lauantai 2. elokuuta 2014

Lauran treenivuosi Espanjassa

Olen Laura, monelle fightclubilaisellekin vielä tuntematon tapaus, koska joululomaa lukuun ottamatta vietin viimeiset 10 kk Espanjan Granadassa Erasmus-vaihdossa. Vaihtohakupapereita täyttäessäni olin harrastanut brasilialaista jiu jitsua ja lukkopainia vasta muutaman kuukauden, enkä vielä edes osannut miettiä, mikä olisi Euroopan kuumin treenimesta. Eikä se tuntunut niin tärkeältä. Tarkistin kuitenkin, että hakusanalla ”bjj granada” löytyi pari osumaa. Seuraavassa pieni kirjoitus siitä, miten kävi harrastuksen kun Lentävä Kääpiö lähti Espanjaan.


Perille päästyäni ja kämpän löydettyäni laitoin sähköpostia pariin netistä poimimaani sähköpostiosoitteeseen, sillä soittaminen silloisella kielitaidollani tuntui vielä mahdottomalta. Löysin tieni yhden pienen bjj-porukan treeneihin. Vaikka en paljoa puhunutkaan, minut otettiin hyvin vastaan. Harrastajat olivat lähinnä valkovöisiä, tekniikat olivat sopivan haastavia ja treeni tuntui mukavalta. Harmillisesti tämä tiimi treenasi vain pari kertaa viikossa, joten päätin käydä kokeilemassa vielä toisessa bjj-porukassa.

Päädyin siis brasilialaisen Luis Zaraten perustamalle Dojo Zaraten (Equipe Franco Penteado/Kito Ryu) salille Granadan vieruskylään. Seurassa harjoitellaan pääasiassa brasilialaista jiu jitsua mustavöisen Ali Dinarin johdolla. Aktiivisia ja edistyneempiä kisaajia Team Zaratessa oli aloittaessani kaksi – ruskeavöinen Yusef ja purppuravöinen Nico. Lisäksi salilla kävi jokunen sinivyö ja vaihteleva määrä valkovöitä. Sali oli pieni liikehuoneisto, jonka suurista lasi-ikkunoista ohikulkijat tuijottivat. Kävin kokeilemassa pari kertaa, en ymmärtänyt paljoa ja sain pahasti selkääni. Tekniikat olivat haastavampia ja harrastajat edistyneempiä kuin aiemmalla salilla. En osannut noudattaa salietikettiä, mutta vyön sentään sidoin hyvin (kiitos mahtavan vyönsitomisvideon). Sanoivat, että treenaavat maanantaista perjantaihin joka ilta, mutta olivat juuri vaihtamassa salia ja ilmoisivat uuden osoitteen.

Oli kommunikaatio-ongelmia. Mietin että suuttuivatkohan minulle jostakin. Taisin vuodattaa Hannalle useampaan kertaan, kuinka treenaamattomuus hajottaa ja taisin haukkua koko maankin paskaksi. Opiskelen pääaineenani liikuntapedagogiikkaa, ja valitsin pari kurssia judoa, jotta pääsisin vähän useammin tatamille (tässä kohtaa peukku Espanjalle – judo on siellä osa koulujen liikunnanopetusta). Sitten sain uuden salin osoitteen vihdoin tietooni. Uusi sali oli autokorjaamoiden keskellä sijaitseva halli. Tatami oli harrastajamäärään nähden suuri, mutta muuten tilat olivat melko vaatimattomat. Sanoivat, että rakentavat pikku hiljaa parempaa. Oli aikaisia aamuherätyksiä, oli paljon liikuntaa koulussa ja vieras kieli vaati niin paljon aivotyötä että olin väsynyt koko ajan. Syksyn ajan kävin bjj-treeneissä 4-5 päivänä viikossa, mikä tuntui hyvän Suomi-rytmin jälkeen vähältä. Tosin tuossa tilanteessa en olisi jaksanutkaan enempää – paitsi sunnuntaisin, jonka espanjalaiset pyhittävät tehokkaasti lepopäivänä. Treeneissä oli kuitenkin hyvä porukka ja vaikka kuinka väsytti treeneihin mennessä, kotiin tullessa ei tarvinnut olla koskaan huonolla tuulella. Espanjalaiset puhuvat paljon, myös kesken treenien, ja treeneissä oli myös pakko oppia espanjaa.




Paco ja Maestro Ali 

Oli kylmä talvella. Treenattiin sukat jalassa viimeiseen asti, varpaat valkoisina ja kohmelossa. Joulukuuhun mennessä en ollut vielä ihan tyytyväinen treenaamiseeni, en ollut mielestäni kehittynyt tarpeeksi. Treenit olivat hyviä mutta tuntui, etten saanut kovin paljoa tekniikoista vietyä käytäntöön. Lämmin Suomi-koti houkutti. Kisa-asioiden selvittäminen tuntui hankalalta eikä kisoja ollut paljon, joten en kisannut syksyllä ollenkaan. Onneksi joulu Suomessa oli märkä ja vähäluminen, jolloin Espanjaan palaaminen tammikuun auringonpaisteeseen tuntui kuitenkin mukavalta. Lisäksi tiedossa olevat Lissabonin kisat ja siellä Jyväskylän joukkuekavereiden näkeminen olivat kivaa odotettavaa.

Kevään aikana palaset loksahtelivat paikoilleen. Aloin ymmärtää kieltä, tuntui että opin treeneissä paljon enemmän kuin ennen joulua ja hoksasin, kuinka taitava opettaja Ali todella onkaan. Ali on aikido-taustainen, perinteitä vaativa ja tarkka opettaja, joka pienestä harrastajamäärästä huolimatta opettaa paljon ja suurella sydämellä. Tuli mahdollisuus treenata joka arkiaamu, ja päätin järjestää kurssit niin, että pääsin treenaamaan välillä pari kertaa päivässä. Lisäksi tehtiin porukalla voimatreeniä ennen iltaharjoituksia. Ilmat lämpenivät ja salille alkoi ilmestyä uusia harrastajia, joiden kanssa sparratessa pääsi joskus toteuttamaankin opittuja tekniikoita. Nautin joka treenistä, ja tuntui että opin koko ajan jotain uutta. Treenisalista tuli kuin toinen koti, ja joukkueesta loistavine persoonineen ja hölmöine juttuineen kuin oma espanjalainen perhe. Tosin suurin osa harrastajista oli kotoisin jostain muualta kuin Espanjasta.

Dojo Zaraten espanjalais-marokkolais-italialais-ecuadorilais-jenkkiläis-venezuelalais-puolalais-suomalainen perhe
Synttärijuhlat
Lissabonin tammikuun kisojen lisäksi kävin keväällä kahdet pienehköt kisat Madridissa. Minua pyydettiin kirjoittamaan raporttia jo aiemmin, mutta laiskuuttani kokoan tapahtumat vasta nyt tähän. Ensimmäiset kisat olivat helmikuussa, ja koska Granadasta ei lähtenyt ketään mukaan, raahasin kämppikseni huoltamaan ja kannustamaan. Voitin ensimmäisen matsin lähinnä siksi koska kaverilla oli selkäongelmia eikä sietänyt painetta kun päädyin alussa pinon päällimmäiseksi. Toisen hävisin pisteillä ihan samaan tyyliin kuin Lissabonissa: vedin guardiin, hetken vastusteltuani kaveri tuli ohi enkä päässyt enää päälle. Harmitti tosi paljon. Omien laskeskelemieni mukaan minun olisi pitänyt olla kolmas tai saada vielä yksi matsi, mutta olin aika pihalla, järjestäjät olivat pihalla ja otti päähän. Lähdettiin viettämään mukavaa Madridin-lomaa kämppisten kanssa.


Jälkimmäiset kisat olivat toukokuussa, vain paria viikkoa ennen lähtöäni, ja sinne matkustettiin onneksi isommalla porukalla Zarate Teamista. Sain hyvin treeniä alle, tunsin kehittyneeni kevään aikana ja voitontahto oli kova. Sain omaan painoluokkaani (-64kg) kaksi muuta tyttöä. Ensimmäisen matsin voitin käsilukolla, toisen vein pisteillä ja niin voitin ensimmäiset kisani! Pääsin vielä illalla ottelemaan valkovöisten avoimeen painoluokkaan. Meitä oli viisi, mutta vain yksi tyttö ylemmästä painoluokasta kuin minä (onneksi espanjalaiset ovat aika pieniä). Pistevoitto, kuristus, pistevoitto - hienolle treenikeväälle mahtava palkinto avoimen painoluokan voitolla! Nuo kesäkuun kisat olivat siis valmistautumisen ja suorituksen kannalta parhaat kisani tähän mennessä. Nyt halu kisata lisää on kova, ja ensi vuonna aion todellakin nauttia Suomen hyvin järjestetyistä kisoista.




Equipo Franco Penteandon kisaedustus
Kaiken kaikkiaan Zarate Teamin kanssa treenailu oli opettavainen ja mahtava kokemus. Tunnelmat etenivät treenaamattomuusahdistuksesta helpotuksen kautta jopa euforiseen tilaan, jolloin joka päivä on kiva treenipäivä (paitsi se sunnuntai, jonka kiireettömyyttä opin lopulta myös arvostamaan). Oma Erasmus-vaihtoni ei ollut ihan perinteinen ”vähän opiskelua ja paljon juhlintaa”-tyyppinen kombo, ja välillä harmittikin etten saanut kovin paljoa kavereita koulusta. Onneksi tässä lajissa ei kuitenkaan tarvitse olla yksin ja pienessä tiimissä kaikki otetaan hyvin huomioon.

Tällä hetkellä kirjoittelen Norjasta, missä olen käynyt myös kevyesti rullailemassa, kun aikaa ja energiaa on töiltä riittänyt. Bjj-väki tuntuu olevan siitä mahtavaa porukkaa, että jopa tällaiset lähes kääpiön kokoiset tytöt otetaan näköjään lämpimästi vastaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisilla vaikuttaa olevan hyvä maine bjj-piireissä ulkomailla – mennään siis rohkeasti sekaan vaan.

Granada on muuten hieno, historiaa huokuva kaupunki Sierra Nevadan vuoriston juurella ja ihan Aurinkorannikon tuntumassa. Kannattaa siis vierailla sekä itse kaupungissa että treenisalilla (Ali puhuu myös englantia). Brasilialais-espanjalaiseen blogiin pääsee vierailemaan tästä: http://dojozarate.blogspot.no/ ja Facebook-sivulle tästä: https://www.facebook.com/DojoZarate2006?fref=ts

Laura


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti