Syksyn kisakausi oli osaltani suunniteltua hiljaisempi. No-fi Finnish openeihin en saanut vastustajaa, ja pitkään ohjelmassa ollut Abu Dhabi World Pro Jiu-jitsu Trials Varsovassa muuttui turistimatkaksi loukkaantumisen vuoksi. SM-kisat saivat tästä syystä hieman odotettua enemmän painoarvoa omassa mielessä. Oli hienoa päästä ottelemaan ennätyksellisen suurissa SM-kisoissa, joissa naisia kilpaili kaikenkaikkiaan 59, joista 8 eliten avoimessa sarjassa.
Kisat menivät omalta osaltani vallan mallikkaasti. Olimme Venlan kanssa sopineet kohtaavamme finaalissa, ja tämä sopimus piti. Viime vuonna Venla veti finaalissa pidemmän korren, ja tänä vuonna kulta ripustettiin minun kaulaani.
SM-kisoihin valmistautumiseen, ja samoin koko syksyn treenaamiseen vaikutti hieman tuo mainitsemani loukkaantuminen. Treenimotivaatio oli alkusyksystä korkealla, mutta kisojen peruuntuminen ja treenien intensiteetin lasku laskivat mielialaa, ja ajoittain treeneihin raahautuminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen kuitenkin kehittänyt itselleni toimivan tuntuisen treenitavan, ja sen rutinoituminen helpottikin treenaamista vaikka motivaatio tahtoi olla ajoittain kateissa. Motivaatio alkoi kuitenkin nousta sitä mukaan, kun kilpailijoita alkoi ilmoittautua eliten avoimeen sarjaan.
Kirjoitin kesällä käytyjen Rooman avointen jälkeen tunnelmia ja analyysiä kevät- ja kesäkauden onnistumisista ja epäonnistumisista. Noista epäonnistumisista viisastuneena keskityin syksyllä pelkkien heikkouksien hiomisen sijaan paini-ilon löytämiseen, ja omien vahvuuksien hyödyntämiseen. Minun kohdallani tämä tarkoitti ns. aivojen narikkaan laittamista treenien ajaksi. Minulla kun tahtoo olla paha tapa ylianalysoida kaikki oman painin osa-alueet. Pyrin siis pakottamaan itseni unohtamaan kaikki analyysit ja arviot, ja ihan vaan nauttimaan painimisesta ilman liikoja kehittymisen paineita.
Harjoittelussani tärkeään rooliin on noussut syksyllä startattu kilpailuryhmä, joka harjoittelee Fight Clubilla kahdesti viikossa. Vaikka vedän itse kisaryhmän treenejä, ovat ne sellaisia, joissa pääsen harjoittelemaan täysipainoisesti mukana. Kisaryhmä on ollut toistaiseksi melko pieni, mutta kaikki treenaajat ovat olleet erinomaisella asenteella ja suurella sydämellä mukana harjoittelemassa, ja koko porukka onkin edennyt huimasti parin syyskuukauden aikana. Kilpailuryhmän konsepti on vielä kehittymässä, mutta ainakin tähän mennessä toteutetut harjoitukset ovat intensiivisyydessään auttaneet minua harjoittamaan kisaspesifejä asioita kotisalillakin.
Tärkein asia omassa harjoittelussa ja kehityksessä on kuitenkin ollut kilpailemisen psyykkisen puolen treenaaminen asiantuntijan avustuksella. Olen käynyt kolmesti urheilijoihin erikoistuneen hypnoositerapeutin vastaanotolla, ja näiden tapaamisten vaikutus omaan suoritukseeni matolla on ollut huikea. Vaikka olen aina treenannut melko paljon, on minusta tuntunut, etten saa kisatilanteessa itsestäni kaikkea irti, enkä ottele läheskään niin hyvin kuin tiedän osaavani. Pahimmat suoriutumisen esteet ovat olleet negatiivinen itsepuhelu ja epäonnistumisen pelko. Kovan ottelujännityksen ohella nuo kaksi ovat vaikuttaneet suuresti siihen, miten matolla olen suoriutunut.
SM-kisapäivänä vanha tuttu voimakas jännitys oli taas läsnä, mutta tällä kertaa en joutunut kamppailemaan epävarmuuden tai häviämisen pelon kanssa. Toki noita vanhoja tuttuja ajatuksia kävi mielessä, mutta ne oli helppo vaientaa ja keskittyä siihen, että pääsen pitkästä aikaa ottelmaan ja testaamaan kykyjäni. Oli äärimmäisen vapauttavaa mennä ottelemaan luottavaisena ja levollisena. Tämä tuntuikin otteissa matolla, ja matsien aikana en miettinyt mitään, vaan annoin mennä.
Psyykkinen puoli jää helposti unohduksiin, vaikka se on kaikessa urheilussa äärimmäisen suuressa roolissa suoriutuksen onnistumisen kannalta. Jännittäminen ja kilpailutilanteeseen suhtautuminen on yksilöllistä, ja suurin osa löytääkin keinot näiden asioiden käsittelemiseen itsekseen tai treenikaverien avustuksella. Jos jännityksestä ei meinaa päästä yli, ja suoritukset tuntuvat lässähtävän kerta toisensa jälkeen hyvästä treenaamisesta huolimatta, niin suosittelen lämpimästi hyödyntämään urheilijoihin erikoistuneiden psykologien tai terapeuttien tarjoamia palveluita.
Jos jotakuta kiinnostaa seurata treenaamistani, niin löydätte treenipäiväkirjani tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti