Viime viikonlopun kisat eivät menneet omalla kohdallani niin kuin suunnittelin. Takkiin tuli, kahdesti. Silti olin iloinen kolmesta matsista, jotka pääsin kisoissa ottelemaan. Nuo kolme matsia nostivat bjj:n ja lukkopainin kokonaismatsimääräni yhdeksäänkymmeneenyhdeksään matsiin.
|
ADCC SM 2010 - 2 matsia kokemusta |
Muutama vuosi luin Christian Graugartin
blogitekstin, jossa tämä muun muassa analysoi matsimäärän vaikutusta kisasuoritukseen. Graugart pitää ensimmäisenä rajana noin 20-40 matsin kokemusta: tällöin kisatilanteessa alkaa jo vähän olla järki mukana, eikä energiaa kulu niin paljon itse kisatilanteen tuomaan jännitykseen. Silti ollaan vielä kaukana tilanteesta, jossa voitaisiin puhua kisarutiinista.
Lähes 100 matsia voi kuulostaa suurelta määrältä, mutta jos vertailukohdaksi ottaa miesten keskisarjalaiset tai muut kamppailulajit, on se naurettavan pieni. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka Keenan Cornelius, joka ehti 2012 purppuravöisenä otella
yli 130 ottelua ja ruskeavöisenä voitti
109 matsia, häviten vain yhden matsin. Tai judojuniori
Sini Oinonen Tampereelta, joka kahden ja puolen vuoden aikana otteli 62 kisassa ja sai niissä yhteensä 128 otteluvoittoa. Suomenkin BJJ:n junioritoiminnan kehittyessä osa nykyjunnuista on jo nyt ehtinyt tuohon sadan matsin maagiseen rajaan.
Oma matsimääräni on karttunut kuuden ja puolen vuoden harrastamisen aikana, tosin ekat kisani kävin vasta n. 10 kk lajia harrastettuani. Tämän jälkeen olen kisannut melko säännöllisesti niin koti- kuin ulkomaillakin. Omat rajansa matsimäärien kartuttamiselle asettavat sukupuoleni ja painoni: naisia on lajin parissa vähemmän, ja aivan kuten miehissäkin, + sarjoissa riittää vähemmän osallistujia kuin keskisarjoissa. Suomen arvokisoissa olen kahdesti ollut ainoa osallistuja omassa paino- ja/tai vyöluokassani – ei matseja, ei kokemusta. Välillä olen ollut iloinen saadessani edes yhden vastustajan sarjaani. Maailmalla tilanne ei välttämättä ole sen ruusuisempi, isoin painosarja, jossa olen otellut on ollut yhdeksän naisen sarja 2010 MM-kisoissa. Toki avoin sarja on tarjonnut mahdollisuuksia matsimäärän kerryttämiseen.
|
BJJ SM 2010: Suomenmestari, vastustajia 0, otteluita 0 |
BJJ:n ja lukkopainin kisajärjestelmä ei myöskään suosi matsimäärien karttumista. Jos ekalla kierroksella tulee takkiin, niin kisat loppuvat yleensä siihen. Isoissa arvokisoissa tämän ymmärtää, sillä ottelijoita on paljon, ja kisat täytyy saada rullaamaan. Sen sijaan pienemmissä salikisoissa voisi harkita erilaisia poolisysteemejä: esimerkiksi alle kuuden ottelijan sarjoissa kaikki ottelisivat kaikkia vastaan, isommissa sarjoissa voisi sitten olla pari poolia, joiden voittajat kohtaisivat finaalissa. Tällöin kaikki saisivat mahdollisuuden kartuttaa matsimääriään, vaikka tappioidenkin kautta. Tällä hetkellä ”voittajat” saavat koko ajan enemmän kokemusta ja ”häviäjät” sen yhden matsin per kisa. Kuilu välissä kasvaa.
Jos aikoo panostaa kisaamiseen tosissaan, pitäisi jaksaa kisata. Jos se tarkoittaa pienten salikisojen kiertämistä, niin sitä täytyy jaksaa tehdä. Jokainen matsi on harjoitusta ja voi viedä uralla eteenpäin. Mustavöisenä kaikki aloittavat ns. nollasta, oli takana kuinka monta ”maailmanmestaruutta” tahansa. Vastaan asettuvat kokeneet konkarit, joilla monella on yli kymmenen vuoden kokemus mustavöisenä ottelemisesta: alemmilla vöillä kartutettu kisakokemus nousee suureen arvoon, jos aikoo lähteä haastamaan näitä lajinsa huippuja.
|
2012 Mundiaalit, 5 matsia kokeneempi |
Siispä kannattaa kisata. Mahdollisimman usein. Omalla kohdallani maaginen sadan matsin raja menee rikki tämän kuun lopulla Kaliforniassa. Toivottavasti ne 99 aiempaa matsia auttavat päättämään tuon matsin voitokkaasti.