Maanantai 26.12. - Vierailulla Pohojammaalla

Joulun aikaan on hyvä levätä, syödä ja viettää aikaa perheen kanssa, mutta onneksi jujutsustakaan ei ole pakko kokonaan pitää taukoa - ei edes Pohjois-Pohjanmaan ytimessä.

Heli ja Laura olivat viettämässä joulua kotikonnuillaan Ylivieskassa, missä he kävivät vierailemassa paikallisen Vieskan Voiman BJJ-jaoston treeneissä. Perinteisillä painilajeilla on pitkät juuret niin Ylivieskassa kuin muuallakin Pohjanmaalla, mutta BJJ on näillä lakeuksilla varsin tuore tuttavuus. Marraskuusta alkaen Vieskan Voima liittyi kuitenkin SBJJL:n jäseneksi ja seurassa on useita aktiivisia BJJ- ja lukkopainiharrastajia. Naisharrastajia ei Ylivieskassa BJJ:n puolella vielä ole, mutta vapaapainissa Vieskan Voimalla on vahva ja menestynyt tyttöjaosto. BJJ-miehet ottivat kuitenkin Fight Clubin vierailijat lämmöllä vastaan ja jouluherkut sulivat tehokkaasti hikisten sparrien aikana.

Heli, Laura ja ViVo BJJ:n pojat

Kiitoksia paineista Ylivieskan porukalle ja onnea uude(hko)lle BJJ-seuralle tulevaan vuoteen!

ViVo BJJ:n Facebook-sivu löytyy täältä.

Tiistai 27.12. - Sweeppi de la rivasta

Vuoden viimeisissä tyttötreeneissä katsottiin taannoin Turussa Hilti-leirillä Tero Pyylammen näyttämä sweeppi de la rivasta. Alla leirillä (ei niin taitavasti) kuvattu video tekniikasta Hannan näyttämänä, Laura uhrina, ilman sen kummempia selostuksia. Treeneissä olleet saanevat videosta jonkinmoisia muistikuvia siitä, mitä tehtiin.

Tiistai 20.12. - X-passia ja tonttutemppuja

Treeneissä jatkettiin jälleen x-passin parissa. Kerrattiin aiempien treenien asiat eli itse x-pass ja siihen jatkona tehty knee slide. Lisäksi käytimme aikaa sisäänmenon ja kaverin horjuttamisen drillaamiseen liikkeestä. Jos avoimessa guardissa ei ole otteita kiinni, on allaolija usein ns. perskatkarapuasennossa, jossa tämän jalat ovat lähellä takamusta. Tällöin jalkojen välissä ei välttämättä ole tilaa johon astua, mikä olisi x-passin onnistumisen edellytys. Mitään yksittäistä hienoa kikkaa tilan tekemiseen ei ole, mutta päälläolijan kannattaa lähteä rohkeasti liikkumaan kiertävällä liikkeellä kaverin ympäri ja tehdä nopeita suunnanmuutoksia. Näin tehdessä kaverin jalkojen väliin yleensä aukeaa pieni tila. Myös omia käsiä voi käyttää horjuttamalla kaveria esim. hartioista tai polvista, mutta tällöin kannattaa olla varovainen, ettei kaveri pääse nappaamaan hihoja kiinni ja pelaamaan guardia. Pidetään siis etäisyys hyvänä, kunnes päätetään astua kaverin jalkojen väliin ja lähetään saman tien ohittamaan.

Koska nämä olivat viimeiset tyttöpainit ennen joulua, harjoittelimme tunnelmaan sopivasti myös hieman tonttumaisempia tekniikoita. Näistä todistusaineistoa oheisella videolla. :)

Leppoisaa joulunalusaikaa kaikille! Palaamme sorvin ääreen taas viikon päästä!

SM-kisat lahden toisella puolella

Hälsningar från Sverige!

Ruotsinmestari 2016

 Kirjoitan tänne lyhyehkön kisaraportin tai kaksi, kuten kunnon flagilaisen kuuluukin. Vaikka kisat olivat Ruotsin puolella, niin täytyyhän niistä päivittää Suomeenkin, eller hur? Itse asiassa omaan syksyyni on kuulunut kahdet ADCC-säännöin käydyt karkelåt på svenska. Lokakuussa kisattiin ADCC Swedish Open Winter Edition, ja joulukuun alussa kisatiin ruotsinmestaruudesta eli kotoisimmin SM-kisoissa (Svenska mästarsskap).

Edellisistä lukkopainikisoista on ollut aikaa, sillä Suomen kisoissa osallistujamäärät ovat olleet pieniä, ja täältä lahden takaa ei aina pysty lähtemään reissuun. Onneksi läheltäkin löytyy kisoja, ja molemmat edellämainitut kisat olivat tunnin ajomatkan päässä Eskilstunassa. Vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen tällainen ulkkarikin sai ottaa osaa SM-kisoihin, joten kisamahdollisuudet kasvavat.

Swedish Open (kuva by Von G Photography)

Molemmat kisat menivät tulospuolella parhaalla mahdollisella tavalla, Swedish Openissa oteltiin myös avoin sarja, josta kultaa oman lisäksi, ja SM-kisoissa voitto +60 kiloisten ruotsinmestariksi. Matsikohtaisen raportoinnin sijaan ajattelin keskittyä kuvailemaan omaa henkistä taivaltani syksyn aikana.  Meidän salitilanne on edelleen Ruotsissa hyvin epäselvä, ja käytännössä oma Akademilla käyty treeni on rajoittunut yhteen itse vedettyyn lukkopainitreeniin viikossa sekä sitä edeltävään painitreeniin. Meidän henkinen pelatus on ollut paikallinen tyttöjen painiseura Girlfighters BK, jonka treeneissä ollaan käyty treenaamassa, ja joka on pitkästä aikaa tuntunut "treenikodilta". Treenimäärillä ei pääse siis kehuskelemaan, mutta ainakin ne treenit, joissa on ollut, ovat olleet mukavia (nimenomaan henkisesti).

Kaiken kaaoksen keskellä kisaaminen on kuitenkin ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Kevään kisakausi päättyi suureen pettymykseen, kun kaaoskevät näytto kyntensä Mundiaaleissa, ja tuloksena oli hengetön suoritus. Kroppa toimi erittäin hyvin Mundeissa, mutta pää oli vielä vaiheessa. Avasin jo hieman kesällä "salaisuutta" kropan toiminnan taustalla: painitreenit. Ne ovat valmistaneet sekä fyysistä että henkistä taistelutahtoa, ja nyt vihdoin sain henkisen herkkyyden myös kisoihin.

Lokakuun Swedish Open oli vielä "rutiinikisa", jossa pää oli 80% hartioilla, viimeinen sysäys kuitenkin vielä jossain. SM-kisoissa se löytyi. Kisa-Venla parhaassa iskussa. Pitkästä aikaa tuntui, että pää ja kroppa olivat samassa paikassa samaan aikaan, ja valmiina taistoon. Matolla tämä näkyi röyhkeytenä (ei ole ollut luonnollista minulle), kylmähermoisuutena (luonnollista minulle) ja reagointiherkkyytenä (niin vastustajan liikkeisiin kuin Hannan kulmaukseen). Tuntui todella hyvältä otella.

Eihän pää tule mukaan itsestään. Uskon, että tässä on kaksi syytä, jotka painavat. Yksi: painitreenien vaikutus henkiseen puoleen alkaa siirtyä käytäntöön, se on vain vaatinut aikaa. Kaksi: olen saanut henkistä etäisyyttä treenisalikaaokseen ja niiden keskeisiin ihmisiin, ja vaikka nämä ovat fyysisesti paikalla, on henkinen välimatka riittävät pitkä. Pitkästä aikaa tuntui, että kisaa itselle (ja Hannalle), eikä vain arvioiville silmille.

SM-finaali, vastassa Pranan Patricia (kuva by Von G Photography)

Tämä oli hyvä kokemus ennen ensi kisavuotta. Alkuvuoden apaattinen kisahenki vaihtui positiiviseen loppuvuoteen. Suunta on siis ylös päin. Tavoitteena rakentaa vahvempi kisa-Venla 2017.

ps. nyt kun täällä Ruotsissa edelleen ollaan treenipaikkakaaoksen keskellä, niinteitä fightclubilaiset ja Suomen kamppailukansa tulee ajateltua suurella lämmöllä ja rakkaudella joka päivä. Suomi on hieno maa. Rauhaisaa joulua kaikille! Levätkää ja syökää! <3 p="">

Lauralle purppuraa

Viikko sitten Fight Clubilla juhlittiin useampaa uutta vyön saajaa, ja näiden joukossa oli myös "naisemme maailmalla" Laura! Lentävän Kääpiön vyön väri vaihtui sinisestä purppuraan, ja samalla odottavat uudet haasteet kilpailutatameilla.

Laura aloitti treenamisen 2012 vanhan fight clubin tiloissa. Vuosien varrella tämä reissunainen on ehtinyt asumaan monessa maassa, ja on näin ollen kerännyt takkiinsa jujutsuoppeja ympäri maailman. Kotiin voi kuitenkin aina palata, ja näinpä joulukuisen perjantain treeneissä vyötärölle sidottiin uusi vyö Hannan toimiessa seremoniamestarina. Onnea Lauralle ja muillekin clubin uusille vyönsaajille!

Oikealla Laura ja vasemmalla muut uudet vyötetyt ja vyöttäjät

Tiistai 13.12. - X-passista knee slideen

Aloitimme treenit jo tutuiksi tulleilla x-pass drilleillä, joilla harjoittelimme napakkaa sisäänmenoa ja kaverin horjuttamista hartiasta ja polvesta. Tällä kertaa katsoimme kuitenkin tarkemmin tilannetta, jossa kaveri saa hyvän hookin kiinni jalkaan, eikä x-pass -ohitus onnistukaan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä päästyämme kaverin jalkojen väliin on tästä helppo jatkaa perinteiseen knee slide -ohitukseen, joka onkin allekirjoittaneen ehdoton suosikki.

Ohituksen 1. vaihe eli polvi mattoon

Ohitustaktiikan vaihto tapahtuu, kun huomataan, että kaverin hookki ei irtoa x-pass-potkun yhteydessä. Reaktiona pudotetaan oma paino alas ja tuodaan taakse heilautettu jalka kaverin reiden päälle - mieluiten siten, että oma polvi tulee maahan asti. Samalla palautetaan välittömästi kaveria hartiasta horjuttanut käsi kiinni omaan kylkeen, jotta saadaan oma kainalo suojattua. Tämä on erityisen tärkeää, sillä jos kainalon jättää auki, avautuu kaverille ohitusyrityksestä paikka kiivetä selkään. Vedetään siis oma kyynärpää kiinni kylkeen ja samalla kontrolloidaan tällä kädellä, ettei kaveri saa palautettua polvea väliin. Tämän jälkeen lähdetään hakemaan kaverin kainaloa alakautta haltuun sekä tuomalla toisen käden kontrolliksi kaverin kaulukselle. Kaulusote haetaan niin syvältä kuin mahdollista ja omaa kättä suoristamalla estetään kaverin kääntyminen kohti. Myös omaa päätä voi käyttää tuomaan painetta kaverin leuan alle. Kun ollaan saatu hyvä kontrolli kaverista (kainalo tai kaulus, mieluiten molemmat), voidaan lähteä liu'uttamaan polvea läpi kaverin jaloista. Tässä täytyy muistaa oikea suunta, eli tärkeää on tuoda omaa lantiota mattoon ja suunnata polvi ulospäin. Mikäli polvea lähtee liu'uttamaan suoraan kohti kaverin päätä, ei paine säily hyvänä ja allaolijan on helpompi lähteä pakenemaan tai puolustaa ohitusta. Mikäli kaveri on erityisen pihtijalkainen ja oma nilkka jää jumiin, voi sitä irrottaa potkaisemalla toisella jalalla kaverin polvesta. Ohitus viimeistellään hyvään sivukontrolliin.

Hyvää painetta knee slidessa

 Mikäli kaveri ei kerkeä reagoimaan kunnolla ohitukseen, voi olla että polven maahan tuomisen jälkeen sen pääsee liu'uttamaan suoraan ohi sideen. Tällöinkin kannattaa kuitenkin muistaa oikeat liikesuunnat ja olla tarkkana siitä, ettei kaveri pääse livahtamaan selkään. Jos kaveri puolustaa hyvin tai haluaa itse varmistua ohituksen onnistumisesta, ei tilanteessa kuitenkaan ole mikään kiire. Kun oma polvi on matossa ja osaa pitää paineen kaverin päällä, on ohituksen viimeistely oikeastaan vain ajan kysymys. Maltti on siis valttia tässäkin.

ADCC SM-kisat 2016

Viikko BJJ:n SM-kisojen jälkeen oteltiin ADCC-lukkopainin SM-kisat Espoossa. Tällä kertaa Jyväskylän tyttöjä kisoissa oli edustamassa vain Sanna, mutta kotiintuomisena oli kuitenkin pronssinen mitali. Mahtava suoritus Sannalta, joka oli ensimmäistä kertaa lukkopainikisoissa ammattilaissarjassa! Alla Sannan oma kisaraportti.

Viime viikonloppuna käytiin siis ADCC ammattilaisten SM-kilpailut lukkopainissa ja osallistuin +60kg sarjaan.

Amatööreistä voitettuna keväältä kultaa, näistä napsahti nyt sitten pronssia.
Ensimmäistä kertaa olin näissä kisoissa mukana ja ei mitään hajua ollut ottelijoiden tasosta ja mitä voisi odottaa. Muutakun jalkalukkoja....

Kisoihin valmistautuminen meni vähän turhan rennosti lomaillessa Budapestissa, kroppa oli aika nesteinen ja väsynyt kaikesta kävelemisestä kaupungilla. Meitä oli sarjassa 7 kilpailijaa ja yksi ennestään tuttu kenen kanssa paininut amatöörien sm kisoissa. Lämmittelyissä yritin saada itsestäni nopeutta ja räjähtävyyttä sykkeitä nostaessa ylös, mutta olo oli kuin puolikuntoisella.

Ensimmäiseen matsiin lähdin kuitenkin hyvillä fiiliksillä niinkuin aina, vastassa Laura Heikkinen Helsingin painimiehistä. Viihdyttiin pystyssä aika pitkään, molemmat suhteellisen vahvoja tyttöjä niin ei kumpikaan ihan helpolla tatamiin suostunut lentämään. Sain tehtyä yhdenjalan alasviennin ja pääsin mallailemaan hyvin giljotiinia, mutta Laura sai mun käden revittyä pois ja kohta oltiinkin taas pystyssä. Sama tilanne kävi uudestaan kun Laura sai alasviennin tehtyä mulle, mutta pääsin silti kääntämään tilanteen niin että sain hyvin prässättyä päältä ja hakemaan selkää ja giljotiiniakin taas, mutta epäonnistuneesti. Ottelu meni jatkoajalle, kädet oli aivan puhki kun lähdettiin samalla kaavalla nujuamaan. Laura oli kuitenkin aktiivisempi ja ottelu ratkesi hänelle lopussa.

Tiukkaa vääntöä Laura Heikkistä vastaan (kuva: voikukkajj)

Seuraavaan matsiin oli hyvin aikaa, vähän tankkasin urheilujuomaa ja pidin pientä lämpöä päällä. Tämä oli siis pronssiottelu ja ottelin BJJ Centerin Emma Reunasta vastaan. Emmakin oli todella vahva ja teknisesti hyvä painija, en lähtenyt kauhean rohkeasti tekemään alussa mitään, hieman meni pakitteluksi mutta olin vaan yksinkertaisesti todella väsynyt ja turta jostain syystä. Pakko oli alkaa skarppaamaan kun Emma yritti alasvientejä ja saikin hyvin vietyä tonttiin kertaalleen. Sain Emman guardiin ja yritin sieltä omoplataa, mutta se vaihtuikin sweepiksi ja löysin itseni vähän ajan päästä heelhookista jota Emma yritti vääntää. Ajattelin ensin että tähänkö sitä nyt sitten jäätiin mutta pääsin kierimään pois. Pisteet oli tasan, joten mentiin jatkoajalle. Hetki oltiin pystyssä, siten Emma istui alas ja jäi vahtaamaan jalkalukkojen paikkoja. Itsehän näitä en osaa edes tehdä, enkä kyllä kauhean hyvin osaa puolustaakaan ku harjoittelu ollut niin vähäistä. Pääsin ohittamaan mutta hetken päästä löysinkin itseni taas heelhookista ja toeholdista, johon meinasin taputtaa.

Pronssimatsi: jalkalukkoyrityksiä... (kuva: voikukkajj)

 Revin Emman kättä irti, pidin siitä kiinni ja koitin potkia jalkaani irti. Pyöriminen ei auttanut ja pelkäsin jalkaani sattuvan. Ei haluaisi kuitenkaan paikkojaan rikkoa ja olla sitten tatamilta pois omaa typerää sitkeyttään. Pääsin irti ja sain otettua backmountin ja yritin kuristaa. Pääsin siinä tiimellyksessä myös mountiin ja hakemaan käsilukkoa, eli kyllä sitä kaikenlaista yritettiin puolin ja toisin. Sitten loppui aika, en yhtään tiennyt kummalle ottelu menee, mutta niin se tuomari vaan nosti mun käden ylös. Olin niin loppu etten jaksanut edes tuulettaa tai olla iloinen. Nämä kaksi matsia siis riitti sm pronssiin. En tiedä johtuiko juuri edeltävästä lomareissusta se, että mun kunto oli todella huono näissä kisoissa. Aikaisemmat kilpailut lukkopainissa ja vapaaottelussa on mennyt todella hyvin ja ei ole tuntunut väsymys yhtään missään ja henki on kulkenut hyvin.

... ja puolustamista (kuva: voikukkajj

Kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen omaan tekemiseen ja siihen että uskalsin lähteä kisaamaan astetta vaativampaan seuraan.

SM-mitalistit: kultaa Maiju Suotama, hopeaa Laura Heikkinen, pronssia Sanna Hyytiäinen (kuva: Sanna)

BJJ SM-kisat 2016

BJJ:n SM-kisat käytiin 26.-27.11. Vantaan Tikkurilassa. Jyväskylän Fight Like a Girl Clubia kisoissa edusti allekirjoittaneen lisäksi Kreikan vahvistuksemme Anna, nykyään Espoon Takadolla treenaava Laura ja Ruotsista lainassa ollut Tove.

Tove otteli hienosti sinivöisten -58,5 kiloisten ja saavutti kolmella otteluvoitolla sarjan kultaa ja sai näin ollen myös BJJ-liiton sponsorirahat EM-kisamatkaan. Todella vakuuttavaa työskentelyä Tovelta, jättebra!

Sinivöiset -58,5 kg

Laura otteli sinivöisten -69 kiloisten sarjassa. Lauran ensimmäisessä matsissa vastaan astui ensimmäisen matsinsa jo alle ottanut Tampereen Jujutsukoulun Neea Paulasaari. Matsi oli tiukkaakin tiukempaa vääntöä ja täyden ajan jälkeen tilanne olikin tasan. Matsi meni kuitenkin tuomaripäätöksellä Lauralle ja Laura eteni semifinaaliin. Semarimatsissa vastassa oli Turun Ju-jutsuseuran Laura Virtanen. Meidän Laura ei aivan saanut omaa myllyään käyntiin ja voitto meni Turun Lauralle 15-0. Lauralle kuitenkin sarjasta SM-pronssia!

Sinivöiset -69 kg

Anna kisasi eliten -64 kiloisten sarjassa. Vastaan asettui Takadon tuore purppuravyö Suvi Koikkalainen. Matsi oli heti alkuun aamusta ja Anna ei ollut aivan täysin hereillä ja parhaimmillaan. Suvi on kokenut kisakone ja saikin haettua puolet matsista käytyä kuristuksen kiinni. Anna jäi näin ollen valitettavasti mitalikamppailujen ulkopuolelle.

Meikäläinen kisasi naisten eliten +64 kiloisten sarjassa. Ensimmäisellä kierroksella minulle tuli vastaan Helsingin Itsepuolustuskoulun Teea Tikka. Pääsin hyvin prässäämään päältä ja ohittamaan guardia. Pistetilanne taisi olla 19-0 (kolmet ohituspisteet, kahdet mounttipisteet ja sweeppi), kun pääsin viimeisellä minuutilla rauhassa rakentelemaan mountista suoran käsilukon. Kun pääsin matsissa ekan kerran mounttiin, lähdin vääntämään vähän turhan ahnaasti americanaa, joten kaveri sai käännettyä itsensä päälle. Kun pääsin toisen kerran mounttiin etenin tällä kertaa maltilla ja hyvällä paineella ja sain siis väännettyä käsilukon. Seuraava matsi tulikin sitten melkein heti ensimmäisen perään. Kerkesin käydä pukukopissa paikkaamassa ensimmäisessä matsissa auenneen sormen ja takaisin tullessa minua jo odotettiinkin matolla. Sain vielä kaksi minuuttia aikaa, jota en sitten valitettavasti osannut käyttää hyödyksi. Pää oli vielä aivan kiinni edellisessä matsissa astellessa toiseen matsiin BJJ Centerin Senka Drobacia vastaan. En ollut yhtään hereillä kun Senka veti guardiin ja lähti aggressiivisesti hakemaan de la rivaa. Senkalle heti alkuun sweeppi, ja minulla menikin koko loppumatsi puolustaessa. Matsia ehti kulua noin puolet, kun Senka sai kuristuksen kiinni selästä. Tällä suorituksella minullekin kuitenkin SM-pronssia. Ensimmäinen matsi meni hyvin ja sain tehtyä omia lempijuttuja, mutta toisesta matsista jäi aivan hirveä harmitus. Tuntui, että olin aivan unessa matsin alussa. Erityisesti harmittaa se, että osaan mielestäni puolustaa de la rivaa hyvin, mutta nyt jäin vaan seuraamaan, mitä kaveri tekee.

Purppura/ruskea/mustavöiset +64 kg

Sunnuntaina käytiin kaikkien sarjojen avoimet painoluokat. Minulle ekassa matsissa vastaan tuli Porin Kamppailu-urheilukeskuksen Silja Voutilainen. Silja tuli todella aggressiivisesti päälle, ja meikäläinen jäi taas vähän himmailemaan. Matsi meni taas kokonaan puolustuskannalle ja päättyi lopulta Siljalle 9-0. Sain palautettua guardia ja esim. kilpparin kautta pääsin hyvin avoimeen guardiin. Peli jäi kuitenkin tältä osin kesken, ja Silja pääsi guardista ohi. Tarkoituksena olisikin treenata guardin palautuksen lisäksi sitä, että lähtisi samantien itse rakentamaan omaa juttua. Tällä kertaa olin vain ihmeissäni, että sain palautettua guardin, joten en saanut pelaamista aloitettua :D

Samaan aikaan myös Anna otteli avoimessa vastassaan minulle edelliseltä päivältä tuttu Senka. Anna veti guardiin ja pääsi hyvin deep halfiin. Ottelutaktiikka oli hieman riskialtis, koska Senka on huomattavasti Annaa isompi. Anna sai kuitenkin deep halfista yhden hyvän sweeppiyrityksen, jossa molemmat päätyivät jo polvilleen. Senka kuitenkin voitti väännön. Matsi oli tasapisteissä ja Senka johti yhdellä edulla viimeiselle puoliminuuttiselle saakka. Paine oli kuitenkin sen verran kova päältä, että Senka pääsi kuin pääsikin guardin ohi viimetingassa. Senkalle siis voitto 3-0.

Myös sinivöiset naiset ottelivat avoimen sarjan samaan aikaan eliten kanssa. Lauralla oli ekassa matsissa tiukka vääntö Finnfighters Gymin Varpu Rinnettä vastaan, joka päättyi täyden ajan jälkeen ilman pistesuorituksia. Tällä kertaa kuitenkin voitto Turkuun kahdella edulla. Tove sen sijaan eteni ensimmäisestä matsista toiselle kierrokselle walkoverilla, toisesta matsista tuli voitto WFC Warriorsin Anna Jylhää vastaan käsilukolla, mutta semifinaalissa Finnfighters Gymin Outi Karhuvaara oli hitusen kovempi, tästäkin vain kahdella edulla voitto Turkuun. Tovelle kuitenkin hienosti avoimesta sarjasta SM-pronssi!

Täytyy sanoa, että tänä vuonna naisten eliten sarjat olivat erityisen mielenkiintoisia, koska Hanna ja Venla eivät olleet paikalla dominoimassa :) Vaikka Hannaa ja Venlaa oli luonnollisesti ikävä! Sarjoissa nähtiin paljon mielenkiintoisia otteluita ja hienoja suorituksia! Taso naisten matseissa kaikissa vyöluokissa on todella korkea Suomessa, voidaan olla todella ylpeitä kaikesta työstä, mitä tässä maassa on naisjiujitsun eteen tehty!

Tiistai 6.12. – Paineohituksia á la Shanti

Katsottiin vähän lokakuun lopussa Shanti Abelhan naisten leiriltä mukaan tarttuneita paineohitusjuttuja. Aloitettiin lämmittelymielessä tilanteesta, jossa kaveri istuu. Otetaan lahkeet kiinni ja tuodaan paino jalkojen päälle. Omat jalat tulee olla tarpeeksi kaukana, jotta kaverin jalat saadaan naulattua mattoon. Paine on oikealla kohdalla, kun tuntuu, että asennosta voisi heittää itsensä käsilläseisontaan. Kierrettiin laajalla kaarella kaverin jalkojen ohi. Tehtiin liikettä puolelta toiselle lämmittelynä. Tärkeää on ottaa kunnon askelia, eikä tepastella pikkuaskelin. Viimeisteltiin kierto kunnon ohitukseen niin, että tuodaan oma hartia kaverin hartialinjalle ja naulataan kaverin hartiat mattoon. Kierrettiin aina north-southiin asti, jotta saadaan viimeisteltyä ohitus kunnolla.

Patsastelukuva Shantin kanssa

Yleensä ohittaessa kaveri ei kuitenkaan istu ja odota ohitusta, vaan lähtee seuraamaan mukana. Näin ollen kaverin polvet menevät usein yhteen ja tällöin onkin hyvä paikka kunnon paineohitukselle. Lytätään siis kaverin jalkoja yhteen ja kohti maata. Tuodaan hartiaa kaverin reidelle ja samalla toinen polvi tulee kaverin alemman jalan polvitaipeelle. Toinen jalka tulee kaverin jalkojen toiselle puolelle tasapainottamaan. Työnnetään polvella kaverin polvitaipeelta, jotta saadaan kaveria lyttyyn ja pidetään kokoajan hyvä paine kaverin reidellä/lantiolla. Oma painopiste tulisi koko ajan olla kaverin etupuolella. Vaihdetaan käsiotteet niin, että toisella kädellä otetaan ote ylemmän polven kohdalta ja työnnetään maata kohti, jottei kaveri saa avattua jalkoja. Toisella kädellä otetaan ote kaverin selästä. Ajetaan siis kokoajan tiukasti kiinni kaveriin. Jos haluaa olla ilkeä, voi myös työntää päällä kaverin leuasta. Ohitus viimeistellään niin, että nostetaan toisella puolella oleva jalka pienellä liikkeellä yli. Jalkaa ei kannata nostaa kovin suurella kaarella, koska tällöin paine kaverin lantiolla helpottaa ja pahimmassa tapauksessa kaveri saa avattua jalkaa ja samalla kumottua ja sweepattua. Ohittaessa jalalla voi myös työntää kaverin jalkoja nilkan kohdalta eteenpäin, jotta kaverille saadaan vielä epämukavampi olo. Ohituksessa päädytään hyvin paino kaverin lantion päälle. Tästä voi jatkaa eteenpäin haluamaansa kontrolliin.

Kaveri saattaa puolustaa ohittamisen viimeistelyä, eli jalan yli nostamista seuraamalla omalla ylemmällä jalalla. Näin ollen liutetaan oma alempi polvi kaverin jalkojen välistä läpi. Tähdätään omaa polvea kohti kaverin lantiota. Polvella olleella kädellä lähdetään auraamaan kaverin alempaa kainaloa auki. Samalla kontrolloidaan kaverin ylempää jalkaa puristamalla polvia yhteen. Tästä hivuttaudutaan pikkuhiljaa auraamalla ja puristamalla suoraan mounttiin. Taas yläjalan kontrollointi puristamalla on tärkeää, jottei kaveri saa jalkoja auki ja sweepattua.

Tiistai 29.11. - X-pass kertausta

Tiistain treeneissä kerrattiin (tai opeteltiin) pari viikkoa aiemmin käytyä x-pass -ohitusta. Treenin tavoitteena oli saada ohitukseen räväkkyyttä ja päättäväisyyttä; kun astutaan kaverin jalkojen väliin, tulisi ohituksen lähteä saman tien, jotta kaveri ei pääsisi pelaamaan omaa guardipeliään.

Itse tekniikoista löytyy tarkempi kuvaus aiemmasta blogitekstistä.