Täysin epäitsekkäistä syistä - en ole itse paininut kahteen kuukauteen - teimme alkulämmittelyn ja cross fit -henkisen kuntoilun jälkeen erilaisia leppoisia sparriharjoituksia.
Kahden minuutin eriä.
* paini ilman käsiä: omat kädet pidetään vartalossa kiinni, kontrolloidaan kropalla ja jaloilla.
* paini ilman otteita: ei tule roikuttua liikaa puvussa.
* paini silmät kiinni: on pakko mennä rauhassa ja ajatuksen kanssa
Näissä kaikissa on ensisijaisena tarkoituksena saada omaan peruspainiin uusia juttuja. Kun yksi osa-alue esim. käsien käyttö poistetaan, voi oma paini viedä uusiin suuntiin ja toisten osa-alueiden harjoittelu korostuu. Lisäksi noi on hauskoja.
Näiden jälkeen otettiin vielä loppuun kevyitä eriä normaalia sparria.
Hyvin leppoisa sunnuntaipaini siis.
EDIT: Tiistain paineissa oli eri kokoonpano läsnä, joten melko samanhenkinen treeni myös tiistaina. Etenkin ilman käsiä ja silmät kiinni paini osoittautuivat hyväksi treeniksi. Ja kaipa se on hauskaakin.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
torstai 28. heinäkuuta 2011
Tiistai 26.7.2011 Sweepejä spider guardista
Spider guardissa otetaan molemmat hihat haltuun ja kontrolloidaan jaloilla kaverin hauiksista. Ensimmäisessä tilanteessa kaverilla on molemmat polvet maassa. Tuodaan toinen jalka kaverin hauikselta lantiolle. Vedetään samasta kädestä kaveria ja samalla työnnetään toisella jalalla toisesta hauiksesta. Näin siis saadaan kaverin postuura rikki. Jalalla, joka on lantiolla, potkaistaan kaveria polveen, samalla työnnetään toisella jalalla hauiksesta. Seurataan itse perässä, todennäköisesti mountiin.
Toisessa tilanteessa kaveri nostaa toisen polven ylös. Näin ollen taas kontrolloidaan toisella jalalla hauikselta. Toinen jalka tuodaan pois hauikselta ja samaa kättä vedetään tällä kertaa ristiin, toiselle puolelle omaa kroppaa. Näin saadaan itselle hieman liikkumatilaan. Jalalla, joka on vapaana, tehdään jujimainen heilautusliike ja heilautetaan jalalla kaverin jalkaan (nilkkaan). Samalla työnnetään taas hauisjalalla. Seurataan itse perässä, todennäköisimmin päädytään halfiin. Tässä sweepissä ei ole väliä kumpi polvi kaverilla on maassa ja kumpi ylhäällä, toimii periaatteessa molempiin suuntiin. Tärkeintä on saada heilautusliike jalalla toimimaan.
Kolmannessa tilanteessa kaveri nousee kokonaan ylös. Taas toinen jalka pidetään hauiksella, toinen lantiolla. Päästetään hihaote jalkahauiskädestä ja vaihdetaan ote toiseen hihaan. Siirretään nyt vapautuva toinen käsi kiinni kaverin nilkkaan. Samalla tiputetaan jalka hauikselta kaverin toiseen nilkkaan hookiksi. Toinen jalka pysyy siis koko ajan lantiolla. Työnnetään kaveria jalalla lantiolta ja samalla vedetään molemmista nilkoista (siis kädellä ja toisella jalalla). Seurataan perässä. Ote kaverin toisesta hihasta ei ole välttämätön, mutta helpottaa perässä seuraamista.
Neljäntenä tekniikkana hieman erilainen paketti lähtien hämisguardista kun kaveri on pystyssä. Tiputetaan toinen jalka pois hauikselta ja kiepsautetaan se kaverin jalan ali (sisäpuolelta) takaisin hauikselle. Näin saamme kaverin todella tiiviiseen pakettiin, josta on vaikea päästä pois. Tästä sitten voi kaverin sweepata haluamallaan tavalla (esim. toisella jalalla työnnetään lantiosta ja kädellä vedetään nilkasta), tai riippuen siitä mihin päin kaveri yrittää liikkua. Kaverilla on paketissa todella huono tasapaino ja vähän liikkumatilaa, joten sweepaaminen on helppoa.
Toisessa tilanteessa kaveri nostaa toisen polven ylös. Näin ollen taas kontrolloidaan toisella jalalla hauikselta. Toinen jalka tuodaan pois hauikselta ja samaa kättä vedetään tällä kertaa ristiin, toiselle puolelle omaa kroppaa. Näin saadaan itselle hieman liikkumatilaan. Jalalla, joka on vapaana, tehdään jujimainen heilautusliike ja heilautetaan jalalla kaverin jalkaan (nilkkaan). Samalla työnnetään taas hauisjalalla. Seurataan itse perässä, todennäköisimmin päädytään halfiin. Tässä sweepissä ei ole väliä kumpi polvi kaverilla on maassa ja kumpi ylhäällä, toimii periaatteessa molempiin suuntiin. Tärkeintä on saada heilautusliike jalalla toimimaan.
Kolmannessa tilanteessa kaveri nousee kokonaan ylös. Taas toinen jalka pidetään hauiksella, toinen lantiolla. Päästetään hihaote jalkahauiskädestä ja vaihdetaan ote toiseen hihaan. Siirretään nyt vapautuva toinen käsi kiinni kaverin nilkkaan. Samalla tiputetaan jalka hauikselta kaverin toiseen nilkkaan hookiksi. Toinen jalka pysyy siis koko ajan lantiolla. Työnnetään kaveria jalalla lantiolta ja samalla vedetään molemmista nilkoista (siis kädellä ja toisella jalalla). Seurataan perässä. Ote kaverin toisesta hihasta ei ole välttämätön, mutta helpottaa perässä seuraamista.
Neljäntenä tekniikkana hieman erilainen paketti lähtien hämisguardista kun kaveri on pystyssä. Tiputetaan toinen jalka pois hauikselta ja kiepsautetaan se kaverin jalan ali (sisäpuolelta) takaisin hauikselle. Näin saamme kaverin todella tiiviiseen pakettiin, josta on vaikea päästä pois. Tästä sitten voi kaverin sweepata haluamallaan tavalla (esim. toisella jalalla työnnetään lantiosta ja kädellä vedetään nilkasta), tai riippuen siitä mihin päin kaveri yrittää liikkua. Kaverilla on paketissa todella huono tasapaino ja vähän liikkumatilaa, joten sweepaaminen on helppoa.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Sunnuntai 24.7. Swiippejä openista.
Ristikkäinen hiha kiinni, veto itseä kohti. Kaverin olkapään yli vyöstä kiinni. Rutistetaan kaveri kunnolla itseä vasten, koska jos väliin jää paljon tilaa, swiippi ei onnistu. Kun ote kunnolla kiinni, kaadutaan selälleen ja kipataan kaveri sille puolelle mistä on vyöstä ote. Päästään sideen.
Sama lähtötilanne, ristikkäinen hiha ja olan yli vyöstä kiinni. Hihasta ote irti, käsi lattiaan tukea antamaan. Siirto persettä sivuun kaverin alta pois ja veto vyöstä itseä kohti. Näin voi joutua tekemään muutamankin kerran, aina vain takamusta sivuun kädellä auttaen ja sit veto vyöstä niin kauan et kaveri kääntyy selkä teihin päin, jolloin saamme selän. Huukit heti sisälle ja kontrolli yläkropasta.
Kainalon alta selästä kiinni ja toisella kädellä ojentajan takaa. Kainalossa olevan käden puoleinen polvi ylös, toinen jalka poikittain lattialle sun ja kaverin väliin. Kaadu kyljelleen alhaalla olevan jalan puolelle. Jos kaveri bloggaa nostamalla jalan ylös siltä puolelta minne ollaan kaatumassa; Ota jalan alta ja ympäri kiinni ja mene selälleen, jolloin samalla vedät kaverin sun päälle. Laita jalat ristiin kaverin toisen jalan eteen reiden päälle, jos ne ei siinä ollut valmiina. Työnnä jalkoja suoraksi, nosta vähän kaveria puvusta ja jalasta ja nouse suoraan istumaan (ei kummallekaan sivulle). Jos kaveri ei heti kaadu, nouse niin ylös että kaatuu.
Sama lähtötilanne, ristikkäinen hiha ja olan yli vyöstä kiinni. Hihasta ote irti, käsi lattiaan tukea antamaan. Siirto persettä sivuun kaverin alta pois ja veto vyöstä itseä kohti. Näin voi joutua tekemään muutamankin kerran, aina vain takamusta sivuun kädellä auttaen ja sit veto vyöstä niin kauan et kaveri kääntyy selkä teihin päin, jolloin saamme selän. Huukit heti sisälle ja kontrolli yläkropasta.
Kainalon alta selästä kiinni ja toisella kädellä ojentajan takaa. Kainalossa olevan käden puoleinen polvi ylös, toinen jalka poikittain lattialle sun ja kaverin väliin. Kaadu kyljelleen alhaalla olevan jalan puolelle. Jos kaveri bloggaa nostamalla jalan ylös siltä puolelta minne ollaan kaatumassa; Ota jalan alta ja ympäri kiinni ja mene selälleen, jolloin samalla vedät kaverin sun päälle. Laita jalat ristiin kaverin toisen jalan eteen reiden päälle, jos ne ei siinä ollut valmiina. Työnnä jalkoja suoraksi, nosta vähän kaveria puvusta ja jalasta ja nouse suoraan istumaan (ei kummallekaan sivulle). Jos kaveri ei heti kaadu, nouse niin ylös että kaatuu.
Sunnuntai 17.7 ja tiistai 19.7. Sama tekniikka eri neideille. Lopetuksia guardista alta.
Kävimme läpi leirillä opittuja uusia tapoja hakea lopetuksia guardista alta. Ensimmäisenä haimme vähän erilaisen guardin kiinni. Eli ojentajan takaa ja niskasta tai kauluksesta kiinni ja kauluksen puoleinen polvi ylös. Toinen jalka kaverin kainaloon. Kokoajan täytyy muistaa puristaa samalla polvia yhteen että paketti pysyy tiukkana. Sitten siitä vähän kääntöä kulmaan ja kauluksen puoleinen jalka nostetaan kaverin olkapään yli ja nilkat ristiin. Tässä hyvä puristus jaloilla, jotta kaverilla mahdollisimman hankala olla. Siihen helppo tehdä rannelukko (vain ilman pukua, sillä puvun kans kielletty) tai käsilukko niin, että vääntää kaverin sitä kättä ulospäin, minkä olkapään yli jalka menee. Myös normaali juji on tästä helppo tehdä, nostaa vain sen olkapään yli menevän jalan kaverin pään yli ja kiristää.
Sit vähän erilainen tapa hakea triangelia. Ranteesta ja niskasta tai kauluksesta kiinni. Kauluksen puoleinen polvi kaverin mahan eteen, samalla käännymme vähän kyljelleen. Samalla kun palautamme jalan takasin taakse, työnnämme ranteesta kaverin käden sitä itseä vasten ja otamme triangelin kiinni. Triangelin kiristys säärestä, ei jalkapöydästä. Jos kaveri bloggaa triangelia laittamalla käden sun jalan ympäri tai se ei muuten vaan kiristy kunnolla, voi tehdä väärinpäin triangelin. Eli jalat toisinpäin triangeliin ja taas kiristys omasta säärestä. Kun on kunnolla kiinni, ote oman polven (sen jalan polvesta kumpi menee kaverin niskan takaa) ja kaverin pään takaa kiinni omista käsistä ja kunnon rutistus (puristamalla kyynerpäitä yhteen ja vetämällä kaveria itseemme päin.) Niin epämukavan tuntuista että on pakko taputtaa. :)
Vielä erilainen jujin haku. Kaverin kainalon alta kaulukseen kiinni (niskan kohdilta) ja vedetään lähelle itseä tiukkaan rutistukseen. Toisella kädellä jalasta kiinni, esim. polvitaipeen takaa. Tästä vähän heiluttamalla itseä ja kaveria käännymme jalassa kiinni olevan käden puolelle kulmaan. Tästä positiosta onnistuu hyvin myös hämyswippii vain kippaamalla kaveri sivulle. Mutta jos ei onnistu, kulmaan päästyä nostetaan "ulkopuolelle" jäänyt jalka kaverin pään yli jujiin.
Sit vähän erilainen tapa hakea triangelia. Ranteesta ja niskasta tai kauluksesta kiinni. Kauluksen puoleinen polvi kaverin mahan eteen, samalla käännymme vähän kyljelleen. Samalla kun palautamme jalan takasin taakse, työnnämme ranteesta kaverin käden sitä itseä vasten ja otamme triangelin kiinni. Triangelin kiristys säärestä, ei jalkapöydästä. Jos kaveri bloggaa triangelia laittamalla käden sun jalan ympäri tai se ei muuten vaan kiristy kunnolla, voi tehdä väärinpäin triangelin. Eli jalat toisinpäin triangeliin ja taas kiristys omasta säärestä. Kun on kunnolla kiinni, ote oman polven (sen jalan polvesta kumpi menee kaverin niskan takaa) ja kaverin pään takaa kiinni omista käsistä ja kunnon rutistus (puristamalla kyynerpäitä yhteen ja vetämällä kaveria itseemme päin.) Niin epämukavan tuntuista että on pakko taputtaa. :)
Vielä erilainen jujin haku. Kaverin kainalon alta kaulukseen kiinni (niskan kohdilta) ja vedetään lähelle itseä tiukkaan rutistukseen. Toisella kädellä jalasta kiinni, esim. polvitaipeen takaa. Tästä vähän heiluttamalla itseä ja kaveria käännymme jalassa kiinni olevan käden puolelle kulmaan. Tästä positiosta onnistuu hyvin myös hämyswippii vain kippaamalla kaveri sivulle. Mutta jos ei onnistu, kulmaan päästyä nostetaan "ulkopuolelle" jäänyt jalka kaverin pään yli jujiin.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Lukkopainin ja brasilialaisen jiu-jitsun peruskurssi naisille
Tarjolla on jälleen Jyväskylässä vain naisille suunnattu lukkopainin ja brasilialaisen jiu-jitsun peruskurssi!
Treenit alkavat tiistaina 30. elokuuta ja jatkuvat lokakuulle. Kurssin jälkeen voit osallistua kaikkiin Fight Clubin treeneihin. Varusteiksi käy t-paita ja sortsit/verryttelyhousut - myös bjj-, judo- tms. pukua voi halutessaan käyttää. Kurssin vetäjinä toimivat Venla Luukkonen (purppura vyö) ja Hanna Hirvonen (sininen vyö).
Harjoitusajat:
tiistai 18.30-20
perjantai 18.30-20
sunnuntai 13.00-15
Kurssin hinta: 80 euroa (pari kertaa voi kokeilla ilmaiseksi sitoutumatta vielä mihinkään)
Ilmoittautumiset ja lisätietoja: bjj[at]jklfightclub.com
Tapahtuma löytyy myös Facebookista.
Treenit alkavat tiistaina 30. elokuuta ja jatkuvat lokakuulle. Kurssin jälkeen voit osallistua kaikkiin Fight Clubin treeneihin. Varusteiksi käy t-paita ja sortsit/verryttelyhousut - myös bjj-, judo- tms. pukua voi halutessaan käyttää. Kurssin vetäjinä toimivat Venla Luukkonen (purppura vyö) ja Hanna Hirvonen (sininen vyö).
Harjoitusajat:
tiistai 18.30-20
perjantai 18.30-20
sunnuntai 13.00-15
Kurssin hinta: 80 euroa (pari kertaa voi kokeilla ilmaiseksi sitoutumatta vielä mihinkään)
Ilmoittautumiset ja lisätietoja: bjj[at]jklfightclub.com
Tapahtuma löytyy myös Facebookista.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Tiistai 12.7.2011 Kimura ja juji halfista
Lähtötilanteessa olet halfissa päällä. Käännä itsesi vastustajan sivulle, selkä kaverin päähän päin. Ota samalla ylemmällä kädelläsi kaverin käsi halausotteella kiinni. Yritä vapauttaa toisella kädelläsi jalka pois halfista. Kun vastustaja yrittää puolustaa kädellään, ota kimura kiinni. Muista apinaote. Nosta jalka pois halfista ja väännä kimura loppuun.
Totesimme kuitenkin, että yleensä omaa jalkaa ei saa pois halfista ja katsoimme mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä, jotta kimuran saisi väännettyä. Eli jos et saa jalkaa pois halfista, hivuta toinen jalka vastustajan pään ohi ja istu alas vastustajan pään päälle. Kaverin pää tulee siis polvitaipeeseen. Näin saat mukavan tiiviin paketin, ja voit vääntää kimuran.
Toisaalta joillain vastustajilla, erityisesti kisoissa, tuntuu olevan kumikädet, eivätkä he millään taputa vaikka kimuraa kuinka vääntäisi. Näin ollen, laita oma pää lattiaan ja tee kuperkeikka sen olan yli, joka on lähempänä kaverin lantiota. Toisen olan yli kuperkeikka ei oikein onnistukaan. Paina jalalla, joka on kaverin niskalla, jotta paketti pysyy kasassa. Väännä kimura.
Katsoimme myös tilannetta, jossa kaveri puolustaa kimuraa suoristamalla käden. Tässä tilanteessa pidä kimuraotteet tiukasti kiinni ja saatkin väännettyä jujin. Yleensä kaverin kättä pitää hieman kääntää, jotta saadaan peukalo ylöspäin. Muista myös, että toinen käsi tulee olla kyynärpään alapuolella, siis olkavarren puolella. Kokeilimme tätä eri tilanteista, esim. toinen jalka halfissa toinen tuotuna kaverin pään alle ja suoraan sidesta.
Totesimme kuitenkin, että yleensä omaa jalkaa ei saa pois halfista ja katsoimme mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä, jotta kimuran saisi väännettyä. Eli jos et saa jalkaa pois halfista, hivuta toinen jalka vastustajan pään ohi ja istu alas vastustajan pään päälle. Kaverin pää tulee siis polvitaipeeseen. Näin saat mukavan tiiviin paketin, ja voit vääntää kimuran.
Toisaalta joillain vastustajilla, erityisesti kisoissa, tuntuu olevan kumikädet, eivätkä he millään taputa vaikka kimuraa kuinka vääntäisi. Näin ollen, laita oma pää lattiaan ja tee kuperkeikka sen olan yli, joka on lähempänä kaverin lantiota. Toisen olan yli kuperkeikka ei oikein onnistukaan. Paina jalalla, joka on kaverin niskalla, jotta paketti pysyy kasassa. Väännä kimura.
Katsoimme myös tilannetta, jossa kaveri puolustaa kimuraa suoristamalla käden. Tässä tilanteessa pidä kimuraotteet tiukasti kiinni ja saatkin väännettyä jujin. Yleensä kaverin kättä pitää hieman kääntää, jotta saadaan peukalo ylöspäin. Muista myös, että toinen käsi tulee olla kyynärpään alapuolella, siis olkavarren puolella. Kokeilimme tätä eri tilanteista, esim. toinen jalka halfissa toinen tuotuna kaverin pään alle ja suoraan sidesta.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Uudenlainen lähestymistapa omaan harjoitteluun
Harrastin seitsemän vuotta salibandya kilpailumielessä. Paikkakunnan vaihdon myötä laji vaihtui amerikkalaiseksi jalkapalloksi, jonka parissa vierähti viisi vuotta. Seuraava kaupunginvaihdos saatteli minut lukkopainin ja brasilialaisen jiu-jitsun pariin. Kaikki harrastuksiani yhdistää vakava suhtautuminen, halu pärjätä ja kehittyä sekä armoton harjoittelu. Periaatteenani on ollut ehdottomuus itseni suhteen. Treenien väliinjättämiselle ei ole juurikaan hyviä syitä, liikkumattomuus on laiskuutta ja väsymys on merkki huonosta kunnosta, joka vaatii ehdottomasti enemmän ja kovempaa treenaamista. Olen heittäytynyt jokaiseen harrastamaani lajiin mukaan täysillä ja uhrannut niiden harjoittelemiseen ja ajattelemiseen valtavasti aikaa ja energiaa.
Olen ollut lajeissani hyvä. En se kirkkain tähti, mutta hyvä kuitenkin. Pärjäämisestä ja kehittymisestä huolimatta minua on vaivannut koko ajan riittämättömyyden tunne ja pieni levottomuus siitä, etten tee tarpeeksi. Fysiikan parantuminen on ollut huomattavaa, mutta silti riesana on ollut jatkuva pienten vammojen kierre, jonka ovat katkaisseet aina välillä muutamat suuret ja pitkää kuntoutumista vaativat loukkaantumiset. Usein tavattuja tuttavuuksia ovat olleet myös turhautuminen lajiin ja omaan itseen, kyllästymisen tunteet sekä harjoittelun ajoittainen epämielekkyys. Kehon kokonaisvaltainen, pitkäkestoinen väsymys ei sekään ole vierasta.
Tehokas harjoittelu, kokonaisvaltainen kehittyminen, suorituskyvyn maksimointi ja lajissa menestyminen ovat aina kiinnostaneet minua valtavasti ja olen tankannut valtavasti erilaisia harjoitteluoppaita, treenipäiväkirjoja ja keskustelupalstoja tiedonnälässäni. Olen käynyt harjoittelemassa eri lajien osaajien kanssa ja kysellyt treenivinkkejä kokeneilta harrastajilta. Olen kokeillut erilaisia punttiohjelmia, käynyt kehonhuollon tunneilla, loikkinut, spurttaillut ja joogannut. Keho on muuttanut muotoaan ja olen oppinut uusia asioita, mutta silti minusta on tuntunut että toteuttaessani varsinaista ”juttuani” eli kilpaillessani en ole saanut itsestäni kaikkea irti. Olen juossut hiestä märkänä ja ponnistellut voimain takaa, mutta silti jotain on jäänyt uupumaan. Vuosikausia olen käyttänyt tähän lääkkeeksi kovaa harjoittelua. Päättelymalli on ollut seuraava: ”en onnistunut torjunnoissa/blokeissa/alasviennissä” → ”olen harjoitellut liian vähän/huonosti/väärin/kevyesti” → ”minun pitää harjoitella enemmän/paremmin/kovemmin”.
Muistan kuulleni mantran yksi-lepopäivä-viikossa lukemattomia kertoja ja muistan myös toteuttaneeni sitä lepäämällä ”kevyen” lajiharjoituksen ja ”palauttavan” lenkin muodossa. Monesti olen tuskaillut ajanpuutetta yrittäessäni sovittaa kaikki treenini iltavuoroviikolle ja pinnistellessäni ehtiäkseni yövuoroon suoraan treeneistä. Missään vaiheessa mielessäni ei ole käynyt se, että 2-3 kertaa päivässä harjoittelevat lajihuiput eivät välttämättä käy töissä. Mitään ongelmaa minulla ei näiden asioiden kanssa ollut vuosikausiin; olen harjoitellut kovaa, paljon ja raskaasti. Kovien ja raskaiden harjoitusteni jälkeen olen käynyt töissä ja sen jälkeen olen mennyt luennolle. Tämä onnistuu kyllä ja monesti tällaisesta suorittamisesta saa jopa kiitosta ja ihailua osakseen.
Viimeisimmät lääkärivisiitit ja karu totuus nivelten kulumista ovat ajaneet kuitenkin miettimään treenaamisen ja levon suhdetta ja viimeisen seitsemän kuukauden aikana olenkin toteuttanut uudenlaista harjoittelutapaa:
Vähemmän on enemmän
Suurin työmaa ja kaikista haastavin osuus on ollut oma pääkoppa, joka on asennoitunut 14 vuoden ajan täysillä tekemiseen, rajojen ylittämiseen ja tekosyiden vihaamiseen. Tämä työmaa on edelleen auki ja vaatii paljon aikaa ennen kuin työkalut saadaan sen osalta pakettiin. Alku on kuitenkin vaikeudestaan huolimatta ollut lupaava eivätkä konkreettiset tuloksetkaan puhu tämän projektin turhuuden puolesta.
Alkutilanne on ollut siis mahdollisimman kovaa treenaava nuori nainen, joka kärsii erinäisistä kulumista ja pikkurenkoista. Tavoitteena on ollut tehdä asioita kovaa ja paljon. Viikkoon on mahdutettu lajitreenit, tukevat oheistreenit sekä palauttavat treenit. Sen ohella on käyty koulussa ja töissä. Käytännössä tämä tyyppi on ollut kohtuullisesti lajissa pärjäävä, hieman kireä ja itseensä tyytymätön sekä uupunut. Uupumus on ollut hitaasti hiipivä seuralainen, jonka olen tulkinnut huonoksi kunnoksi, hetkelliseksi lihajäykkyydeksi tai huonosti nukutun yön seuraukseksi.
Iso tälli niskaan, kaula- ja rintarangan magneettikuvat ja kirurgin lausunto olivat liikkeellepaneva tekijä uuden mentaliteetin ja harjoittelutavan etsimiseen. Aloin käydä läpi omia lajiharjoituksiani ja mietin mitä kustakin lajiharjoituksesta saan. Huomasin pian osan harjoituksista ”menneen ohi” eli en välttämättä muistanut mitä olin tehnyt treeneissä. Usein kävin viikon kaikki ohjatut vuorot läpi ja siihen päälle nujusin kaikilla sparrivuoroilla koska ”pitää harjoitella”. Liian monesta treenistä on kuitenkin puuttunut ajatus ja on tullut painittua vaan sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Tavoitteena on ollut lähteä vähentämään niin sanotun turhan treenin määrää ja kasvattamaan käytyjen treenien laatua.
Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että olen kirjoittanut itselleni esimerkiksi kuukausikohtaisen ohjelman, joka ei sisällä treenimääriä vaan ajatuksia siitä mihin haluan keskittyä ja mitä minun tulee parantaa suorituksissani. Ennen treeneihin lähtöä olen koittanut orientoitua hetken näihin asioihin eli olen vaikkapa etukäteen päättänyt keskittyä treeneissä alta pelaamiseen tai sveeppien hakuun. Aina nämä suunnitelmat eivät toteudu konkreettisesti harjoituksissa, mutta pää ja sen mukana myös kroppa ovat eri tavalla mukana tekemisessä ja treenit saavat enemmän merkitystä. Jos sparrivuoropäivänä olen tuntenut itseni väsyneeksi tai en ole ollut erityisen keskittynyt painimiseen, olen jättänyt menemättä kyseisiin treeneihin. Tämä uusi ajattelumalli on tuonut tehokkuuden tuntua lajiharjoituksiin ja auttanut analysoimaan omaa painia uudella tavalla. Välillä olen korvannut varsinaiset lajitreenit tiettyjen kavereiden kanssa toteutetulla täsmäharjoittelulla, joka useimmiten on tarkoittanut eläväistä tehtävädrillailua pienemmällä intensiteetillä ja isommalla ajatuksella.
Tämä ei toki tarkoita sitä, että harjoitusmääräni olisivat romahtaneet minimiin tai etten olisi halukas treenaamaan myös ”kovaa”. Pyrkimykseni on ollut siis karsia niin sanottua turhaa tekemistä ja laittaa enemmän panoksia oikeiden asioiden tekemiseen. Tämä on tarkoittanut hieman karsiutunutta viikottaista treenituntimäärää ja paljon karsiutunutta turhan vääntämisen määrää. Turhalla vääntämisellä tarkoitan itselleni tyypillistä jääräpäistä ongelmanratkaisua, jossa kovuus ja vauhti on korvannut ajattelun ja rauhallisuuden.
Kevään aikana pääsin välillä lipsumaan tästä uudesta, uljaasta suunnitelmastani ja painoin täyttä päätä kohti uusia harjoituksia vaikka vanhat painoivat vielä jaloissa. Onneksi uusi ajatusmalli on kuitenkin rakentumassa ja nämä hetkelliset ylilyönnit harjoittelun suhteen loppuvat lyhyeen. Kesä toi kuitenkin mukanaan totaalisen stopin vanhalle mallille: kesätyö Pohjois-Norjan perukoilla ei tarjoa juurikaan mahdollisuuksia lajiharjoitteluun ja oheisharjoitteluakin rajoittavat vaihtelevat työvuorot. Niin joo, ne työvuorot muuten vaikuttavat harjoitteluun ja palautumiseen. Jännä juttu huomata, ainakin itselleni on ollut. Kevään kisaputki oli intensiivinen ja painiton kesä on sille hyvää vastapainoa. Kroppa saa kaipaamaansa lepoa ja myös pää pääsee lomailemaan painimisesta ja kilpailemisesta.
Kesätavoitteenani on ollut kehon kuunteleminen ja treenien suhteuttaminen päivän olotilaan. Tässä onkin ollut haastetta kerrakseen, mutta olen opetellut erottamaan esimerkiksi laiskuutta oikeasta väsymyksestä. Yllätyksekseni olen saanut huomata, että kroppa ei olekaan veltostunut vaikka treenimäärät ovat olleet hyvinkin vähäisiä ja treenien kesto lyhyehkö. Sen sijaan olen pitkästä aikaa kokenut saaneeni treeneihin potkua eli tekeminen on sujunut hyvällä sykkeellä, innokkaalla mielellä ja kovalla intensiteetillä. Olen ainoastaan päästänyt irti treeniaikatauluista ja tietyistä ”pakollisista” treenimuodoista ja pyrkinyt tekemään kunakin päivänä sitä mitä on tehnyt mieli sen mukaan miltä kroppa on tuntunut. Hyvin monena päivänä olen syönyt hyvin, lukenut kirjaa, ottanut muutaman valokuvan ja käynyt ehkä kävelyllä. Keho tuntuu palautuneelta ja hyvinvoivalta. Käytännössä treenit ovat koostuneet loikkaharjoituksista, maastovaelluksista, kahvakuulailusta ja pilates-henkisestä keskivartalojumpasta.
Kesäähän ei jatku enää montaa viikkoa ja paluu painimatolle on pian edessä. Treenimäärät tulevat taas kasvamaan ja kilpailuita alkaa ilmestyä jälleen kalenteriin. Aion kuitenkin jatkaa tällä linjalla ja katsoa millaisia tuloksia saan aikaiseksi. Jos tulen pyöritellyksi pitkin tatamia ja alan jäädä treeneissä alakynteen teen selvästikin jotain väärin ja treenitapaa tulee säätää uudelleen. Toistaiseksi tämä kehon kuunteluun keskittyvä, laadukkaaseen treeniin ja ennen kaikkea lepoon panostava toimintatapa tuntuu hyvältä ja vähän pelottavaltakin. Pelottavalta siksi, että se poikkeaa entisistä tavoistani niin paljon, mutta hyvältä siksi että keho saa lepoa ja rasitusta sellaisessa suhteessa, että toimintakyky ei kärsi väsymyksen vuoksi.
Tekosyy-ajattelusta luopuminen on ollut haastavaa, mutta kovin antoisaa. Ennen ajattelin, että työnteko on vain tekosyy olla treenaamatta kovaa, mutta vuosien armottoman treenin yhdistäminen erilasiin vuorotöihin on ollut todella kuluttavaa. Töissä käytetty aika on pois paitsi treenistä myös siitä kuuluisasta levosta. Ammattiurheilijat harjoittelevat 2-3 kertaa päivässä, mutta eivät käy välissä 8 tuntia töissä ja käytä työmatkoihin tuntia. Vaikka työ itsessään ei olisi fyysisesti kuluttavaa, vie se aikaa jota kovaa harjoittelevan pitäisi voida hyödyntää lepäämiseen ja palautumiseen. Myöskään pysyvät vammat eivät ole tekosyitä vaan valitettavia tosiasioita, jotka tulee huomioita harjoittelussa ja pelitaktiikan luomisessa mahdollisimman hyvin. Väsymys ei ole tekosyy vaan merkki siitä, että kropalle pitää antaa aikaa palautua ja päälle aikaa nukkua. Tämän ymmärtäminen on ollut minulle avartavaa ja olen oppinut olemaan armeliaampi itselleni. Pelkäsin sen johtavan ”pehmenemiseen” ja laiskistumiseen, mutta koen saaneeni pikemminkin uutta viisautta ja malttia. Kuten jo totesin, työ ei ole tehty vaan vasta lupaavassa alussa. Harjoitteluahneus meinaa edelleen hiipiä pintaan ja pelko osaamisen häviämisestä kalvaa ajoittain. Pyrin kuitenkin kohti positiivisempaa ajattelutapaa, jossa urheileminen perustuu suorituspakon sijaan aitoon haluun ja jaksamiseen.
Uimari Eetu Karvonen kommentoi haastattelussaan hyvin samaa aihetta:
"Omalta uralta löytyisi monta asiaa, jotka olisin jälkikäteen tehnyt toisin; lähinnä painottaisin oman kehon antamien merkkien kuuntelua ja seurantaa, jotta kehitystä todella tapahtuu. Itse olen viettänyt suurimman osan urastani ylikunnossa tai kipeänä ja olen nähnyt monien muidenkin urheilijoiden kaatuvan ajatusmalliin, jossa treenimääristä ja kovuudesta tulee tärkeämpi tavoite kuin kilpailusuorituksesta. Suorituskyvyn eri osa-alueita ei voi erottaa ja kaikkia niitä on kehitettävä tasaisesti. Pelkkään harjoitteluun panostaminen ei riitä, sillä samalla levon, lihashuollon, ravinnon ja psyykken hoidon on parannuttava, muuten haluttua tulosta ei saavuteta. Harjoittelu hoituu itsestään motivoituneella urheilijalla, mutta muut asiat on helppo unohtaa. Kuntoilijoille suosittelen aina valmentajan (personal trainerin) palkkaamista, joka pystyy opettamaan oikeat suoritustekniikat oli laji mikä tahansa. Etenkin uinti harrastuksena helpottuu huomattavasti kun oikeat tekniikat ovat hallussa. Lisäksi oman lajin löytämiseen kannattaa panostaa koska liikkumisen kuuluu olla kivaa ja nautinnollista. Minulle urheileminen vain terveyssyistä tai kalorien polttamiseksi (sisällä cross trainerilla) on aivan älytöntä!” (Eetun superfood-teemainen haastattelu kokonaisuudessaan: http://cocovishop.com/fi/blogi/entry/urheilija-ja-superfoodit-uimari-eetu-karvonen)
Fyysiseen vointiin liittyvien oivallusten lisäksi olen kokenut kasvua myös henkisellä puolella ja kevään kilpailusuorituksissa tämä näkyikin rentoutena ja varmuutena (ja jopa muutamana mitalinakin). Tämä jääköön kuitenkin toisen kirjoituksen aiheeksi.
Hyvää loppukesää, kovaa treeniä, hyvää syömistä ja runsasta lepoa kaikille!
Olen ollut lajeissani hyvä. En se kirkkain tähti, mutta hyvä kuitenkin. Pärjäämisestä ja kehittymisestä huolimatta minua on vaivannut koko ajan riittämättömyyden tunne ja pieni levottomuus siitä, etten tee tarpeeksi. Fysiikan parantuminen on ollut huomattavaa, mutta silti riesana on ollut jatkuva pienten vammojen kierre, jonka ovat katkaisseet aina välillä muutamat suuret ja pitkää kuntoutumista vaativat loukkaantumiset. Usein tavattuja tuttavuuksia ovat olleet myös turhautuminen lajiin ja omaan itseen, kyllästymisen tunteet sekä harjoittelun ajoittainen epämielekkyys. Kehon kokonaisvaltainen, pitkäkestoinen väsymys ei sekään ole vierasta.
Tehokas harjoittelu, kokonaisvaltainen kehittyminen, suorituskyvyn maksimointi ja lajissa menestyminen ovat aina kiinnostaneet minua valtavasti ja olen tankannut valtavasti erilaisia harjoitteluoppaita, treenipäiväkirjoja ja keskustelupalstoja tiedonnälässäni. Olen käynyt harjoittelemassa eri lajien osaajien kanssa ja kysellyt treenivinkkejä kokeneilta harrastajilta. Olen kokeillut erilaisia punttiohjelmia, käynyt kehonhuollon tunneilla, loikkinut, spurttaillut ja joogannut. Keho on muuttanut muotoaan ja olen oppinut uusia asioita, mutta silti minusta on tuntunut että toteuttaessani varsinaista ”juttuani” eli kilpaillessani en ole saanut itsestäni kaikkea irti. Olen juossut hiestä märkänä ja ponnistellut voimain takaa, mutta silti jotain on jäänyt uupumaan. Vuosikausia olen käyttänyt tähän lääkkeeksi kovaa harjoittelua. Päättelymalli on ollut seuraava: ”en onnistunut torjunnoissa/blokeissa/alasviennissä” → ”olen harjoitellut liian vähän/huonosti/väärin/kevyesti” → ”minun pitää harjoitella enemmän/paremmin/kovemmin”.
Muistan kuulleni mantran yksi-lepopäivä-viikossa lukemattomia kertoja ja muistan myös toteuttaneeni sitä lepäämällä ”kevyen” lajiharjoituksen ja ”palauttavan” lenkin muodossa. Monesti olen tuskaillut ajanpuutetta yrittäessäni sovittaa kaikki treenini iltavuoroviikolle ja pinnistellessäni ehtiäkseni yövuoroon suoraan treeneistä. Missään vaiheessa mielessäni ei ole käynyt se, että 2-3 kertaa päivässä harjoittelevat lajihuiput eivät välttämättä käy töissä. Mitään ongelmaa minulla ei näiden asioiden kanssa ollut vuosikausiin; olen harjoitellut kovaa, paljon ja raskaasti. Kovien ja raskaiden harjoitusteni jälkeen olen käynyt töissä ja sen jälkeen olen mennyt luennolle. Tämä onnistuu kyllä ja monesti tällaisesta suorittamisesta saa jopa kiitosta ja ihailua osakseen.
Viimeisimmät lääkärivisiitit ja karu totuus nivelten kulumista ovat ajaneet kuitenkin miettimään treenaamisen ja levon suhdetta ja viimeisen seitsemän kuukauden aikana olenkin toteuttanut uudenlaista harjoittelutapaa:
Vähemmän on enemmän
Suurin työmaa ja kaikista haastavin osuus on ollut oma pääkoppa, joka on asennoitunut 14 vuoden ajan täysillä tekemiseen, rajojen ylittämiseen ja tekosyiden vihaamiseen. Tämä työmaa on edelleen auki ja vaatii paljon aikaa ennen kuin työkalut saadaan sen osalta pakettiin. Alku on kuitenkin vaikeudestaan huolimatta ollut lupaava eivätkä konkreettiset tuloksetkaan puhu tämän projektin turhuuden puolesta.
Alkutilanne on ollut siis mahdollisimman kovaa treenaava nuori nainen, joka kärsii erinäisistä kulumista ja pikkurenkoista. Tavoitteena on ollut tehdä asioita kovaa ja paljon. Viikkoon on mahdutettu lajitreenit, tukevat oheistreenit sekä palauttavat treenit. Sen ohella on käyty koulussa ja töissä. Käytännössä tämä tyyppi on ollut kohtuullisesti lajissa pärjäävä, hieman kireä ja itseensä tyytymätön sekä uupunut. Uupumus on ollut hitaasti hiipivä seuralainen, jonka olen tulkinnut huonoksi kunnoksi, hetkelliseksi lihajäykkyydeksi tai huonosti nukutun yön seuraukseksi.
Iso tälli niskaan, kaula- ja rintarangan magneettikuvat ja kirurgin lausunto olivat liikkeellepaneva tekijä uuden mentaliteetin ja harjoittelutavan etsimiseen. Aloin käydä läpi omia lajiharjoituksiani ja mietin mitä kustakin lajiharjoituksesta saan. Huomasin pian osan harjoituksista ”menneen ohi” eli en välttämättä muistanut mitä olin tehnyt treeneissä. Usein kävin viikon kaikki ohjatut vuorot läpi ja siihen päälle nujusin kaikilla sparrivuoroilla koska ”pitää harjoitella”. Liian monesta treenistä on kuitenkin puuttunut ajatus ja on tullut painittua vaan sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Tavoitteena on ollut lähteä vähentämään niin sanotun turhan treenin määrää ja kasvattamaan käytyjen treenien laatua.
Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että olen kirjoittanut itselleni esimerkiksi kuukausikohtaisen ohjelman, joka ei sisällä treenimääriä vaan ajatuksia siitä mihin haluan keskittyä ja mitä minun tulee parantaa suorituksissani. Ennen treeneihin lähtöä olen koittanut orientoitua hetken näihin asioihin eli olen vaikkapa etukäteen päättänyt keskittyä treeneissä alta pelaamiseen tai sveeppien hakuun. Aina nämä suunnitelmat eivät toteudu konkreettisesti harjoituksissa, mutta pää ja sen mukana myös kroppa ovat eri tavalla mukana tekemisessä ja treenit saavat enemmän merkitystä. Jos sparrivuoropäivänä olen tuntenut itseni väsyneeksi tai en ole ollut erityisen keskittynyt painimiseen, olen jättänyt menemättä kyseisiin treeneihin. Tämä uusi ajattelumalli on tuonut tehokkuuden tuntua lajiharjoituksiin ja auttanut analysoimaan omaa painia uudella tavalla. Välillä olen korvannut varsinaiset lajitreenit tiettyjen kavereiden kanssa toteutetulla täsmäharjoittelulla, joka useimmiten on tarkoittanut eläväistä tehtävädrillailua pienemmällä intensiteetillä ja isommalla ajatuksella.
Tämä ei toki tarkoita sitä, että harjoitusmääräni olisivat romahtaneet minimiin tai etten olisi halukas treenaamaan myös ”kovaa”. Pyrkimykseni on ollut siis karsia niin sanottua turhaa tekemistä ja laittaa enemmän panoksia oikeiden asioiden tekemiseen. Tämä on tarkoittanut hieman karsiutunutta viikottaista treenituntimäärää ja paljon karsiutunutta turhan vääntämisen määrää. Turhalla vääntämisellä tarkoitan itselleni tyypillistä jääräpäistä ongelmanratkaisua, jossa kovuus ja vauhti on korvannut ajattelun ja rauhallisuuden.
Kevään aikana pääsin välillä lipsumaan tästä uudesta, uljaasta suunnitelmastani ja painoin täyttä päätä kohti uusia harjoituksia vaikka vanhat painoivat vielä jaloissa. Onneksi uusi ajatusmalli on kuitenkin rakentumassa ja nämä hetkelliset ylilyönnit harjoittelun suhteen loppuvat lyhyeen. Kesä toi kuitenkin mukanaan totaalisen stopin vanhalle mallille: kesätyö Pohjois-Norjan perukoilla ei tarjoa juurikaan mahdollisuuksia lajiharjoitteluun ja oheisharjoitteluakin rajoittavat vaihtelevat työvuorot. Niin joo, ne työvuorot muuten vaikuttavat harjoitteluun ja palautumiseen. Jännä juttu huomata, ainakin itselleni on ollut. Kevään kisaputki oli intensiivinen ja painiton kesä on sille hyvää vastapainoa. Kroppa saa kaipaamaansa lepoa ja myös pää pääsee lomailemaan painimisesta ja kilpailemisesta.
Kesätavoitteenani on ollut kehon kuunteleminen ja treenien suhteuttaminen päivän olotilaan. Tässä onkin ollut haastetta kerrakseen, mutta olen opetellut erottamaan esimerkiksi laiskuutta oikeasta väsymyksestä. Yllätyksekseni olen saanut huomata, että kroppa ei olekaan veltostunut vaikka treenimäärät ovat olleet hyvinkin vähäisiä ja treenien kesto lyhyehkö. Sen sijaan olen pitkästä aikaa kokenut saaneeni treeneihin potkua eli tekeminen on sujunut hyvällä sykkeellä, innokkaalla mielellä ja kovalla intensiteetillä. Olen ainoastaan päästänyt irti treeniaikatauluista ja tietyistä ”pakollisista” treenimuodoista ja pyrkinyt tekemään kunakin päivänä sitä mitä on tehnyt mieli sen mukaan miltä kroppa on tuntunut. Hyvin monena päivänä olen syönyt hyvin, lukenut kirjaa, ottanut muutaman valokuvan ja käynyt ehkä kävelyllä. Keho tuntuu palautuneelta ja hyvinvoivalta. Käytännössä treenit ovat koostuneet loikkaharjoituksista, maastovaelluksista, kahvakuulailusta ja pilates-henkisestä keskivartalojumpasta.
Kesäähän ei jatku enää montaa viikkoa ja paluu painimatolle on pian edessä. Treenimäärät tulevat taas kasvamaan ja kilpailuita alkaa ilmestyä jälleen kalenteriin. Aion kuitenkin jatkaa tällä linjalla ja katsoa millaisia tuloksia saan aikaiseksi. Jos tulen pyöritellyksi pitkin tatamia ja alan jäädä treeneissä alakynteen teen selvästikin jotain väärin ja treenitapaa tulee säätää uudelleen. Toistaiseksi tämä kehon kuunteluun keskittyvä, laadukkaaseen treeniin ja ennen kaikkea lepoon panostava toimintatapa tuntuu hyvältä ja vähän pelottavaltakin. Pelottavalta siksi, että se poikkeaa entisistä tavoistani niin paljon, mutta hyvältä siksi että keho saa lepoa ja rasitusta sellaisessa suhteessa, että toimintakyky ei kärsi väsymyksen vuoksi.
Tekosyy-ajattelusta luopuminen on ollut haastavaa, mutta kovin antoisaa. Ennen ajattelin, että työnteko on vain tekosyy olla treenaamatta kovaa, mutta vuosien armottoman treenin yhdistäminen erilasiin vuorotöihin on ollut todella kuluttavaa. Töissä käytetty aika on pois paitsi treenistä myös siitä kuuluisasta levosta. Ammattiurheilijat harjoittelevat 2-3 kertaa päivässä, mutta eivät käy välissä 8 tuntia töissä ja käytä työmatkoihin tuntia. Vaikka työ itsessään ei olisi fyysisesti kuluttavaa, vie se aikaa jota kovaa harjoittelevan pitäisi voida hyödyntää lepäämiseen ja palautumiseen. Myöskään pysyvät vammat eivät ole tekosyitä vaan valitettavia tosiasioita, jotka tulee huomioita harjoittelussa ja pelitaktiikan luomisessa mahdollisimman hyvin. Väsymys ei ole tekosyy vaan merkki siitä, että kropalle pitää antaa aikaa palautua ja päälle aikaa nukkua. Tämän ymmärtäminen on ollut minulle avartavaa ja olen oppinut olemaan armeliaampi itselleni. Pelkäsin sen johtavan ”pehmenemiseen” ja laiskistumiseen, mutta koen saaneeni pikemminkin uutta viisautta ja malttia. Kuten jo totesin, työ ei ole tehty vaan vasta lupaavassa alussa. Harjoitteluahneus meinaa edelleen hiipiä pintaan ja pelko osaamisen häviämisestä kalvaa ajoittain. Pyrin kuitenkin kohti positiivisempaa ajattelutapaa, jossa urheileminen perustuu suorituspakon sijaan aitoon haluun ja jaksamiseen.
Uimari Eetu Karvonen kommentoi haastattelussaan hyvin samaa aihetta:
"Omalta uralta löytyisi monta asiaa, jotka olisin jälkikäteen tehnyt toisin; lähinnä painottaisin oman kehon antamien merkkien kuuntelua ja seurantaa, jotta kehitystä todella tapahtuu. Itse olen viettänyt suurimman osan urastani ylikunnossa tai kipeänä ja olen nähnyt monien muidenkin urheilijoiden kaatuvan ajatusmalliin, jossa treenimääristä ja kovuudesta tulee tärkeämpi tavoite kuin kilpailusuorituksesta. Suorituskyvyn eri osa-alueita ei voi erottaa ja kaikkia niitä on kehitettävä tasaisesti. Pelkkään harjoitteluun panostaminen ei riitä, sillä samalla levon, lihashuollon, ravinnon ja psyykken hoidon on parannuttava, muuten haluttua tulosta ei saavuteta. Harjoittelu hoituu itsestään motivoituneella urheilijalla, mutta muut asiat on helppo unohtaa. Kuntoilijoille suosittelen aina valmentajan (personal trainerin) palkkaamista, joka pystyy opettamaan oikeat suoritustekniikat oli laji mikä tahansa. Etenkin uinti harrastuksena helpottuu huomattavasti kun oikeat tekniikat ovat hallussa. Lisäksi oman lajin löytämiseen kannattaa panostaa koska liikkumisen kuuluu olla kivaa ja nautinnollista. Minulle urheileminen vain terveyssyistä tai kalorien polttamiseksi (sisällä cross trainerilla) on aivan älytöntä!” (Eetun superfood-teemainen haastattelu kokonaisuudessaan: http://cocovishop.com/fi/blogi/entry/urheilija-ja-superfoodit-uimari-eetu-karvonen)
Fyysiseen vointiin liittyvien oivallusten lisäksi olen kokenut kasvua myös henkisellä puolella ja kevään kilpailusuorituksissa tämä näkyikin rentoutena ja varmuutena (ja jopa muutamana mitalinakin). Tämä jääköön kuitenkin toisen kirjoituksen aiheeksi.
Hyvää loppukesää, kovaa treeniä, hyvää syömistä ja runsasta lepoa kaikille!
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Tulossa: Susirajan tuolla puolen with Ida Hansson - naisten bjj/sw -seminaari
Lokakuun 21.-23. päivä klubilla tapahtuu:
SUSIRAJAN TUOLLA PUOLEN WITH IDA HANSSON - naisten bjj- ja lukkopainiseminaari.
Vetäjäksi saamme 2011 ruskea-/mustavöisten Euroopan mestari sekä MM hopeamitalisti Ida Hanssonin. Ida on menestynyt hyvin kaikilla vyöasteilla sekä brasilialaisessa jiu-jitsussa että lukkopainikilpailuissa. Viimeaikaisiin saavutuksiin kuuluvat muun muassa:
2011 bjj Mm-hopea sarjassa -69 kg
2011 bjj Em-kulta sarjassa -69 kg
2010 lukkopainin Ruotsin mestaruus sarjassa -60 kg
2009 ADCC Euroopan Trials voitto sarjassa +60 kg
Ida on bjj:n ruskeavyö, joka treenaa Kööpenhaminassa Arte Suaven (Check Mat) salilla. Hän on erinomainen opettaja, joka rakentaa hyviä harjoituskokonaisuuksia ja ohjaa selkeästi. Seminaari on avoin kaikille harrastusajasta ja -taustasta riippumatta. Myös pelkästä vapaaottelusta tai lukkopainista kiinnostuneille on tarjolla takuuvarmasti hyviä oppeja.
Aikataulu
Perjantai
18:30-20:00 bjj (myös miehille avoin vuoro)
Lauantai
10:00-11:30 bjj
12:30-14:00 sw
15:30-17:00 sparri
sauna + ruokailu (kana-/kasviskiusaus, salaatti, levite, vesi) HUOM! TÄMÄ KUULUU LEIRIN HINTAAN, jos olet ilmoittautunut etukäteen.
Sunnuntai
11:00-12:30 sw
13:00-14:30 bjj
(15:30-17:00 mahdollisuus osallistua salin perustreeneihin)
Seminaarin hinta on korkeintaan 50 €, mutta mitä useampi ilmoittautuu sitä halvemmaksi seminaarimaksu muuttuu. Tarkoitus on kattaa vain kulut. Yöpyminen salilla on mahdollinen ja Omena-hotellista löytyy ainakin edullista majoitusta.
Lisätietoja: hanna_hirvonen@hotmail.com
Ilmoittautumispakkoa ei ole, mutta kuulisimme mielellämme etukäteen kuinka montaa painijaa olemme saamassa kylään Jyväskylään. Tapahtumahan löytyy myös luonnollisesti Facebookista.
SUSIRAJAN TUOLLA PUOLEN WITH IDA HANSSON - naisten bjj- ja lukkopainiseminaari.
Vetäjäksi saamme 2011 ruskea-/mustavöisten Euroopan mestari sekä MM hopeamitalisti Ida Hanssonin. Ida on menestynyt hyvin kaikilla vyöasteilla sekä brasilialaisessa jiu-jitsussa että lukkopainikilpailuissa. Viimeaikaisiin saavutuksiin kuuluvat muun muassa:
2011 bjj Mm-hopea sarjassa -69 kg
2011 bjj Em-kulta sarjassa -69 kg
2010 lukkopainin Ruotsin mestaruus sarjassa -60 kg
2009 ADCC Euroopan Trials voitto sarjassa +60 kg
Ida on bjj:n ruskeavyö, joka treenaa Kööpenhaminassa Arte Suaven (Check Mat) salilla. Hän on erinomainen opettaja, joka rakentaa hyviä harjoituskokonaisuuksia ja ohjaa selkeästi. Seminaari on avoin kaikille harrastusajasta ja -taustasta riippumatta. Myös pelkästä vapaaottelusta tai lukkopainista kiinnostuneille on tarjolla takuuvarmasti hyviä oppeja.
Aikataulu
Perjantai
18:30-20:00 bjj (myös miehille avoin vuoro)
Lauantai
10:00-11:30 bjj
12:30-14:00 sw
15:30-17:00 sparri
sauna + ruokailu (kana-/kasviskiusaus, salaatti, levite, vesi) HUOM! TÄMÄ KUULUU LEIRIN HINTAAN, jos olet ilmoittautunut etukäteen.
Sunnuntai
11:00-12:30 sw
13:00-14:30 bjj
(15:30-17:00 mahdollisuus osallistua salin perustreeneihin)
Seminaarin hinta on korkeintaan 50 €, mutta mitä useampi ilmoittautuu sitä halvemmaksi seminaarimaksu muuttuu. Tarkoitus on kattaa vain kulut. Yöpyminen salilla on mahdollinen ja Omena-hotellista löytyy ainakin edullista majoitusta.
Lisätietoja: hanna_hirvonen@hotmail.com
Ilmoittautumispakkoa ei ole, mutta kuulisimme mielellämme etukäteen kuinka montaa painijaa olemme saamassa kylään Jyväskylään. Tapahtumahan löytyy myös luonnollisesti Facebookista.
 |
| Ida Hansson ja Shanti Abelha opettamassa Girls Only -seminaarissa Tukholmassa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)