin tällöin käyneet painimassa Viitasaarella ja viitasaarelaiset Jyväskylässä. Ennen ottelua olimme auttamassa Liisaa vaparisparreissa.
Kisapäivän aamu alkoi painonpudotuksen merkeissä: 1,5 tunnissa jo ennestään pienestä tytöstä puristettiin irti kaksi kiloa hikeä. Melkoinen urakka. Punnituksen jälkeen ohjelmassa oli tankkausta, lepäilyä ja odottelua.
Ottelu oli yksi neljästä tapahtumassa käydystä amatööriottelusta. Vastassaan Liisalla oli MMA Kuopion edustaja Vuokko Katainen. Ottelu alkoi vauhdikkaalla iskujen vaihdolla. Liisa sai kuitenkin hyvin liikettä päälle ja onnistui pysymään poissa iskujen tieltä. Ottelu ajautui clinchiin, josta molemmat ottelijat jakoivat tehokkaan näköisiä polvipotkuja. Ensimmäinen erä näytti tiukalta ja tasaiselta.
Toinen erä alkoi varsin samoissa merkeissä, mutta Katainen pääsi osumaan paremmin. Clinchiin päästyään Liisa yritti sitkeästi alasvientiä, mutta yritykset jäivät hieman vajaiksi eikä ottelu päätynyt mattoon. Katainen pääsi erän loppua kohti hieman niskan päälle saaden hyviä osumia perille ja Liisa joutui pakittelemaan. Täyden ajan jälkeen voittajaksi julistettiin Katainen pistein 39-38. Ottelu oli siis tasainen ja pienellä hiomisella se olisi voinut kääntyä toisinkin päin. Todella hienoa ja teknistä ottelemista molemmilta naisilta.
 |
| Erätauolla |
torstai 25. elokuuta 2011
Tiistai 23.8. - Naamalukkoon valmistautuminen
Tulevana viikonloppuna käydään Jyväskylässä jo perinteeksi muodostunut Naamalukko Open -kisat. Lauantaina vuorossa on lukkopaini ja sunnuntaina BJJ. Tapahtuman yhteydessä on myös ADCC SM -kisat eli Suomen kovimpia lukkopainijoita etsitään taas.
Meiltä kisaamaan lähtee muutama tyttö, joten treenit keskittyivät kisamaiseen tehtäväsparriin. Erät pidettiin lyhyinä.
- lähtö suljetusta guardista. Päällä olevan tehtävänä on avata ja ohittaa guard tai lopettaa, alla olevan sviipata tai lopettaa.
- lähtö half guardista, siten, että alla olevan selkä on painettu lattiaan. Alla olevan tavoitteena on päästä päälle tai lopettaa, päällä olevan ohi tai lopettaa.
Näiden sparrien välissä, lomassa ja jälkeen katsottiin yksityiskohtia sekä päällä että alla olevan peliin. Tavoitteena oli lähinnä kertailla positioiden pitämiseen ja niistä seuraavaan etenemiseen liittyviä juttuja, ei miljoonaa eri tekniikkaa tai vaihtoehtoa.
Näiden treenien tarkoituksena ei ollut treenata "jokaista mahdollista tilannetta, joka saattaa tulla vastaan." Sen sijaan mietittiin läpi perusjuttuja, jotka pidemmän päälle osoittautuvat tärkeämmäksi kisatessa kuin jokin yksittäinen hurlumhei -tekniikka. Kisatilanteessa kannattaa pitää itsensä rauhallisena ja keskittyä omaan suoritukseen, ei kaverin. Game plan on hyvä pitää riittävän yksinkertaisena. Jos mieli ja otteet ovat rauhalliset, kroppa kyllä tietää mitä tehdä. Ja ehkä ehtii jopa pitää hauskaa kisapainin lomassa. :b
Meiltä kisaamaan lähtee muutama tyttö, joten treenit keskittyivät kisamaiseen tehtäväsparriin. Erät pidettiin lyhyinä.
- lähtö suljetusta guardista. Päällä olevan tehtävänä on avata ja ohittaa guard tai lopettaa, alla olevan sviipata tai lopettaa.
- lähtö half guardista, siten, että alla olevan selkä on painettu lattiaan. Alla olevan tavoitteena on päästä päälle tai lopettaa, päällä olevan ohi tai lopettaa.
Näiden sparrien välissä, lomassa ja jälkeen katsottiin yksityiskohtia sekä päällä että alla olevan peliin. Tavoitteena oli lähinnä kertailla positioiden pitämiseen ja niistä seuraavaan etenemiseen liittyviä juttuja, ei miljoonaa eri tekniikkaa tai vaihtoehtoa.
Näiden treenien tarkoituksena ei ollut treenata "jokaista mahdollista tilannetta, joka saattaa tulla vastaan." Sen sijaan mietittiin läpi perusjuttuja, jotka pidemmän päälle osoittautuvat tärkeämmäksi kisatessa kuin jokin yksittäinen hurlumhei -tekniikka. Kisatilanteessa kannattaa pitää itsensä rauhallisena ja keskittyä omaan suoritukseen, ei kaverin. Game plan on hyvä pitää riittävän yksinkertaisena. Jos mieli ja otteet ovat rauhalliset, kroppa kyllä tietää mitä tehdä. Ja ehkä ehtii jopa pitää hauskaa kisapainin lomassa. :b
maanantai 22. elokuuta 2011
sunnuntai 21.8. - polvi pakilla
Knee-on-stomach eli polvi pakilla. Kerrattiin vielä hieman sivusidonnassa olemista lämmittelymielessä, sillä useimmiten polvi pakilla tehdään nimenomaan sivusidonnasta lähtien.
Polven voi ns. liu'uttaa vatsan päälle tai vaihtoehtoisesti hypätä suoraan asemiin. Tukevan paikan löytäminen riippuu hieman mittasuhteista, mutta nimensä mukaisesti polvi tulisi tähdätä vastan tienoille, ei siis kaverin nivusiin tai rintalastalle. BJJ:ssä pisteet saa vain, jos rintamasuunta on kaveriin päin, lukkopainissa myös selkä kaveriin päin. Polvea ei ole tarkoitus painaa suoraan alaspäin kaverista "läpi", vaan oikea painopiste ja paine tulevat enemminkin polven suuntaisesti hieman eteenpäin suuntautuvasta paineesta. Tämän lisäksi tulee kaverin yläkroppa pitää kontrollissa; hyvä tapa on esimerkiksi ottaa toisella kädellä ote kaverin ojentasta (kumpi tahansa käsi) ja toisella pään ja niska takaa. BJJ:ssä myös maassa olevan jalan jalkapohjan tulee olla maassa - tukijalkaa ei saa jättää liian lähelle kaveria, jottei kaveri yllä siihen.
Hyvin usein polvi pakilla on osa siirtymistä mount positioon. Tämän lisäksi positio avaa paikat mm. käsilukolle tai lukkopainissa suoralle polvilukolle. Katsoimme käsilukot molempiin käsiin: riippuen siitä, kumpi käsi on saatavilla/jo valmiiksi hallussa, liikutaan polvi pakin päältä positiosta käsilukkoon. Jos hallussa on ns. lähempi käsi, riittää, kun siirtää tukijalan kaverin pään yli/jalkapöydän kaverin niskan alle. Polvet yhteen, ja käsilukon kiristys. Jos halutaan tehdä käsilukko kauempaan käteen, kierretää itse tukijalan "jäljessä" toiselle puolelle, tukijalka joko kaverin yli tai sitten jalkapöytä lukotettavan käden juureen kaverin selän alle. Kiepahdus tapahtuu pakilla olevan polven varassa, kaverin pään kautta. Kiristetään juji ja pidetään polvet yhdessä.
Tämän lisäksi katsoimme vaihtoehtoja lukkopainiin, jos ollaan selkä kaveriin päin. Suora polvilukko tapahtuu liukumalla kaverin vatsa yli toiselle puolelle, ottamalla "kauempi" jalka haltuun, ja kiristämällä lukko lähes käsilukon tavoin. Selkä kaveriin päin positiota voi käyttää myös mountiin liikkumiseen: liukumalla mountiin, jossa ollaan selin kaveriin tai kierähtämällä oman selän kautta ympäri normaaliin mountiin. Viimeinen voitaisiin lukea kikkailun nimiin, mutta hauska lisä ainakin allekirjoittaneelle silloin tällöin.
Polvi pakilla on hankala positio pisteiden keräämiseen. BJJ:ssä siitä useimmiten edun. Helpompaa voi olla elää kaverin liikkeiden mukaan ja hyödyntää positiota joko mountiin tai lopetukseen etenemisessä. Tukevan asennon löytäminen voi olla hankalaa, joten onnistuakseen tätä tulee treenata useamminkin. Mitäpä ei toisaalta pitäisi.
Polven voi ns. liu'uttaa vatsan päälle tai vaihtoehtoisesti hypätä suoraan asemiin. Tukevan paikan löytäminen riippuu hieman mittasuhteista, mutta nimensä mukaisesti polvi tulisi tähdätä vastan tienoille, ei siis kaverin nivusiin tai rintalastalle. BJJ:ssä pisteet saa vain, jos rintamasuunta on kaveriin päin, lukkopainissa myös selkä kaveriin päin. Polvea ei ole tarkoitus painaa suoraan alaspäin kaverista "läpi", vaan oikea painopiste ja paine tulevat enemminkin polven suuntaisesti hieman eteenpäin suuntautuvasta paineesta. Tämän lisäksi tulee kaverin yläkroppa pitää kontrollissa; hyvä tapa on esimerkiksi ottaa toisella kädellä ote kaverin ojentasta (kumpi tahansa käsi) ja toisella pään ja niska takaa. BJJ:ssä myös maassa olevan jalan jalkapohjan tulee olla maassa - tukijalkaa ei saa jättää liian lähelle kaveria, jottei kaveri yllä siihen.
Hyvin usein polvi pakilla on osa siirtymistä mount positioon. Tämän lisäksi positio avaa paikat mm. käsilukolle tai lukkopainissa suoralle polvilukolle. Katsoimme käsilukot molempiin käsiin: riippuen siitä, kumpi käsi on saatavilla/jo valmiiksi hallussa, liikutaan polvi pakin päältä positiosta käsilukkoon. Jos hallussa on ns. lähempi käsi, riittää, kun siirtää tukijalan kaverin pään yli/jalkapöydän kaverin niskan alle. Polvet yhteen, ja käsilukon kiristys. Jos halutaan tehdä käsilukko kauempaan käteen, kierretää itse tukijalan "jäljessä" toiselle puolelle, tukijalka joko kaverin yli tai sitten jalkapöytä lukotettavan käden juureen kaverin selän alle. Kiepahdus tapahtuu pakilla olevan polven varassa, kaverin pään kautta. Kiristetään juji ja pidetään polvet yhdessä.
Tämän lisäksi katsoimme vaihtoehtoja lukkopainiin, jos ollaan selkä kaveriin päin. Suora polvilukko tapahtuu liukumalla kaverin vatsa yli toiselle puolelle, ottamalla "kauempi" jalka haltuun, ja kiristämällä lukko lähes käsilukon tavoin. Selkä kaveriin päin positiota voi käyttää myös mountiin liikkumiseen: liukumalla mountiin, jossa ollaan selin kaveriin tai kierähtämällä oman selän kautta ympäri normaaliin mountiin. Viimeinen voitaisiin lukea kikkailun nimiin, mutta hauska lisä ainakin allekirjoittaneelle silloin tällöin.
Polvi pakilla on hankala positio pisteiden keräämiseen. BJJ:ssä siitä useimmiten edun. Helpompaa voi olla elää kaverin liikkeiden mukaan ja hyödyntää positiota joko mountiin tai lopetukseen etenemisessä. Tukevan asennon löytäminen voi olla hankalaa, joten onnistuakseen tätä tulee treenata useamminkin. Mitäpä ei toisaalta pitäisi.
lauantai 20. elokuuta 2011
tiistai 16.8 / torstai 18.8 - Hipisti vaihdossa
Joskus inspiraatiot lajin ulkopuolelta ovat tarpeen: teimme pienen vaihtokokeilun toisen brassilajin, capoeiran pariin. Capoeiraahan kutsutaan yleensä taistelutanssiksikin, jossa liikkeet tapahtuvat musiikin tahdissa. Soitto ja laulu kuuluvat potkujen, väistöjen ja erinäisten akrobatialiikkeiden ohella lajiin. Capoeirassa ei useinkaan "taistella" vaan sitä "pelataan"- tahti voi olla hidasta tai todella nopeaa, tyyli enemmän tai vähemmän hyökkäävää. Musiikki määrää kunkin capoeira -pelin luonteen ja tahdin. Capoeirassa on erilaisia tekniikoita, joita voi harjoitella, mutta itse peli on aina improvisoitua, eikä lajissa ole varsinaisesti oikeaa tai väärää tapaa liikkua.
Tiistain tyttöpaineihin saimme houkuteltua muutaman capoeiristan tutustumaan painin saloihin. Puolentoista tunnin treeni sisälsi lämmittelyt tehtäväjuoksuineen ja parivoimaharjottein. Tämän jälkeen kävimme läpi peruspositioita, harjoittelimme guardin avausta ja ohittamista sekä lopetuksista käsilukko ja rnc-kuriste esittelymielessä. Loppuun painia, jonka idean capoeiristat tajusivat hyvin. Hauska huomata, miten improvisaatioliikkeeseen tottuneet hipit hoksasivat hyvin nujuamisen alkeet.
Torstaina suuntasimme sitten painiporukalla Jyväskylän Capoeira Forca Naturalin capoeira -salille. Treeni alkoi capoeiramaisilla, hieman akrobaattisilla lämmittelyillä. Treenattiin myös perusaskel ginga (vai pitäisikö sanoa perusliike), muutamaa peruspotkua ja -väistöä sekä itse capoeiran pelaamista capoeira rodassa (ihmiset istuvat ringissä, jonka keskellä kaksi pelaa capoeiraa). Capoeiran lyhyt oppimäärä tehosi jopa painijoihin, ja pelaaminen ("capoeira -sparraaminen") sujui hyvin treenien lopussa.
Miksi tällainen vaihto? Oman lajin ulkopuolelta voi hakea virikkeitä tai jopa ottaa jonkun lajin oheistreeniksi päälajin rinnalle. Capoeira vaatii kokonaisvaltaista kehonhallintaa, aivan kuten painikin. Maton sijaan liikkuminen tapahtuu lattialla, yhden tai useamman raajan varassa (capoeiristan selkä tai takamus ei koske maahan), musiikin tahdissa ja improvisoiden. Pääideana vaihdossa oli kuitenkin erityyppisen liikkumisen kokeilu ja hauskan pito, niin painijoille kuin capoeiristoillekin.
Tiistain tyttöpaineihin saimme houkuteltua muutaman capoeiristan tutustumaan painin saloihin. Puolentoista tunnin treeni sisälsi lämmittelyt tehtäväjuoksuineen ja parivoimaharjottein. Tämän jälkeen kävimme läpi peruspositioita, harjoittelimme guardin avausta ja ohittamista sekä lopetuksista käsilukko ja rnc-kuriste esittelymielessä. Loppuun painia, jonka idean capoeiristat tajusivat hyvin. Hauska huomata, miten improvisaatioliikkeeseen tottuneet hipit hoksasivat hyvin nujuamisen alkeet.
Torstaina suuntasimme sitten painiporukalla Jyväskylän Capoeira Forca Naturalin capoeira -salille. Treeni alkoi capoeiramaisilla, hieman akrobaattisilla lämmittelyillä. Treenattiin myös perusaskel ginga (vai pitäisikö sanoa perusliike), muutamaa peruspotkua ja -väistöä sekä itse capoeiran pelaamista capoeira rodassa (ihmiset istuvat ringissä, jonka keskellä kaksi pelaa capoeiraa). Capoeiran lyhyt oppimäärä tehosi jopa painijoihin, ja pelaaminen ("capoeira -sparraaminen") sujui hyvin treenien lopussa.
Miksi tällainen vaihto? Oman lajin ulkopuolelta voi hakea virikkeitä tai jopa ottaa jonkun lajin oheistreeniksi päälajin rinnalle. Capoeira vaatii kokonaisvaltaista kehonhallintaa, aivan kuten painikin. Maton sijaan liikkuminen tapahtuu lattialla, yhden tai useamman raajan varassa (capoeiristan selkä tai takamus ei koske maahan), musiikin tahdissa ja improvisoiden. Pääideana vaihdossa oli kuitenkin erityyppisen liikkumisen kokeilu ja hauskan pito, niin painijoille kuin capoeiristoillekin.
 |
| gingaa muodostelmassa |
 |
| pelailun harjoittelua |
Sunnuntai 14.08.2011 - Kuntopiiri
Koska paikalla oli ainoastaan vaivaisia painijoita, päädyimme tekemään kevyen kuntopiirin. Lämmittelimme alkuun juoksenteluin ja lajinomaisin drillein. The kuntopiiri sisälsi neljä liikettä:
Tempaus kahvakuulalla
Etuheilautus
Vatsarutistus
Kiekonkierto pään ympäri
Kierros kesti neljä minuuttia eli minuutti per liike. Teimme viisi kierrosta. Lopuksi venyttelimma.
Tempaus kahvakuulalla
Etuheilautus
Vatsarutistus
Kiekonkierto pään ympäri
Kierros kesti neljä minuuttia eli minuutti per liike. Teimme viisi kierrosta. Lopuksi venyttelimma.
Tiistai 09.08.2011 - Sivusidonta
Kävimme läpi sivusidontaa drillaten. Teknisiä yksityiskohtia ei tullut kovinkaan montaa, vaan keskityimme enemmän painopisteen löytämiseen ja kaverin liikkeen neutralointiin oman liikkumisen avulla. Lähtökohtana kontrolliin on ylä- ja/tai alalinjan kontrollointi. Alalinjalla tarkoitan lantiolinjaa ja ylälinjalla hartialinjaa.
Lähdimme liikkeelle tuottamalla painetta ylälinjalle oman hartian avulla: oma käsi viedään kaverin pään takaa ja haetaan ote vaikkapa hartiasta tai hihasta. Pidetään oma painopiste alhaalla ja olkapää kaverin kaulalla. Toisen käden voi pitää lantion vieressä ja halutessaan voi myös kontrolloida lantiota napakalla otteella ystävän housuista.
Yksityiskohtina tähän lisättiin northsouthiin kiertäminen ja puolen vaihtaminen. Kävimme myös läpi sitä, miten neutraloida kaverin käsi, jonka avulla hän pyrkii tekemään väliin lisää tilaa. Käsi pelattiin takaisin paikoilleen omien jalkojen avulla eli noustamalla sääri brutaalisti käden päälle ja työntämällä se takaisin paikoilleen. Toinen vaihtoehto oli uida sidechokeen.
Tärkeää oli ymmärtää se, kuinka paljon omalla liikkeellä ja oikealla painon sijoittelulla voi vaikuttaa sivusidonnan toimivuuteen. Tarkoitus ei ollut siis puristaa kaveria mattoa vasten vaan elää tämän liikkeen mukana oma positio säilyttäen ja lopetuksia hakien. Liikkumisen avulla pyrittiin tehokkaasti välttämään halffiin tai guardiin takaisin joutuminen. Guardin ohitus kun on kovin raskasta ja aikaavievää puuhaa, eikä sitä siten ole mukava toistaa montaa kertaa peräjälkeen. Varsinkaan otteluissa.
Painetta ja liikettä siis. Tehkää hyvin
Lähdimme liikkeelle tuottamalla painetta ylälinjalle oman hartian avulla: oma käsi viedään kaverin pään takaa ja haetaan ote vaikkapa hartiasta tai hihasta. Pidetään oma painopiste alhaalla ja olkapää kaverin kaulalla. Toisen käden voi pitää lantion vieressä ja halutessaan voi myös kontrolloida lantiota napakalla otteella ystävän housuista.
Yksityiskohtina tähän lisättiin northsouthiin kiertäminen ja puolen vaihtaminen. Kävimme myös läpi sitä, miten neutraloida kaverin käsi, jonka avulla hän pyrkii tekemään väliin lisää tilaa. Käsi pelattiin takaisin paikoilleen omien jalkojen avulla eli noustamalla sääri brutaalisti käden päälle ja työntämällä se takaisin paikoilleen. Toinen vaihtoehto oli uida sidechokeen.
Tärkeää oli ymmärtää se, kuinka paljon omalla liikkeellä ja oikealla painon sijoittelulla voi vaikuttaa sivusidonnan toimivuuteen. Tarkoitus ei ollut siis puristaa kaveria mattoa vasten vaan elää tämän liikkeen mukana oma positio säilyttäen ja lopetuksia hakien. Liikkumisen avulla pyrittiin tehokkaasti välttämään halffiin tai guardiin takaisin joutuminen. Guardin ohitus kun on kovin raskasta ja aikaavievää puuhaa, eikä sitä siten ole mukava toistaa montaa kertaa peräjälkeen. Varsinkaan otteluissa.
Painetta ja liikettä siis. Tehkää hyvin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)