Back to school - koulupainia

Kuvan koulu ei liity tapahtumiin

Olen jo jonkin aikaa meinannut kirjoittaa kouluvierailusta, jonka teimme viime syksynä ja tänä keväänä Saarijärven Keskuskoulun yläkoulun ja lukion liikuntatunneille. Koulun liikunnanopettajat pyysivät BJJ Saarijärven Sepolta, josko tämä tulisi vetämään yläkoululaisille lukkopainitreenit. Fight Clubilta lähdimme hommaan mukaan Sepon pyynnöstä, jotta paikalle saatiin myös "naisesimerkki". Viime syksynä vedettiin yksi kerta lukkopainia kaikille yläkoulun liikuntaryhmille sekä yhdelle lukioporukalle ja tänä keväänä oli vuorossa lukion valinnaisliikunnan ryhmä. Oli mielenkiintoista seurata, miten nuoret seiskaluokasta ylöspäin lähtivät tutustumaan lukkopainin saloihin. Tässä muutamia havaintoja, joista keskusteltiin myös ryhmän liikunnanopettajien kanssa:

* Alkuun kaveriin koskeminen ujostuttaa: Lämmittelyjen jälkeen tutustuttiin yleensä pystypainiin pummeloinnin kautta. Vaikka näytettiin kontaktin ottamista kaveriin, halusi suurin osa pummeloida kaukana kaverista. Kun mukaan lisättiin tavoite kisata molemmista underhookeista, unohtui kaverin arastelu ja yleensä tämä johti naurun sekaiseen toimintaan. Mattopainissa kaverin mountissa ja guardissa istuminen hihitytti niin ikään, mutta ujous hävisi äkkiä tekemisen myötä. Liikunnanopettajien mukaan hyvää treeniä tulevia paritanssijaksoja varten.

* Nujuaminen on luonnollista: Suurin osa lähti kokeilemaan rohkeasti alku-ujostuksen jälkeen. Joukossa oli myös niitä, jotka eivät alkuun halunneet osallistua ollenkaan. Osa näistä "sivustakatsojista" tempautui kuitenkin mukaan tunnille, koska kavereilla näytti olevan niin hauskaa. Sukupuolellakaan ei näyttänyt olevan väliä, vaan tytöt ja pojat tuntuivat viihtyvän yhtä hyvin.

* Eri oppilaat pääsivät loistamaan: Oli mahtavaa seurata vierestä, kuinka moni oppilas koki onnistumisen kokemuksia tunnilla. Pienikokoiset havaitsivat yleensä liikkeestä ja ketteryydestä olevan hyötyä parin alta paetessa, isommat huomasivat koosta olevan hyötyä kaverin kanssa voimia mitellessä. Emme tunteneet oppilasryhmiä tai yksittäisten oppilaiden (liikunta)taustoja, mutta omien havaintojen perusteella näytti siltä, että nekin oppilaat, jotka eivät välttämättä aina liikuntatunneilla viihdy tai loista, löysivät nujuamisesta itselleen mielekästä tekemistä ja huomasivat pärjäävänsä liikuntatunnilla.

* Treenikaveria kunnioitetaan: Osassa oppilasryhmistä näytti olevan parempi luokkahenki kuin toisissa. Tämä näkyi paria vaihdettaessa (mitä teimme useasti tunnin aikana). Toisissa luokissa uusi pari löytyi helposti, toisissa tietyt oppilaat näyttivät jäävän ryhmän ulkopuolelle. Uusi pari tuli kuitenkin usein tutuksi tekemisen myötä. Treenin loppuun tehtiin meidänkin salille tuttu kättelykierros, jossa jokaista treenikaveria kiitetään kätellen. Elämässä yleensäkin vaadittu kaverin kunnioitus ja luottamus tähän näkyvät selkeästi kamppailulajien treenikulttuurissa. Nujuta saa ja pitää, mutta kaverista ja itsestä pidetään samalla huolta.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Fight Club lajeineen näkyi koulumaailmassa: aiemmin vapari- ja lukkopainitunteja on vedetty ainakin Jyväskylän ammattikoululaisille. Facebookissa löytyvän Kamppailija ei kiusaa -hankkeen sivulla todetaan, että "kamppailulajien yhteinen tahto on että kamppailu-urheilun harrastaja ei kiusaa ketään koskaan. Ei harjoituksissa, ei koulussa, ei vapaa-ajalla." Ihan hyvä tavoite koulumaailmaan yleensä. En väitä, että lukkopaini tai joku muu kamppailulaji olisi välttämättä yhtään parempi koululiikuntamuoto kuin vaikka jalkapallo tai telinevoimistelu. Oli joukossa myös muutamia oppilaita, jotka eivät hommasta pitäneet. Nämä lukkopainitunnit näyttivät kuitenkin olevan menestys, sillä alkuarastelun jälkeen joka tunnilla kaikui nauru ja näkyi tekemisen riemu. Hikikin hommassa tuli.

Tekemisen riemua viime syksyn Finnhits -leiriltä