Joka tapauksessa Hanna ja minä edustimme Jyväskylää Hannan voitettua lentoliput kevään no-gi SM-kisoista. Sarjat jäivät molempien osalta vajaaksi: Hanna nosti no gi -kisoihin painoluokkaansa saadakseen vastustajia (yhden naisen sarjan sijaan kolmen naisen sarja) ja minun lisäkseni ruskeavöisissä oli vain Check Matin Janni Larsson. Lauantain BJJ-kisoissa Hannan sarjassa oli niin ikään vain kaksi osallistujaa. Kuvaillaan nyt molemmat tähän omia kisatunnelmia.
Hanna:
Oma kisakausi alkoi lokakuussa 2012 ja loppui Rooman kisaviikonloppuun kesäkuussa 2013. Kokonaisuutena tämä kisakausi oli onnistuin tähän astisista, joskin kauden huipennus oli melkoinen pettymys. Oikean polven sivusiteet revähtivät viikkoa ennen BJJ Finnish Openeita, ja jouduin jättämään harmikseni kyseiset kisat väliin. Pääsin painimaan kolme viikkoa ennen mm-kisoja. Polvi kuntoutui hyvin ja itse kisapäivänä se oli täysin oireeton. Suurimmat arvet jäivät kuitenkin kisamentaliteettiin ja itseluottamukseen, ja sekä mm-kisoja että Rooman kisoja vaivasi sama kisapään heikkous.
BJJ-päivänä sain omaan sarjaani yhden vastustajan. Ottelu alkoi suunnitellusti, mutta en päässyt missään vaiheessa käyntiin, ja täysi otteluaika mentiikin vastustajan sanelemassa tahdissa. Tappio taisi tulla pistein 6-0. Pääsin luonnollisesti osallistumaan vielä avoimeen painoluokkaan, jossa käymäni ottelu oli kuin toisinto aamuisesta väännöstä. Olin innoton ja ponneton, enkä luottanut omaan tekemiseeni alkuunkaan. Tästäkin ottelusta pistetappio.
 |
| Hanna vs. Eirin |
Sunnuntaina oteltiin lukkopainin merkeissä. En saanut omaan sarjaani yhtään vastustajaa, joten siirryin yhtä painosarjaa ylemmäs. Tässäkin sarjassa meitä oli vain kolme. Tein mielestäni hyvät lämmittelyt, mutta ensimmäisen matsin käynnistyttyä kaikki edellisenä päivänä hankitut maitohapot iskivät päälle, ja koko kroppa tuntui todella väsyneeltä. Pääsin kuitenkin kohtuullisesti vauhtiin. Tuo kohtuullinen vauhti loppui kuitenkin lyhyeen: fyysinen ja taitava vastustaja otti päälle päästyään kaiken tilan pois, ja ottelu meni lopetuksia puolustellen.
Toisessa ottelussa käyntiin lähtenyt ruho tuntui jo paremmalta. Käytin paljon aikaa guardin avaukseen. Kun guardi lopulta aukesi, hyppäsin vauhdikkasti tekemään nilkkalukkoa. Käännyin vatsalleni, ja samaan aikaa vastustaja lähti kääntymään selälleen. Seurasi suuresti polvilukkoa muistuttava tilanne, josta tuomari täysin ymmärrettävästi päätti hylätä minut kielletystä tekniikasta. Tämä jäi harmittamaan todella paljon, sillä pyrin luonnollisestikin ottelemaan sääntöjen mukaisesti.
Olisin saanut vielä osallistumisoikeuden avoimeen painoluokkaan, mutta varsinkin viimeinen ottelu jäi harmittamaan kovasti, enkä tuntunut saavan viikonlopun vähäistäkään henkistä lautausta enää kasaan, ja päädyinkin jättämään kisat tällä kertaa tähän.
Nämä olivat huonoimmat kisani pitkään aikaan. Kauden kaksi viimeistä kisaa herättivät paljon ajatuksia varsinkin kisavalmisteluihin ja henkiseen suorituskykyyn liittyen. Tässä muutamia pyörittelemiäni ajatuksia:
- loukkaantumisen jälkeen tulisi antaa itselleen hieman enemmän aikaa toipua. Varsinkin itseni kohdalla loukkaantumiset vaikuttavat paljon itseluottamukseen, ja vaikka fyysinen vika olisikin korjaantunut ei pää ole välttämätä vielä "toipunut". Itselleni hyvä kisamentaliteetti syntyy onnistuneesta kisavalmistautumiskaudesta, ja loukkaantumisen katkaisema valmistautuminen laski mielialaa ja mentaliteettia yllättävän paljon.
- jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt mm-kisat väliin, ja keskittynyt täysillä Rooman kisoihin. Päätös oli kuitenkin vaikea tehdä, sillä mm-kisat olivat kauden ehdoton päätavoite syksystä saakka. Mm-kisojen epäonnistuminen laski ennestään alhaista itseluottamusta, ja Roomassa oli vielä vaikeampi saada kasattua uskoa omaan tekemiseen.
- loukkaantumisen aiheuttamaa treenitaukoa tuli paikattua hiukan liiankin runsaalla treenaamisella. Tuloksena liian tukkoinen kroppa itse kisapäivänä.
- kisoja edeltävien treenien sisältö oli vääränlainen: keskityin viimeistelytreeneihin saakka hiomaan heikkouksiani. Toisin sanoen treenit pyörivät paljon sen ympärillä, mikä ei suju, ja missä en ole niin hyvä. Ennen kisoja tulisi keskittyä vahvuuksiin, ja niihin omiin hyviin juttuihin. Mentaalipuolen kannalta tämä olisi ehdottoman tärkeää.
Kaikilla nuo kisavalmistautumiset ja latautumiset toimivat eri tavalla, ja nuo yllämainitut eivät monelle välttämättä tunnu lainkaan merkittäviltä seikoilta. Itselleni tuo kisaamisen henkisen puolen kasaan saaminen ja ylläpitäminen vaatii kuitenkin melkoisen onnistunutta kokonaisuutta itse valmistautumisessa. Toimikoon tämä kisakauden loppu siis hyvänä oppina itselle siitä, kuinka omaa kroppaa ja päätä tulee stimuloida ennen kisoja. Harmillisen epäonnistunut loppu muutoin niin mainiolle kaudelle. Tästä viisastuneena kohti tulevia koitoksia.
Venla:
Tosiaan, koko viikonloppu voitaisiin tiivistää osaltani sanoihin déjà vu. Kuten jo alussa mainitsin, minun lisäkseni kisoihin oli ilmoittautunut vain yksi ruskeavöinen tyttö. Janni ottelee normaalisti -69 sarjassa, mutta nosti itsensä sitten raskaaseen sarjaan seurakseni. Seurauksena tästä ottelimme viikonlopun aikana peräti neljästi, sekä "omassa" että "avoimessa" painoluokassa, gi päällä ja no gi -asussa. Edellisen kerran ottelin Jannia vastaan vain kuukautta aiemmin häviten tälle nopeasti nilkkalukolla. Tavoitteena viikonlopulle oli siis otella neljää hyvää matsia maailman parasta vastaan...
Kaikki neljä matsia alkoivat varsin samalla tavalla: Jannin guardiin vedolla. Edellisestä tappiosta viisastuneena en lähtenyt taistelemaan guardiin pääsystä ja lähinnä valmistauduin guardiin vetoon, jotta pääsisin itse heti hyökkäämään. Tämä onnistuikin varsin hyvin kaikissa matseissa ja sain aloittaa ottelut päältä ohitusta hakien. Poikkeuksetta neljä ensimmäistä minuuttia olivat hallussani, mutta sitten Janni pääsi myllyttämään minua. Lauantain molemmissa matseissa Janni sai lopulta sweepattua tai käännyttyä kilpparin kautta päälle, jonka jälkeen peli olikin tämän hallussa. Itsellä oli vaikeuksia saada prässipelin jälkeen aktiivinen guardipeli käyntiin ja Janni ohittikin helpon oloisesti guardini ja pääsi pumppaamaan pisteitä ensimmäisessä matsissa. Toinen meni jo paremmin, mutta bjj-ottelut menivät pisteillä Jannille.
 |
| Venla vs. Janni |
Sunnuntaina ensimmäinen no-gi matsi oli lauantain toisinto. Pääsin neljän minuutin kohdalla guardista ohi saaden myös ohituspisteet, mutta tästä Janni sai testokäännettyä minut ja pääsi sen jälkeen keräilemään pisteitä minun paetessa vuorotellen mount- ja backmount positioista. Matsi siis pisteillä Jannille. Viimenen matsi olikin sitten jo parempi osaltani. Alku meni tuttuun tapaan päältä prässäten ja tällä kertaa prässi kesti loppuun saakka. Ohi en missään vaiheessa päässyt Jannin käännyttyä aina kilppariin, mutta sain otettua päältäpelin tarkemmin ja pidettyä ottelun hallussani koko kahdeksan minuuttia. Ottelu päättyi minulle eduilla.
Näissä kisoissa erikoisuudeksi muodostui game planin jatkuvan hiomisen mahdollisuus. Normaalisti saman vastustajan kohtaa korkeintaan puolivuosittain; nyt neljästi lyhyen ajan sisään. Näinpä jokaisen matsin jälkeen kävimme Hannan kanssa läpi onnistumiset ja erityisesti matsien käännekohdat, ja neljännessä matsissa game plan oli saatu hiottua kuntoon näiden kisojen osalta. Tappion jälkeen pääsi kokeilemaan uudestaan ja uudestaan, eikä tarvinnut odottaa seuraavia kisoja. Teki todella hyvää kisapäälle. Vaikka itse kisat olivat siis pienet salikisamaiset, olivat ne oman kisakehityksen kannalta merkittävät.
Seuraavana suunnitelmissani on lepokuukausi. Lepo ei tarkoita pelkkää löhöilyä vaan lähinnä painitaukoa - muuten voi kyllä liikkua ja harrastaa. Viime kesää lukuunottamatta vastaava lepoaika on tullut luonnostaan Pohjois-Norjan töiden vuoksi. Nyt kun pysyttelen Jyväskylässä, on tauko hieman erilainen. Minulle nuo kesätauot ovat olleet tärkeitä, henkisesti ja fyysisesti. Kroppa palautuu ja ennen kaikkea mieli palautuu. Ja latautuu. Tatamille paluu koittanee sitten elokuussa, kunhan siltä tuntuu.
 |
| Gladiaattorit areenalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti