 |
| ADCC SM 2010 - 2 matsia kokemusta |
Lähes 100 matsia voi kuulostaa suurelta määrältä, mutta jos vertailukohdaksi ottaa miesten keskisarjalaiset tai muut kamppailulajit, on se naurettavan pieni. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka Keenan Cornelius, joka ehti 2012 purppuravöisenä otella yli 130 ottelua ja ruskeavöisenä voitti 109 matsia, häviten vain yhden matsin. Tai judojuniori Sini Oinonen Tampereelta, joka kahden ja puolen vuoden aikana otteli 62 kisassa ja sai niissä yhteensä 128 otteluvoittoa. Suomenkin BJJ:n junioritoiminnan kehittyessä osa nykyjunnuista on jo nyt ehtinyt tuohon sadan matsin maagiseen rajaan.
Oma matsimääräni on karttunut kuuden ja puolen vuoden harrastamisen aikana, tosin ekat kisani kävin vasta n. 10 kk lajia harrastettuani. Tämän jälkeen olen kisannut melko säännöllisesti niin koti- kuin ulkomaillakin. Omat rajansa matsimäärien kartuttamiselle asettavat sukupuoleni ja painoni: naisia on lajin parissa vähemmän, ja aivan kuten miehissäkin, + sarjoissa riittää vähemmän osallistujia kuin keskisarjoissa. Suomen arvokisoissa olen kahdesti ollut ainoa osallistuja omassa paino- ja/tai vyöluokassani – ei matseja, ei kokemusta. Välillä olen ollut iloinen saadessani edes yhden vastustajan sarjaani. Maailmalla tilanne ei välttämättä ole sen ruusuisempi, isoin painosarja, jossa olen otellut on ollut yhdeksän naisen sarja 2010 MM-kisoissa. Toki avoin sarja on tarjonnut mahdollisuuksia matsimäärän kerryttämiseen.
 |
| BJJ SM 2010: Suomenmestari, vastustajia 0, otteluita 0 |
Jos aikoo panostaa kisaamiseen tosissaan, pitäisi jaksaa kisata. Jos se tarkoittaa pienten salikisojen kiertämistä, niin sitä täytyy jaksaa tehdä. Jokainen matsi on harjoitusta ja voi viedä uralla eteenpäin. Mustavöisenä kaikki aloittavat ns. nollasta, oli takana kuinka monta ”maailmanmestaruutta” tahansa. Vastaan asettuvat kokeneet konkarit, joilla monella on yli kymmenen vuoden kokemus mustavöisenä ottelemisesta: alemmilla vöillä kartutettu kisakokemus nousee suureen arvoon, jos aikoo lähteä haastamaan näitä lajinsa huippuja.
 |
| 2012 Mundiaalit, 5 matsia kokeneempi |
Itse tiedostin tuon matsikokemuksen merkityksen saatuani sinisen vyön. Otin asiakseni kilpailla sinisellä vyöllä niin paljon kuin vaan ehdin ja voin. Kiersin bjjliiton ja ADCC:n arvokisat, erilaisia salikisoja sekä ulkomaan kisoja niin paljon kuin kukkaro antoi myöten. Monissa kilpailuissa tarjolla oli maksimissaan 1-3 matsia eli voitosta huolimatta ottelukokemusta karttui usein vain yhden ottelun verran. Viimeisen sinivyökisani jälkeen minulla oli kasassa 42 ottelua. Nyt ottelulukema on 65.
VastaaPoistaPurppuralla olen "puhjennut kukkaan" eli matseja kertyi vajaassa kahdessa vuodessa kohtuullista tahtia, vaikka en muutamasta loukkaantumisesta johtuen päässyt kisaamaan kaikkia niitä kilpailuita, joihin olin menossa.
Kun vertaa näitä omia lukemia esimerkiksi Corneliuksen vastaaviin, niin ei voi kauheasti kokemuksella kehuskella :D Vastaavien ottelumäärien kerryttäminen naisena yhtä lyhyessä ajassa on mahdotonta (ainakin vielä).
Olen tyytyväinen siihen, että "urakoin" sinisellä niin paljon kisoja kuin ehdin, mutta tiedostan vallan hyvin, että tuota kaiken kokoisten kisojen kiertämistä tulee edelleen jatkaa siitä huolimatta että vyön väri on tummentunut.
Hyvä kirjoitus, pakko myöntää että itsellänikin alkaa tuo kisajännitys olemaan laskun puolella ja on oppinut painimaan jokseekin taloudellisemmin, samaa mieltä tosta poolista että voisi olla myös kuuden ottelijan sarjassa tuo sama mitä kolmen sarjoissa käytetään, ainakin valkovöisten ja sinivöisten sarjoissa jos vain mahdollista.
VastaaPoistaPooleissa on vain se huono puoli, että niiden käyttöönotto vähintään kaksinkertaistaa ottelumäärät ja sitä kautta kisojen keston. Maltillisen kokoiset 100 hengen salikisat, jotka nyt saadaan kahdella tatamilla pakettiin viidessä-kuudessa tunnissa venähtävätkin vähintään kymmentuntiseksi maratoniksi..
VastaaPoistaMukavaa että nostit kisaformaatit esille. Omista kilpakamppailuistani ei tule pitkää tarinaa, mutta junnu-bjj ja -judohuoltajan hommat ovat arkea. Minusta judossa viime vuoteen ast käytetty systeemi oli hyvä: 0-5 ottelijaa = pooli, 6-7 ottelijaa tuplapooli ja 8 tai enemmän ottelijoita kaavio keräilyerin, joista kaksi pronssia. Isoissa sarjoissa keräilykaavioiden pituus sitten kisan resurssien mukaan. Pronssin antaminen ilman keräilyeriä tuntuu hassulta, koska silloin kaikilla kaavion eri kohdissa finalisteille hävinneillä ei ole tasapuolista mahdollisuutta nousta pronssiotteluun. Tälle vuodelle junnujudossa siirryttiin vielä isompiin tuplapooleihin juuri siksi että kaikki saisivat lisää otteluita, mutta bjj:n pidemmät otteluajat ja usein pienemmät kisapaikat eivät ehkä niitä salli. Eikös Tukholman BJJ NOC -kisassa kuitenkin ole keräilyerät käytössä, ainakin junnuissa?
VastaaPoistaEn ole ollut tuolla Nordic Openissa, joten en osaa sanoa. Mutta tosiaan, ainakin junnuille ja valko-/sinivöisille voisi ihan hyvin harkita jonkinlaista poolisysteemiä, ainakin pienemmissä kisoissa, jos resurssit (mattomäärä/tuomarit) sen sallivat.
PoistaVarmastikaan tuo poolisysteemi ei kaikissa kisoissa toimisikaan juuri tuon otteluiden määrän kasvun takia, resurssit ei vain riitä. On kuitenkin myös pienempiä salikisoja, joissa voisi harkita moista. Erityisesti junnuille, valko- ja sinivöisille, joilla ei aina ole resursseja matkustella ympäri maailmaa kokemusta hankkimassa. Jos "kaikki kaikkia vastaan" -poolisysteemi on liian massiivinen, niin jopa ns. b-pooli, jossa ensimmäisellä kierroksella hävinneet pääsisivät vielä ottelemaan b-pooliin paikasta pronssiotteluun tms. Tällöin jokainen saisi vähintään kaksi matsia. Saisi porukka mahdollisimman nopeasti nuo ekat 20-40 matsia alle, siitä olisi sitten helpompi lähteä karruttamaan matsimäärää entisestään.
VastaaPoistaPurppuravöisestä ylöspäin pitää kyllä sitten melkein jaksaa kiertää sekä koti- että ulkomaan arvokisoja, jos meinaa hankkia sitä kokemusta ja kovia matseja alle.