Tänään treenasimme tekniikkayhdistelmää, joka alkoi perhossweepillä, eteni sivuhallinnan ja polvi pakilla -tilanteen kautta s-mounttiin, josta tilanne viimeisteltiin käsilukolla.
Aloitimme siis avoimesta guardista lähtevällä perhossweepillä, jossa kaveri käännetään ympäri ylävartalon kontrollin ja kaverin sisäreittä vasten asetetun hookin avulla. Itse suosin otetta, jossa kaverin toinen käsi puristetaan ojentajasta kiinni pitäen omaan kainaloon toisen käden hakiessa otteen selkäpuolelta. Haltuun otettu tukikäsi on se puoli, jonne kaveri lähdetään sweeppaamaan. Jotta kaverin saisi liikkeelle, tulee otteen olla hyvin tiivis, oman yläkropan tarpeeksi matalalla (pää kaverin pään alapuolella) ja lantion työnnettynä hieman taaksepäin kaverista. Kun kaveria lähtee vetämään päälle, kannattaa istua jo valmiiksi sen puoleiselle lonkalle, jonne sweeppiä lähtee tekemään. Tämä tukijalka painetaan maata vasten ja sen avulla oma lantio ponnistetaan ylöspäin. Kaverin sisäreittä vasten asetettu hookki viimeistelee sweepin seuraamalla kaverin mukana.
Sweepin jälkeen on tärkeää saada hyvä kontrolli kaverista. Sivusidonnassa oleellisinta on pitää oma painopiste mahdollisimman matalalla, jotta kaverin päälle saisi hyvän paineen eikä väliin jäisi turhaa tilaa. Toinen polvi kontrolloi kainalosta kaverin yläkroppaa ja toinen lantiota. Olkapäällä saa hyvän paineen kaulalle, kun sen tuo ensin rintakehälle ja työntää sieltä kohti kaverin kurkkua. Kun sidesta lähdetään etenemään mounttiin, tuodaan oma polvi ensin mahdollisimman pienellä liikkeellä kaverin vatsan päälle. Seuraavaksi lähdetään kaverin kainalossa olevalla kädellä auraamaan kaverin käsivartta pois tieltä. Kun käden saa tarpeeksi ylös, voi sen puristaa omalla päällä tiukaksi paketiksi. Nyt vatsan päällä olevan jalan voi rauhassa liu'uttaa yli kohti kaverin kainaloa.
Tästä pääsemme kaverin päälle high-mounttiin, missä omat polvet ovat kaverin kainaloissa ja kaverin kädet epämukavasti pään yläpuolella. Tästä on helppo siirtyä s-mounttiin kääntämällä toinen pohje 90 asteen kulmassa kaverin pään alle ja tukemalla toinen polvi kaverin päätä/omaa jalkapohjaa vasten. Muista pitää tukijalan päkiä askellusasennossa mattoa vasten. Kaverin olosta tulee hyvin tukala, kun nouset tarpeeksi ylös, käännyt kohtisuoraan alla olevaan kaveriin nähden ja pidät paketin tiukasti kiinni. Koska kaverin kädet ovat eristetyt, on niihin helppo hyökätä tästä. Käsilukkoa hakiessa on tärkeintä muistaa pitää omat raajat koko ajan hyvin tiukasti kiinni. Lukotettavaan käsivarteen tartutaan ensin kaksin käsin ja se puristetaan tiukasti omaa yläkroppaa vasten. Tämän jälkeen lähdetään nojaamaan painoa sille lonkalle, joka istuu kaverin rintakehän päällä. Samalla toinen polvi liu'utetaan hitaasti kaverin naaman yli toista jalkaa vasten. Polvet puristetaan tiukasti yhteen ja lukko viimeistellään kallistumalla taaksepäin.
Tämän treenin ja kuvauksen teille ja meille välitti Heli "Silta" Siltala.
maanantai 10. joulukuuta 2012
tiistai 4.12. - High, higher, highest
Teemana näissä treeneissä oli high guard, sen haku ja erityisesti sen avulla kontrollointi. Lähdettiin melko perinteisesti rikkomaan kaverin postuuraa, mutta sen lisäksi kiinnitettiin huomiota jalkoihin. High guardin tavoitteena kun on "nostaa" guardi ylös kaverin hartioiden tasolle. Parasta on, jos saa high guardissa polvilla puristettua molemmat tai toisen kaverin hartioista niin sanotusti sisään päin. Huomio kannattaa myös kiinnittää lantioon; high guardin hakeminen on helpompaa, jos siirtää omaa lantiota kaverista pois päin. Samalla täytyy pitää lantio ylhäällä, eli vatsojen on tehtävä töitä. High guardista tulee vahva kun koko kroppa on sen takana; ei siis yritetä rikkoa kaverin postuuraa pelkästään käsin vetämällä tai jalkoja nostamalla.
Jos high guardin pelaa hyvin ja saa kaverin kontrolliin, avautuu positiosta monet peruslopetukset melko pienillä liikkeillä. Suora käsilukko on melkeinpä aina kuin tarjottimella, ja kaverin positiosta riippuen myös muut käsilukot, rannelukot, triangeli ja ristikuristukset ovat haettavissa. Tärkeintä on pitää lantio ylhäällä ja kaveri sen avulla kontrollissa.
Katsottiin treeneissä lähinnä juji high guardista sekä sen kiristäminen jos kaveri pyrkii nousemaan pystyyn = pidetään high guard kiinni ja lantio ylhäällä jolloin kaveri ei pääse suoristamaan postuuraa. Triangelia haettiin puolestaan tilanteessa, jossa kaverin toinen käsi jää tavallaan puolitiehen high guardin sisään, jolloin käden voi myös halutessaan työntää pois ja hyökätä triangelilla.
Jos high guardin pelaa hyvin ja saa kaverin kontrolliin, avautuu positiosta monet peruslopetukset melko pienillä liikkeillä. Suora käsilukko on melkeinpä aina kuin tarjottimella, ja kaverin positiosta riippuen myös muut käsilukot, rannelukot, triangeli ja ristikuristukset ovat haettavissa. Tärkeintä on pitää lantio ylhäällä ja kaveri sen avulla kontrollissa.
Katsottiin treeneissä lähinnä juji high guardista sekä sen kiristäminen jos kaveri pyrkii nousemaan pystyyn = pidetään high guard kiinni ja lantio ylhäällä jolloin kaveri ei pääse suoristamaan postuuraa. Triangelia haettiin puolestaan tilanteessa, jossa kaverin toinen käsi jää tavallaan puolitiehen high guardin sisään, jolloin käden voi myös halutessaan työntää pois ja hyökätä triangelilla.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Sunnuntai 02.12.2012 - juji + omoplata + pako + mattoliikkuminen
Päivän teemana oli peruslopetusten kertaus yhdistettynä mattoliikkumiseen. Aloitimme tekemällä ns. kääntöjujia päältä sivusidonnasta. Alla olevan käsi haetaan pään viereen ja sidotaan oman kaulan ja olkapään väliin tuomalla oma käsi kohti toisen puolen hartiaa tai ottamalla ote omasta vastakkaisesta liepeestä. Oma kyynärpää painetaa tiukasti kohti kylkeä, jotta paketti pysyy tiiviinä ja alla olevan käsi hallussa. Lähdetään nostamaan jalkojen puoleista polvea tiiviisti kaverin pakille ja samalla vedetään tätä hieman kyljelleen. Tuodaan toinenkin jalka "ylös" päkiän varaan ja lähdetään kääntymään siten, että pakilla oleva jalka pysyy kutakuinkin paikallaan ja pään puoleinen jalka kääntyy kaverin selän puolelle sijoittuen selän alle, olkapään taakse. On siis tärkeää saada kaveria hieman ylös, jotta saadaan tuotua jalka kunnolla hartian alle. Kun hartia on irti maasta, polvilla puristetaan kunnolla ja käsi on hallussa, on lukon kiristyminen melko nopeaa. Paketin pitää olla alusta loppuun saakka mahdollisimman tiivis, jotta kaveri ei pääse pakenemaan.
Tämän jälkeen lukotettava lähti tekemään pakoa, jossa pienen siltauksen kautta käännytään ikään kuin vatsalleen ja jatketaan kääntymistä kohti lukottajaa. Epämääräisen lauseen idean voi katsastaa tästä videosta.
Tarkoitushan on viimeistellä lukko niin, että pakoa ei tapahdu, mutta koska ideana oli treenata mattoliikkumista, jatkettiin tilannetta käsilukosta suoraan pakoon. Kaveria ei kuitenkaan päästetty päälle vaan käsi pidettiin tiukasti hallussa ja omat jalat vaihdettiin niin, että alle jäävä jalka vapautettiin pienellä lantion liikkeellä ja tuotiin olkapään yli selän puolelle. Samalla omaa kroppaa lähdettiin kiertämään niin, että kädellä lähdettiin tavoittelemaan otetta kaverin jalasta ja päädyttiin omoplata-asetelmaan. Tärkeää on pitää lukotettava käsi koko ajan hallussa ja liikkua mahdollisimman nopeasti pois alta, ennen kuin kaveri ehtii pakonsa jälkeen kääntyä päälle. Tämän jälkeen on saatava kunnollinen ote kaverin jalasta tai lantiolta.
Omoplatan kiristämisen jälkeen teimme vielä kuperkeikkapaon. Eli lukotettava lähtee heittämään kuperkeikkaa ennen kuin lukottaja on saanut lantiota haltuun. Lukottajan kannattaa tässä tapauksessa pyrkiä mahdollisimman hyvin päälle eli jeesata kaverin liikettä siinä määrin, ettei tämä saa palautettua guardia tms. inhottavaa. Omat kädet pidetään siis suojassa ja seurataan pyörähtävän kaverin liikettä suoraan sivusidontaa.
Lopetukset pyritään tietenkin tekemään hyvin ja kontrolloidusti, eikä kaveria ole tarkoitus päästää pakenemaan. Harjoituksen ideana oli kuitenkin saada aikaiseksi drilli, jossa kerrataan lopetuksia ja pakoja ja opitaan samalla hahmottamaan lopetusten yhteyksiä ja perusliikesuuntia matossa.
Koska selitys tuntui vähintäänkin haastavalta, toimitan tähän vielä havainnollistavan videon, jossa näkyy koko suoritus.
Tämän jälkeen lukotettava lähti tekemään pakoa, jossa pienen siltauksen kautta käännytään ikään kuin vatsalleen ja jatketaan kääntymistä kohti lukottajaa. Epämääräisen lauseen idean voi katsastaa tästä videosta.
Tarkoitushan on viimeistellä lukko niin, että pakoa ei tapahdu, mutta koska ideana oli treenata mattoliikkumista, jatkettiin tilannetta käsilukosta suoraan pakoon. Kaveria ei kuitenkaan päästetty päälle vaan käsi pidettiin tiukasti hallussa ja omat jalat vaihdettiin niin, että alle jäävä jalka vapautettiin pienellä lantion liikkeellä ja tuotiin olkapään yli selän puolelle. Samalla omaa kroppaa lähdettiin kiertämään niin, että kädellä lähdettiin tavoittelemaan otetta kaverin jalasta ja päädyttiin omoplata-asetelmaan. Tärkeää on pitää lukotettava käsi koko ajan hallussa ja liikkua mahdollisimman nopeasti pois alta, ennen kuin kaveri ehtii pakonsa jälkeen kääntyä päälle. Tämän jälkeen on saatava kunnollinen ote kaverin jalasta tai lantiolta.
Omoplatan kiristämisen jälkeen teimme vielä kuperkeikkapaon. Eli lukotettava lähtee heittämään kuperkeikkaa ennen kuin lukottaja on saanut lantiota haltuun. Lukottajan kannattaa tässä tapauksessa pyrkiä mahdollisimman hyvin päälle eli jeesata kaverin liikettä siinä määrin, ettei tämä saa palautettua guardia tms. inhottavaa. Omat kädet pidetään siis suojassa ja seurataan pyörähtävän kaverin liikettä suoraan sivusidontaa.
Lopetukset pyritään tietenkin tekemään hyvin ja kontrolloidusti, eikä kaveria ole tarkoitus päästää pakenemaan. Harjoituksen ideana oli kuitenkin saada aikaiseksi drilli, jossa kerrataan lopetuksia ja pakoja ja opitaan samalla hahmottamaan lopetusten yhteyksiä ja perusliikesuuntia matossa.
Koska selitys tuntui vähintäänkin haastavalta, toimitan tähän vielä havainnollistavan videon, jossa näkyy koko suoritus.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Seuraava peruskurssi alkaa tammikuussa!
Tarjolla on jo neljättä kertaa Jyväskylässä vain naisille suunnattu lukkopainin ja brasilialaisen jiu-jitsun peruskurssi!
Treenit alkavat perjantaina 4. tammikuuta 2013 ja kestävät helmikuun puoleenväliin. Kurssin jälkeen voit osallistua kaikkiin Fight Clubin treeneihin, myös vapariin. Kaksi ensimmäistä kertaa saa käydä kokeilemassa ilmaiseksi.
Varusteiksi käy t-paita ja sortsit/verryttelyhousut. Myös bjj-, judo- tms. budopukua voi halutessaan käyttää. Kurssin vetäjinä toimivat Venla Luukkonen (ruskea vyö) ja Hanna Hirvonen (purppura vyö).
Harjoitusajat:
tiistai 18:30-20:00
perjantai 18:30-20:00
sunnuntai 13:00-15:00
Kurssin hinta: 80 euroa
Lisätietoja: bjj[at]jklfightclub.com tai 041-4369984 (Venla Luukkonen)
Ilmoittaudu kurssille täyttämällä Fight Clubin kotisivuilla oleva lomake tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen bjj[at]jklfightclub.com
Kaikille – myös miehille – avoimet peruskurssit niin bjj:ssä kuin vapaaottelussa alkavat helmikuussa.
Treenit alkavat perjantaina 4. tammikuuta 2013 ja kestävät helmikuun puoleenväliin. Kurssin jälkeen voit osallistua kaikkiin Fight Clubin treeneihin, myös vapariin. Kaksi ensimmäistä kertaa saa käydä kokeilemassa ilmaiseksi.
Varusteiksi käy t-paita ja sortsit/verryttelyhousut. Myös bjj-, judo- tms. budopukua voi halutessaan käyttää. Kurssin vetäjinä toimivat Venla Luukkonen (ruskea vyö) ja Hanna Hirvonen (purppura vyö).
Harjoitusajat:
tiistai 18:30-20:00
perjantai 18:30-20:00
sunnuntai 13:00-15:00
Kurssin hinta: 80 euroa
Lisätietoja: bjj[at]jklfightclub.com tai 041-4369984 (Venla Luukkonen)
Ilmoittaudu kurssille täyttämällä Fight Clubin kotisivuilla oleva lomake tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen bjj[at]jklfightclub.com
Kaikille – myös miehille – avoimet peruskurssit niin bjj:ssä kuin vapaaottelussa alkavat helmikuussa.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Menikö lukko yli treeneissä
Ovatko nivelesi olleet toistuvasti kipeinä siitä syystä, että treeneissä tullut nivellukko vedettiin niin sanotusti yli? Oletko joutunut pitämään ei-toivottuja treenitaukoja, koska lukko meni liian pitkäksi ja kädellesi/jalallesi kävi huonosti? Tuntuuko sinusta, että kanssasi sparraaville treenikavereille sattuu usein lukotuksesta johtuvia jääpussilla hautomisia?
Lukottaminen ja kuristaminen sekä näihin lopetuksiin taputtaminen ovat olennainen osa bjj:tä ja lukkopainia. Lopetuksella pyritään saamaan kaveri luovuttamaan verbaalisesti tai taputtamalla. Kilpailuissa vastuu luovuttamisesta on lopetettavalla kilpailijalla; jos toinen ottelija on päässyt rakentamaan hyvän lopetuksen, on hänellä täysi oikeus tuota lopetusta kiristää ja viedä se loppuun. Jos lopetettava kilpailija ei halua taputtaa, on hyvin mahdollista, että lukotettavalle raajalle voi käydä huonosti tai kuristus voi viedä tajun. Kilpailu on kilpailua ja voittoon saa pyrkiä kaikin säännöissä sallituin keinoin.
Sen sijaan treenisalilla moista ehdottomuutta ei pidä harjoittaa. Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka tärkeää on taputtaa lopetuksiin ajoissa. Tärkeää se onkin, ja kuuluu väistämättä jokaisen harrastajan treenaukseen. Harvemmin kuitenkaan korostetaan sitä tosiasiaa, että ylivedetyssä lopetuksessa on aina kaksi osapuolta: ei-taputtaja ja ylivetäjä. Joskus kohdalle sattuu lopetus, joka on toimintaperiaatteiltaan täysin vieras ja kiristyssuunta tulee täytenä yllätyksenä. Tällöin taputus voi olla mielessä, mutta sitä ei vaan ehdi toteuttaa. Yllättävänkin usein taputtamattomuudessa on kyse kuitenkin jääräpäisyyteen asti yltävästä sinnikkyydestä. Lopetukseen jääminen ärsyttää, eikä ego anna millään periksi myöntää kaverin paremmuutta taputuksen muodossa.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu lopetusta toteuttava treenaaja, joka jatkaa lopetusta kunnes kaverin raajat rutisevat ja napsuvat tai tältä menee taju. Vaihtoehtona on myös höllätä lopetusta tai päästää se jopa kokonaan irti. Joku voisi tässä vaiheessa korostaa sitä, että on tärkeää opettaa ihmiset taputtamaan "rankaisemalla" heitä viimeistelemällä lopetus loukkaantumisenkin uhalla. Itse en jaksa uskoa hetkeäkään, että tämäntyyppinen pedagogiikka toimii. Ylivedetyistä raajoista seuraa useimmiten jonkinmittainen treenitauko, mikä tarkoittaa sitä, että kehitys viivästyy yksilötasolla, mutta myös sitä, että treeneissä on taas se yksi treenikaveri vähemmän.
Vaikka jääräpäiset lopetusta vastaan taistelevat treenikaverit ärsyttäisivätkin, kannattaa pyrkiä olemaan tilanteessa niin sanottu isompi ihminen ja antaa rimpuilijan mennä ennemmin kuin rikkoa tämä. Lopetusta voi myös höllätä sen verran, että rimpuilija pääsee tekemään paon. Jos taitotaso riittää, voi vastustajaa "dominoida" lopetuksien ohella myös positiolla. Jos siis tuntee tarvetta "rankaista" jääräpäistä treenikaveria taputtamattomuudesta, voi tämän tehdä raajojen ylivetämisen sijaan vaikkapa napakalla ja paineisella positiopainilla. Hyvin rakennettua lopetusta voi myös kontrolloida niin, että sen pitää kiinni ja kiristää hitaasti. Tällöin kaverille ja aikaa rimpuilla ja alkaa jopa miettiä, josko olisi sittenkin kivempi taputtaa kuin maata minuuttitolkulla selällään käsilukkoa vastaan taistellen.
Kokemuksen karttuessa harkintakyvyn lopetustilanteissa pitäisi kasvaa entisestään. Kokeneilla treenaajilla ei pitäisi mielestäni olla mitään syytä vetää lopetuksia yli kokemattomammille treenikavereilleen (tai kenellekään). Innokkaat aloittelijat voivat lopettamisen huumassa suhtautua asiaan hieman liiankin painokkaasti, mutta tätä saa karsittua alusta asti toteutetulla asennekasvatuksella ja ohjeistuksella. Se, että taputtaa tai päästää jääräpäisen rimpuilijan lopetuksesta pois ilman taputusta on aivan yhtä tärkeää ja osoittaa mielestäni edistyneisyyttä lajissa.
Kuten alussa totesin, kisoissa kaikki sääntöjen sallimat keinot on sallittu, ja jos lukon haluaa kiristää nopeasti, on se täysin sallittua ja hyväksyttävää. Lähtökohtanahan ei tarvitse edelleenkään olla vastustajan rikkominen. Treenit eivät kuitenkaan ole se paikka, jossa vedätetään omia raajoja yli tai vastaavasti revitään itse muilta käsiä/jalkoja yli.
Loppuun vielä erään jyväskyläläisen pitkänlinjan painijan mietteitä aiheesta:
"Itsellä kyynärpäät olivat kipeinä lähinnä ekan treenivuoden aikana, ja silloinkin melko harvakseltaan. Uskallan myös väittää, että omien sparrikaverien ei juuri ole tarvinnut treeneistä lähteä parantelemaan yliojentuntuneita niveliä. Eli joka tapauksessa on ehkä syytä salilla miettiä asennekalibraatiota puolin ja toisin, jos kipeitä niveliä löytyy useammiltakin treenaajilta. Ei ole mikään häpeä taputtaa ajoissa (ja päästä treeneihin seuraavanakin päivänä). Itsekin taputtelen polvien kunnon vuoksi jalkalukkoihin nykyään hyvinkin kepeästi ilman, etä ego jäisi siitä kovasti mustelmille. Ja toisaalta jos lukkoa ei pysty viemään loppuun kontrolloidusti vaan pitää turvautua riuhtomiseen, pitää ehkä miettiä oman treenin tavoitteita sekä treenikaverien arvoa..."
Lukottaminen ja kuristaminen sekä näihin lopetuksiin taputtaminen ovat olennainen osa bjj:tä ja lukkopainia. Lopetuksella pyritään saamaan kaveri luovuttamaan verbaalisesti tai taputtamalla. Kilpailuissa vastuu luovuttamisesta on lopetettavalla kilpailijalla; jos toinen ottelija on päässyt rakentamaan hyvän lopetuksen, on hänellä täysi oikeus tuota lopetusta kiristää ja viedä se loppuun. Jos lopetettava kilpailija ei halua taputtaa, on hyvin mahdollista, että lukotettavalle raajalle voi käydä huonosti tai kuristus voi viedä tajun. Kilpailu on kilpailua ja voittoon saa pyrkiä kaikin säännöissä sallituin keinoin.
Sen sijaan treenisalilla moista ehdottomuutta ei pidä harjoittaa. Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka tärkeää on taputtaa lopetuksiin ajoissa. Tärkeää se onkin, ja kuuluu väistämättä jokaisen harrastajan treenaukseen. Harvemmin kuitenkaan korostetaan sitä tosiasiaa, että ylivedetyssä lopetuksessa on aina kaksi osapuolta: ei-taputtaja ja ylivetäjä. Joskus kohdalle sattuu lopetus, joka on toimintaperiaatteiltaan täysin vieras ja kiristyssuunta tulee täytenä yllätyksenä. Tällöin taputus voi olla mielessä, mutta sitä ei vaan ehdi toteuttaa. Yllättävänkin usein taputtamattomuudessa on kyse kuitenkin jääräpäisyyteen asti yltävästä sinnikkyydestä. Lopetukseen jääminen ärsyttää, eikä ego anna millään periksi myöntää kaverin paremmuutta taputuksen muodossa.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu lopetusta toteuttava treenaaja, joka jatkaa lopetusta kunnes kaverin raajat rutisevat ja napsuvat tai tältä menee taju. Vaihtoehtona on myös höllätä lopetusta tai päästää se jopa kokonaan irti. Joku voisi tässä vaiheessa korostaa sitä, että on tärkeää opettaa ihmiset taputtamaan "rankaisemalla" heitä viimeistelemällä lopetus loukkaantumisenkin uhalla. Itse en jaksa uskoa hetkeäkään, että tämäntyyppinen pedagogiikka toimii. Ylivedetyistä raajoista seuraa useimmiten jonkinmittainen treenitauko, mikä tarkoittaa sitä, että kehitys viivästyy yksilötasolla, mutta myös sitä, että treeneissä on taas se yksi treenikaveri vähemmän.
 |
| ADCC SM 2009. En taputtanut. Osasyynä oli kokemattomuus, isompana tekijänä jääräpäisyys. Painimiseni olisi varmasti hyötynyt enemmän tätä kisaa seuraavasta kolmesta treenikuukaudesta kuin kymmenen sekunnin väkinäisestä taistelusta lopetusta vastaan ja sitä seuranneesta kolmen kuukauden sairaslomasta. |
Vaikka jääräpäiset lopetusta vastaan taistelevat treenikaverit ärsyttäisivätkin, kannattaa pyrkiä olemaan tilanteessa niin sanottu isompi ihminen ja antaa rimpuilijan mennä ennemmin kuin rikkoa tämä. Lopetusta voi myös höllätä sen verran, että rimpuilija pääsee tekemään paon. Jos taitotaso riittää, voi vastustajaa "dominoida" lopetuksien ohella myös positiolla. Jos siis tuntee tarvetta "rankaista" jääräpäistä treenikaveria taputtamattomuudesta, voi tämän tehdä raajojen ylivetämisen sijaan vaikkapa napakalla ja paineisella positiopainilla. Hyvin rakennettua lopetusta voi myös kontrolloida niin, että sen pitää kiinni ja kiristää hitaasti. Tällöin kaverille ja aikaa rimpuilla ja alkaa jopa miettiä, josko olisi sittenkin kivempi taputtaa kuin maata minuuttitolkulla selällään käsilukkoa vastaan taistellen.
Kokemuksen karttuessa harkintakyvyn lopetustilanteissa pitäisi kasvaa entisestään. Kokeneilla treenaajilla ei pitäisi mielestäni olla mitään syytä vetää lopetuksia yli kokemattomammille treenikavereilleen (tai kenellekään). Innokkaat aloittelijat voivat lopettamisen huumassa suhtautua asiaan hieman liiankin painokkaasti, mutta tätä saa karsittua alusta asti toteutetulla asennekasvatuksella ja ohjeistuksella. Se, että taputtaa tai päästää jääräpäisen rimpuilijan lopetuksesta pois ilman taputusta on aivan yhtä tärkeää ja osoittaa mielestäni edistyneisyyttä lajissa.
Loppuun vielä erään jyväskyläläisen pitkänlinjan painijan mietteitä aiheesta:
"Itsellä kyynärpäät olivat kipeinä lähinnä ekan treenivuoden aikana, ja silloinkin melko harvakseltaan. Uskallan myös väittää, että omien sparrikaverien ei juuri ole tarvinnut treeneistä lähteä parantelemaan yliojentuntuneita niveliä. Eli joka tapauksessa on ehkä syytä salilla miettiä asennekalibraatiota puolin ja toisin, jos kipeitä niveliä löytyy useammiltakin treenaajilta. Ei ole mikään häpeä taputtaa ajoissa (ja päästä treeneihin seuraavanakin päivänä). Itsekin taputtelen polvien kunnon vuoksi jalkalukkoihin nykyään hyvinkin kepeästi ilman, etä ego jäisi siitä kovasti mustelmille. Ja toisaalta jos lukkoa ei pysty viemään loppuun kontrolloidusti vaan pitää turvautua riuhtomiseen, pitää ehkä miettiä oman treenin tavoitteita sekä treenikaverien arvoa..."
Tiistai 27.11.2012 - Jalkaveto + selänotto
Tänään kerrattiin avoimen guardin ohitusta ja erityisesti jalkavetoa. Jalkavedossa kaverin jalkaa ei varsinaisesti vedetä mihinkään, vaan sitä paremminkin siirretään pois tieltä ja liikutaan itse syntyneeseen tilaan. Set-uppina oli tilanne, jossa alla oleva pelaa avointa guardia vähintään toinen jalka päällä olevan lantiolla. Lantiolla olevasta jalasta haetaan otteet kahdella kädellä ja samalla kun kädet lähtevät ohjaamaan jalkaa ristiin lantion yli lantio käätyy ja "työntää" jalkaa sivuun. Vetoa ei siis tehdä ainoastaan käsillä, vaan lantiosta saadaan liikettä ja voimaa jalan siirtämiseen. Heti kun jalka on saatu ohjattua ristiin, lähdetään "istumaan" syntynyttä tilaa kiinni eli haetaan oma lantio kiinni kaverin lantioon. Taisin käyttää ilmaisua "valuminen" kuvaamaan tätä liikettä.
Seuraavana tarkastelimme reaktiota jalkavedosta tavallisesti seuraavaan asetelmaan eli siihen, että kaveri lähtee kääntymään kilpikonnapuolustukseen. Idan leirillä olleille selänotto set-up olikin tuttu. Heti kun kaveri lähtee kääntymään, lähdetään hidastamaan tämä liikettä luomalla ns. raami tämän lantion päälle. Raamina toimii oma käsivarsi ja voima raamiin tulee viemällä lantiota mattoon. Liikkeen hidastaminen ei ole pilkuntarkkaa vaan sen voi toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja sellaisilla otteilla kun ehtii saada. Tärkeää on kuitenkin saada kaverin päälle sen verran painoa, että tämä joutuu punnertamaan päästäkseen kilppariin. Kun paine on kohdillaan, lähdetään tuomaan ensimmäistä hookia sisään. Ensimmäiseksi hookiksi tulee alempi jalka eli seurataan jalalla lähellä kaveria, ja kun tämän kylki nousee matosta, työnnetään oma alempi jalka heti sisään. Kun hookki on kohdillaan, haetaan heti hyvä yläkropan kontrolli eli mielellään seat-belt ote ja tietty se oma rintakehä kaverin yläselkää vasten. Sitten mahdollisuuksien mukaan vedetään kaverin heti takaisin hookin puoleiselle kyljelle ja aletaan rakentaa tilaa toiselle hookille.
Toista hookkia saa harvoin sisään kalastelemalla. Parempi keino on lähteä hyökkäämään sekä kaverin kaulalle että tämän lantiolinjalle. Kaulalle haetaan kuristusta ja lantiota lähdetää puristamaan polvilla. Tämä tapahtuu niin, että oma polvi tuodaan lantion seudulle, haetaan jalkaterät kiinni toisiinsa ja lähdetään puristamaan samalla polvia yhteen. Tuloksena pitäisi olla tiukka ja inhottava paine lantiolla. Kun painetta tulee sekä kaulalle että lantiolle, lähdetään oikaisemaan omaa selkää. Tällöin kaverin kylki aukeaa ja saadaan tuotua sen toinenkin hookki paikalleen. Jos kylki pysyy kiinni ja lantion painetta on vaikea luoda, voidaan jatkaa kuristuksen hakemista ja viimeistelyä.
Tässä videossa treeneissä tehty kombo melko pätevien hemmojen toteuttamana. Esim. kohdassa 1:10-1:26 päivän tekniikkasarja.
Seuraavana tarkastelimme reaktiota jalkavedosta tavallisesti seuraavaan asetelmaan eli siihen, että kaveri lähtee kääntymään kilpikonnapuolustukseen. Idan leirillä olleille selänotto set-up olikin tuttu. Heti kun kaveri lähtee kääntymään, lähdetään hidastamaan tämä liikettä luomalla ns. raami tämän lantion päälle. Raamina toimii oma käsivarsi ja voima raamiin tulee viemällä lantiota mattoon. Liikkeen hidastaminen ei ole pilkuntarkkaa vaan sen voi toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja sellaisilla otteilla kun ehtii saada. Tärkeää on kuitenkin saada kaverin päälle sen verran painoa, että tämä joutuu punnertamaan päästäkseen kilppariin. Kun paine on kohdillaan, lähdetään tuomaan ensimmäistä hookia sisään. Ensimmäiseksi hookiksi tulee alempi jalka eli seurataan jalalla lähellä kaveria, ja kun tämän kylki nousee matosta, työnnetään oma alempi jalka heti sisään. Kun hookki on kohdillaan, haetaan heti hyvä yläkropan kontrolli eli mielellään seat-belt ote ja tietty se oma rintakehä kaverin yläselkää vasten. Sitten mahdollisuuksien mukaan vedetään kaverin heti takaisin hookin puoleiselle kyljelle ja aletaan rakentaa tilaa toiselle hookille.
Toista hookkia saa harvoin sisään kalastelemalla. Parempi keino on lähteä hyökkäämään sekä kaverin kaulalle että tämän lantiolinjalle. Kaulalle haetaan kuristusta ja lantiota lähdetää puristamaan polvilla. Tämä tapahtuu niin, että oma polvi tuodaan lantion seudulle, haetaan jalkaterät kiinni toisiinsa ja lähdetään puristamaan samalla polvia yhteen. Tuloksena pitäisi olla tiukka ja inhottava paine lantiolla. Kun painetta tulee sekä kaulalle että lantiolle, lähdetään oikaisemaan omaa selkää. Tällöin kaverin kylki aukeaa ja saadaan tuotua sen toinenkin hookki paikalleen. Jos kylki pysyy kiinni ja lantion painetta on vaikea luoda, voidaan jatkaa kuristuksen hakemista ja viimeistelyä.
Tässä videossa treeneissä tehty kombo melko pätevien hemmojen toteuttamana. Esim. kohdassa 1:10-1:26 päivän tekniikkasarja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)