Vapaaottelu- ja painikisoihin valmistautumisessa suurin ero on se, että vaparissa valmistaudutaan jopa kuukausien ajan juuri yhteen, tiettyyn otteluun, kun taas BJJ:ssä ja lukkopainissa treenataan yleisluontoisemmin ja erityisempää kisavalmistautumista tulee yleensä tehtyä vain parin viikon ajan ennen kisoja. Nyt meillä on kuitenkin pyörinyt jo jonkin aikaa BJJ:n/lukkopainin kisaryhmän omat treenit, joissa drillattaan tekniikkaa sekä sparrataan kovemmalla temmolla pari kertaa viikossa. Näissä treeneissä tarkoituksena oli etenkin saada luotua kaikille periksiantamatonta asennetta matseja varten. Tällainen treenaaminen on minulle tarpeen, koska ”normitreeneissä” tulee usein painittua hieman löysästi ja annettua kaverille mahdollisuuksia tehdä omia suorituksiaan. Tämä on toki kaikille mukava tapa treenata, mutta kisamatolla tuolla asenteella ei pitkälle pötkitä.
Kisamaiset drillit ja sparrit olivat siis erittäin hyödyllisiä, mutta minulle vielä tärkeämpää onnistuneen kisakokemuksen kannalta oli henkinen valmistautuminen etenkin parin viimeisen kisaa edeltävän päivän aikana. Olen aika kova jännittämään ja yleensä pari päivää ennen kisoja olen pyöritellyt mielessäni jatkuvasti kaikkia mahdollisia skenaarioita, joita matsissa voisi tapahtua. Tämä ei ole kovin hyödyllistä, sillä olen huomannut, että jos yrittää varautua kaikkeen, ei lopulta tule varautuneeksi kunnolla mihinkään. Painikisoissa seurauksena on minun kohdallani yleensä ollut se, että olen jäänyt vain passiivisesti odottamaan vastustajan tekemisiä ja ollut sitten jatkuvasti alakynnessä. Nyt sain pari päivää ennen kisoja Hannalta tehtäväksi keskittyä vain ja ainoastaan ottelun ensimmäisiin hetkiin, mikä tarkoitti minulla siis guardiin vetoa. Tämä auttoikin minua keskittymään ja helpotti viimeisten päivien hermoilua.
Itse kisapäivänä olo oli varsin hyvä sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka Helsinkiin pitikin lähteä jo aamuaikaisin ja ekaa omaa matsia joutui odottamaan useita tunteja. Yleensä olen hoitanut kisalämmittelyt lähinnä juoksemisella sekä lihaskuntoliikkeillä, mutta vaikka olisinkin saanut lihakset lämpimiksi ja sykkeet ylös, on olo ollut matolle mennessä usein silti varsin löysä ja otteista on puuttunut voittoon tarvittava aggressiivisuus. Tällä kertaa lämmittelyihin haettiinkin vaparimaista terävyyttä pistareita lyömällä. Lisäksi pyrin hokemaan itselleni jatkuvasti positiivisia ajatuksia tyyliin: ”Tämä on mun päivä ja matsi” ja ”Mä olen tänään parempi ja voitan tän”. Tällä tavoin sain vielä vähennettyä jännitystä ja lisättyä itseluottamusta matolle mennessä.
Kaikki tämä tuntui auttavan, sillä pääsin aloittamaan ensimmäisen matsini terävästi ja suunnitelman mukaan. Pääsin heti aluksi suljettuun guardiin, josta lähdin hakemaan käsilukkoa. Vastustajani sai puolustettua kätensä, mutta pääsin jonkin ajan päästä kääntymään päälle half guardiin. Loppuajan pyrinkin prässäämään painetta päälle ja vapauttamaan jalkaani halfista. Vastustajani puolusti sen verran hyvin, etten päässyt juuri etenemään, mutta yhdet ohituspisteet kerkesin saada. Matsi siis minulle pistein 5-0.
Toisessa matsissa sain niin ikään vedettyä heti guardiin, mutta tällä kertaa vastustajani sai pidettyä itsensä pystymmässä ja hivutettua jalkani auki. Lyhyen ja vauhdikkaan avoimessa pyörimisen jälkeen vastustajani sai napattua käsilukon kiinni, kun lähdin puolustamaan ohitusyritystä kääntymällä kilppariin. Toisesta matsista siis tappio, mutta olen silti iloinen siitä, että sain tämänkin matsin aloitettua oman suunnitelman mukaan ja että pysyin vastustajan vauhdissa mukana edes sen lyhyen aikaa. Kaikista tärkeintä minulle oli kuitenkin saada ensimmäinen voitto sinivöisenä ja huomata, että kisapäätä vaivanneet ongelmat ovat ratkaistavissa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja."
