Kesän aikana blogin kirjoittaminen on jäänyt hieman, mutta yritetään ryhdistäytyä. Tiistaina 16.8. kerrattiin edellisellä viikolla Hannan opettamia tekniikoita. Spider- ja lassoguardia ohittaessa ei kannata ohittaa hookin puolelle. Katsottiin kuitenkin tilanteita kun kaveri lähtee ns. väärälle puolelle eli hookin puolelle. Näistä en selosta sen enempää, tekniikat löytyvät Hannan Facebookin tyttöryhmään laittaman videon ihan lopusta.
Tiistaina 23.8. valmistauduttiin viikonloppuna Jyväskylässä oteltaviin NLO Championshipseihin, jossa lauantaina luvassa ADCC-lukkopainia ja sunnuntaina BJJ:a. Allekirjoittanut ottelee molempina päivinä ja Nea sunnuntaina, ensimmäisissä kisoissaan. Tehtiin onnistumissparrina alasvientejä ja unelmamatsitilanteita päätyen lopetukseen. Tarkoituksena oli selventää, mitä lähteä hakemaan kisoissa. On hyvä olla selkeä suunnitelma mihin haluaa matsissa edetä ja miten sinne edetään. Kun on mielessä selkeä suunnitelma, tulee otteisiin myös lisää hyökkäävyyttä. Tämä auttaa myös jos tykkää tehdä mielikuvaharjotteita ennen kisoja.
NLO Championships otellaan siis lauantaina ja sunnuntaina Jyväskylän Monnarilla, molempina päivinä matsit alkavat klo 11.00. Kisoihin on katsojille vapaapääsy, joten tulkaa kaikki kannattamaan Jyväskylän fight clubin tytöt ja pojat voittoon!
Ensi viikolla tyttötreeneissä siirrytäänkin takaisin talviaikatauluun eli treenit pidetään kaksi kertaa viikossa tiistaisin tuttuun tapaan klo 18.00-19.30 ja sunnuntaisin klo 13.00-14.30.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
torstai 4. elokuuta 2016
(Naisem)me maailmalla ja kotimaassa
Pari viikkoa sitten oltiin Hannan kanssa Helsingissä Naisten suurleirillä, joka oli siis nimensä mukaisesti naisille tarkoitettu bjj- ja lukkopainileiri. Siellä nousi puheeksi - jälleen kerran - millaista sitä on treenata naisena, ja näitä ja muita leirin tunnelmia pohtii blogissaan myös yksi leirin vetäjistä, Emilia Tuukkanen. Myös Vainion Mirva kirjoitti artikkelin viikonlopusta BJJ Suomeen.Tämän kevään aikana ollaan Hannan kanssa päästy vetämään naisten leirejä ja treenejä Suomeen, Ruotsiin, Tanskaan ja Kreikkaan, ja joka paikassa ollaan päästy toteamaan, kuinka tärkeitä tällaiset leirit voivat naisille olla.
Pioneerityötä Kreikassa
Suomessa naisten omat leirit ovat jo arkipäivää, ja muutenkin eri saleilla vieraillessa pääsee usein painimaan muiden naisten kanssa. Kesäkuun lopulla vierailimme viikonlopun verran Ateenassa, jossa vedimme parin päivän treenileirin Rio Grappling Clubilla. Leirillä oli pari kaikille avointa bjj- ja lukkopainitreeniä, ja toisena päivänä pidettiin vain naisille suunnatut bjj -treenit. Jo leirin ekana päivänä pystyi aistimaan paikalle saapuneiden naisten innostuneisuuden. Toisena päivänä paikalle oli saapunut kymmenkunta naisharrastajaa. Meidän leiri oli jo siinä mielessä historiallinen, että aiemmin Kreikassa on järjestetty vain yksi naisten open mat -tapahtuma, sekin meidän oman Fight Clubin Annan toimesta. Varsinaista pioneerityötä siis.
Treenipäivän kohokohta tuntui tapahtuvan kuitenkin vasta varsinaisten treenien jälkeen. Ateenan illan viiletessä salille tilattiin pitsaa, olutta ja limpparia, ja siinä hetkessä alkoi tapahtua. Kreikkalaiset naiset alkoivat kertoa omista kokemuksistaan lajin parissa ja kyselivät puolestaan meidän kokemuksia. Tarinat olivat hyvin samanlaisia, niin ilon ja onnistumisen kokemuksia kuin myös lannistavia esimerkkejä siitä, kuinka naisharrastajaa ei aina ole otettu tosissaan. Ehkä kuitenkin se tärkein viesti, mitä yritettiin välittää on se, että pitää uskaltaa ottaa homma haltuun ja tehdä itse. Ei se aina ole helppoa, mutta naisten omatoimisuus on tuottanut tulosta myös Suomessa. Pitää matkustaa vierailemaan, järjestää itse naisten open mat -toimintaa, kutsua itselleen sparrikavereita muualta, jos omalta paikkakunnalta ei löydy. Naisten suurleiri on hyvä esimerkki siitä, kuinka naiset itse ovat luomassa mahdollisuuksia ja tilaisuuksia harjoitella usean muun naisen kanssa.
Valitettavasti olen saanut huomata, etteivät BJJ:n vyöjärjestelmä ja tiimikulttuuri aina tue tällaista oma-aloitteisuutta. Tai ainakin kreikkalaiset naiset kokivat tämän näin. Suomessa on tehty jo pitkään yhteistyötä eri seurojen välillä tiimeistä välittämättä. Kreikassa tiimit ja salit pysyttelevät erillään. Paikallinen mustavöinen salinomistaja totesikin meille, ettei Kreikassa ole paras se, joka voittaa muut, vaan se, joka onnistuu lyttämään toiset samalla maan rakoon. Meidänkin leiri oli periaatteessa avoin kaikille tiimeille, mutta ilmeisesti eri salien vetäjät olivat kieltäneet harrastajiaan osallistumasta treeneihin, koska ne ovat kilpailijan tiloissa. Omista treenajista ollaan mustasukkaisia. Toisekseen paikalla olevat naiset kokivat vaikeaksi olla oma-aloitteisia, kun ovat "vain valko- ja sinivöisiä". Vyökulttuurin pimeät puolet tulevat tässä esille, kun oma vyön väri koetaan esteenä tekemiselle. Omaa panosta ei uskalleta laittaa peliin, koska ei olla hierarkiassa tarpeeksi korkealla. Meidänkin leirissä avaintekijänä toimi salin omistaja, mustavöinen mies, joka on antanut tilan naisille vetää yhdet omat treenit. Kuulemma hyvin epätavallista kreikkalaisella mittapuulla.
Yhteistyö on voimaa
Kun siinä pitsansyönnin lomassa juteltiin, niin tuli hyvä olo. Sai jakaa jotain hyvää, kokemuksia siitä, että maailmassa on mahdollisuuksia. Ja niin kliseiseltä kuin sanonta "yhteistyö on voimaa" kuulostaakin, on se täysin totta. Naisten suurleiri jatkoi Finnhitsien perinnettä, suomalaisvoimin vedettyä leiriä, jossa vetäjät tulevat eri saleilta ja tiimeistä. Ja tästä ei todellakaan tehdä ongelmaa vaan koko leirin vahvuus: me tehdään tätä yhdessä. Eivätkä tällaiset yhteisleirit ole vain naisten juttu, vaan esimerkiksi keväällä nähtiin Barreto Helsingin järjestämänä Young Guns -seminaari, jossa niin ikään oli vetäjiä eri saleilta. Muutenkin Suomen seminaarit ovat perinteisesti olleet kaikille avoimia, ja muilla saleilla vierailu on arkipäivää. Ei ilmeisesti niin tavallista maailmalla kuin äkkiseltään luulisi.
Ruotsissa ollaan törmätty yllättäen vahvaan tiimikulttuuriin nimenomaan sen huonossa puolessa - länsinaapurissa ollaan paljon enemmän tiimiuskollisia siinä mielessä, ettei muiden kanssa yhteistyö aina suju. Kirjoittelin myös aiemmin keväällä tänne naisten treeneistä ja niistä esteistä, mitä olemme Ruotsissa asian suhteen kohdanneet. Huhtikuun alussa olin vierailevana opettajana Tanskassa naisten BJJ Bonanza -leirillä, joka järjestettiin jo seitsemättä kertaa. Oli hienoa huomata asennemuutos suhteessa ensimmäiseen Bonanzaan. Silloin meitä vähän kierellen kehoitettiin välttämään mahdollisten samanhetkisten tai tulevien kilpakumppanien kanssa sparraamista leirin aikana. Nyt asenteet ovat muuttumassa, ja itselle yksi leirin parhaita anteja oli ruskea- ja mustavöisten "kilpakumppaneiden" keskinäiset sparriharjoitukset. Euroopassa naisten kannattaa ehdottomasti yhdistää voimansa, jotta saadaan kisakentille mahdollisimman kovia kilpailijoita. Ei voi jäädä kotisalille nyhjäämään. Fight Clubilla ollaan aina pidetty periaatteena, että jos joku haluaa tulla meille vierailemaan, niin aina saa tulla. Olipa kisat sitten kuukauden päästä tai jopa seuraavalla viikolla. Kisat käydään kisamatoilla ja kaikki muu on treeniä.
Loppukadettina voin sanoa, että olitpa nainen tai mies, niin et ole yksin. Näyttää siltä, että Suomessa yhteistyö sujuu, ja jokainen voi omalla kohdallaan pitää huolta siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Maailmalla ihmetellään edelleen vähän sitä, että suomalaiset kannattavat ja auttavat muita suomalaisia kisoissa tiimirajoista huolimatta. Siitä olen ylpeä.
ps. Naisten suurleiriltä kuvia osoitteessa voikukkajj.kuvat.fi. Meidän Kreikan tourneeta voi puolestaan ihmetellä Hannan kuvasivulla hannahirvonen.kuvat.fi.
 |
| Naisten suurleiri (kuva Mirva Vainio, voikukkajj.kuvat.fi) - Suomalaista yhteistyötä |
Suomessa naisten omat leirit ovat jo arkipäivää, ja muutenkin eri saleilla vieraillessa pääsee usein painimaan muiden naisten kanssa. Kesäkuun lopulla vierailimme viikonlopun verran Ateenassa, jossa vedimme parin päivän treenileirin Rio Grappling Clubilla. Leirillä oli pari kaikille avointa bjj- ja lukkopainitreeniä, ja toisena päivänä pidettiin vain naisille suunnatut bjj -treenit. Jo leirin ekana päivänä pystyi aistimaan paikalle saapuneiden naisten innostuneisuuden. Toisena päivänä paikalle oli saapunut kymmenkunta naisharrastajaa. Meidän leiri oli jo siinä mielessä historiallinen, että aiemmin Kreikassa on järjestetty vain yksi naisten open mat -tapahtuma, sekin meidän oman Fight Clubin Annan toimesta. Varsinaista pioneerityötä siis.
Treenipäivän kohokohta tuntui tapahtuvan kuitenkin vasta varsinaisten treenien jälkeen. Ateenan illan viiletessä salille tilattiin pitsaa, olutta ja limpparia, ja siinä hetkessä alkoi tapahtua. Kreikkalaiset naiset alkoivat kertoa omista kokemuksistaan lajin parissa ja kyselivät puolestaan meidän kokemuksia. Tarinat olivat hyvin samanlaisia, niin ilon ja onnistumisen kokemuksia kuin myös lannistavia esimerkkejä siitä, kuinka naisharrastajaa ei aina ole otettu tosissaan. Ehkä kuitenkin se tärkein viesti, mitä yritettiin välittää on se, että pitää uskaltaa ottaa homma haltuun ja tehdä itse. Ei se aina ole helppoa, mutta naisten omatoimisuus on tuottanut tulosta myös Suomessa. Pitää matkustaa vierailemaan, järjestää itse naisten open mat -toimintaa, kutsua itselleen sparrikavereita muualta, jos omalta paikkakunnalta ei löydy. Naisten suurleiri on hyvä esimerkki siitä, kuinka naiset itse ovat luomassa mahdollisuuksia ja tilaisuuksia harjoitella usean muun naisen kanssa.
Valitettavasti olen saanut huomata, etteivät BJJ:n vyöjärjestelmä ja tiimikulttuuri aina tue tällaista oma-aloitteisuutta. Tai ainakin kreikkalaiset naiset kokivat tämän näin. Suomessa on tehty jo pitkään yhteistyötä eri seurojen välillä tiimeistä välittämättä. Kreikassa tiimit ja salit pysyttelevät erillään. Paikallinen mustavöinen salinomistaja totesikin meille, ettei Kreikassa ole paras se, joka voittaa muut, vaan se, joka onnistuu lyttämään toiset samalla maan rakoon. Meidänkin leiri oli periaatteessa avoin kaikille tiimeille, mutta ilmeisesti eri salien vetäjät olivat kieltäneet harrastajiaan osallistumasta treeneihin, koska ne ovat kilpailijan tiloissa. Omista treenajista ollaan mustasukkaisia. Toisekseen paikalla olevat naiset kokivat vaikeaksi olla oma-aloitteisia, kun ovat "vain valko- ja sinivöisiä". Vyökulttuurin pimeät puolet tulevat tässä esille, kun oma vyön väri koetaan esteenä tekemiselle. Omaa panosta ei uskalleta laittaa peliin, koska ei olla hierarkiassa tarpeeksi korkealla. Meidänkin leirissä avaintekijänä toimi salin omistaja, mustavöinen mies, joka on antanut tilan naisille vetää yhdet omat treenit. Kuulemma hyvin epätavallista kreikkalaisella mittapuulla.
 |
| Kreikassa kesäkuun lopulla 2016 - samanlaista se on sielläkin, jiujitsua ja naisia |
Yhteistyö on voimaa
Kun siinä pitsansyönnin lomassa juteltiin, niin tuli hyvä olo. Sai jakaa jotain hyvää, kokemuksia siitä, että maailmassa on mahdollisuuksia. Ja niin kliseiseltä kuin sanonta "yhteistyö on voimaa" kuulostaakin, on se täysin totta. Naisten suurleiri jatkoi Finnhitsien perinnettä, suomalaisvoimin vedettyä leiriä, jossa vetäjät tulevat eri saleilta ja tiimeistä. Ja tästä ei todellakaan tehdä ongelmaa vaan koko leirin vahvuus: me tehdään tätä yhdessä. Eivätkä tällaiset yhteisleirit ole vain naisten juttu, vaan esimerkiksi keväällä nähtiin Barreto Helsingin järjestämänä Young Guns -seminaari, jossa niin ikään oli vetäjiä eri saleilta. Muutenkin Suomen seminaarit ovat perinteisesti olleet kaikille avoimia, ja muilla saleilla vierailu on arkipäivää. Ei ilmeisesti niin tavallista maailmalla kuin äkkiseltään luulisi.
Ruotsissa ollaan törmätty yllättäen vahvaan tiimikulttuuriin nimenomaan sen huonossa puolessa - länsinaapurissa ollaan paljon enemmän tiimiuskollisia siinä mielessä, ettei muiden kanssa yhteistyö aina suju. Kirjoittelin myös aiemmin keväällä tänne naisten treeneistä ja niistä esteistä, mitä olemme Ruotsissa asian suhteen kohdanneet. Huhtikuun alussa olin vierailevana opettajana Tanskassa naisten BJJ Bonanza -leirillä, joka järjestettiin jo seitsemättä kertaa. Oli hienoa huomata asennemuutos suhteessa ensimmäiseen Bonanzaan. Silloin meitä vähän kierellen kehoitettiin välttämään mahdollisten samanhetkisten tai tulevien kilpakumppanien kanssa sparraamista leirin aikana. Nyt asenteet ovat muuttumassa, ja itselle yksi leirin parhaita anteja oli ruskea- ja mustavöisten "kilpakumppaneiden" keskinäiset sparriharjoitukset. Euroopassa naisten kannattaa ehdottomasti yhdistää voimansa, jotta saadaan kisakentille mahdollisimman kovia kilpailijoita. Ei voi jäädä kotisalille nyhjäämään. Fight Clubilla ollaan aina pidetty periaatteena, että jos joku haluaa tulla meille vierailemaan, niin aina saa tulla. Olipa kisat sitten kuukauden päästä tai jopa seuraavalla viikolla. Kisat käydään kisamatoilla ja kaikki muu on treeniä.
 |
| BJJ Bonanza Tanskassa huhtikuussa 2016 - eurooppalaista voimaa |
ps. Naisten suurleiriltä kuvia osoitteessa voikukkajj.kuvat.fi. Meidän Kreikan tourneeta voi puolestaan ihmetellä Hannan kuvasivulla hannahirvonen.kuvat.fi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)