Elokuun ajan hässäkkää, vierailijoita ja sparrimaratonin valmisteluja

Elokuun alku on mennyt tyttöpainijoilla normaalin treenin merkeissä. Hässäkkää kuitenkin riittää, ja paljon aikaa on mennyt tämän viikon lauantaina "Kamppailu-urheilua kellon ympäri", tuttavallisemmin sparrimaratonin järjestelyissä. Kyseinen tapahtuma lienee jo kaikille idealtaan tuttu, mutta laitetaanpa vielä kerran tapahtumablogin osoite tähän: http://sparrimaraton.blogspot.fi/. Huikea juttu tulossa!

Normitreenien lisäksi meillä on ollut jälleen kerran ilo emännöidä muutamia vierailevia tähtiä. Pari viikkoa sitten helsinkiläiset Miia Isola ja Maria Liuska kävivät painimassa kanssamme, tosin eri päivinä, ja viime sunnuntaina saatiin vahvistuksia kuopiolaisesta ammattilaisvapaaottelija Vuokko Kataisesta sekä tuoreesta bjj:n maailmanmestarista Jonna Konivuoresta. On mahtavaa kun porukkaa käy kylässä, tulee aina uusia juttuja omaankin treeniin.

Sen tarkemmin en kuvaile nyt parin viikon aikana olleita treenejä, mutta ollaan vaihteeksi keskitytty lukkopainiin. Aiheena on olleet selkäkontrolli, kuristukset sieltä, kilpparista ollaan haettu giljotiinia ja braboa ja nyt muutama kerta ollaan hiottu perhosguardista reverse armbarin sekä triangelin hakua. Lopetuspainotteinen pariviikkoinen siis. Ja sparripainotteinen. Nyt on kunto kohdillaan lauantain urakointia varten, loppuviikko "herkistellään" ja tankataan. Minulle tämä on ainakin eka maraton.

Kyläilijät ja omat tytöt su 10.8. - kuvan pehmolelut eivät liity treeneihin

Syksyn peruskurssit käynnistyvät syyskuun alussa!

Jyväskylän Fight Clubin peruskurssit pyörähtävät käyntiin syyskuun ensimmäisellä ja toisella viikolla. BJJ:n ja lukkopainin yhdistetty peruskurssi starttaa tiistaina 2.9. ja vapaaottelun peruskurssi torstaina 11.9. Syksyn uutuutena on myös 7-9 luokkalaisille suunnattu junnukurssi, jonka ensimmäiset treenit ovat keskiviikkona 10.9. Kaikille kursseille pystyy ilmoittautumaan jo nyt klubin kotisivuilla osoitteessa www.jklfightclub.com. Etsi etusivulta haluamasi kurssi ja käy täyttämässä ilmoittautumislomake. Kurssit ovat tulleet nopeasti täyteen, joten kannattaa hoitaa ilmoittautuminen heti alta pois.

Naisille suunnattu BJJ:n ja lukkopainin peruskurssi alkaa myöhemmin syksyllä, marraskuun puolessa välissä. Ilmoittelemme siitä täällä blogissa sekä tietysti seuran kotisivuilla, kunhan kurssi on ajankohtainen. Mikäli et millään jaksa odottaa marraskuun puoleen väliin, mikään ei estä aloittamasta jo syyskuun alun peruskursseilla. Kävitpä sitten naisille suunnatun tai kaikille avoimen peruskurssin, saat sen jälkeen treenata kaikissa Fight Clubin treeneissä. Eli mukaan vaan kun siltä tuntuu!

Heinäkuiset tyttöpainit

Tiistai 29.7. - Lopetuksia sidestä

Tällä kertaa teimme treeneissä sivuskontrollista käsitriangelia sekä kääntöjujia. Molemmista on kirjoitettu jo aiemmin hyvät tekniikkakuvaukset, jotka löytyvät täältä.

Olen itse tykästynyt viime aikoina kovasti käsitriangeliin ja haenkin sitä sidestä aina, jos alla oleva kaveri sattuu tuomaan kätensä kasvojensa yli. Kiristystekniikan hiominen voi aluksi tuntua hankalalta, mutta kun suunnan kerran hoksaa on tämä hyvin turvallinen lopetus, sillä siinä ei tarvitse uhrata hyvää positiota. Mikäli kaveri puolustaa lopetusta "puhumalla puhelimeen" eikä kuristusta saa aivan viimeisteltyä, käy käsitriangeli myös hyvästä kontrollista ja tilanteesta pääsee useimmiten hyvin siirtymään mountiin. Huonona puolena tässä lopetuksessa on se, että kaverin kättä on yleensä vaikea väkisin siirtää pään yli, vaan käsitriangelin hakeminen vaatii yleensä kaverilta pienen virheen.

Siinä missä käsitriangelia haetaan perinteisestä pää-käsikontrollista, on kääntöjujia kätevin hakea polvi pakilta -tilanteesta. Tällöin kaveri lähtee yleensä vaistomaisesti kääntymään kyljelleen ja pakenemaan katkaravulla, jolloin aukeaa paikka käsivarren eristämiselle sekä kaverin pään ympäri kiertämiselle. Ja mikäli tuntuu ettei pääse kiertämään jujiin asti, voi myös tästä kokeilla mountiin siirtymistä.

Lauran treenivuosi Espanjassa

Olen Laura, monelle fightclubilaisellekin vielä tuntematon tapaus, koska joululomaa lukuun ottamatta vietin viimeiset 10 kk Espanjan Granadassa Erasmus-vaihdossa. Vaihtohakupapereita täyttäessäni olin harrastanut brasilialaista jiu jitsua ja lukkopainia vasta muutaman kuukauden, enkä vielä edes osannut miettiä, mikä olisi Euroopan kuumin treenimesta. Eikä se tuntunut niin tärkeältä. Tarkistin kuitenkin, että hakusanalla ”bjj granada” löytyi pari osumaa. Seuraavassa pieni kirjoitus siitä, miten kävi harrastuksen kun Lentävä Kääpiö lähti Espanjaan.

Perille päästyäni ja kämpän löydettyäni laitoin sähköpostia pariin netistä poimimaani sähköpostiosoitteeseen, sillä soittaminen silloisella kielitaidollani tuntui vielä mahdottomalta. Löysin tieni yhden pienen bjj-porukan treeneihin. Vaikka en paljoa puhunutkaan, minut otettiin hyvin vastaan. Harrastajat olivat lähinnä valkovöisiä, tekniikat olivat sopivan haastavia ja treeni tuntui mukavalta. Harmillisesti tämä tiimi treenasi vain pari kertaa viikossa, joten päätin käydä kokeilemassa vielä toisessa bjj-porukassa.

Päädyin siis brasilialaisen Luis Zaraten perustamalle Dojo Zaraten (Equipe Franco Penteado/Kito Ryu) salille Granadan vieruskylään. Seurassa harjoitellaan pääasiassa brasilialaista jiu jitsua mustavöisen Ali Dinarin johdolla. Aktiivisia ja edistyneempiä kisaajia Team Zaratessa oli aloittaessani kaksi – ruskeavöinen Yusef ja purppuravöinen Nico. Lisäksi salilla kävi jokunen sinivyö ja vaihteleva määrä valkovöitä. Sali oli pieni liikehuoneisto, jonka suurista lasi-ikkunoista ohikulkijat tuijottivat. Kävin kokeilemassa pari kertaa, en ymmärtänyt paljoa ja sain pahasti selkääni. Tekniikat olivat haastavampia ja harrastajat edistyneempiä kuin aiemmalla salilla. En osannut noudattaa salietikettiä, mutta vyön sentään sidoin hyvin (kiitos mahtavan vyönsitomisvideon). Sanoivat, että treenaavat maanantaista perjantaihin joka ilta, mutta olivat juuri vaihtamassa salia ja ilmoisivat uuden osoitteen.

Oli kommunikaatio-ongelmia. Mietin että suuttuivatkohan minulle jostakin. Taisin vuodattaa Hannalle useampaan kertaan, kuinka treenaamattomuus hajottaa ja taisin haukkua koko maankin paskaksi. Opiskelen pääaineenani liikuntapedagogiikkaa, ja valitsin pari kurssia judoa, jotta pääsisin vähän useammin tatamille (tässä kohtaa peukku Espanjalle – judo on siellä osa koulujen liikunnanopetusta). Sitten sain uuden salin osoitteen vihdoin tietooni. Uusi sali oli autokorjaamoiden keskellä sijaitseva halli. Tatami oli harrastajamäärään nähden suuri, mutta muuten tilat olivat melko vaatimattomat. Sanoivat, että rakentavat pikku hiljaa parempaa. Oli aikaisia aamuherätyksiä, oli paljon liikuntaa koulussa ja vieras kieli vaati niin paljon aivotyötä että olin väsynyt koko ajan. Syksyn ajan kävin bjj-treeneissä 4-5 päivänä viikossa, mikä tuntui hyvän Suomi-rytmin jälkeen vähältä. Tosin tuossa tilanteessa en olisi jaksanutkaan enempää – paitsi sunnuntaisin, jonka espanjalaiset pyhittävät tehokkaasti lepopäivänä. Treeneissä oli kuitenkin hyvä porukka ja vaikka kuinka väsytti treeneihin mennessä, kotiin tullessa ei tarvinnut olla koskaan huonolla tuulella. Espanjalaiset puhuvat paljon, myös kesken treenien, ja treeneissä oli myös pakko oppia espanjaa.

Paco ja Maestro Ali 

Oli kylmä talvella. Treenattiin sukat jalassa viimeiseen asti, varpaat valkoisina ja kohmelossa. Joulukuuhun mennessä en ollut vielä ihan tyytyväinen treenaamiseeni, en ollut mielestäni kehittynyt tarpeeksi. Treenit olivat hyviä mutta tuntui, etten saanut kovin paljoa tekniikoista vietyä käytäntöön. Lämmin Suomi-koti houkutti. Kisa-asioiden selvittäminen tuntui hankalalta eikä kisoja ollut paljon, joten en kisannut syksyllä ollenkaan. Onneksi joulu Suomessa oli märkä ja vähäluminen, jolloin Espanjaan palaaminen tammikuun auringonpaisteeseen tuntui kuitenkin mukavalta. Lisäksi tiedossa olevat Lissabonin kisat ja siellä Jyväskylän joukkuekavereiden näkeminen olivat kivaa odotettavaa.

Kevään aikana palaset loksahtelivat paikoilleen. Aloin ymmärtää kieltä, tuntui että opin treeneissä paljon enemmän kuin ennen joulua ja hoksasin, kuinka taitava opettaja Ali todella onkaan. Ali on aikido-taustainen, perinteitä vaativa ja tarkka opettaja, joka pienestä harrastajamäärästä huolimatta opettaa paljon ja suurella sydämellä. Tuli mahdollisuus treenata joka arkiaamu, ja päätin järjestää kurssit niin, että pääsin treenaamaan välillä pari kertaa päivässä. Lisäksi tehtiin porukalla voimatreeniä ennen iltaharjoituksia. Ilmat lämpenivät ja salille alkoi ilmestyä uusia harrastajia, joiden kanssa sparratessa pääsi joskus toteuttamaankin opittuja tekniikoita. Nautin joka treenistä, ja tuntui että opin koko ajan jotain uutta. Treenisalista tuli kuin toinen koti, ja joukkueesta loistavine persoonineen ja hölmöine juttuineen kuin oma espanjalainen perhe. Tosin suurin osa harrastajista oli kotoisin jostain muualta kuin Espanjasta.

Dojo Zaraten espanjalais-marokkolais-italialais-ecuadorilais-jenkkiläis-venezuelalais-puolalais-suomalainen perhe

Synttärijuhlat

Lissabonin tammikuun kisojen lisäksi kävin keväällä kahdet pienehköt kisat Madridissa. Minua pyydettiin kirjoittamaan raporttia jo aiemmin, mutta laiskuuttani kokoan tapahtumat vasta nyt tähän. Ensimmäiset kisat olivat helmikuussa, ja koska Granadasta ei lähtenyt ketään mukaan, raahasin kämppikseni huoltamaan ja kannustamaan. Voitin ensimmäisen matsin lähinnä siksi koska kaverilla oli selkäongelmia eikä sietänyt painetta kun päädyin alussa pinon päällimmäiseksi. Toisen hävisin pisteillä ihan samaan tyyliin kuin Lissabonissa: vedin guardiin, hetken vastusteltuani kaveri tuli ohi enkä päässyt enää päälle. Harmitti tosi paljon. Omien laskeskelemieni mukaan minun olisi pitänyt olla kolmas tai saada vielä yksi matsi, mutta olin aika pihalla, järjestäjät olivat pihalla ja otti päähän. Lähdettiin viettämään mukavaa Madridin-lomaa kämppisten kanssa.

Jälkimmäiset kisat olivat toukokuussa, vain paria viikkoa ennen lähtöäni, ja sinne matkustettiin onneksi isommalla porukalla Zarate Teamista. Sain hyvin treeniä alle, tunsin kehittyneeni kevään aikana ja voitontahto oli kova. Sain omaan painoluokkaani (-64kg) kaksi muuta tyttöä. Ensimmäisen matsin voitin käsilukolla, toisen vein pisteillä ja niin voitin ensimmäiset kisani! Pääsin vielä illalla ottelemaan valkovöisten avoimeen painoluokkaan. Meitä oli viisi, mutta vain yksi tyttö ylemmästä painoluokasta kuin minä (onneksi espanjalaiset ovat aika pieniä). Pistevoitto, kuristus, pistevoitto - hienolle treenikeväälle mahtava palkinto avoimen painoluokan voitolla! Nuo kesäkuun kisat olivat siis valmistautumisen ja suorituksen kannalta parhaat kisani tähän mennessä. Nyt halu kisata lisää on kova, ja ensi vuonna aion todellakin nauttia Suomen hyvin järjestetyistä kisoista.

Equipo Franco Penteandon kisaedustus

Kaiken kaikkiaan Zarate Teamin kanssa treenailu oli opettavainen ja mahtava kokemus. Tunnelmat etenivät treenaamattomuusahdistuksesta helpotuksen kautta jopa euforiseen tilaan, jolloin joka päivä on kiva treenipäivä (paitsi se sunnuntai, jonka kiireettömyyttä opin lopulta myös arvostamaan). Oma Erasmus-vaihtoni ei ollut ihan perinteinen ”vähän opiskelua ja paljon juhlintaa”-tyyppinen kombo, ja välillä harmittikin etten saanut kovin paljoa kavereita koulusta. Onneksi tässä lajissa ei kuitenkaan tarvitse olla yksin ja pienessä tiimissä kaikki otetaan hyvin huomioon.

Tällä hetkellä kirjoittelen Norjasta, missä olen käynyt myös kevyesti rullailemassa, kun aikaa ja energiaa on töiltä riittänyt. Bjj-väki tuntuu olevan siitä mahtavaa porukkaa, että jopa tällaiset lähes kääpiön kokoiset tytöt otetaan näköjään lämpimästi vastaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisilla vaikuttaa olevan hyvä maine bjj-piireissä ulkomailla – mennään siis rohkeasti sekaan vaan.

Granada on muuten hieno, historiaa huokuva kaupunki Sierra Nevadan vuoriston juurella ja ihan Aurinkorannikon tuntumassa. Kannattaa siis vierailla sekä itse kaupungissa että treenisalilla (Ali puhuu myös englantia). Brasilialais-espanjalaiseen blogiin pääsee vierailemaan tästä: http://dojozarate.blogspot.no/ ja Facebook-sivulle tästä: https://www.facebook.com/DojoZarate2006?fref=ts

Laura