Menikö lukko yli treeneissä

Ovatko nivelesi olleet toistuvasti kipeinä siitä syystä, että treeneissä tullut nivellukko vedettiin niin sanotusti yli? Oletko joutunut pitämään ei-toivottuja treenitaukoja, koska lukko meni liian pitkäksi ja kädellesi/jalallesi kävi huonosti? Tuntuuko sinusta, että kanssasi sparraaville treenikavereille sattuu usein lukotuksesta johtuvia jääpussilla hautomisia?

Lukottaminen ja kuristaminen sekä näihin lopetuksiin taputtaminen ovat olennainen osa bjj:tä ja lukkopainia. Lopetuksella pyritään saamaan kaveri luovuttamaan verbaalisesti tai taputtamalla. Kilpailuissa vastuu luovuttamisesta on lopetettavalla kilpailijalla; jos toinen ottelija on päässyt rakentamaan hyvän lopetuksen, on hänellä täysi oikeus tuota lopetusta kiristää ja viedä se loppuun. Jos lopetettava kilpailija ei halua taputtaa, on hyvin mahdollista, että lukotettavalle raajalle voi käydä huonosti tai kuristus voi viedä tajun. Kilpailu on kilpailua ja voittoon saa pyrkiä kaikin säännöissä sallituin keinoin.

Sen sijaan treenisalilla moista ehdottomuutta ei pidä harjoittaa. Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka tärkeää on taputtaa lopetuksiin ajoissa. Tärkeää se onkin, ja kuuluu väistämättä jokaisen harrastajan treenaukseen. Harvemmin kuitenkaan korostetaan sitä tosiasiaa, että ylivedetyssä lopetuksessa on aina kaksi osapuolta: ei-taputtaja ja ylivetäjä. Joskus kohdalle sattuu lopetus, joka on toimintaperiaatteiltaan täysin vieras ja kiristyssuunta tulee täytenä yllätyksenä. Tällöin taputus voi olla mielessä, mutta sitä ei vaan ehdi toteuttaa. Yllättävänkin usein taputtamattomuudessa on kyse kuitenkin jääräpäisyyteen asti yltävästä sinnikkyydestä. Lopetukseen jääminen ärsyttää, eikä ego anna millään periksi myöntää kaverin paremmuutta taputuksen muodossa.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu lopetusta toteuttava treenaaja, joka jatkaa lopetusta kunnes kaverin raajat rutisevat ja napsuvat tai tältä menee taju. Vaihtoehtona on myös höllätä lopetusta tai päästää se jopa kokonaan irti. Joku voisi tässä vaiheessa korostaa sitä, että on tärkeää opettaa ihmiset taputtamaan "rankaisemalla" heitä viimeistelemällä lopetus loukkaantumisenkin uhalla. Itse en jaksa uskoa hetkeäkään, että tämäntyyppinen pedagogiikka toimii. Ylivedetyistä raajoista seuraa useimmiten jonkinmittainen treenitauko, mikä tarkoittaa sitä, että kehitys viivästyy yksilötasolla, mutta myös sitä, että treeneissä on taas se yksi treenikaveri vähemmän.

ADCC SM 2009. En taputtanut. Osasyynä oli kokemattomuus, isompana tekijänä jääräpäisyys. Painimiseni olisi varmasti hyötynyt enemmän tätä kisaa seuraavasta kolmesta treenikuukaudesta kuin kymmenen sekunnin väkinäisestä taistelusta lopetusta vastaan ja sitä seuranneesta kolmen kuukauden sairaslomasta.

Vaikka jääräpäiset lopetusta vastaan taistelevat treenikaverit ärsyttäisivätkin, kannattaa pyrkiä olemaan tilanteessa niin sanottu isompi ihminen ja antaa rimpuilijan mennä ennemmin kuin rikkoa tämä. Lopetusta voi myös höllätä sen verran, että rimpuilija pääsee tekemään paon. Jos taitotaso riittää, voi vastustajaa "dominoida" lopetuksien ohella myös positiolla. Jos siis tuntee tarvetta "rankaista" jääräpäistä treenikaveria taputtamattomuudesta, voi tämän tehdä raajojen ylivetämisen sijaan vaikkapa napakalla ja paineisella positiopainilla. Hyvin rakennettua lopetusta voi myös kontrolloida niin, että sen pitää kiinni ja kiristää hitaasti. Tällöin kaverille ja aikaa rimpuilla ja alkaa jopa miettiä, josko olisi sittenkin kivempi taputtaa kuin maata minuuttitolkulla selällään käsilukkoa vastaan taistellen.

Kokemuksen karttuessa harkintakyvyn lopetustilanteissa pitäisi kasvaa entisestään. Kokeneilla treenaajilla ei pitäisi mielestäni olla mitään syytä vetää lopetuksia yli kokemattomammille treenikavereilleen (tai kenellekään). Innokkaat aloittelijat voivat lopettamisen huumassa suhtautua asiaan hieman liiankin painokkaasti, mutta tätä saa karsittua alusta asti toteutetulla asennekasvatuksella ja ohjeistuksella. Se, että taputtaa tai päästää jääräpäisen rimpuilijan lopetuksesta pois ilman taputusta on aivan yhtä tärkeää ja osoittaa mielestäni edistyneisyyttä lajissa.

Kuten alussa totesin, kisoissa kaikki sääntöjen sallimat keinot on sallittu, ja jos lukon haluaa kiristää nopeasti, on se täysin sallittua ja hyväksyttävää. Lähtökohtanahan ei tarvitse edelleenkään olla vastustajan rikkominen. Treenit eivät kuitenkaan ole se paikka, jossa vedätetään omia raajoja yli tai vastaavasti revitään itse muilta käsiä/jalkoja yli.

Loppuun vielä erään jyväskyläläisen pitkänlinjan painijan mietteitä aiheesta:

"Itsellä kyynärpäät olivat kipeinä lähinnä ekan treenivuoden aikana, ja silloinkin melko harvakseltaan. Uskallan myös väittää, että omien sparrikaverien ei juuri ole tarvinnut treeneistä lähteä parantelemaan yliojentuntuneita niveliä. Eli joka tapauksessa on ehkä syytä salilla miettiä asennekalibraatiota puolin ja toisin, jos kipeitä niveliä löytyy useammiltakin treenaajilta. Ei ole mikään häpeä taputtaa ajoissa (ja päästä treeneihin seuraavanakin päivänä). Itsekin taputtelen polvien kunnon vuoksi jalkalukkoihin nykyään hyvinkin kepeästi ilman, etä ego jäisi siitä kovasti mustelmille. Ja toisaalta jos lukkoa ei pysty viemään loppuun kontrolloidusti vaan pitää turvautua riuhtomiseen, pitää ehkä miettiä oman treenin tavoitteita sekä treenikaverien arvoa..."

Tiistai 27.11.2012 - Jalkaveto + selänotto

Tänään kerrattiin avoimen guardin ohitusta ja erityisesti jalkavetoa. Jalkavedossa kaverin jalkaa ei varsinaisesti vedetä mihinkään, vaan sitä paremminkin siirretään pois tieltä ja liikutaan itse syntyneeseen tilaan. Set-uppina oli tilanne, jossa alla oleva pelaa avointa guardia vähintään toinen jalka päällä olevan lantiolla. Lantiolla olevasta jalasta haetaan otteet kahdella kädellä ja samalla kun kädet lähtevät ohjaamaan jalkaa ristiin lantion yli lantio käätyy ja "työntää" jalkaa sivuun. Vetoa ei siis tehdä ainoastaan käsillä, vaan lantiosta saadaan liikettä ja voimaa jalan siirtämiseen. Heti kun jalka on saatu ohjattua ristiin, lähdetään "istumaan" syntynyttä tilaa kiinni eli haetaan oma lantio kiinni kaverin lantioon. Taisin käyttää ilmaisua "valuminen" kuvaamaan tätä liikettä.

Seuraavana tarkastelimme reaktiota jalkavedosta tavallisesti seuraavaan asetelmaan eli siihen, että kaveri lähtee kääntymään kilpikonnapuolustukseen. Idan leirillä olleille selänotto set-up olikin tuttu. Heti kun kaveri lähtee kääntymään, lähdetään hidastamaan tämä liikettä luomalla ns. raami tämän lantion päälle. Raamina toimii oma käsivarsi ja voima raamiin tulee viemällä lantiota mattoon. Liikkeen hidastaminen  ei ole pilkuntarkkaa vaan sen voi toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja sellaisilla otteilla kun ehtii saada. Tärkeää on kuitenkin saada kaverin päälle sen verran painoa, että tämä joutuu punnertamaan päästäkseen kilppariin. Kun paine on kohdillaan, lähdetään tuomaan ensimmäistä hookia sisään. Ensimmäiseksi hookiksi tulee alempi jalka eli seurataan jalalla lähellä kaveria, ja kun tämän kylki nousee matosta, työnnetään oma alempi jalka heti sisään. Kun hookki on kohdillaan, haetaan heti hyvä yläkropan kontrolli eli mielellään seat-belt ote ja tietty se oma rintakehä kaverin yläselkää vasten. Sitten mahdollisuuksien mukaan vedetään kaverin heti takaisin hookin puoleiselle kyljelle ja aletaan rakentaa tilaa toiselle hookille.

Toista hookkia saa harvoin sisään kalastelemalla. Parempi keino on lähteä hyökkäämään sekä kaverin kaulalle että tämän lantiolinjalle. Kaulalle haetaan kuristusta ja lantiota lähdetää puristamaan polvilla. Tämä tapahtuu niin, että oma polvi tuodaan lantion seudulle, haetaan jalkaterät kiinni toisiinsa ja lähdetään puristamaan samalla polvia yhteen. Tuloksena pitäisi olla tiukka ja inhottava paine lantiolla. Kun painetta tulee sekä kaulalle että lantiolle, lähdetään oikaisemaan omaa selkää. Tällöin kaverin kylki aukeaa ja saadaan tuotua sen toinenkin hookki paikalleen. Jos kylki pysyy kiinni ja lantion painetta on vaikea luoda, voidaan jatkaa kuristuksen hakemista ja viimeistelyä.

Tässä videossa treeneissä tehty kombo melko pätevien hemmojen toteuttamana. Esim. kohdassa 1:10-1:26 päivän tekniikkasarja.

Uusi sinivyö - siitä on tämän päivän treenit tehty

Tänään painien päätteeksi tehtiin monella tapaa historiaa: Tytti Laaksonen korotettiin ansaitusti siniselle vyölle allekirjoittaneen toimesta. Tytti on samalla ensimmäinen Fight Clubin värivöinen tyttö, joka on aloittanut treenauksen naisten peruskurssin kautta. Treenien päätteeksi paikalla olleet saivat kunnolla prässätä valkovöisestä Tytistä mehut pois, jonka jälkeen väsynyt ninjatar sai lanteilleen uuden vyön. Hyvä Tytti!

Jotain me treenattiinkin, mutta kirjoitellaan siitä sitten kunhan ollaan toivuttu tästä uutisesta.

Brasilialaisen jiu-jitsun Sm-kisat 24.-25.11.2012

Bjj:n Sm-kisat oteltiin tänä vuonna Helsingissä ja ilmoittautuneita naisia oli ennätykselliset 50 (muutama viimehetken peruutus saattoi tulla) seitsemässä eri sarjassa. Jokaisessa painoluokassa sai otteluita ja mestaruudesta oteltiin ensimmäistä kertaa myös naisten eliten avoimessa painoluokassa.

Fight Clubia edustivat näissä kisoissa Heli, Elina, Venla ja allekirjoittava. Heli sarjassa sinivyöt -58,5 kg, Elina sinivöisten -69 kg sarjassa ja loput eliten avoimessa.

Elina aloitti tyttöjen kisaurakan Mari Immosta vastaan. Elina ei saanut konettaan käyntiin heti alussa, ja varmaotteinen vastustaja pääsi sanelemaan ottelun tahdin. Elina ei sinnikkäästä taistelusta huolimatta päässyt enää vauhtiin mukaan ja tuloksena oli harmillinen pistetappio.

Heli sai vastaansa turkulaisen Kaisa Yli-Paunun. Helin guardiinvedon jälkeen Kaisa pääsin yrittämään ohitusta, ja päätyi lopulta kontrolloimaan Heliä tiukasti kilpikonnasta. Tiukan väännön jälkeen vastustaja sai kaivettua napakan selkäkontrollin. Heli sai palautettua itsensä guardiin päälle, mutta joutui taipumaan lopulta käsilukkoon.

Venla pääsi ottelemaan toisen suomalaisen ruskeavyön Päivi Levosen kanssa. Ottelu starttasi Päivin guardiinvedolla, ja muutaman pystyssä käynnin jälkeen Venla päätyi pelaamaan guardia alta. Venla sai kaivettua sweepin, jonka jälkeen edessä oli tiukka puolustus vastustajan lopetus- ja sweeppiyrityksiä vastaan. Tuloksena tiukkaakin tiukemmasta ottelusta lopulta voitto pistein 2-0.

Toisella puolella kaaviota kohtasin Outi Järvilehdon. Ottelu alkoi hetkellisellä tunnustelulla pystyssä. Päädyimme mattoon vastustajan guardiinvedot seurauksena, ja siitä alkoikin sitten tasainen taistelua ohituksesta ja lopetuksesta. Jouduin puolustamaan useaan otteeseen tiukkoja käsilukkoyrityksiä, mutta sain lopulta viritettyä jonkinlaisen ohitusyrityksen, josta palkintona etu. Ottelu päättyikin täyden ajan jälkeen minulle tuolla edulla.

Finaalissa olimme siis Venlan kanssa vastakkain. Tiukkaakin tiukempi ja tasaisempi ottelu meni lopulta täysin ansaitusti Venlalle tuomariäänin. Sinnikkäät sweeppiyritykset tuottivat tulosta.

Eliten finaali. Kiitos kuvasta Viljo Väisäselle.

Jyväskylään viemisinä siis jälleen kerran sitä paljon puhuttua ja arvokasta kisakokemusta sekä pari mitalia. Seuraaviin kisoihin sitten entistä isommalla edustuksella!

Kisojen tulokset löydät kokonaisuudessaan liiton sivuilta.

Tiistai 13.11. ja sunnuntai 18.11.2012 - Tilanne päällä

Tiistaina ja sunnuntaina keskityttiin lähestyvien kisojen vuoksi uusien tekniikoiden sijaan erilaisiin tehtäväsparreihin.

Tiistaina teemana olivat olivat worst/best case -tilanteet eli sivusidonta, mount ja backcrab. Teimme tehtäväsparria kustakin positiosta 2 + 2 minuuttia eli toinen parista aloittaa koko ensimmäisen kaksiminuuttisen alta ja toisen pätkän päältä. Tilanne jatketaan joko pisteisiin, lopetukseen tai pakoon. Palautukset pidettiin melko pitkinä, jotta jokainen olisi suorituksen aikana mahdollisimman skarppina. Loppuun sparrasimme vielä muutamia kolmen minuutin eriä pitkillä palautuksilla.

Sunnuntaina lähdimme tehtäväpainimaan ns. neutraaleista positioista eli suljetusta guardista, halfguardista ja pystystä. Menetelmänä tänäänkin sama 2 + 2 minuuttia. Palautukset pidimme edelleen pitkähköinä ja kierroksen jälkeen pidimme pidemmän tauon. Ideana oli taas saada pää ja kroppa suoriutumaan mahdollisimman hyvin tuon kahden minuutin ajan. Sunnuntai vierähti tehtäväsparrien parissa.

Sunnuntaipainijat esittelevät kuuminta bjj-muotia. Kuvan otti paikalla ollut mystinen Ty.

sunnuntai 11.11. - kukkia ja perhosia

Tyttötreeneihin sopiva teema, kukkia ja perhosia; toisin sanoen käytiin läpi pitkästä aikaa ihan perussweeppejä sekä suljetusta että perhosguardista. Keskityttiin tällä kertaa liikkeen löytämiseen sweeppitilanteissa, sillä monet sweepit perustuvat joko itse aiheutettuun tai kaverin liikkeeseen reagointiin oikealla hetkellä. Parhaimmillaan isokin kaveri muuttuu höyhenen kevyeksi, jos suunta ja ajoitus osuvat kohdilleen. Muutama viikko sitten pyrittiin hakemaan vastaavaa tilannetta spiderguardista, tänään perhos- ja suljetusta.

Aloitettiin perhosguardista, sillä positiona se on ehkäpä helpoin hahmottaa ns. liikkeen merkitystä. Perus perhosguardista lähtevä sweeppi on monelle tuttu tekniikkana, ja lähdettiinkin hiomaan sitä entistä paremmaksi. Liikettä haettiin ensin heijaamalla kaveria ja hakemalla sitä, miten koko oman kropan liikettä hyväksi käyttäen kaverin voi saada liikkeelle. Tämän lisäksi ainakin omalla kohdalla kriittiseksi pisteeksi on noussut kontrolli kaverin yläkropasta. Jos kontrolli on yhtään löysä, ja kaveri päättää pitää painopisteensä alhaalla, on sweeppikin lähes aina tuhoon tuomittu. Paketti pitää siis saada haltuun, oma pää mielellään kaverin päälinjan alapuolelle, tämän tukikäsi kunnolla haltuun ja itse täytyy istua sopivan kaukana kaverista.

Samalla idealla lähdettiin hakemaan liikettä kukkaissweeppiin. Oheisella videolla kontrollit ovat todella kevyet, itse tykkään samoin kuin perhosessakin hakea tiivimmän paketin kaverin yläkropasta. Käytännössä set-up on kuin suorassa käsilukossa. Tämän lisäksi haettiin jälleen liikettä, erityisesti lantiosta, sillä ilman sitä sweeppiä on erittäin hankalaa viimeistellä. Harjoitteluvaiheessa kannattaakin mieluummin liioitella mm. pyyhkäisevän jalan liikettä, tällöin sweeppi voi toimia myös kisatilanteessa.

Enemmänkin noita yksityiskohtia voisi kaivaa, mutta päivän teemana olivat nimenomaan hyvän kontrollin ja liikkeen yhdistäminen (sekä kaverin liikuttaminen) ko. sweepeissä.

Tiistai 6.11.2012 - Sivusidonnasta lopetuksia ja mountiin meno

Sivusidontaan eli sideen päästessä asiat ovat yleensä suht hyvin. Kyseessä on kuitenkin positio, johon ei voi jäädä asumaan, vaan tarkoituksena on lähteä etenemään (joko parempaan positioon tai lopetukseen). 

Ensimmäisenä lähdettiin liikkeelle sivusidonnasta, jota judotermein kutsutaan kuzure kesa gatameksi (googlatkaa). Pidetään kontrollia kaverin kauemmasta kädestä tuomalla oma käsi kaverin kainalon ali olalle. Toista kättä vedetään olkavarresta, tarkoituksena on pitää kaverin olkaa ilmassa. Kontrollissa ei vain maata, vaan pidetään omaa lantiota hieman ilmassa, jolloin saadaan hyvä paine kaverin rintakehään. Tärkeätä on myös pitää oma pää alhaalla lähellä kaverin kroppaa, ettei joudu sweepatuksi. Lähdettiin hyökkäämään lähempään käteen, jota siis kontrolloidaan olkavarresta pienellä vedolla. Siirretään käsi olkavarrelta kaverin pään viereen (kämmen lattiaan) toiselle puolelle. Siirretään lähempi jalka myös pään viereen, jolloin kättä voi käyttää apuna jalan siirtämisessä. On tärkeä pitää koko ajan lantio alhaalla ja kontrolli hyvänä. Kaverin käsi jää hyvin vapaaksi oman lantion kohdille. Otetaan kädestä kiinni ja väännetään sitä kohti omaa reittä, niin että peukku osoittaa vastakkaiseen suuntaan. Lukko tulee suht nopeasti.

Toisena lopetuksena käytiin, James Davisin termein, paper cutter -kuristus. Liikkeelle lähdettiin perussidesta, jossa kaveri työntää kättään suoraksi oman kroppansa viereen. Tuodaan oma kaverin lantiota lähempänä oleva käsi kaverin suoraksi työntämän käden ja kainalon alitse kiinni kauluksesta niskan kohdilta. Toinen käsi (kuristava käsi) tuodaan kiinni kaulukseen mahdollisimman lähelle toisen käden otetta. Lähdetään kuristamaan tuomalla kuristavan käden kyynärpäätä kohti lattiaa, samalla laitetaan omat jalat suoraksi, tuodaan lantiota mattoon ja lähdetään työntämään omaa kroppaa taaksepäin.

Viimeisenä silauksena tehtiin mountiin meno. Liikkeelle lähdettiin taas kuzure kesa gatamesta. Käännetään oma kroppa perussideen, mutta mahdollisimman pienellä liikkeellä ja lantio alhaalla niin, että kaverin olka pysyy edelleen ilmassa ja tila on mahdollisimman hyvin pois. Siirretään olkavarresta kontrolloiva käsi kaverin pään viereen ja otetaan ote olan alitse kainalosta. Käännetään edelleen omaa kroppaa, niin että katse osoittaa vastakkaiseen suuntaan kuin alkutilanteessa. Tuodaan omaa persausta taakse päin, tarkoituksena aiheuttaa kaverille tukala olo ja avata kyljestä tilaa mountaamiselle. Omalla vapaalla kädellä otetaan kiinni omasta jalkapöydästä, jonka avulla liutetaan jalka kaverin mahan ylitse toiselle puolelle. Pidettäessä kiinni omasta jalasta mountatessa, ei jalka jää niin helposti kiinni kaverin jalkojen väliin ja jouduta half guardiin.

Sunnuntai 4.11.2012 - Yhden jalan alasvientejä

Viikon toisissa tyttötreeneissä jatkettiin alasvientien parissa. Tällä kertaa lähdettiin hyökkäämään yhteen jalkaan. Treenit aloitettiin taas hyvän painiasennon (kts. tiistain päivityksen linkki) kertaamisesta ja sen säilyttämisestä. Olennaista alasviennin rakentamisessa on siis hyvän asennon ylläpito, jolla estetään vastustajan hyökkäyksiä ja pidetään oma kroppa vahvana ja valmiina liikkeeseen.

Set-uppia lähdettiin toteuttamaan clinchistä eli tilanteesta, jossa molemmilla painijoilla on ote toistensa niskan takaa sekä kädestä. Otetaistelussa kerrattiin clinchiä: aina kun mennään kaverin lähelle ja otteisiin kiinni, altistutaan monille alasvienneille. Sama toimii myös toiseen suuntaan eli monia alasvientejä varten on päästävä vastustajan lähelle. Tärkeää on muistaa, että aloite lähelle hakeutumisessa tulee olla omissa käsissä eli jos vastustaja hakeutuu aggressiivisesti kiinni, on parempi purkaa otteita ja kiertää pois. Lähelle kannattaa hakeutua kun on valmis tekemään alasvientiä eli ei roikuta turhaa kaverin niskassa kiinni, vaan kun mennään kiinni, lähdetään hakemaan heti paikkaa omalle alasviennille ja toteutetaan se.

Samoin kuten shootissa, myös yhteen jalkaan menemisessä tärkeää on rakentaa tilaa omalle liikkeelle. Jos vastustaja on hyvässä painiasennossa, on jalkoihin pääseminen vaikeaa ja vastustajan puolustusmahdollisuudet hyvät. Set-up oli sama kuin tiistaina: omat otteet pidetään niskassa ja kaverin käsitaipeessa ja lähdetään "nykäisemään" kaveria hieman eteen päin. Tämä tapahtuu koko kropan voimalla eli liike tapahtuu pääasiassa jaloista, joista tulee myös voima liikkeeseen. Nykäisy aiheuttaa yleensä pienen vasteen, jossa vastustaja lähtee korjaamaan asentoaa hieman taakse päin. Tässä aukeaa tila omalle alasmenolle. Set-upissa oma etujalka on sama kuin vastustajan etujalka, johon hyökkäys kohdistetaan. Nykäyksen jälkeen lähdettiin välittömästi shoottaamaan etujalkaan siten, että oma etujalka tulee kaverin etujalan ulkopuolelle, ulkopuolen käsi kiertyy reiden alaosaan ja sisäpuolen käsi nilkkaa. Toisin kuin shootissa, pää tulee nyt sisäpuolelle. Oheisessa, melkoisen ysärissä videossa käydään läpi yhteen jalkaan menoa hyvin seikkaperäisesti. Mukana on myös set-uppeja.

Kun päästään käsiksi jalkaan, lähdetään tuomaan se omien jalkojen väliin. Aivan kuten shootatessa, on tärkeää että oma lantio on vahvana kropan "alla" eikä jää liian taakse eli niin sanottuun "perse-pitkällä-positioon". Näin ollen saadaan koko kropan voima vastustajan jalan haltuunottoa varten. Lähdimme nousemaan ylös kaverin jalka visusti omien jalkojen välissä. Jos vastustaja yrittää vetää jalkaansa pois, pysytään liikkeessä ja hyvässä asennossa ja astutaan jalka uudestaan omien jalkojen väliin. Tästä päästiin ensimmäiseen alasvientiin, jossa vastustajaa lähdettiin pyöräyttämään sidotun jalan suuntaan eli sinne, missä hänellä ei ole tukipistettä käytössä. Ulkopuolen käsi tuodaan kaverin nilkkaan ja sisäpuolen käsi lähtee "lyömään" sisäreiteen siten, että osumakohtana on olkapää. Pää tulee tässä vaiheessa jalan ulkopuolelle (tämä asettaa sen alttiimmaksi giljotiinille, kuin sisäspuolella pidettäessä, joten on erittäin tärkeää muistaa suojata päätä hartioiden väliin). Samalla lähdetään avaamaan ulkopuolen jalkaa pyöreällä liikkeellä taakse päin. Liike on hyvin samanlainen kuin tässä videossa kohdassa 0:40 alkavassa alasviennissä erotuksena se, että meidän tekemässämme alasviennissä molempien käsien liike kohdistuu nimenomaan jalkaan. Tärkeää on se, että koko kroppa on liikkeen takana eikä kaveria yritetä kaataa pelkästään käsivoimin. Liike on reilusti pyöreä eli kaveri on tarkoitus saada liikkumaan samaan tyyliin kiertäen kuin shootissakin.

Toisessa alasviennissä vastustajan jalkaa lähdettiin astumaan pois omien jalkojen välistä siten, että päädytään itse jalan ulkopuolelle. Oma kroppa pidetään koko ajan lähellä kaveria, jotta jalkaa ei tulisi kontrolloitua pelkästää käsien voimalla. Jalka pidetään korkealla ja vastustajan tukijalkaa lähdetään pyyhkäisemään alta pois. Tässä video:

Tärkeää yhden jalan alasvienneissä ja samalla muissakin alasvienneissä on periksiantamattomuus, hyvä painiasento ja liikkeen jatkuvuus. Kuten kahteen jalkaan shootatessa oli puhetta, auttaa hyvä painiasento tarvittaessa myös poistumaan epäonnistuneesta alasvientiyrityksestä. Huonossa asennossa toteutettu alasvientiyritys johtaa helposti siihen, että vastustaja pääsee sprawlaamaan päälle ja takaisin pystyyn pääseminen on vaikeaa. Tavoitteena on tietenkin rakentaa niin hyvä alasvienti, että se saadaan vietyä loppuun saakka. Kun kaverin jalka saadaan haltuun, säilytetään oma asento hyvänä ja pyritään taistelemaan jalan hallinnasta ja toteuttamaan alasvienti nopeasti. Tarkoitus ei siis ole roikkua jalassa/jaloissa kiinni päämäärättömästi, vaan ideana on lähteä toteuttamaan alasvientiä mahdollisimman nopeasti hyvää suoritustekniikkaa tietenkään unohtamatta.

Loppuun vielä drillivideo yhden jalan hyökkäyksistä. Tässä on hyviä pointteja painiasennosta ja erityisesti lantion asennosta shootattaessa. Lisäksi sitä eteen päin menevää liikettä ja sen semmoista :)

Tiistai 30.10.2012 - Shootin'

Tiistain tyttötreneissä shootattiin kovasti. Kertasimme pystypainiasennon ja siitä liikkumisen, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä tekijöitä hyvän shootti-set upin luomiseksi. Samat periaatteet pätevät edelleen, joten asiat voi kerrata vanhasta blogitekstistä.

Täytyy vielä hehkuttaa kaikkien treeneihin osallistuneiden loistavaa asennetta ja kovaa työmoraalia! Oli ilo olla paikalla. Sunnuntaina uudestaan.